Yhteiskuntaprofessorit kovina hallituksen pöytäkirjasta - tarjolla pakottamista tai pakkotyötä

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari näkee toimeentulotuen kohdalla hankalasti ratkaistavia pulmia.

Siellä saattaa olla myös virheellinen käsitys, että kaikki meidän työikäiset toimeentulotuen saajat ovat kokoaikaisesti tuen saajia, Saari sanoi STT:lle.

Hallitusohjelmassa puhutaan noin seitsemästä prosentista väestöstä, mutta heistä ehkä kymmenesosa on pitkäaikaisesti ja pysyvästi toimeentulotuen piirissä. Merkittävä osa ei ole työkykyisiä, Saari huomautti.

Selvää on, että tässä näkyvät perussuomalaisten maahanmuuttoon liittyvät ajatukset, että siellä on maahanmuuttajia, jotka käyttävät pitkäaikaisesti toimeentulotukea, Saari totesi.

Rajuimmat muutokset voivat myös törmätä perustuslakiin. Hallitusohjelmaan kirjattu ajatus, että toimeentulotuki voitaisiin kokonaan evätä henkilöiltä, jotka kieltäytyvät työstä, koulutuksesta tai palvelusta, voi olla ristiriidassa perustuslain 19. pykälän kanssa. Sen mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Saaren mukaan hallitusohjelman suurin sosiaaliturvaan liittyvä ongelma on, että se rakennettiin eri näkökulmista ja yksilöitä samanaikaisesti koskevia muutoksia ei soviteltu yhteen.

Nyt näkyy selvästi, että osatyökykyiset, osapäivätöissä olevat henkilöt saavat mitä moninaisimmilta puolilta leikkauksia kohdalleen, varsinkin, jos heidän elämäntilanteeseensa liittyy kuntoutuksen ja koulutuksen tarvetta, yksinhuoltajuutta tai monilapsisuutta, Saari huomautti.

Seurauksena voi olla vaikeita tilanteita, jos päätoimista ja kokoaikaista työtä ei löydy.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo arvioi myös, että ristiriitoja perusoikeuksien ja perustuslain kanssa saattaa olla.

Toisin kuin esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa, Suomessa niin sanotut sosiaaliset oikeudet on erittäin vahvasti kirjoitettu perustuslakiin, Hiilamo huomautti.

Hiilamon mukaan hallitusohjelmassa on kaikkiaan hyvin vahvasti esillä ajatus, että ihmisiä pyritään kannustamaan sosiaaliturvan kautta. Positiiviset kannustimet kuitenkin puuttuvat ohjelmasta lähes kokonaan.

Kun halutaan säästää, niin on verhottu leikkaukset kannustintoimiksi. Ajatus on, että meillä olisi iso joukko ihmisiä, jotka nyt vain odottelisivat, että heitä sopivalla tavalla kannustetaan, jotta he siirtyisivät töihin.

Aiemmin, kun kannustinloukkuihin on puututtu, on toimeentulotuki yleensä saanut jäädä rauhaan, Hiilamo sanoi.

Toimeentulotuen saajissa on paljon ihmisiä, joilla on hyvin monimutkaisia tilanteita. Voi olla perhetilanteita, terveystilanteita, erilaisia oppimisvaikeuksia tai ylipäätään vain älyttömän vaikeita elämäntilanteita. Jos heitä yritetään kannustaa työhön, niin se on kyllä enemmän kepittämistä ja kurittamista kuin kannustamista.

Jotta kannustaminen onnistuisi, pitäisi tarjolla olla tuettuja työpaikkoja, harjoittelupaikkoja tai koulutusta. Ja sitten myös terveys- ja sosiaalipalveluita, jotta ihmiset voivat saada apua ja tukea, Hiilamo sanoi.

Hallitusohjelmaan on kirjattu ajatus, että työkykyinen toimeentulotuen hakija voidaan, Tanskan mallin mukaisesti tuen saannin ehtona velvoittaa työskentelemään esimerkiksi kunnan osoittamissa töissä.

Tässä on myös vähän tämmöistä moraaliposeerausta keskiluokalle, joka on ollut tiukoilla tässä kustannusten noustessa. Voidaan uskotella heille, että jotkut toiset sitten eläisi heidän kustannuksellaan. Jos toimeentulotuen velvoitteiden ainoana tarkoituksena on, että ihmisten täytyy jollakin tavalla ansaita saamansa tuki, niin silloin voidaan puhua enemmän pakottamisesta tai jopa pakkotyöstä, Hiilamo summasi.