Verkostokonsultin ÄÖ on 92 !!!!

Normaali älykkyysosamäärä on 100 Se on suhdeluku jota voi ajatella esim prosentteina. 80äo kuvaa jo jonkin asteista vajautta päänupissa.

Ja verkostomarkkinointiin ei tarvita järkeä, siinä pitää olla vain orja joka ei valita eikä tajua omaa orja-asemaansa.

Treidaukseen tarvitaan järkee.... Jos et tiedä mitä treidaus tarkoittaa, ni selvitä daiju itse, ennen ku alat pitään itseäsi muita parempina.

Olen KTM........

Ruotsalaisilla verkostomarkkinoijilla onkin hiukkasen isompi ÅÖ-luku. Ainahan ne on pystyneet huijaamaan suomalaisia VM-pellejä.

Mutta ei niilläkään noin iso tuo luku ole. Jos suomalaisilla VM-pelleillä se on vastaava, kuin kengännumero, niin ruotsalaisilla se saattaa olla hatun kokonumero. Ei siis hirmuista eroa ole. Ruotsalaisilla on kylläkin pieni pääkoppa ja vastaavasti suomalaisilla on suuret landepaukun kalossit, joten siinäkin tapahtuu jo luontaista lähestymistä.

"Oon tehny VM hommia nyt kolme vuotta ja on sellanen olo että kohta lähtee hommat noukiitoon"

Näin se taitaa useimmilla olla. Kolme vuotta kovaa työtä ja sitten noukiitoon eli vauhdilla tai pikkuhiljaa pusikkoon.

Älykkyysosamäärä
Wikipedia.
Älykkyysosamäärä eli ÄO on standaroidusta kokeesta saatu pistemäärä, joka kuvaa testatun henkilön kognitiivisia kykyjä. Pisteytys perustuu prosentiileihin, jotka pisteytetään normaalijakaumaan, jonka keskiarvo on 100 ja keskihajonta tyypillisesti 24, 16 tai 15.

Kokeiden pistemäärät ovat nousseet sinä aikana, kun niitä on tehty (Flynnin efekti), joten kokeet pitää normalisoida uudelleen pistemäärien keskiarvon pitämiseksi sadassa.

Sisällysluettelo [näytäpiilota]
1 Yleiskatsaus

1.1 Sukupuoli ja älykkyysosamäärä
1.2 Älykkyysosamäärä eri ihmisryhmissä


2 Älykkyysosamäärän vaikutus

3 Yleistä älykkyysosamäärän kritiikkiä

4 Älykkyysosamäärän merkitys

Yleiskatsaus
ÄO-kokeen antamia tuloksia pidetään yleisesti objektiivisena älykkyyden mittarina. Koska käsite "älykkyys" on vaikea määritellä, on sille ehdotettu vakavasti määritelmää: Älykkyys on sitä, mitä älykkyystesti mittaa.

Älykkyystestit mittaavat montaa eri aluetta (mm. matemaattis-loogista päättelykykyä, kolmiulotteista ajattelua, kielellistä lahjakkuutta, jne.), joiden summana lasketaan älykkyysosamäärä. Yhtenäisen arvon laskennan mielekkyyttä on arvosteltu, kuitenkin testin mittaavien osa-alueiden tuloksilla on merkittävä vastaavuus toistensa kanssa. Eri osa-alueiden tulokset eroavat eniten suurimman tuloksen saaneiden keskuudessa. Nykyisin tutkijat puhuvat usein "g-tekijästä", joka vastaisi jollain tavalla perinteisesti ymmärrettyä älykkyyttä.

Testeistä on pyritty tekemään mahdollisimman riippumattomia testattavan kulttuuritaustasta, kielitaidosta tai opinnoista. Yleensä kuitenkin ajatellaan, että ainakin koulutuksella voidaan nostaa älykkyysosamäärää. Tunnetuimpia testejä ovat Cattellin ja Cattellin ei-verbaalinen älykkyystesti, jota mm. Mensa käyttää älykkyysosamäärän mittaamiseen.

Sukupuoli ja älykkyysosamäärä
Monet kokeet on painotettu niin, että naisten ja miesten keskimäärin saamat tulokset ovat yhtä suuret. On huomattu, että miehet saavat paremmat tulokset kvantitatiivisia ominaisuuksia ja tilallista hahmottamista vaativissa osatesteissä, kun taas naiset pärjäävät paremmin kielellistä lahjakkuutta mittaavissa osatesteissä. Miesten tulosten hajonta on myös suurempi kuin naisten, joten miehet ovat yliedustettuina sekä parhaita että huonoimpia tuloksia saaneiden joukossa.

Älykkyysosamäärä eri ihmisryhmissä
Kirjallaan The Bell Curve (1994) R. J. Herrnstein ja Charles Murray saivat aikaan vastalauseita esittämällä muun muassa, että eri ihmisrotujen älykkyydessä on eroja. Heidän mukaansa afrikkalaislähtöisten amerikkalaisten ÄO on keskimäärin 15 pistettä matalampi kuin eurooppalaislähtöisten, ja 40–80% tästä johtuisi perintötekijöistä. Kirjan mukaan myös kaakkoisaasialaiset ja juutalaiset saisivat kokeissa keskitasoa parempia tuloksia.

Kriitikkojen mukaan perintötekijöiden osuutta on liioiteltu sosiaalisten tekijöiden kustannuksella, ja suurin osa ÄO:n eroista johtuisi taloudellisesta asemasta, stressaavasta ympäristöstä ja koulutusmahdollisuuksista. Myös Herrnsteinin ja Murrayn käyttämiä tilastoanalyyseja ja lähtöoletuksia on syytetty virheellisiksi. Kirjan kirjoittajat saivat pommiuhkauksia ja heidät on leimannut rasisteiksi muun muassa Jesse Jackson.

Älykkyysosamäärän vaikutus
Älykkyysosamäärän ja menestyksen välille on vedetty yhteyksiä. Tutkimus Skotlannissa näytti, että 15 pistettä alhaisempi ÄO merkitsisi 20% pienempää mahdollisuutta ylittää 76 vuoden ikä ja 30 pistettä alempi tulos tarkoittisi 37% pienempää mahdollisuutta. [1] (http://news.bbc.co.uk/hi/english/health/newsid_1260000/1260794.stm)

Charles Murrayn tutkimuksissa ÄO:n ja tulotason väliltä löytyi korrelaatiota. [2] (http://www.eugenics.net/papers/murray.html)

Pääministeri Matti Vanhasen isä, Tatu Vanhanen, Helsingin yliopiston valtio-opin emeritusprofessori, herätti elokuussa 2004 huomiota Suomessa näkemyksillään eri kansojen älykkyysosamääristä ja niiden vaikutuksista. IQ and the Wealth of Nations -kirjassaan 2002 Tatu Vanhanen ja Richard Lynn, Ulsterin yliopiston emeritusprofessori keräsivät dataa eri maissa suoritetuista ÄO-kokeista. Heidän mukaansa keskimääräinen ÄO ja maan bruttokansantuote henkilöä kohti korreloivat kertoimella 0,7.

Vanhasen tekemiä johtopäätöksiä on arvosteltu monelta kannalta: Tieteellisesti kritisoitiin Vanhasen ja Lynnin tapoja selittää aineiston poikkeamat, ja moraalisesti Vanhasen katsottiin syyllistyneen rasismiin tai ainakin antaneen tukea rasistisille näkemyksille.

Yleistä älykkyysosamäärän kritiikkiä
Kriitikkojen mukaan ÄO-testit ovat liian kapea-alaisia ja leimaavia, eivätkä ne mittaa esim. musikaalista tai sosiaalista lahjakkuutta. Suuri älykkyysosamäärä voi leimata lasta ja häntä voidaan painostaa liiallisiin suorituksiin kun taas tulokset alhaisesta älykkyysosamäärästä voivat saada ihmiset ajattelemaan että hänestä ei ole mihinkään. (Hyvä ÄO-käsitteen kritiikki on S.J. Gouldin The Mismeasure of Man, Penguin, 1981).

Älykkyysosamäärän merkitys
Älykkyysosamäärän merkitys ja tulkinta on muuttunut aikojen kuluessa. Yhteistä kaikille älykkyydestä käytetyille mittauksille ovat se, että normaali älykkyysosamäärä on 100 ja että älykkyysosamäärä ei ole absoluuttinen tai suhteellinen asteikko, vaan järjestysasteikko.

Ensimmäinen älykkyysosamäärän määritelmä tulee Alfred Binetin vuonna 1904 lapsille kehittämästä testistä, joilla hän halusi selvittää oppilaat, joille olisi annettava lisäopetusta. Lapsen älykkyysosamääräksi katsottiin henkinen ikä jaettuna fyysisellä iällä kerrottuna sadalla. Tämän määritelmän vahvuus oli, että se pysyi yleensä muuttumattomana lapsuusiän ajan. Kyseinen määritelmä ei kuitenkaan sovi aikuisten älykkyyden ilmoittamiseen.

Myöhemmin älykkyys oletettiin normaalisti jakautuneeksi, ja älykkyyden keskiarvoksi valittiin 100. Mittaukset kuitenkin osoittivat, että älykkyys ei ole normaalisti jakaantunut, vaan huippuälykkäiden osuus on huomattavan korkea.

Nykyinen älykkyyosamäärän tulkinta perustuu prosentiileihin, jotka siirretään normaalijakaumalle. Esimerkiksi älykkyys, jonka alle jää 98% väestöstä, vastaa normaalijakaumassa pistettä joka on kahden keskihajonnan päässä keskiarvosta. Suomessa keskihajontana käytetään yleensä 24:ää ja Yhdysvalloissa 15:ttä. Tällöin älykkäimpään kahteen prosenttiin kuuluvan henkilön älykkyysosamäärä olisi Suomessa 148 ja Yhdysvalloissa 130.

Olemme asiaa kovasti pohtineet ja olemme melko varmoja asiasta että jos ruotsalaisten keskiarvo on 80 niin me eduskunnassa pääsemme 15% pienempään keskiarvoon