Miksi?
Kaikkien uskontojen synty kollektiivinen, osa kulttuuria. Syntytapa ei ole kokonaisen uskonnon putkahtaminen esiin, vaan jokainen uskonto on synkretistinen: Totena pidettyjä palasia ja harvoja uudennoksia yritetään sovittaa yhteen. Mutta ne eivät sovi.
Eri ihmiset korostavat eri palasia eri määrin, joten uskonnoista syntyy hiukan eri versioita, jotka elävät rinnakkain.
Jos uskonnon synty olisi toinen, nerokkaan ihmisen huolellisella ajattelulla luoma konstruktio, se voisi teoriassa olla looginen kokonaisuus, kuten eksaktit luonnontieteet, mutta ei tunneta mitään uskontoa, joka olisi looginen.
Esimerkiksi kristinuskossa ei ole pystytty luomaan minkäänlaista loogista kokonaisuuttaa kuoleman, ruumiin ylösnousemisen ja kuolemanjälkeisen elämän välille, koska näiden uskomusten alkuperä on eriävä, ja niitä Raamatussakin yhdistellään eri tavoin.
Vastaavasti nykyteoreetikot luovat niistä ei konstruktioita, ja vetoavat Raamatun eri kohtiin, jotka ovat aivan eripuhuvia.
Erittäin tunnettu looginen ristiriita vallitsee ns. teodikean ongelmassa. Väite, että jumala on kaikkihyvä, kaikkivaltias ja on silti olemassa pahaa, on epälooginen.
Luterilaisuus on P. Augustinuksen oppia seuraten kehittänyt melkein saman opin kuin hän: Ihminen ei voi tehdä mitään pelastuakseen, vaan Jumala määrää pelastukseen. Silti luterilaiset eivät hyväksy väitettä, joka tästä suoraan johtuu: Jumala määrää, ketkä joutuvat helvettiin. Kerrassaan epäloogista.
Vaikka kulttuuri olisi kuinka yhtenäinen, siinä on aina ristikkäisiä tendenssejä. Uskonnot ovat syntyneet osana kulttuuria, ja siksi uskonnoissa aina on ristikkäisiä tendenssejä.
Loogisuuden puute tarkoittaa sitä, että mistään ei voi päätellä mitään. Eri ajattelijat vetoavat aina Raamattuun, ja valitsevat kohdat, jotka tukevat heidän omia ajatuksiaan.
Teologia käyttää kaunistelevaa kieltä. Epäloogiset asiat selitetään 'jännitteisiksi'. Logiikka käyttää selkokieltä. Asiat ovat epäloogisia, eli systeemissä on vähintään yksi ylimääräinen premissi, eli kaikki väitteet, vastakkaisetkin, ovat aina tosia.
Jokainen uskonto on synkretistinen, sisältää eriaikaisia ja erilähtöisiä palasia. Loogisuutta ei voida saavuttaa.
Kaikkien uskontojen synty kollektiivinen, osa kulttuuria. Syntytapa ei ole kokonaisen uskonnon putkahtaminen esiin, vaan jokainen uskonto on synkretistinen: Totena pidettyjä palasia ja harvoja uudennoksia yritetään sovittaa yhteen. Mutta ne eivät sovi.
Eri ihmiset korostavat eri palasia eri määrin, joten uskonnoista syntyy hiukan eri versioita, jotka elävät rinnakkain.
Jos uskonnon synty olisi toinen, nerokkaan ihmisen huolellisella ajattelulla luoma konstruktio, se voisi teoriassa olla looginen kokonaisuus, kuten eksaktit luonnontieteet, mutta ei tunneta mitään uskontoa, joka olisi looginen.
Esimerkiksi kristinuskossa ei ole pystytty luomaan minkäänlaista loogista kokonaisuuttaa kuoleman, ruumiin ylösnousemisen ja kuolemanjälkeisen elämän välille, koska näiden uskomusten alkuperä on eriävä, ja niitä Raamatussakin yhdistellään eri tavoin.
Vastaavasti nykyteoreetikot luovat niistä ei konstruktioita, ja vetoavat Raamatun eri kohtiin, jotka ovat aivan eripuhuvia.
Erittäin tunnettu looginen ristiriita vallitsee ns. teodikean ongelmassa. Väite, että jumala on kaikkihyvä, kaikkivaltias ja on silti olemassa pahaa, on epälooginen.
Luterilaisuus on P. Augustinuksen oppia seuraten kehittänyt melkein saman opin kuin hän: Ihminen ei voi tehdä mitään pelastuakseen, vaan Jumala määrää pelastukseen. Silti luterilaiset eivät hyväksy väitettä, joka tästä suoraan johtuu: Jumala määrää, ketkä joutuvat helvettiin. Kerrassaan epäloogista.
Vaikka kulttuuri olisi kuinka yhtenäinen, siinä on aina ristikkäisiä tendenssejä. Uskonnot ovat syntyneet osana kulttuuria, ja siksi uskonnoissa aina on ristikkäisiä tendenssejä.
Loogisuuden puute tarkoittaa sitä, että mistään ei voi päätellä mitään. Eri ajattelijat vetoavat aina Raamattuun, ja valitsevat kohdat, jotka tukevat heidän omia ajatuksiaan.
Teologia käyttää kaunistelevaa kieltä. Epäloogiset asiat selitetään 'jännitteisiksi'. Logiikka käyttää selkokieltä. Asiat ovat epäloogisia, eli systeemissä on vähintään yksi ylimääräinen premissi, eli kaikki väitteet, vastakkaisetkin, ovat aina tosia.
Jokainen uskonto on synkretistinen, sisältää eriaikaisia ja erilähtöisiä palasia. Loogisuutta ei voida saavuttaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Periaatteessa olet oikeassa, mutta ihminen on aina epälooginen ja ihminenhän on Raamatunkin kirjoittanut. Lukijallakin on vastuunsa. Uskonto ei ole looginen tai epälooginen. Monen mielestä kristillisyys ei ole edes uskonto tai uskomista. Me toki uskomme milloin mihinkin.
Loogisuuskin on vain yksi filosofian näkökulma tai logikkaa on monenlaista ja on arvojen logiikkaa. Teologialla ja muilla logiikoillakin on oma polkunsa joka päättyy jossakin vaiheessa. Teologi kohtaa lopulta logiikan päätepisteen ja tyytyy johonkin todellisuuteen. Siinä kohtaan nousevat ihmisyyden arvot kuten hyvyys ja pahuus suhteessa siihen mitä teemme.
En minäkään pidä siitä, että Raamattua luetaan kuin lakikirjaa ja valitaan kohta sieltä toinen täältä ja sovelletaan lähinnä toisiin ihmisiin. Ehkä sen logiikka on oman elämän hallinta ja turvallisuuden tunteen saavuttamine muuttamalla toisia ihmisiä. En tiedä.
Me pyrimme loogisuuteen. Ei se aina onnistu. Ja mitä sitten .. miten suhtautua siihen?
Systeemi, joka on epälooginen, ei kerro mitään.
Kyllä se kertoo. Se kertoo sen, että uskoessaan epäloogiseen systeemiin ihmiselle tärkeämpää on tunne kuin järki. Kukaan ei usko em. kristinuskoon siksi, että se on looginen. Ihminen uskoo siihen, koska saa sitä joko psykologisesti jotain (em. toivo) tai uskominen helpottaa jotain tunnetta (em. pelko). Siksi uskontojen lähestyminen pelkän logiikan kautta, niin no - se ei oikeastaan kerro mitään.
Usko ei perustu järkeen ja siksi uskonnollista vakaumusta ei voi millääm faktoilla tai rationaalisilla argumenteilla horjuttaa.
Eikös Martin Luther sanonut, että "Uskon, koska se on järjetöntä" tai jotain sinne päin?
On psykologinen totuus, että se mikä saadaan ihmiseen tunnetasolla perille, sitä ei pysty enää järki voittamaan. Tähän manipulointiin huijaaminen peustuu.
Hyvin sanottu, juuri näin.
Ttta joka sana.
Uskonnot ovat syntyneet aikana ja kulttuurissa jossa ajatus siitä, että ympäröivä fyysinen maailma tähdenlentoineen, maanjäristyksineen ja sääilmiöineen olisi ylipäätään loogisesti ja "naturalistisesti" selitettävissä oli vieras. Antiikin Kreikassa syntyi logiikkaa ja tietoa korostavia ajatussuuntia, mutta nekin olivat aika pienen porukan älyllistä askartelua. Ja tietoa eli konkreettisia tarkkoja havaintoja oli varsin niukasti nykyiseen verrattuna.
Edelleen maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mutta moderni lähestymistapa todellisuuteen on, että se on ymmärrettävissä tai että sen loogista jäsentämistä ja analysointia kannattaa ainakin yrittää. Loogisella päättelyllä on aivan eri arvo kuin se oli niissä kulttuureissa joissa uskonnot ovat syntyneet. Siksi uskonnolliset myytit eivät yritäkkään olla loogisia tai rationaalisia. Kun esimerkiksi vedenpaisumuskertomusta kirjoiteltiin, niin ei kirjoittajille tullut mieleenkään pohtia vuorien korkeutta ja sen kautta vedenpaisumukseen tarvittavaa vesimäärää tai sitä miten viikunapuut ja niitä pölyttävät hyönteisset (jos niiden olemassaolosta edes tiedettiiin) selviäisivät vuoden kestävästä vedenpaisumuksesta. Se oli turhaa, koska kyseessä oli myytti, jota ei sido logiikan ja realismin lait.
Ongelma tulee kun erilaisessa kulttuurissa syntyneitä myyttejä yritetään pakkosovittaa loogiikkaa ja tietoa korostavan ajattelun kanssa. Tulokset ovat usein lähinnä noloa älyllistä epärehellisyyttä tai sitten pahimillaan räikeää valehtelua ja tiededenialismia, jota esimerkiksi kreationistit edustavat. Parempi olisi pitää myytit myytteinä ja suhtautua todellisuuteen nöyrän uteliaasti.
Kristinuskossa ei ole onnistuttu luomaan mitään loogista kokonaisuutta?
Mitäpä, jos uskoisitte Albert Einsteinia, että jos teoria ja tosiasiat eivät sovi yhteen, niin muuta tosiasiat.
Lisäystä - kyllä minä ihmettelen teidän mielipiteidenne määrää?! Eikö koskaan tule aivoissa ylensyönyttä ähky oloa?
Albert Einstein ei koskaan kirjoittanut tai sanonut noin. Tämä on taas näitä "Einstein sanoi" älyttömyyksiä joita vähälahjaiset levittää. Jos ymmärtää yhtään mitä Einstein teki, niin tuo lausuma ei sovi siihen mitenkään. Einsteinhan loi teorian joka piti yhtä tossiasioiden kanssa, vaikka oli monien intuition vastainen.
Kristinusko on uksonnoksikin harvinaisen epälooginen himmeli eikä epäloogisuudessa ole ensisijaisesti kyse edes kristinuskon ja todellisuuden välisestä suhteesta, vaan opin sisäisestä epälogiikasta. Jeesus on Jumalan poika, mutta samalla oikeastaan "samaa olemusta" kuin Jumala eli Jeesuksen ristikuolemassa Jumala oikeastaan uhrasi itsensä itselleen, jotta se jostain täysin hämäräksi jäävästä syystä mahdollistaisi sen, että Jumala voisi itse antaa syntisille anteeksi heidän syntinssä, mitä hän ei kaikkivaltiaana muka muuten voisi tehdä ellei uhraisi itseään itselleen? Ei hyvää päivää....