Mikä on katolilaisuuden perimmäinen tavoite, miltä pohjalta, minkä opin mukaisesti ja millä tavoin uskoo saavuttavansa ja mitä se silloin on ja pitää sisällään, kun ja jos saavuttaa perimmäisen päämääränsä.
Mihin katolilaisuus perimmiltään
pyrkii ?
10798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kysymyksesi on kyllä ehkä turhan laaja - tuosta voisi kirjoittaa monta kirjaa (ja on varmasti kirjoitettukin). Mutta ihan lyhyesti sanottuna oma näkemykseni on tämä: katolisen uskon päämäärä on ihmisen pelastuminen eli se, että ihminen voi elää ikuisesti Jumalan yhteydessä. Katolinen kirkko tukee tätä tavoitetta auttamalla elämään Jumalan tahdon mukaisesti tässä ajassa ja muistuttamalla Jeesuksen avaamasta pelastustiestä, tiestä Jumalan valtakuntaan.
Jeesus sanoi hyvin selvästi, että se, joka rakastaa häntä, noudattaa hänen tahtoaan. Ihmisen on kovin helppo sanoa, että rakastaa Jeesusta, mutta katolinen kirkko auttaa tekemään puheesta totta, koska Jeesuksen mukaan oikea, todellinen rakkaus näkyy varmasti ihmisen teoissa, ihmisen elämänvalinnoissa.
Katolinen usko vahvistaa mm. sakramenttien avulla ihmistä karikkoisella ja joskus vaikealla matkalla kohti Jumalan valtakuntaa.
itse en edes uskaltanut avata vastausten tulvaa, mutta kiitos siita, etta sinulta loytyi rohkeutta. Olet harvinaisen hyvanakoinen puhuessasi Kirkosta yhteisollisena yrityksena pyrkia elamaan Jumalalle otollista elamaa, ja sakramenttien yhteisona jonka Jumala itse kaunistaa lahjojensa runsaudella... Kunpa me kaikki jaksaisimme erinaisten erimielisyyksien kanssa (Kirkossa ja sen ulkopuolella) muistaa sen kristillisen ylevyyden, johon meidat kaikki Leo Suuren mukaan on kutsuttu: Kirkon yhteyteen, Kristuksen ruumiin jaseneksi ja Jumalan lapseksi.
Ignatius
Katolinen kirkko tukee tätä tavoitetta auttamalla elämään Jumalan tahdon mukaisesti tässä ajassa...
Ylikansoitus on tämän ajan ehkä suurin uhka, joten ihmettelen millä tavalla katolinen kirkko toimii lievittääkseen/poistaakseen tätä ongelmaa?
Aikamme suurimmat uhat liittyvät mielestäni elämän kunnioituksen puutteeseen, epätasa-arvoon, itsekkyyteen, nautinnonhimoon seurauksista piittaamatta... Jos nämä ongelmat ratkaistaisiin Jumalan tahdon mukaisesti, maailma pystyisi ruokkimaan kaikki syntyvät lapset ja aikuiset.
Onko ylikansoitus jumalan tahdon mukainen ilmiö vai onko se Jumalan tahdon vastainen? Kukapa voisi sitä tietää?
Olen monta kertaa sunnuntaiaamuisin istunut katukahvilassa ja ketsellut kun ihmiset menevät katoliseen katedraaliin/kirkkoon sunnuntaimessuun. Jumalan hyväntahtoisuudesta ei useimmiten näy merkkiäkään, katedralin edustalle kerääntyneille kerjäläisille ei ole tarjota ruoka, ei pientä kolikkoakaan. Messukansa kulkee kerjäläisten ohi niinkuin heitä ei olisi.
Jokunen paikalle eksynyt turisti mahdollisesti kolikon heittää. Joten käytännössä Jumalan tahtoa ei riitä tänä päivänä nälkäisiä ruokkimaan ja vielä vähemmän jos maapallo ylikansoittuu lisää.
Jos jumalan tahdoksi katsotaan raju syntyvyyden säännöstely, niin tilanne voisi olla toinen ja enemmän tässä ajassa.
Miten voidaan kurjuudessa ja nälässä elävältä ihmiseltä odottaa elämänkunnioitusta, ajatuksia tasa-arvosta ja itsekkyydestä? Minä en ainakaan sitä ymmärrä, nälkäiset ihmiset ajattelevat vain henkiinjäämistä.
Misnä tiedät, vaikka ne messuun menevät ihmiset olisivat juuri vähän aikaseimmin antaneet viimeiset rahansa köyhille? Kirjoituksesi perusteella pidän itsestään selvänä, että tuhlatessasi rahaa katukahvilassa annat varmasti vähintään saman summan joka aamu kerjäläiselle, mutta kuinka voit olla varma, että ne arviointisi kohteena olevat ihmiset eivät olisi antaneet paljon enemmän, varsinkin omaan varallisuuteensa nähden?
Miten niin "Jumalan tahtoa" ei riitä nälkäisten ruokkimiseen? Kyse on sitä, että ihmiset, joiden kuuluisi toteuttaa Jumalan aivan riittävä tahto, eivät tee omaa osaansa. Ja sanomattakin on selvää, että siihen tarvitaan muuta kuin lantin heittäminen kerjäläiselle. Jos ihmiset noudattaisivat Jumalan tahtoa, kenenkään ei tarvitsisi kerjätä.
Kaikilta voidaan odottaa elämän kunnioitusta, vaikka heidän jokapäivänen elämänsä olisikin keskisttynty hengissä selviämiseen. Ei elämän kunnioitus ole mitään kovin erikoista filosofiaa, joka vaatisi ympärilleen vaurautta. On selvää, että kun ihminen ei saa jokapäiväistä leipäänsä, hän ei jaksa miettiä ns. "suuria filosofioita", mutta elämän kunnioitus onkin arkisia ratkaisuja kaikissa olosuhteissa.
Itsekkyyttä on tietysti kaikkialla, mutta tuhoisinta se on tietysti siellä, missä itsekkyys johtaa laajojen joukkojen kärsimykseen. Kärsitäen: hyvin köyhän ihmisen itsekkyys voi vahingoittaa yhtä tai kahta muuta käyhää, mutta rikkaan ihmisen itsekkyys voi vahingoittaa satoja, ehkä tuhansia.
Maailmassa olevan nälän ja hädän poistaminen vaatii siis tekoja ja Jumalan tahdon toteuttamista ensimmäiseksi meiltä vaurailta. Jumala odottaa eniten siltä, jolle on antanut eniten. Mutta se ei tarkoita, etteikö Jumalan tahdon pitäisi ohjata myös hädänalaisten toimintaa. Heidänkään tekonsa, silloin kun ne ovat Jumalan tahdon vastaisia, eivät auta tilanteen korjaamisessa.
Olen suurelta osalta kanssasi samaa mieltä.
"Itsekkyyttä on tietysti kaikkialla, mutta tuhoisinta se on tietysti siellä, missä itsekkyys johtaa laajojen joukkojen kärsimykseen."
Tarkoitatko tällä tekstillä sitä kärsimystä mitä laajoille joukoille aiheutuu esimerkiksi paavin kondominkielteisellä asenteella.
"Maailmassa olevan nälän ja hädän poistaminen vaatii siis tekoja ja Jumalan tahdon toteuttamista ensimmäiseksi meiltä vaurailta."
Me vauraat olemme vaurauttamme saavuttaneet tehokkaan syntyvyyden säännöstelyn avulla (ja pikkasen tieteen ja tekniikan avulla), olemmeko siten eläneet Jumanlan tahdon mukaisesti ja pitäisikö meidän tätä "reseptiä" Jumalan tahtona viedä muualle?
- vähän tuota vastaustasi (kuten sanoit, kysymys on laaja - voisiko sanoa äärettömyyttä syleilevä?). Sen mitä kirjoitit on yhteistä kristillisyyttä. Katolisuudessa vaikuttaa - ihan uskon ytimessä - hengellinen solidaarisuus. Tietysti luterilaisetkin puhuvat "pyhien yhteydestä" (uskontunnustus esim.) mutta se on jotenkin abstraktimpi asia. Kardinaali Meisner sanoi muistaakseni: pelastumme pelastamalla toisia. Tuntuu kuin pyhityksen tiellä ei voisi edetä askeltakaan toisten kustannuksella.
Emme me vauraat kyllä ole vaurauttamme saavuttaneet ensisijaisesti syntyvyyden säännöstelyn avulla vaan kyllä tiede ja tekniikka sekä tietyn rajan jälkeen myös ihan silkka itsekkyys ovat vaurautemme takana. Meidän vauratemme on siis jo sitä luokkaa, että sitä ei pidä asettaa edes tavoitteeksi koko maailmalle, koska sen saavuttaminen vaatii hyvien ominaisuuksien ja tekojen lisäksi pahantekemistä.
Ilman kondomeja tai muita ehkäisyvälineitä voidaan kuitenkin itsekyydestä luopumalla saavuttaa Jumalan tahdon mukaisesti tilanne, jossa kaikilla maailman ihmisillä on riittävät edellytykset elää ihmisarvoista elämää. Se ei tarkoita nykyistä länsimaista elintasoa, mutta se tarkoittaa nälän puistumista maailmasta. Siihen ei syntyvyyden säännöstelyä tarvita.
Ja kyllä, ei tietenkään ole reilua vaatia, että me saamme pitää nykyisen elintasomme, mutta muiden on tyydyttävä vähempään. Jos luopuisimme itsekkyydestä, mekin tyytyisimme vähempään tulevaisuudessa.
Kirkon päämäärä on saattaa kaikki ihmiset kolmiyhteisen Jumalan yhteyteen jo nyt ajassa ja kerran iankaikkisuudessa. Raamattu ja kirkon traditio on ohjenuorana opille ja elämän vaellukselle.