Suomen perus- ja ammattikoulujärjestelmä katastrofaalisessa tilassa, osa lukutaidotonta

Venäjällä kansa kuolee päihteisiin, alkoholiin ja huumeisiin.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Venäjällä kansa kuolee päihteisiin, alkoholiin ja huumeisiin.

Ja sitä maata perusuomalaiset ihailevat.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Ja sitä maata perusuomalaiset ihailevat.

Äitees ja siittäjä-Igor ihailee.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Ja sitä maata perusuomalaiset ihailevat.

Vasemmistohan sitä Venäjää on ihaillu iät ajat.

Kansanedustaja Erkki Liikanen teki 1974 eduskuntakyselyn, jossa moitittiin UM:n YYA-sopimusta käsitellyttä kirjaa siitä, että siinä oli konsultaatioartiklaa käsitelty tavalla, joka ei ollut Neuvostoliiton hyväksymä. Aiemmin helmikuussa 1972 Liikanen oli mukana vasemmistolaisten kansanedustajien aloiteoperaatiossa nimikkeellä "Rauhan laki", jolla pyritiin kriminalisoimaan neuvostovastaisuus. Pari päivää aikaisemmin KGB:n ja Stasin upseerit aloittivat kampanjan Helsingissä, jonka tavoitteena oli eliminoida puolueettomuuspyrkimys Suomen ulkopolitiikan tavoiteasteikolta ”liiallisena länsimielisyytenä”. Kampanja sai kannattajia etenkin vasemmiston nuoresta poliitikkopolvesta.

Rauhanlaki oli SKDL:n kansanedustaja Mirjam Vire-Tuomisen ehdottama laki, josta hän teki eduskunnassa lakialoitteen (LA 28/1973) 15. helmikuuta 1973. Aloitteen allekirjoitti Tuomisen lisäksi yhteensä 12 SKDL:n kansanedustajaa. Aloitteen takana oli myös useita SDP:n kansanedustajia, kuten Tellervo M. Koivisto, Erkki Liikanen, Kaisa Raatikainen ja Ulf Sundqvist.

Aloitteen perustelut alkoivat: Rikoslaissamme ei vielä ole säännöstä, joka kieltäisi sodan aloittamisen ja sotapropagandan harjoittamisen. Kuitenkin on sota kansainvälisen oikeuden mukaan oikeudenvastainen teko, jonka estäminen on kaikkien valtioiden velvollisuutena.

Tällä perusteella aloitteessa ehdotettiin Suomen rikoslain 12. lukuun, joka käsitteli maanpetosta, lisättäväksi seuraava 5 a §:

Joka suunnittelee, valmistelee, aloittaa tai jatkaa hyökkäyssotaa tai sotaa, joka on vastoin Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai yleisesti tunnustettujen kansainoikeudellisten perusteiden määräyksiä, on tuomittava rikoksesta rauhaa vastaan kuritushuoneeseen elinkaudeksi tai määräajaksi, vähintään kahdeksi vuodeksi.
Joka julkisesti kiihottaa edellä 1. momentissa tarkoitetun tai muun kansainoikeudellisten sääntöjen tai periaatteiden vastaisen sodan alkamiseen tai jatkamiseen tai sodalla uhkaamiseen taikka julkisesti ihannoi sellaista sotaa, on tuomittava sotapropagandan harjoittamisesta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi tai, jos teon vaikutus on katsottava vähäiseksi, sakkoon.
Tässä pykälässä mainittujen rikosten yritys on rangaistava.

Lakialoite koettiin julkisuudessa yritykseksi kieltää Neuvostoliiton kritisoiminen. Ehdotus ei Vire-Tuomisen ehdottamassa muodossa tullut eduskunnassa edes äänestykseen.

Rauhan lain tultua torjutuksi, käytännössä sama kansanedustajien ryhmä teki eduskunnan puhemiehelle myöhemmin 18.12.1973 kirjallisen kysymyksen, joka tähtäsi neuvostoliittolaisten toisinajattelijoiden tueksi valmisteilla olleen Srefanus-lähetyksen mielenosoituksen estämiseen. Kyseisessä kirjelmässä oli seuraavanlainen kohta:

”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä maamme kansallisten etujen vastaisten Neuvostoliitolle ja muille sosialistisille maille vihamielisen propagandan ja toiminnan estämiseksi”.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Vasemmistohan sitä Venäjää on ihaillu iät ajat.

Kansanedustaja Erkki Liikanen teki 1974 eduskuntakyselyn, jossa moitittiin UM:n YYA-sopimusta käsitellyttä kirjaa siitä, että siinä oli konsultaatioartiklaa käsitelty tavalla, joka ei ollut Neuvostoliiton hyväksymä. Aiemmin helmikuussa 1972 Liikanen oli mukana vasemmistolaisten kansanedustajien aloiteoperaatiossa nimikkeellä "Rauhan laki", jolla pyritiin kriminalisoimaan neuvostovastaisuus. Pari päivää aikaisemmin KGB:n ja Stasin upseerit aloittivat kampanjan Helsingissä, jonka tavoitteena oli eliminoida puolueettomuuspyrkimys Suomen ulkopolitiikan tavoiteasteikolta ”liiallisena länsimielisyytenä”. Kampanja sai kannattajia etenkin vasemmiston nuoresta poliitikkopolvesta.

Rauhanlaki oli SKDL:n kansanedustaja Mirjam Vire-Tuomisen ehdottama laki, josta hän teki eduskunnassa lakialoitteen (LA 28/1973) 15. helmikuuta 1973. Aloitteen allekirjoitti Tuomisen lisäksi yhteensä 12 SKDL:n kansanedustajaa. Aloitteen takana oli myös useita SDP:n kansanedustajia, kuten Tellervo M. Koivisto, Erkki Liikanen, Kaisa Raatikainen ja Ulf Sundqvist.

Aloitteen perustelut alkoivat: Rikoslaissamme ei vielä ole säännöstä, joka kieltäisi sodan aloittamisen ja sotapropagandan harjoittamisen. Kuitenkin on sota kansainvälisen oikeuden mukaan oikeudenvastainen teko, jonka estäminen on kaikkien valtioiden velvollisuutena.

Tällä perusteella aloitteessa ehdotettiin Suomen rikoslain 12. lukuun, joka käsitteli maanpetosta, lisättäväksi seuraava 5 a §:

Joka suunnittelee, valmistelee, aloittaa tai jatkaa hyökkäyssotaa tai sotaa, joka on vastoin Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai yleisesti tunnustettujen kansainoikeudellisten perusteiden määräyksiä, on tuomittava rikoksesta rauhaa vastaan kuritushuoneeseen elinkaudeksi tai määräajaksi, vähintään kahdeksi vuodeksi.
Joka julkisesti kiihottaa edellä 1. momentissa tarkoitetun tai muun kansainoikeudellisten sääntöjen tai periaatteiden vastaisen sodan alkamiseen tai jatkamiseen tai sodalla uhkaamiseen taikka julkisesti ihannoi sellaista sotaa, on tuomittava sotapropagandan harjoittamisesta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi tai, jos teon vaikutus on katsottava vähäiseksi, sakkoon.
Tässä pykälässä mainittujen rikosten yritys on rangaistava.

Lakialoite koettiin julkisuudessa yritykseksi kieltää Neuvostoliiton kritisoiminen. Ehdotus ei Vire-Tuomisen ehdottamassa muodossa tullut eduskunnassa edes äänestykseen.

Rauhan lain tultua torjutuksi, käytännössä sama kansanedustajien ryhmä teki eduskunnan puhemiehelle myöhemmin 18.12.1973 kirjallisen kysymyksen, joka tähtäsi neuvostoliittolaisten toisinajattelijoiden tueksi valmisteilla olleen Srefanus-lähetyksen mielenosoituksen estämiseen. Kyseisessä kirjelmässä oli seuraavanlainen kohta:

”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä maamme kansallisten etujen vastaisten Neuvostoliitolle ja muille sosialistisille maille vihamielisen propagandan ja toiminnan estämiseksi”.

Mihinhän toimenpiteisiin Suomen uusi hallitus aikoo ryhtyä maamme kansallisten etujen vastaisten Venäjälle ja muille sen pienelle liittolaismaitten määrällä vihamielisen propagandan ja toiminnan estämiseksi?