Raamatun Kirjoitusten tutkistelusta..

Jos ihminen on ollut uskossa vaikkapa kaksikymmentä vuotta ja on lukenut Raamatun kaksikymmentä kertaa läpi, niin onko Raamattu kokonaisuudessaan tullut niin tutuksi lukijalle, että hän voisi sillä perusteella alkaa opettamaan lähimmäisiään; vai ovatko ne lukukerrat vain se pointti asiassa. Että kun lukee Raamatun vuodessa kokonaan ja vaikka sana ei jää mieleen, niin ei sillä ole lukijalle merkitystä, kunhan saa vaan kehua, että taas tuli luettua Raamattu läpi.

Mutta jos ihminen lukee Raamattua kappaleen päivässä, niin sana jää mieleen ja ihminen muistaa lukemansa Raamatun Kirjoitusten sisällön, eikä hänen tarvitse kehua lukukertojaan, joita tulee vuodessa enemmän kuin yhden kerran lukien.

Olen lukenut Raamatun kolme kertaa läpi alussa ahmimalla lopussa kokonaissanomaa tarkastellen. Mutta Raamattu on uskomattoman rikas luettava. nykyisin saan herätteitä esim. Tv7: stä. Myös oma kulloinenkin akuutti tilanne panee etsimään rauhaa Raamatusta. Hyvänä apuna Tv7:n arkki josta löytyy apu joka tilanteeseen. Helpottaa kun voin kuunnella jonkun Pyhän Hengen inspiroiman opettajan Raamatun opetusta, valikoidusta siheesta, kirjoitan Raamatun paikat muistiin, joita voin tutkistella ja nähdä, kuinka jakeet aukeavat kuin kukan nuput täyteen loistoonsa.

Tutkin Raamattua alkukielellä interlineaarien, sanakirjojen ja kommentaarien avulla aiheittain, kun jokin aihe nousee mieleen. Muulloin luen sitä aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan ja UT:n painotuksella.

Käytän tulkinnassa omia aivoja ja annan tekstin muodostaa mielipide sen sijaan, että uskoisin sokeasti muiden tulkintoja ja perinteisiä opinkappaleita.

Raamattua tulee tutkiskella hengellisesti, vain vain kirjallisesti. Ajatella mitä mikäkin asia on merkinnyt oikeasti ihmiselle eikä luoda siitä jotain sääntökirjaa tai väistöskirjaa muita varten. Kun ihmiset ovat tulleet Pyhän Hengen uskoon, niin se ei ole ollut vain jotain sellaista, että ymmärtänyt jonkin sanan niin tai näin, vaan se muuttanut heidän koko olemustaan, sitä miten kohtaavat muut ihmiset. Vapautuneisuus, ilo, rauha ja rakkaus näkyy heistä vaikka ei eivät julistaisi mitään oppia.

Uskohan on tie vapauteen. Ei suinkaan lain orjuuteen ja tyhmiin mielipiteisiin, vaan vapautta maailman ahdistuksesta, tulemista ilon ja rauhan valtakuntaan, jossa mieltä ei luo ulkopuoliset tapahtumat, vaan Jumala. Sana kertoo tämän tien eikä toisinpäin kuten monesti kuvitellaan.

Se mikä uskovista heijastuu, on riitaisuus ja vihamielisyys toisiaan kohtaan. Milloin täällä toinen toisensa kehumisessa kilpaillaan kuten sanan mukaan pitäisi. Herjaamisesta sen sijaan käydään armotonta kilpailua koko ajan. Se on uskovien ajankuva ja sitä Kristus katsoo murheellisena.

Vaikka Raamatussa ei ole lakihenkisyyttä, ei ole mitään lakia sille ettei saisi herjat tai riidellä, niin siellä on kertomuksia siitä mikä toiminta ei ole Hengen mukaista. Miten eivät hengen ihmiset toimi. Ja Paavali kirjoittaa että teillä on riitaisuutta keskenänne ja ettkö vaella silloin pakanain tavoin. Paavali ei kirjoita että rikotte lakia kun herjaatte ja riitelette, vaan sanoo etteivät he ole uskova silloin ensinnäkään, vaan pakanoita, uskottomia ihmisiä vaikka ehkä riitelevätkin uskonasioista.