Tutkija Keir Giles pitää valitettavana, että useissa läntisissä medioissa spekuloidaan sillä, oliko Venäjä vai Ukraina Hersonin alueella sijaitsevan Nova Kahovkan padon räjäyttämisen takana.
– Tämä osoittaa, että osa läntisistä tiedotusvälineistä ei edelleenkään osaa tai halua tehdä itsestäänselviä johtopäätöksiä siitä, kenen hallinnassa pato oli, kenen etuja sen tuhoaminen palvelee, kuka loi veden paineen padon taakse ja kuka hyötyy Ukrainan puolella olevien evakuointipisteiden pommittamisesta.
Patoon kohdistettu isku ei hänen mukaansa kerro mitään uutta Venäjän päämääristä eikä sodankäynnin menetelmistä sodassa, koska kyse on vain pyrkimyksestä aiheuttaa taloudellisen, ekologisen ja humanitaarisen katastrofin avulla mahdollisimman suurta vahinkoa Ukrainalle.
Se voi viestiä siitä, että Venäjä pitää Ukrainan vastahyökkäyksen uhkaa lähes välittömänä ja haluaa siksi sekä kääntää ukrainalaisten huomion katastrofiin että vaikeuttaa heidän etenemistään alueella, joka on nyt tulvan vallassa.
Vaihtoehtoisesti räjäytyksen ajoitus saattaa hänen mukaansa selittyä sillä, että kaikki tarvittavat valmistelut oli tehty: vedenpinta oli nostettu ennätysmäisen korkealle tasolle, ja Venäjällä oli juuri astunut voimaan laki, joka kieltää patorakennelmien tuhoamisen tutkimisen.
Ukrainan pian alkavaksi ennustettuun vastahyökkäykseen on ladattu monenlaisia, osin ehkä ylimitoitettujakin odotuksia. Se, kuinka realistisia odotukset ovat, riippuu siitä, kuka niitä esittää.
Ukrainan viranomaiset ovat pyrkineet huolellisesti hallitsemaan odotuksia ja varmistamaan, ettei kukaan lupaa sellaista näyttävää etenemistä, jollaisen viime syksynä näimme.
Dramaattiseen läpimurtoon uskovia on hänen mukaansa saattanut rohkaista se tosiasia, että Venäjä ei ole kyennyt vastaamaan Ukrainan hyökkäyksiin rajan yli Belgorodin alueella.
– Epäonnistuminen ei johdu ainoastaan siitä, että rajaa ei puolustettu ja että alueella on niin vähän sotilaallista puolustusta, vaan myös siitä, että Venäjän siviiliviranomaiset ovat eivät ole kyenneet alkuunkaan johdonmukaiseen reagointiin millään tasolla presidentti Vladimir Putinista aina paikallisiin pormestareihin.
Siviilihallinnon tyhjiö näyttää olevan täydellinen, mikä on tietenkin erittäin rohkaisevaa niille, jotka ovat arvioineet, että Ukrainan päättäväinen ja onnistunut eteneminen voisi riittää paitsi Venäjän sotilaallisen vastarinnan murtumiseen, myös merkittävään poliittiseen muutokseen Venäjällä. Se on hyvin optimistinen ja maksimalistinen näkemys, mutta on vaikea väittää, että Belgorodissa näkemämme todisteet Venäjän valtion kyvyttömyydestä eivät olisi totta.
Lukuisat asiantuntijat ovat viime viikkoina varoittaneet, että Venäjän käymä hyökkäyssota saattaa Ukrainan vastahyökkäyksestä huolimatta pitkittyä ja että silloinkaan, kun taistelujen aktiivinen vaihe aikanaan päättyy, Venäjän muodostama uhka ei poistu. Tämä on tärkeää tiedostaa lännessä, kuten myös se, että paluuta entiseen ei ole.
Lännen on ensinnäkin keskityttävä tukemaan Ukrainaa, jotta sota kyetään voittamaan. Vielä sen jälkeenkin on pidettävä mielessä, että se ei riitä Venäjä-ongelman ratkaisuksi.
Lännessä ymmärretään yhä paremmin, että kyse ei ole vain sodan voittamisesta tai Putinin syrjäyttämisestä, jotta Venäjä muuttuisi ja sen suhtautuminen naapureihinsa muuttuisi, vaan pitkän aikavälin systeemisestä ongelmasta, joka on läsnä sukupolvien ajan.
Johtavien läntisten poliitikkojen velvollisuus huolehtia siitä, että kansalaiset tiedostavat ongelman mittakaavan mahdollisimman laajasti.
– Tämä osoittaa, että osa läntisistä tiedotusvälineistä ei edelleenkään osaa tai halua tehdä itsestäänselviä johtopäätöksiä siitä, kenen hallinnassa pato oli, kenen etuja sen tuhoaminen palvelee, kuka loi veden paineen padon taakse ja kuka hyötyy Ukrainan puolella olevien evakuointipisteiden pommittamisesta.
Patoon kohdistettu isku ei hänen mukaansa kerro mitään uutta Venäjän päämääristä eikä sodankäynnin menetelmistä sodassa, koska kyse on vain pyrkimyksestä aiheuttaa taloudellisen, ekologisen ja humanitaarisen katastrofin avulla mahdollisimman suurta vahinkoa Ukrainalle.
Se voi viestiä siitä, että Venäjä pitää Ukrainan vastahyökkäyksen uhkaa lähes välittömänä ja haluaa siksi sekä kääntää ukrainalaisten huomion katastrofiin että vaikeuttaa heidän etenemistään alueella, joka on nyt tulvan vallassa.
Vaihtoehtoisesti räjäytyksen ajoitus saattaa hänen mukaansa selittyä sillä, että kaikki tarvittavat valmistelut oli tehty: vedenpinta oli nostettu ennätysmäisen korkealle tasolle, ja Venäjällä oli juuri astunut voimaan laki, joka kieltää patorakennelmien tuhoamisen tutkimisen.
Ukrainan pian alkavaksi ennustettuun vastahyökkäykseen on ladattu monenlaisia, osin ehkä ylimitoitettujakin odotuksia. Se, kuinka realistisia odotukset ovat, riippuu siitä, kuka niitä esittää.
Ukrainan viranomaiset ovat pyrkineet huolellisesti hallitsemaan odotuksia ja varmistamaan, ettei kukaan lupaa sellaista näyttävää etenemistä, jollaisen viime syksynä näimme.
Dramaattiseen läpimurtoon uskovia on hänen mukaansa saattanut rohkaista se tosiasia, että Venäjä ei ole kyennyt vastaamaan Ukrainan hyökkäyksiin rajan yli Belgorodin alueella.
– Epäonnistuminen ei johdu ainoastaan siitä, että rajaa ei puolustettu ja että alueella on niin vähän sotilaallista puolustusta, vaan myös siitä, että Venäjän siviiliviranomaiset ovat eivät ole kyenneet alkuunkaan johdonmukaiseen reagointiin millään tasolla presidentti Vladimir Putinista aina paikallisiin pormestareihin.
Siviilihallinnon tyhjiö näyttää olevan täydellinen, mikä on tietenkin erittäin rohkaisevaa niille, jotka ovat arvioineet, että Ukrainan päättäväinen ja onnistunut eteneminen voisi riittää paitsi Venäjän sotilaallisen vastarinnan murtumiseen, myös merkittävään poliittiseen muutokseen Venäjällä. Se on hyvin optimistinen ja maksimalistinen näkemys, mutta on vaikea väittää, että Belgorodissa näkemämme todisteet Venäjän valtion kyvyttömyydestä eivät olisi totta.
Lukuisat asiantuntijat ovat viime viikkoina varoittaneet, että Venäjän käymä hyökkäyssota saattaa Ukrainan vastahyökkäyksestä huolimatta pitkittyä ja että silloinkaan, kun taistelujen aktiivinen vaihe aikanaan päättyy, Venäjän muodostama uhka ei poistu. Tämä on tärkeää tiedostaa lännessä, kuten myös se, että paluuta entiseen ei ole.
Lännen on ensinnäkin keskityttävä tukemaan Ukrainaa, jotta sota kyetään voittamaan. Vielä sen jälkeenkin on pidettävä mielessä, että se ei riitä Venäjä-ongelman ratkaisuksi.
Lännessä ymmärretään yhä paremmin, että kyse ei ole vain sodan voittamisesta tai Putinin syrjäyttämisestä, jotta Venäjä muuttuisi ja sen suhtautuminen naapureihinsa muuttuisi, vaan pitkän aikavälin systeemisestä ongelmasta, joka on läsnä sukupolvien ajan.
Johtavien läntisten poliitikkojen velvollisuus huolehtia siitä, että kansalaiset tiedostavat ongelman mittakaavan mahdollisimman laajasti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olemme taas mielenkiintoisen prosessin edessä Venäjän suhteen. Toivotaan nyt kuitenkin pientä oppimista ainakin äärimmäisen sisäisen väkivallan suhteen.
Paljon puhutaan TERRORISTISESTA teosta patoräjäytyksen yhteydessä ja Ukraina on pääepäilty.
"Paljon puhutaan TERRORISTISESTA teosta patoräjäytyksen yhteydessä ja Ukraina on pääepäilty."
😁😁😁😁😁😁
Vakavasti ottaen paljonkohan tuo ryssän räjäyttämä pato tuo jo järjettömän kokoisiin venäjän maksuun tuleviin sotakorvauksiin lisäsummaa itse pato ja sitten tulvista tulevat massiiviset vahingot .
Putin ei tunne sääliä venäläisiä jälkipolvia kohtaan jotka joutuvat maksamaan käivärän toimet ja tuhot .
Odotellaan nyt rauhassa kun syyllinen varmistuu. Ettei taas käy niin kuin putkien kanssa ja nolaatte itsenne.
Oottele vaan aivan itekses.
Ukrainalla alkaa olemaan jo melkoinen rekisterillinen noita terroristisia tekoja kontollaan.
Miten kävi melussa ohjus Puolaan?
Mistähän se johtuu ettei ne opi elämään ihmisiksi ?
Puuttuuko joku geeni vai lurahtiko kusta sekaan.
Jopa amerikkalaiset on todenneet että kaasuputket hoiteli ukrit. Ei Kait ole epäilystäkään kuka padon räjäytti?. Enemmän siitä hyötyi ukrit