Olen jatkuvasti niin väsynyt, edes nukkuminen ei auta.
Tiedätkö miltä tuntuu todeta herätessään ettei ole valmis nousemaan sängystä, vaikka olisi nukkunut kuinka kauan. Tuntuu ettei mikään uni riitä. Kun yritän mennä töihin olen väsynyt, kun yritän lähteä kauppaan olen väsynyt, kun nousen sängystä olen väsynyt. Olen alkanut taas pitämään päikkäreitä. Tänään meinasin jälleen nukahtaa bussiin. Sain taistella että pysyin sen 15min kotimatkan hereillä.
Heräsin äsken ”päikkäreiltä” kello onkin jo kahdeksan. Noustessani tunsin hirveää väsymystä. Silmät ovat menossa silmiin, on raskas ja tyhjä olo.
EN VAIN JAKSA! Syön vitamiinitabletteja kyllä jne. Mutta mikään ei auta.
Olen vain väsynyt. Joka paikkaa särkee. Ja tiedoksi, en ole kovinkaan vanha ihminen. Minun pitäisi olla elämäni alussa, täytän 19vuotta tänä vuonna.
Työpaikallani minua kohdellaan kuin paskaa, eikä huomioidaja palkkaa en saa juuri lainkaan. Koska olen arka ja ujo, en osaa pitää puoliani. Töihin on vaikea mennä. Minun pitäisi lopettaa se, mutta en ole käynyt kuin peruskoulun. Olen yrittänyt hakea, mutta en pääse mihinkään. En kelpaa minnekkään. Enkä ihmettelekään, kuka haluaisi tälläistä ihmistä. Kuulostan nytkin ihan marttyyriltä, että mua inhottaa käytökseni. Olen vain laiskapaska, se on ainut asia missä olen taitava. Kylmä totuus kun vaan on, että sillä ei tienaa.
Pidän itseäni tyhmänä ja olen saanut sen muutamilta muiltakin kuulla. Itsetuntoni on, yllätyskö vain, täysi nolla. Olin koulukiusattu. Kiitos vaan heille kaikille, olette tuhonnut minut. Minulla ei ole edes yhtään kunnon ystävää. Kuka haluaisi edes olla tälläisen masennuspesäkkeen kanssa?
Jees, tästä on hyvä lähteä.
Olen miettinyt, että jos saisi hankittua töitä sen verran, että pääsisi pois täältä kotoa. En halua että vanhempani joutuvat katsomaan enää pitempään menoani. Niiden takia olen yrittänyt. Jos heitä ei olisi, olisin antanut aikoja sitten periksi.
Minua ei kiinosta mikään. Voisin ruveta vaikka huoraksi että saisi rahaa sen tarvittavan verran. Ihan tosissani olen ajatellut sitä. Miehet kyllä katsovat minua, siinä ei ole ongelmaa. Mutta häpeän silti kroppaani. Ja olen vielä varmaan neitsytkin.. jotan kännijuttuja on sattunut, mutta siinä kaikki.
Ja mikä on ärsyttävämpää kun ”kannustukset” tyyliin ”sun on vaan haettava duunia ja opiskelupaikkaa, kyllä sä pystyt siihen” jne. Olen niin kyllästynyt noihin kommentteihin.
Tiedätkö miltä tuntuu todeta herätessään ettei ole valmis nousemaan sängystä, vaikka olisi nukkunut kuinka kauan. Tuntuu ettei mikään uni riitä. Kun yritän mennä töihin olen väsynyt, kun yritän lähteä kauppaan olen väsynyt, kun nousen sängystä olen väsynyt. Olen alkanut taas pitämään päikkäreitä. Tänään meinasin jälleen nukahtaa bussiin. Sain taistella että pysyin sen 15min kotimatkan hereillä.
Heräsin äsken ”päikkäreiltä” kello onkin jo kahdeksan. Noustessani tunsin hirveää väsymystä. Silmät ovat menossa silmiin, on raskas ja tyhjä olo.
EN VAIN JAKSA! Syön vitamiinitabletteja kyllä jne. Mutta mikään ei auta.
Olen vain väsynyt. Joka paikkaa särkee. Ja tiedoksi, en ole kovinkaan vanha ihminen. Minun pitäisi olla elämäni alussa, täytän 19vuotta tänä vuonna.
Työpaikallani minua kohdellaan kuin paskaa, eikä huomioidaja palkkaa en saa juuri lainkaan. Koska olen arka ja ujo, en osaa pitää puoliani. Töihin on vaikea mennä. Minun pitäisi lopettaa se, mutta en ole käynyt kuin peruskoulun. Olen yrittänyt hakea, mutta en pääse mihinkään. En kelpaa minnekkään. Enkä ihmettelekään, kuka haluaisi tälläistä ihmistä. Kuulostan nytkin ihan marttyyriltä, että mua inhottaa käytökseni. Olen vain laiskapaska, se on ainut asia missä olen taitava. Kylmä totuus kun vaan on, että sillä ei tienaa.
Pidän itseäni tyhmänä ja olen saanut sen muutamilta muiltakin kuulla. Itsetuntoni on, yllätyskö vain, täysi nolla. Olin koulukiusattu. Kiitos vaan heille kaikille, olette tuhonnut minut. Minulla ei ole edes yhtään kunnon ystävää. Kuka haluaisi edes olla tälläisen masennuspesäkkeen kanssa?
Jees, tästä on hyvä lähteä.
Olen miettinyt, että jos saisi hankittua töitä sen verran, että pääsisi pois täältä kotoa. En halua että vanhempani joutuvat katsomaan enää pitempään menoani. Niiden takia olen yrittänyt. Jos heitä ei olisi, olisin antanut aikoja sitten periksi.
Minua ei kiinosta mikään. Voisin ruveta vaikka huoraksi että saisi rahaa sen tarvittavan verran. Ihan tosissani olen ajatellut sitä. Miehet kyllä katsovat minua, siinä ei ole ongelmaa. Mutta häpeän silti kroppaani. Ja olen vielä varmaan neitsytkin.. jotan kännijuttuja on sattunut, mutta siinä kaikki.
Ja mikä on ärsyttävämpää kun ”kannustukset” tyyliin ”sun on vaan haettava duunia ja opiskelupaikkaa, kyllä sä pystyt siihen” jne. Olen niin kyllästynyt noihin kommentteihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
masentunut?
Vaikka kannustukset kuulostavatkin ärsyttäviltä niin yritä kerätä niistä voimia?
mä en tarkota et tarvisit opiskelua tai edes toista työpaikkaa, koska niitä ei välttämättä ees tarvii!
Lähde ulos!jonkun tutun kanssa tai sitten ihan yksin! saat varmasti kyllä seuraa jos vaan viitsit sen verran nähdä vaivaa.. kun pidät hauskaa, flirttailet tms. niin tulee sykettä, mielenkiintoa ja jännitystäkin elämään, mikä varmasti taas piristää!
ja se väsymys..mä tuun loistavasti toimeen 6h yöunilla niin että jaksan koko päivän ja illankin, mutta jos nukun paljon (niinku esim. viime yönä nukuin 13h) niin jumankauta oon väsyny..nytkin vois mennä nukkuun..eli vähän niinku "nälkä kasvaa syödessä"
voimia!