Läheisriippuvaisuus

Olen läheisriippuvainen ja minulla on hyvin heikko itsetunto.

Se johtuu kai siitä että oli vaikeat kasvuolosuhteet.
Vanhempani riitelivät koko ajan. Kun isä sitten kuoli, niin äitini projisoi minuun kaiken katkeruutensa, koska olin luonteeltani samantapainen kuin isäni. Aamulla ensimmäiseksi haukkui ennen kouluunlähtöä.
Äitini oli jonkintason narsisti.

Vasta myöhemmin tunnistin, että olen läheisriippuvainen.
Huolehdin aina toisten hyvinvoinnista.

Jos joku riitelee minulle, niin minulta menee pitkä aika ennen kuin selviän.
Oli riita tyttäreni kanssa ja hän kutsui minua "narsistiksi". Tuntuu, että elämäni meni rikki, ja että olen täysin arvoton. Tuntuu vieläkin ylitsepääsemättömältä. En tiedä miten suhtautua häneen enää.

Miksi minuun koski niin paljon kun kutsui "narsistiksi".
Minä en minä ole narsisti, vaan olen läheisriippuvainen.
Miten pääsen tästä yli?
Eikös narsisti ja läheisriippuvainen ole toistensa vastakohtia?

Kun tämä sattui, niin meni monta pulloa viiniä, kun tuntui, että vain se auttoi. Ja auttoikin, unohdin. Joo, tottakai tiedän, että pitäisi paremminkin ottaa selville ja sitähän tässä kyselenkin.