Monet Jehovan todistajat ovat epäilemättä uskossaan vilpittömiä ja kuvittelevat löytäneensä "totuuden", jollaiseksi Vartiotorni-seuran opetusta todistajien keskuudessa nimitetään. He ovat kuitenkin nielleet järjestön opetuksen siitä, ettei järjestön asemaa tai sen opetusta tule kyseenalaistaa, eikä tutkia kriittistä materiaalia, minkä takia he ovat hyvin tietämättömiä ja naiiveja sen suhteen, millainen järjestö todella on ja miten se toimii.
Tämä ristiriita kuvitellun tilanteen ja todellisuuden välillä aiheuttaa välillä tahattoman koomisia tilanteita. Näitä tilanteita voisi luonnehtia ironisiksi. Tahaton ironia Jehovan todistajien keskuudessa ilmenee siten, että vilpitön Jehovan todistaja voisi aivan tosissaan sanoa esimerkiksi jotain seuraavista (ja tällaisia lauseita toisinaan heiltä kuuleekin), vaikka asioista perillä olevien korvissa ne kuulostavat siltä, että joku sanoisi noin pilaillessaan.
"Oppimme perustuu suoraan Raamattuun. Emme mene yli, emmekä ali sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu."
- Todellisuudessa Jehovan todistajien järjestö ei pidä läheskään kaikkea Raamatussa käskettyä, kiellettyä tai esimerkinomaisesti kerrottua - edes Uuden testamentin puolella olevaa - nykyaikaan soveltuvana ja noudatettavana. Järjestö kertoo, mikä Raamatussa on nykyaikana "voimassa" ja miten todistajien tulee sitä käytännössä soveltaa, ja nämä tulkinnat myös muuttuvat aika ajoin. Lisäksi järjestöllä on paljon sääntöjä, joista Raamattu ei sano mitään, ja myös näitä todistajien tulee noudattaa. Lopulta ei ole varsinaisesti merkitystä, mitä Raamatussa lukee tai ei lue, vaan todistajien keskuudessa järjestön opetus on se, mitä täytyy noudattaa. Oikeuskomiteassa, jossa päätetään seurakunnasta erottamisesta, käytetään ohjekirjana vain seurakunnan vanhimmille tarkoitettua opaskirjaa "Paimentakaa Jumalan laumaa", jota muut kuin vanhimmat eivät saa edes nähdä.
"Kunnioitamme jokaisen uskonnonvapautta, emmekä hyväksy painostusta tai ihmissuhteilla kiristämistä."
- Järjestö vaatii kyllä, että Jehovan todistajiin tulisi saada liittyä ilman painostusta, ja paheksuu tällaista toimintaa: "Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä." (Herätkää! -lehti heinäkuu 2009, sivu 29). Toisin päin sama periaate ei sitten pädekään, vaan järjestö velvoittaa todistajat karttamaan entisiä jäseniä riippumatta siitä, minkä takia heidät on erotettu seurakunnasta vai ovatko he eronneet itse. Jopa lähisukulaisten kanssa, jos ei asuta samassa taloudessa, on sallittua hoitaa vain välttämättömät käytännön asiat.
"Emme seuraa ketään ihmisjohtajia, vaan johtajamme on Jeesus Kristus."
- Järjestön julkaisuissa toisinaan paheksutaan "ihmisjohtajien" seuraamista ja väitetään, etteivät Jehovan todistajat toimisi niin, mutta mitä muuta Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenet sitten ovat kuin joukko ihmisiä, joita todistajien odotetaan tottelevan ilman vastalauseita, vaikka se maksaisi heidän henkensä? Siis ihmisjohtajia, vieläpä sellaisia, joiden auktoriteettia ei ole lupa lainkaan kyseenalaistaa.
Tämä ristiriita kuvitellun tilanteen ja todellisuuden välillä aiheuttaa välillä tahattoman koomisia tilanteita. Näitä tilanteita voisi luonnehtia ironisiksi. Tahaton ironia Jehovan todistajien keskuudessa ilmenee siten, että vilpitön Jehovan todistaja voisi aivan tosissaan sanoa esimerkiksi jotain seuraavista (ja tällaisia lauseita toisinaan heiltä kuuleekin), vaikka asioista perillä olevien korvissa ne kuulostavat siltä, että joku sanoisi noin pilaillessaan.
"Oppimme perustuu suoraan Raamattuun. Emme mene yli, emmekä ali sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu."
- Todellisuudessa Jehovan todistajien järjestö ei pidä läheskään kaikkea Raamatussa käskettyä, kiellettyä tai esimerkinomaisesti kerrottua - edes Uuden testamentin puolella olevaa - nykyaikaan soveltuvana ja noudatettavana. Järjestö kertoo, mikä Raamatussa on nykyaikana "voimassa" ja miten todistajien tulee sitä käytännössä soveltaa, ja nämä tulkinnat myös muuttuvat aika ajoin. Lisäksi järjestöllä on paljon sääntöjä, joista Raamattu ei sano mitään, ja myös näitä todistajien tulee noudattaa. Lopulta ei ole varsinaisesti merkitystä, mitä Raamatussa lukee tai ei lue, vaan todistajien keskuudessa järjestön opetus on se, mitä täytyy noudattaa. Oikeuskomiteassa, jossa päätetään seurakunnasta erottamisesta, käytetään ohjekirjana vain seurakunnan vanhimmille tarkoitettua opaskirjaa "Paimentakaa Jumalan laumaa", jota muut kuin vanhimmat eivät saa edes nähdä.
"Kunnioitamme jokaisen uskonnonvapautta, emmekä hyväksy painostusta tai ihmissuhteilla kiristämistä."
- Järjestö vaatii kyllä, että Jehovan todistajiin tulisi saada liittyä ilman painostusta, ja paheksuu tällaista toimintaa: "Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä." (Herätkää! -lehti heinäkuu 2009, sivu 29). Toisin päin sama periaate ei sitten pädekään, vaan järjestö velvoittaa todistajat karttamaan entisiä jäseniä riippumatta siitä, minkä takia heidät on erotettu seurakunnasta vai ovatko he eronneet itse. Jopa lähisukulaisten kanssa, jos ei asuta samassa taloudessa, on sallittua hoitaa vain välttämättömät käytännön asiat.
"Emme seuraa ketään ihmisjohtajia, vaan johtajamme on Jeesus Kristus."
- Järjestön julkaisuissa toisinaan paheksutaan "ihmisjohtajien" seuraamista ja väitetään, etteivät Jehovan todistajat toimisi niin, mutta mitä muuta Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenet sitten ovat kuin joukko ihmisiä, joita todistajien odotetaan tottelevan ilman vastalauseita, vaikka se maksaisi heidän henkensä? Siis ihmisjohtajia, vieläpä sellaisia, joiden auktoriteettia ei ole lupa lainkaan kyseenalaistaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä en mennyt oikeuskomiteaan. En avannut ovea vanhimmille. En vastaa tuntemattomiin numeroihin ja vanhimpien numeroihin. Muualta sitten kuulin, että minut oli potkittu pois.
Hyvä niin.