Usvasta saapuu ränsistynyt purjelaiva, jossa on kolme pitkää mastoa. Pisimmän maston nokassa liehuu pääkallolippu, joka on merkkinä muille merta hyvinkin syvällä kyntäville kulkijoille, että armoa ei pyydetä, eikä sitä anneta.
Laivan nimestä ei saa selvää, koska se on nuhjaantunut monissa taisteluissa, mutta sillä ei ole oikeastaan väliä...Laivan köysistössä roikkuu ja hypähtelee vapaasti pieni marakatti ja sekin tuo oman lisänsä tuon laivan sekavaan sakkiin.
Se on nyt saapunut, lastinaan joukko verenhimoisia palstalep...siis noita piraatteja, joita myöskin kutsutaan nimellä Pirates of the Cafeterian.
Kutsu käy kaikille seikkailunhaluisille, onko mukaan lähtijöitä, vai jäätkö kotiisi kyykkimään peloissasi ja kertoilet sitten valheellista tarinaa noista suurista seikkailuista, joissa sinäkin olisit voinut olla mukana...
Niin juuri, tuo merirosvoalus on täällä parkissa muutaman hetken ja ottaa täyden lastin muonaa pitkälle matkalleen kohti uusia seikkailuja.
Nyt on sinun vuorosi kertoa mihin nuo kirotut palstalep...siis kirotut merirosvot matkoillaan joutuvat.
Laivan nimestä ei saa selvää, koska se on nuhjaantunut monissa taisteluissa, mutta sillä ei ole oikeastaan väliä...Laivan köysistössä roikkuu ja hypähtelee vapaasti pieni marakatti ja sekin tuo oman lisänsä tuon laivan sekavaan sakkiin.
Se on nyt saapunut, lastinaan joukko verenhimoisia palstalep...siis noita piraatteja, joita myöskin kutsutaan nimellä Pirates of the Cafeterian.
Kutsu käy kaikille seikkailunhaluisille, onko mukaan lähtijöitä, vai jäätkö kotiisi kyykkimään peloissasi ja kertoilet sitten valheellista tarinaa noista suurista seikkailuista, joissa sinäkin olisit voinut olla mukana...
Niin juuri, tuo merirosvoalus on täällä parkissa muutaman hetken ja ottaa täyden lastin muonaa pitkälle matkalleen kohti uusia seikkailuja.
Nyt on sinun vuorosi kertoa mihin nuo kirotut palstalep...siis kirotut merirosvot matkoillaan joutuvat.
Vastaukset 15
Vanhimmat
yritän saada aikaiseksi myöhemmin jotakin:))
Mutta tarinan alku vaikutti oikein mielenkiintoiselta:))
Marakatteineen kaikkineen:))
Odottelen jopa joku jatkaisi:))*hipsii takaisin sänkyyn*
Port Cafeteria henkäisee helpotuksesta, kun tuo mustanpuhuva alus jättää positiivisesta loiskahtelevan satama-altaan taakseen ja lokit lentelevät laivan vanavedessä etsien mahdollisia herkkupaloja, jotka tuo laivan vanavesi pyöräyttäisi tuosta esiin.
Laivalta kuuluu jankuttava laulu, jonka aikana purjeet nousevat täyteen mittaansa ja leppoisa tuuli (joka taitaakin olla pehmein osa koko tätä tarinaa) pullistaa purjeita hieman alkuun paukutellen.
Laulusta voi eroittaa hetkittäin tuttuja piirteitä, jotka jankuttavuudessaan kuitenkin alkavat tavallista merellä vain hetkittäin kulkevaa todellakin ärsyttää. "Viisitoista nikkiä arkulla vainaan...hiiohoi hiiohei"
Toinen yhtä jankuttava laulu alkoi kiivaana keulanpuolelta ikäänkuin pilkatakseen ja kilpaillakseen tilasta tuolla aluksella."Nyt uusi nikki palstalle vaan, hulabaloobalai..."
Kapteeni Maxwell Torahammas naurahtaa: "Taas alkaa tuo sama jankutus..hohhoijakkaa, mutta toisaalta hän oli hyvinkin mielissään, koska uusi matka tarkoitti aina uusia seikkailuja ja tappeluksia. Hän vilkaisi nopeasti kompassiin, joka näytti suuntaa vakaasti. Se oli joskus kuulunut pieneen, mutta urheaan Kaljaasiin (Ihan totta, sellainen alus on ollut) nimeltä Control.
Se oli taistellut uljaasti, mutta joutunut sitten luopumaan raivoisan ylivoiman edessä.
Kapteeni Maxwell (jota hänen vaimokkeensa Tähtiloimi kutsui Maxwell Muruksi) katseli merkkejä ilmassa ja totesi ennusteiden pitävän paikkaansa, sikäli kuin tuohon aikaan nyt voitiin puhua kunnollisista sääennusteista. Lähinnä ne olivat jotain nopanheiton ja Tarot-kortteihin perustuvia rahastuksia.
Hän toivoi, että ensimmäinen tappelus olisi helppo ja voitokas ja saalis vaivan arvoinen. Tämä siksi, että hän halusi saada uudenkin miehistön tuen taakseen ja mikään ei ole niin epäluuloinen, kuin pettynyt ja nälkäinen kirottu vakkaripiraatti.
Keula oli siis kohti seikkailuja ja matkalla tulisi olemaan monta riskialtista tilannetta, ennekuin tuo sekava piraattien lauma olisi takaisin Port Cafeteriassa.
Katseli nainen, jonka povi pullisteli kilvan purjeiden kanssa, miesten naruja kiskovien hauisten sykettä jankuttavan laulannan tahtiin.
Tuuli lennätti naisen mustaa paksua kiharapilveä, tempoen sitä samoin, kuin tuuli tempoi purjeita, joita miehet ylös kiskoivat.
Keinuvalla laivankannella nainen oli kuin kotonaan. Ei hän tarvinnut tukevaa maankamaraa jalkojensa alle. Riittää kun on vuoteessa pehmeä patja, myhäili nainen mielessään.
Lokit ja muut räksyttävät linnut seuraavat laivan kulkua kohti merta. Marakatti kiipeilee maston köysissä ja aiheuttaa naurunpurskauksia miehistössä tempuillaan. Marakatti on jopa oppinut temppuilemaan ja matkimaan muutamia miehistön jäseniä ja sillä tavoin se ansaitsee lisää makupaloja päivän aterioihinsa.
Laivan keittiöstä kuuluu epävireinen laulu ja reipas ruokakellon rämähdys keskeyttää kaiken toiminnan.
Maxwellin vaimoke tähtiloimi astuu esiin.. hmmmm....no jakkupuvussaan ja kailottaa kaikille ruuan olevan valmista. No se ei tietty laivan porukkaa vakuuta, koska Tähtiloimi oli moneen kertaan kertonut inhoavansa ruuanlaittoa, mutta pakon edessä, (eli ihastuminen Maxwell Torahampaaseen)hän oli sitten ottanut laivalla kokin hommat ja itseasiassa paljon muutakin hoitaakseen. (Mutta sitä taas Maxwell Murunen ei koskaan julkisesti myönnä)
Ryöväri Zeikku on ensimmäisenä pöydässä ja nopealla ranneliikkeellä hän vippaa puukon töröttämään pöydän keskelle. Se on merkkinä muille, että tämä paikka on minun, joten jos jotakuta haluttaa, niin siitä paikasta joutuu taistelemaan. Pientä nurinaa kuuluu pöytään tulevien suunnasta, mutta kaikki tyytyvät vain kyykähtämään pöytään.
Ruoka on kuin toiselta planeetalta ja koko miehistö katselee epäuskoisesti erilaisten möykkyjen ilmestymistä lautaselle...Eiiiiii perskeles sanoo yksi hahmo..Mä tilasin Karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita. EN mä tälläista sotkua ole tilannut..
Turpa kiinni Yksisilmä-Jermu, huutaa vierestä pieni mutta pippurinen "Tyyppi". Hän oli tullut suoraan köyhien merimiesten avustussuojasta laivalle paremman elämän toivossa. Hänelle kelpasikin tuo sotku, jonka tuo Tähtiloimi oli ..nooo loihtinut esiin...Nopeilla lusikan heilaituksilla tuo Tyyppi lappoi ns. ruokaa nälkäiseen suuhunsa.
Tästä rohkaistuneena miehistö ottaa annoksen tuota hieman omituisenkin näköistä murkinaa ja itseasiassa se maistuu ihan syötävältä, mutta kukaan ei uskalla venyttää onneaan kysymällä mitä se sisältää.
Laiva löytää hyvän sivumyötäisen tuulen ja sen siivittämänä jää kauas taakse Port Cafeteria paikallisine tappeluiksineen, vainoineen ja harhoineen. Oli tuon merimatkan ensimmäinen päivä.
krööh krääh povipom.... siis tuon Piraatti-neidon kutsumanimi tällä risteilyllä?
-Veera
se pitää olla, tai joku sellainen..Piraattinimi, eikä mikään pehmo Kaunis Veera..
..mutta myönnytykseksi ..
Veera Julmia ....jatkossa
Katsos kun Jermu ei tykkää että tästä tulee Lemmenlaiva. Menee kapun maine ja pehmenee kuin Rosvo Roope lopulta.
istui muiden kanssa samassa pöydässä, mutta järsi pienillä, tumaa ihoa vasten valkoisuuttaan hohtavilla halpailla vain helmansa kätköissä oiilottelemaansa kuivaa, mutta kuminalla ja aniksella, maukkaaksi maustettua, leivänkannikkaansa.
Hän tarkkaili muit pöydänääressä istujia, ja mieli havannoi tarkasti kaikkea sitä, mitä ympärillä tapahtui. VeeraJulmia mietti mielessään, kenstä matkalla, vaikeilla taipaleilla nousuisi päällikkö. Kenen hartiat olisivat tarpeeksi leveät, luonne karski ja mieli kavala, johtamaan heidät läpi seikkailun, ei vain turvaan, vaan myös rikkauteen ja yltäkylläisyyteen.
Vielä noihin mieltään askarruttaviin kysymyksiin, ei Veera osannut itsekään vastata.
äsken puhalteli vienosti, lurpahtaneisiin purjeisiin yltyy vähitellen myrskyksi. Marakatti roikkuu maston nokassa ja huutelee hävyttömyyksiä meren jumalalle, joka toi mokoman myrskyn rauhallisen laivan tielle.
Tuuli yltyy ja laiva keinuu ja natisee ja kylmät pärskeet kastelevat kannella paarpuurinpuolella yrjöämässä olevan yksisilmä-Jermun. Samaan aikaan alkavat terävähämpaiset hait uiskennella purren vierellä - josko kohta odottaisi juhla-ateria nälkäisiä meren petoja.
Kapteeni huutelee miehistöään koolle, ja yksisilmä-Jermu vaappuu muiden joukkoon hien kohotessa otsalle.
Marakatti huomaa tilaisuutensa tulleen ja kipaisee alas maston nokasta suoraan laivan kapyysiin, jossa Tähtiloimittaja iloisesti vihellellen, myrskystä piittaamatta tekee itselleen sillivoileipää. Ennenkuin hän ehtii haukata palaakaan mehevästä leivästä, marakatti varastaa leivän ja kiipeää ketterästi takaisin maston nokkaan. Muu miehistö kuulee hirvittävän kiljaisun "SENKIN PER.....EN MARAKATTI VARASTI SILLIVOILEIPÄNI".
Koko miehistö yrittää pelastaa leipää, mutta valtava aalto vyöryy kannelle........
tulee Baylinerista, joka kurvaa paatin vierelle ja laskee polynikkiarmeijan poraamaan reikiä paatin pohjavanereihin. Ehtiiköhän miehistö laatoittaa kapyysin antimilla uuden pinnoitteen paattiin ennen uppoamista. Eppäillä soppii...
joka oli korkeudessaan yli 20 metriä, pyyhkäisi baylinerin kauas ulapalle, mistä sillä tuskin enää oli paluuta huonon merikelpoisuutensa vuoksi.
sillivoileipänsä kanssa mastossa, eipä sitä kukaan kiinni saanut.
Kapteeni hermostui niin paljon että haki harppuunan ja tähtäsi sillä marakatti-parkaa. Mutta samassa laiva keinahti ja kapteeni romahti harppuunansa kanssa laivan meriveden liukastamalle kannelle, kaameasti kiroillen, ja harppuuna putosi yli laidan, meren pohjattomaan syvyyteen.
Maxwell antaa perämies Teilaaja-Sofille komennon etsiä hieman parempaa säätä, koska koko laivan kansi on täynnä rojua ja kirottujen vakkarilep..siis piraattien eilistä "herkullista" ateriaa.
Marakatti oli poiminut suihinsa kaikkea muilta "jäänyttä" syötävää ja tilanne oli suhteellisen rauhallinen eilisen Baylinerin epätoivoisen hyökkäyksen jälkeen. Myrskytuuli oli irroittanut tuosta piskuisesta purtilosta Leasingsopimuksen ja se oli lennähtänyt tuon Julman Veeran naamalle.
Kylläpä nauru maittoi koko miehistölle, kun havaittiin tuon onnettoman veneen olevan suorastaan vekselivetoinen ja aito omistaja oli Svante (kyykky) Kivimies Port Cafeteriasta.
Luuseri Jutken tekemää reikää korjaili asiantuntevasti tuon alan erikoismies Tappisuutari. Reippaasti hän sai tehtyä sopivan puutapin tuohonkin reikään, soviteltuaan aikansa tappia muihin vastaaviin koloihin.
Papukaija jollotti satamassa oppimaansa laulua, jonka piti olla aivan uusi hitti kaikilla radiottomilla asemilla.
Laivalla kaikki olivat hieman nuutuneita ja väsyneen oloisia, kunnes kuuluu tähystystornista Yksisilmä Jermun rääkäisy. "Laiva ohoi!!!"
Miehistö säntään laivan kannelle liukastellen jätöksiin ja toden totta, siellä on joku laiva...tai siis alus..no siis pikku purkki kellumassa pitkin merta.
Yksisilmä Jermu nostaa kaukoputken vahingoittuneelle silmälleen, joka ei itseasiassa ole sokea, mutta ruma arpi peittää kasvojen toisen puolen, jonka takia hän lisänimensä oli saanut.
Se on pieni 50 tonninen kuunari...Kaksi mastoa..Rauhallisuuden ja asiallisuuden lippu salossa..
Hyvä, tästä tulee hieno saalis, miettii kapteeni Maxwell. Niillä on yleensä kaikkea ruumassaan, ruokaa, arvoesineitä ja mikä parasta, noista kuunareista ei aseita paljon löydy. Siellä saattaa olla jopa harvinaisia eläimiä lastinaan ja niistä saa toisissa satamissa hyvän hinnan.
No kohtahan se nähdään, miettii Kapteeni Maxwell.
Lähestyvän taistelun odotus täyttää koko tuon piraattialuksen valmistautumisen tohinalla.
Jopa papukaija ja Marakatti ovat aivan hiljaa.
Veitsi-Waffen hykertelee onnellisena..Tästä tulee hyvä keikka ja saan kuin saankin ostettua uusia viritysosia tuohon poljettavaan kaksipyöräiseen, joka tuohon aikaan oli uusinta uutta.
Mörkö-Milla tuhahtaa ja veistää puukollaan hymistyksen laivan partaaseen. Hän hymyilee lähes aina, jopa nukkuessaankin ja sen vuoksi moni pelkää häntä silmittömästi. Hän on valmis taisteluun, vaikka edellisistä tappeluksista onkin jo kulunut hieman pidempi hetki, ei tuo hahmo ole unohtanut miltä voiton hetkellä tuntuu.