Norja on antanut kruununsa heiketä, vaikka he ovat hyvin riippuvaisia tuonnista. He eivät tavoittele sitä, että matkustaessaan maailmalla he voisivat tuntea itsensä rikkaaksi. Juuri siksi he ovat rikkaita.
Suomalaiset ovat taas toimineet juuri toisinpäin. Ensin vahvan markan politiikka ja kun se johti rahan tulon loppumiseen, alettiin pyrkiä kohti euroa. Kari Nars, tuonaikuisia rahapolitiikkamme napamiehiä nimitti markkaa "roskavaluutaksi" ja kehui euroa. Suomalaiset haaveilevat lottovoitosta, jonka jälkeen ei tarvitsisi tehdä töitä ja olisi varaa kaikkeen. Niinpä suomalaiset johtoasemissa olevia korkeastikoulutettuja ihmisiä myöten uskovat, että rahapolitiikalla veivaaminen olisi se keino, jolla meistä voisi tulla ikuisia lottovoittajia. Kateellisina katsotaan USA:ta, joka voi dollareillaan ostaa ihan mitä vain ja on upporikas maa. Kateuden kiilto silmissään he eivät muka tajua, että arvokas dollari on velkaannuttanut USA:n tähtitieteellisesti. Dollarin kadehtijat yrittävät selittää, ettei velkaantuminen johdu dollarin korkeasta arvosta vaan holtittomasta julkisen ja yksityisen talouden hoidosta. Samalla he uskovat, kun IMF:n asiantuntijat kertovat, että julkinen velka aiheuttaa valuutan muuttumisen roskavaluutaksi. Miksi sitten niin ei tapahtu USA:ssa?
Siksi, että valuutan kurssi kuvastaa maan tuotantovoimaa (suhteessa kysyntään tietenkin). Jos maa tuottaa jotain, mitä kaikki tarvitsevat (lähes mihin hintaan tahansa), valuutan arvo nousee. Sen valuutta voi levitä yleisesti käytetyksi kansainvälisen kaupan maksuvälineeksi ja silloin se helposti säilyttää arvonsa, vaikka maan tuotantovoima laskisikin. Niin on käynyt Englannin punnalle. Ja osittain myös dollarille, vaikka USA on edelleen merkittävä tuottaja monilla aloilla.
Pienemmillä talouksilla, joilla ei ole rahan arvon tukena sotilaallista voimaa eivätkä ne muodosta merkittävää osaa maailmantaloudesta kooltaan, rahan arvo riippuu siitä, miten taloudessa menee. Arvoa on paljon helpompi manipuloida rahapolitiikalla alaspäin kuin ylöspäin. Ulkomaisen lainarahan vyöry voi kuitenkin aiheuttaa useita vuosia kestävän ylikuumenemisen, joka ruokkii itse itseään ja purkautuu hetkessä seuraavan globaalin laskusuhdanteen alkaessa. Mikä tapahtui Suomelle vahvan markan kanssa. Vaimeasti sitä yritettiin selitellä keinottelijoiden syyksi, mutta kun Sorosta ei oikein käynyt haukkuminen kuten niissä maissa, joissa juutalaisviha on alaluokan valtavirtaa, seurasi hiljaisuus. Kukaan kun vielä vähemmän halusi sanoa totuutta: romahduksen ja sitä seuranneen pitkän ongelmallisen ajan syy oli lottoajiksi kasvatetun kansan kyvyttömyys kestää todellisuutta.
Suomalaiset ovat omasta mielestään erityisen ahkeria ihmisiä, mutta jostain syystä elintasomme kuitenkin on alempi kuin läntisillä naapureillamme. Suomalaiset tuntuvat tämänkin palstan kirjoitustensa mukaan vihaavaan työntekemistä yli kaiken. Suomalaiset täällä kirjoittavat kuinka rankkaa se on talviaamuisin herätä ja lähteä töihin ja haaveilevat jäämisestä surkean sosiaaliturvamme varaan vain siksi, ettei tarvitsisi tehdä töitä. Kukaan ei koskaan kirjoita, miten mukava työpäivä hänellä oli ja kuinka hän nauttii työstään. Sen lisäksi Jari Tervon uusinkin sarja taas motkottaa sitä, miten Suomen kesätkin on kurja ja sateinen. Seuraavaksi suomalaisen prototyypiksi muotoiltu Tervo sitten jo jossakin toisessa rahansaantiohjelmassaan sanoa, että ilmastonmuutoksen takia Etelä-Suomi korventuu aavikoksi, jolle Itämeri tulvii merenpinnan noustessa. (todellisuudessa kesät ovat pidentyneet, tai enemmänkin talven lyhentyneet, ja kuivia ja hyvin kuumia kesiä on tiheämmässä kuin poikkeuksellisen viileällä 1970-luvulla, jota Tervokin vanhetessaan yhä enemmän ja enemmän muistelee. 1980-luvun alun tai edes vuoden 2014-15 kaltaisia viileitä sadekesiä ei ole sen jälkeen nähty)
Suomalainen haaveilee lottovoitosta, jonka turvin voisi lopettaa työnteon ja muuttaa ulkomaille tai ainakin käydä siellä eläen leveästi kuin amerikkalaiset filmitähdet 1950-luvun elokuvissa. Jos suomalainen on yrittäjä, hän myy firmansa ulkomaiseen omistukseen vain siksi, että pääsisi kylpemään rahassa. Ne, joilla ei ole firmaa, äänestävät poliitikkoa, joka lupaa vahvaa valuuttaa, jolla juomat ja nuoret naiset tulevat halvaksi ulkomailla, mielellään mahdollismman kaukana kuten Thaimaassa.
Suomalaisen lottovoittajan tarina on monesti karu. Luemme iltapäivälehdistä, muutahan melkoinen osa suomalaisista ei luekaan, ja silti heillä on äänioikeus, kuinka kun voitto on saatu, haistatetaan pomolle ja sanoudutaan irti ja sitten ryypätään ja matkustetaan niin kauan, ettei rahaa enää ole ja sitten rukoillaan samalta pomolta että päästäisiin takaisin töihin.
Suomalaiset ovat taas toimineet juuri toisinpäin. Ensin vahvan markan politiikka ja kun se johti rahan tulon loppumiseen, alettiin pyrkiä kohti euroa. Kari Nars, tuonaikuisia rahapolitiikkamme napamiehiä nimitti markkaa "roskavaluutaksi" ja kehui euroa. Suomalaiset haaveilevat lottovoitosta, jonka jälkeen ei tarvitsisi tehdä töitä ja olisi varaa kaikkeen. Niinpä suomalaiset johtoasemissa olevia korkeastikoulutettuja ihmisiä myöten uskovat, että rahapolitiikalla veivaaminen olisi se keino, jolla meistä voisi tulla ikuisia lottovoittajia. Kateellisina katsotaan USA:ta, joka voi dollareillaan ostaa ihan mitä vain ja on upporikas maa. Kateuden kiilto silmissään he eivät muka tajua, että arvokas dollari on velkaannuttanut USA:n tähtitieteellisesti. Dollarin kadehtijat yrittävät selittää, ettei velkaantuminen johdu dollarin korkeasta arvosta vaan holtittomasta julkisen ja yksityisen talouden hoidosta. Samalla he uskovat, kun IMF:n asiantuntijat kertovat, että julkinen velka aiheuttaa valuutan muuttumisen roskavaluutaksi. Miksi sitten niin ei tapahtu USA:ssa?
Siksi, että valuutan kurssi kuvastaa maan tuotantovoimaa (suhteessa kysyntään tietenkin). Jos maa tuottaa jotain, mitä kaikki tarvitsevat (lähes mihin hintaan tahansa), valuutan arvo nousee. Sen valuutta voi levitä yleisesti käytetyksi kansainvälisen kaupan maksuvälineeksi ja silloin se helposti säilyttää arvonsa, vaikka maan tuotantovoima laskisikin. Niin on käynyt Englannin punnalle. Ja osittain myös dollarille, vaikka USA on edelleen merkittävä tuottaja monilla aloilla.
Pienemmillä talouksilla, joilla ei ole rahan arvon tukena sotilaallista voimaa eivätkä ne muodosta merkittävää osaa maailmantaloudesta kooltaan, rahan arvo riippuu siitä, miten taloudessa menee. Arvoa on paljon helpompi manipuloida rahapolitiikalla alaspäin kuin ylöspäin. Ulkomaisen lainarahan vyöry voi kuitenkin aiheuttaa useita vuosia kestävän ylikuumenemisen, joka ruokkii itse itseään ja purkautuu hetkessä seuraavan globaalin laskusuhdanteen alkaessa. Mikä tapahtui Suomelle vahvan markan kanssa. Vaimeasti sitä yritettiin selitellä keinottelijoiden syyksi, mutta kun Sorosta ei oikein käynyt haukkuminen kuten niissä maissa, joissa juutalaisviha on alaluokan valtavirtaa, seurasi hiljaisuus. Kukaan kun vielä vähemmän halusi sanoa totuutta: romahduksen ja sitä seuranneen pitkän ongelmallisen ajan syy oli lottoajiksi kasvatetun kansan kyvyttömyys kestää todellisuutta.
Suomalaiset ovat omasta mielestään erityisen ahkeria ihmisiä, mutta jostain syystä elintasomme kuitenkin on alempi kuin läntisillä naapureillamme. Suomalaiset tuntuvat tämänkin palstan kirjoitustensa mukaan vihaavaan työntekemistä yli kaiken. Suomalaiset täällä kirjoittavat kuinka rankkaa se on talviaamuisin herätä ja lähteä töihin ja haaveilevat jäämisestä surkean sosiaaliturvamme varaan vain siksi, ettei tarvitsisi tehdä töitä. Kukaan ei koskaan kirjoita, miten mukava työpäivä hänellä oli ja kuinka hän nauttii työstään. Sen lisäksi Jari Tervon uusinkin sarja taas motkottaa sitä, miten Suomen kesätkin on kurja ja sateinen. Seuraavaksi suomalaisen prototyypiksi muotoiltu Tervo sitten jo jossakin toisessa rahansaantiohjelmassaan sanoa, että ilmastonmuutoksen takia Etelä-Suomi korventuu aavikoksi, jolle Itämeri tulvii merenpinnan noustessa. (todellisuudessa kesät ovat pidentyneet, tai enemmänkin talven lyhentyneet, ja kuivia ja hyvin kuumia kesiä on tiheämmässä kuin poikkeuksellisen viileällä 1970-luvulla, jota Tervokin vanhetessaan yhä enemmän ja enemmän muistelee. 1980-luvun alun tai edes vuoden 2014-15 kaltaisia viileitä sadekesiä ei ole sen jälkeen nähty)
Suomalainen haaveilee lottovoitosta, jonka turvin voisi lopettaa työnteon ja muuttaa ulkomaille tai ainakin käydä siellä eläen leveästi kuin amerikkalaiset filmitähdet 1950-luvun elokuvissa. Jos suomalainen on yrittäjä, hän myy firmansa ulkomaiseen omistukseen vain siksi, että pääsisi kylpemään rahassa. Ne, joilla ei ole firmaa, äänestävät poliitikkoa, joka lupaa vahvaa valuuttaa, jolla juomat ja nuoret naiset tulevat halvaksi ulkomailla, mielellään mahdollismman kaukana kuten Thaimaassa.
Suomalaisen lottovoittajan tarina on monesti karu. Luemme iltapäivälehdistä, muutahan melkoinen osa suomalaisista ei luekaan, ja silti heillä on äänioikeus, kuinka kun voitto on saatu, haistatetaan pomolle ja sanoudutaan irti ja sitten ryypätään ja matkustetaan niin kauan, ettei rahaa enää ole ja sitten rukoillaan samalta pomolta että päästäisiin takaisin töihin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarinat, joita kansakunta lukee ja tykkää kertoa toisilleen, kertovat kansakunnan sielusta. Kansakunta, joka myy yrityksensä ulkomaille ja joka kuvittelee elävänsä leveästi ulkomaisilla "ilmaista rahaa" olevilla sijoituksilla, ei koskaan vaurastu, vaan köyhtyy hyvin nopeasti. Eivät ne ulkomaiset sijoittajat niin tyhmiä ole sijoittaisivat tänne vain tehdäkseen meidät rikkaiksi. Ei, he sijoittavat tehdäkseen itsensä rikkaiksi. Ulkomaiset investoinnit eivät ole ilmaista rahaa, vaan erittäin kallista. Sijoittajalla on sijoittaessaan tuotto-odotus sijoitukselleen ja hän pitää huolen siitä, että hän saa sen tuoton, joka kotimaisen institutionaalisen tai yhteiskunnallisen sijoittajan toimesta jäisi kotimaahan ja jakautuisi suomalaisten käytettäväksi.
Nyt on iloittu siitä, että ulkomaiset yhtiöt ovat sijoittamassa suomalaisiin tuulipuistoihin. Sen "ilmaisen rahan" hinnan tulemme maksamaan sähkönhinnassa. Samalla kun joudumme etsimään muualta rahaa, jolla hoitaa vanhuksemme. Suomalainen tapa "rikastua" on siis päästä eroon tulonlähteistämme työntämällä ne ulkomaisiin käsiin ja sen jälkeen "ottaa kiinni" muut Pohjoismaat säästämällä, eli alentamalla elintasoamme lisää, samaan aikaan kun se niissä muissa Pohjoismaissa kasvaa.
Kansojen tarinat kuvastavat niiden psyykettä ja siten myös historiaa. Wagnerin tuhoontuomitut sankarit kuvasivat vuosisata aiemmin aika täydellisesti sen, mitä Saksalle tapahtui kahdessa maailmansodassa. Sen jälkeen kirous, jonka Wagner ja Nietzsche kansansa päälle langettivat, on ainakin toistaiseksi näyttänyt hellittävän. Toivottavasti meille suomalaisille ei kestä yhtä kauan päästä eroon 1970-lukulaisten päällemme langettamasta lottohäviäjyydestä. Jos se kestää yhtä kauan kuin saksalaisilla, on tulevaisuus aika synkkä vielä pitkään, Jari Tervo on nimittäin vielä aika hyvissä voimissa ja voi elää pitkäänkin.
Tuo "ulkomaiset sijoitukset ovat ilmaista rahaa" on suoraan Youtubessa pyörivästä Nordean Rahapodi vodcastista, jossa yksi ohjelman vakio"asiantuntijoista" niin totesi haastatellessaan Riikka Purraa. Purra oli kovasti samaa mieltä, kas kun se on Purran mielestä oikeistolaista talousajattelua ja kun talouspoliittisen keskustelumme ainoa merkitsevä kysymys on se, mikä on oikeistolaista ja mikä vasemmistolaista. Purran ja hänen kannattajiensa sumuisissa aivoissa oikeistolainen talous"ajattelu" on viisasta, koska oikeistolaiset ovat yleensä rikkaampia kuin vasemmistolaiset ja "oikeistolainen" länsi voitti kylmässä sodassa "vasemmistolaisen" Neuvostoliiton, johon taas Purran äiti oli uskonut.
Kun talouteen liittyvien kysymysten käsittely on tuollaisella lähinnä edellisen vuosisadan alkupuolelta olevien käsityskulkujen varassa, eivät tuloksetkaan ole kummoisia. Ilmeisesti tässä on käynyt nyt niin, että ylipolitisoitunut 1970-luku, joka itse oli vaurastumisen aikaa, lyö nyt takaisin niiden ihmisten muodossa, jotka silloin viettivät nuoruuttaan. Se on hirvittävää. Valitettavasti nuoret ikäluokat ovat niin pieniä ja lannistettuja, että he eivät pysty tekemään sitä, mitä suuret ikäluokat tekivät 1970-luvulla: työntämään Purran ja monen muun kaltaisia henkisiä muumioita syrjään. Marin yritti ja hänet jyrättiin. Nyt pääministeriksi on tulossa lähinnä idiootintasoa oleva Orpo ja aisapariksi ikuista lapsuuden poliittista traumaansa elävä Purra.
Tuota näytelmää katsoessa ei voi kuin todeta ukko-Paasikiven sanoin: Jumala isänmaata siunatkoon ja vähintäänkin toivoa, että Jumala on olemassa, ainakin meille muille, sanoivat ateistit mitä tahansa. Ateisteista kun ei ainakaan näy olevan mitään apua tässäkään tilanteessa.
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
😍 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17872028E
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Suomessa on ahne verottaja ja ahne hallitus.
Kaikki tapetaan veroilla ja rankaisu asenteella.
Tämän vuoksi Suomi ei kasva, eikä kehity.
Kansa pidetään köyhänä ja kipeänä.
Tämä on Suomen kirous.
Mihin nuo väitteet perustuvat?
Mitä Suomessa on muka tapettu, ei ainakaan yrityksiä, sillä yrittäjiä on edelleen Suomessa enemmän suhteessa väestöön kuin esim Ruotsissa.
Tanskassa on Suomea kireämpi verotus ja Tanska on selvästi Suomen vauraampi maa,
En tiedä, huutavatko ja valittavatko tanskalaiset verotuksestaan tuolla tavalla kuin sinä juuri teit, mutta ainakaan he eivät myy yrityksiään ulkomaisiin käsiin, vaan ostavat omistuksia ulkomailtakin, kuten tekevät ruotsalaisetkin.
Vastauksesi kuvasi hyvin sitä, mikä todellisuudessa on ongelma: suomalaiset vihaavat yli kaiken omaa maataan ja toisia suomalaisia ja tekevät mitä tahansa nöyryyttääkseen ja satuttaakseen kanssankansalaisiaan.
Suomalainen vihamielisyys näkyy niin monessa muussakin asiassa: ruotsalaiset iloitsevat jos joku toinen Pohjoismaa menestyy urheilussa tai euroviisuissa, joten he hurraavat myös suomalaisille. Suomalaiset taas hurraavat, jos ruotsalaiset häviävät. Kateus, katkeruus ja vihamielisyys kuvastuu tietenkin myös niissä lukemattomissa juoppopuukotuksissa, joissa kaverukset listivät toisiaan useana päivänä vuodessa. Ne, jotka eivät käytä teräasetta, puukottavat henkisesti ja takaapäin.
Mistä tuo kaikki katkeruus ja tyhmyys oikein kumpuaa?
Kateus.
Kenties keskeisin suomalainen kansanpiirre.
Erinomaisia havaintoja. Täällä Suomessa usein kuvittelemme olevamme parempia kuin olemme ja joissain asioissa taas huonompia kuin mitä olemme. Lisäksi meillä on valtava tarve mielistellä muita.
Kansamme ominaispiirteitä ovat itsekkyys ja kateus sekä jurous ja kiukuttelu.
Meiltä puuttuu sivistys ja korkeakulttuuri, koska tuhoamme itse omaa kulttuuriamme.
Kansamme ei koskaan pääse yli menneistä sodista vaan on edelleen katkeroitunut.
Maamme menestymisen suurin este olemme me suomalaiset.
Neo-marxilaiset aatteet ovat valitettavasti levinneet hiljalleen laajalle suomalaisessa yhteiskunnassa. Nuo aatteet pohjautuvat kaiken perinteisen halveksuntaan ja poistamiseen.
Perinteinen Suomi oli perhe- ja sukukeskeinen yhteiskunta. Niin ei enää ole ja siksi kansamme kuihtuu.
Samalla monet kadehtii maahanmuuttajia. Monet maahanmuuttajaryhmät ovat edelleen perhe- ja sukukeskeisiä. Lapset kasvatetaan kotona ja heille siirretään suvun perinteet. Lapsia halutaan, koska lasten kanssa vietetään aikaa. Suomalaisten kateus syntyy siitä, että maahanmuuttajat voivat tehdä isojakin hankintoja. He tekevät sen niin, että perheestä tai suvusta valitaan joku, jolle hankitaan jotain hienoa. Koko perhe tai suku elää niukemmin ja säästää, kunnes lopulta rahaa on hienon asian hankkimiseen. Sitten aletaan säästää rahaa jonkun toisen perheenjäsenen tai suvun jäsenen hienoon hankintaan.
Maahanmuuttajat menestyy perheen ja sivun yhteistyöllä. Suomalainen on hylännyt perheensä ja sukunsa ja näivettyy sekä katkeroituu yksin.