Kun olin uskovainen kristitty, niin usko täytti koko elämän. Lakattuani uskomasta ajattelin ateismin täyttävän sen tyhjiön, joka uskosta jäi. Petyin kovasti, sillä ateismi on vain sitä, että ei uskota Jumalaan tai jumaliin. Se ei täytä elämää samalla tavalla kuin usko teki.
Kysymys kuuluukin nyt: millä täyttää uskon jättämä tyhjiö? Kristittyjä en viitsi jahdata ja pilkata tällä foorumilla, kun tiedän sen typeräksi ja huonoksi tavaksi. Sillä ei ole myöskään myönteistä vaikutusta siten, että saataisiin useampi kristitty luopumaan Herrasta. Päinvastoin: pilkka ja irvailu saavat kristityt uskomaan lujemmin.
Mitä siis tehdä, kun on paljon aikaa, joka meni aiemmin uskon harjoittamiseen: Raamatun tutkimiseen, rukoiluun, uskovien kokoontumisiin, yhteisiin harrastuksiin, toisten auttamiseen, jne.? En pidä järkevänä hakeutua uudelleen uskovien seuraan, kun olen nyt ateistina tehnyt heihin pesäeroa. Uskovien seura tavallaan ahdistaa, kun tiedän, että en voi auttaa heitä vapauteen, ja tunnen heidän ajatuksensa "luopiota" kohtaan.
Olisiko hyviä ideoita ajan täyttämiseksi mielekkäällä tekemisellä, joka sopii ateistille? Huonotkin ehdotukset kelpaavat: luen ne ajankuluksi. Muutama vitsi saattaisi piristää, sillä tämä ateistin elämän ilman ateistisia harrastuksia on melko tylsää. Mitä ne ateistiset harrastukset yleensä ovat? Kaikki, mitä aiemmin tein, liittyi kristinuskoon.
Kysymys kuuluukin nyt: millä täyttää uskon jättämä tyhjiö? Kristittyjä en viitsi jahdata ja pilkata tällä foorumilla, kun tiedän sen typeräksi ja huonoksi tavaksi. Sillä ei ole myöskään myönteistä vaikutusta siten, että saataisiin useampi kristitty luopumaan Herrasta. Päinvastoin: pilkka ja irvailu saavat kristityt uskomaan lujemmin.
Mitä siis tehdä, kun on paljon aikaa, joka meni aiemmin uskon harjoittamiseen: Raamatun tutkimiseen, rukoiluun, uskovien kokoontumisiin, yhteisiin harrastuksiin, toisten auttamiseen, jne.? En pidä järkevänä hakeutua uudelleen uskovien seuraan, kun olen nyt ateistina tehnyt heihin pesäeroa. Uskovien seura tavallaan ahdistaa, kun tiedän, että en voi auttaa heitä vapauteen, ja tunnen heidän ajatuksensa "luopiota" kohtaan.
Olisiko hyviä ideoita ajan täyttämiseksi mielekkäällä tekemisellä, joka sopii ateistille? Huonotkin ehdotukset kelpaavat: luen ne ajankuluksi. Muutama vitsi saattaisi piristää, sillä tämä ateistin elämän ilman ateistisia harrastuksia on melko tylsää. Mitä ne ateistiset harrastukset yleensä ovat? Kaikki, mitä aiemmin tein, liittyi kristinuskoon.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Alat Hessu vetämään muljua ja bentsoja ja poltteleen höpöheinää. Jäät töistä pois ja alat varastelemaan ja tekemään rikoksia. Anna vihdoin homohimoillesi valta ja valitset homoseksualismin ja alat huoraamaan ja ristiinnussimaan miehiä ja naisia. Eikös tässä suunnilleen ollut sinun deluusiot ateisteista?
Nuo olivat kieltämättä huonoja ehdotuksia, mutta uskon toki, että tyypillisellä ateistilla on tuollaisia harrastuksia. Olen kuitenkin sieltä siivoimmasta päästä ja korkeasti koulutettu, joten nuo eivät oikein sovi minulle. Sainpahan kuitenkin ajankulua ja hupia luettuani purkautumisesi.
Kuka on tuo Hessu, joksi minua luulet?
"Olen...korkeasti koulutettu...Kuka on tuo Hessu, joksi minua luulet?"
Hessu on palstan ainoa kirjoittaja, joka vähän väliä muistuttaa siitä, että hän on korkeasti koulutettu. Ilmeisesti lattialla sätkivänä hihhulina Hessulla on vaikea alemmuuskompleksi älystä.
En tunne ketään Hessua.
Korkean koulutuksen mainitseminen tässä yhteydessä on sopivaa, sillä harvempi sellainen alentuu muljuun edes silloin, kun huonosti menee. Jos joisin, niin valitsisin laadukkaammat juomat. Ja bentsoja en tarvitse, koska olen ollut aina mieleltäni terve.
Jos sieltä uskonnon jäljiltä tyhjästä kuupasta löytyy vielä muutama toimiva aivosolu niin voit aina yrittää itsesi sivistämistä.
Mielenkiintoisia aiheita ovat mm. teoreettinen fysiikka, tensorimatematiikka, kosmologia ja kvanttimekaniikka. Niissä kaikissa riittää perehtymistä pidemmäksikin aikaa.
Jos historia tuntuu mielenkiintoiselta niin esimerkiksi kristinuskon veriseen historiaan tutustuminen on aina vaivan arvoista. Samoin vanhoilla taistelupaikoilla vieraileminen missä kristityt ovat läpi vuosisatojen nuijineen toisiaan hengiltä tuntuu aina palkitsevalta.
"Kysymys kuuluukin nyt: millä täyttää uskon jättämä tyhjiö?"
En usko, että kykenet täyttämään tyhjää kupoliasi millään.
Sinulla on surkea loppu.
Vetääkö usko kupolin tyhjiöön? No,oikealla elämällä sen voi täyttää taas.ja mitä siihen elämään kuuluu sitä voit katsella ympäriltäsi.
Vieressäni on yksi kelopuu, harakan raato ja kuollut kurppa. Sekö on sitä ympärillä olevaa elämää?
Jos sie vaik alkasiit tutkii jottain tovellist. Jottain mist o muutakii tietoi ko pelkkää kuulopuhet ja muihe tekemii kertomuksii.
Muute mie oon sit mielt, jot iha ko soillo ko lapset sannoo ettei oo mittää tekemist, ni se on heijä ittens asja keksii niit tekemisii. Jos hyö vähä pysähtyis miettii niit tekemisii, ni kyl hyö jottain ain keksiit. Nii varmaa siekii keksit, jos vaa viitit koittaa.
Ateistit ovat älykkäitä ja se voisi olla Teosofia joka iskisi kunnolla suoneen. Pekka Ervast ja Ruusuristi esim. Siellä sivutaan tieteitä ja sehän se kiinnostaa vaikkapa
kevyenä harrastuksena, jota ei tarvi aluksi ottaa liian tosissaan.
Yleensä usko koetaan liian äkäisenä steppinä portaikossa, mutta ne
vievät parempaaan tietoisuuteen teosofiassa. Ei se usko ole välttämättä
paimentolaisia nuotiolla. Pelkästään. On niin paljon muutakin joka saattaa
kiinnostaa.
Kun puristat finnin pois, niin aluksi siihen jää tyhjä tila. Sitten se ajan myötä paranee. Samalla tavalla käy uskonnon kanssa. Kyllä siitä paranee, reippaasti vaan puristamaan mätä pois itsestäsi.