Jokainen voisi tähän tauluun maalata jonkun toisen Caffelaisen, niin kuin hänet omassa mielikuvituksessaan näkee.
Maalaa taulu Caffelaisista
Remprantti
1004657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 100
Vanhimmat
Ristiverinen hoikka nainen istuu lukemassa kirjaa antiikkinahkaisessa nojatuolissa. Vasen jalka on nostettuna tuolille ja se kannattelee toista jalkaa, jonka syvänpunaiseksi lakatut varpaankynnet hehkuvat mustaa silkkistä oloasua vasten.
Taustaa hallitsee suuri, koko seinän täyttävä kirjahylly jossa kirjat ovat epämääräisessä järjestyksessä, osa pystyssä, osa vaaka-asennossa.
Nojatuolin vieressä on matala massiivitammipöytä,jolla kahvimuki, juomalasi ja rypistetty malluaski. Läppärin näyttö värjää pöydän esineet kelmeällä valollaan ja sama valo heijastuu myös naisen silmälasien kehyksiin hänen rapsuttaessaan lukiessaan toisella kädellään tuolin vieressä istuvaa koiraa.
Naisen ilme on raukea mutta hänen silmissään leikkii nauru, joka hetkeä myöhemmin ilmestyy taatusti myös hänen nyt hieman raollaan oleville, punaisille huulilleen.
sudittiin näitä kuvia...
ja siitä tuli vähän sotaa ja soppaa;)
...ei uskalla maalailla ... piruja seinille, enää;))
siellähän muutenkin ruuti syttyy alta aikayksikön.
Täällä möksähdetään tai ei, mutta uusien vakkarisääntöjen mukaan yksi möks ei saa kestää puolta tuntia kauempaa :))
Luultavasti kuitenkin menee nauruksi... joten anna palaa vaan..
Porkkananvärinen tukka on kammattuna tiukasti päälaelta sivuille hapsottaviksi saparoiksi.
Pisamanaamainen MillaN nauraa silmät sirrillään esitellen samalla molempien käsiensä hauispattia kädet levällään. Valkoiset shortsit ja yllä Adidaslogolla varustettu hihaton paita, joka on pieni mutta paljon paljastava. Kuvan taustalla hiekkalaatikolla leikkiviä pikkulapsia sekä siniset suuret lastenvaunut.
...vai punaiset hiukset ja saparot.
*katselee silmät sirrillään naurussasuin* :D
Pitkänhuiskea siilitukkainen mies retkottaa rennosti tummalla plyyssisohvalla, pää nojaa tyynyin pehmustetun käsinojan päällä, toinen jalka on heitetty selkänojan päälle.Taustalta kuuluu raskasta metallia, ja miehen jalat lyövät kuin huomaamatta tahtia.
Vasemmassa käsivarressa komeilee musta tatuointi, sydän, risti ja ankkuri aiheella, tummat farkut nuolevat miestä, ja yläkroppaa peittää musta hihaton paita. Ilme on ilkikurinen, läppäri makaa vatsan päällä, ja mies miettii seuraavaa kujettaan, minne kirjoittaisi seuraavan heiton. Piskuiset vikkelät polynikin keikkuvat selkänojalla odotellen innokkaasti vuoroaan.
Lattialla sohvan vieressä on kumollaan tyhjä olut-tölkki, toinen huokuu vieressä vielä kylmyyttään. Lisäksi lattialla on puolitäysi tuhkis, jossa käryää juuri tumpattu tupakki. Kelmeä kuu paistaa ikkunasta sisään tummien verhojen välistä, muuten huoneessa on hämärää, jalkalamppu nurkassa luo himmeätä loistetta.
Leidit Tähtitoimittaja ja MillaN
Piirustus- ja kuvaamataidonnumeroni vaihtelivat kouluaikoina tasaisesti 5-7 välillä. Seiskan sain tokalla luokalla maalatessani uusbysanttilaisen lumiukon, muulloin meni sitten vähän heikommin.
Tärkeintä mielestäni on kuitenkin yrittää intohimoisesti ja ennakkoluulottomasti :)
...hienosti meni...ehkä ne hauislihakset ovat liika isot.:DD
mistäs sä mun istuma-asennon arvasit!
Ja se kun oli ainoa juttu kun ei menny intuitiolla.
Tartti vaan saada mahtumaan jalatkin kuvaan... :)
En tiedä, otatko vastaan tilaustöitä?! Olisi nii-iin mukava, jos maalaisit kuvan minustakin. Ihan semmoinen pieni ja mustavalkoinenkin kelpaa.
Ehdottomasti tulet saamaan maalauksen.
Täytyy tässä vaan ensin käydä kaupassa hakemassa tinneriä..heh..siis pensselihommiin.
Siinä pensseleitä puhdistellessa sitten saattaa saada mielestään sen ensi-intuition jota tulevassa teoksessa en tule käyttämään.
Siis sen siitä 1,5 metrin kirjakasaa sylissään kantavasta Allison McKenziestä..
Venttaas ny, kyllä se täältä vielä tulee :)
Saa olla pieni taikka iso ...taiteillijalle ihan vapaat kädet ja niinkuin inspis sen ilmentää.
---kiiiitos jo etukäteen:-)))
Ps. montako ekuu se maksaa?
Eesau, pentele! Ooks sää joka paikassa? Nyt mää jourunki perruuttaan tän tillauksen. Sää oot kurkkinu ja se on vastoi kaikkii sääntöi, mitä maailmas on ikänä keksitty.
Teen tätä rakkaudesta taiteeseen. Teokseni tulevat hinnoitteluun vasta viimeiset henkoset imaistuani :)
...isin puusta tekemä teline ja kaikki!? :))
..siis malliksi? Että pitääkös olla divaanilla , vaikko tuolilla tai ....ja saakos olla vaatteita tai ihanko alastonna?
Maalaus on hämyisestä yökerhosta jossa pieni tumma kabareetaiteilijatar laulaa yleisölleen.
Hänellä on asunaan niukka musta vaatetus, pitkävartiset hopeakirjaillut saappaat ja pään ympärillä on panta, jossa välkkyy erivärisiä lasisia pieniä palloja.
Nainen tulkitsee versiota eräästä tunnetusta suomalaisesta kevätlaulusta, ja joko salin sankka tupakansavu, tai sitten voimakas eläytyminen lauluun, saa suuret kyyneleet valumaan hänen taivaansinisien silmien silmäkulmista, levittäen mustaa ripsiväriä pieninä puroina hänen poskilleen.
Siis jotain samaa kuin Sally Bowles`ssa musikaalissa Cabaret :) Noh?
...kyllä tämä tästä lähtee...Missä hitossa se tinneri on...? ..juu löytyi...heh
....tuleeko näköinen?
Maalaus on ilmakuva. Taustana on täynnä sinisiä ruiskukkia oleva kumpuileva keto, johon puutarhuri Koistinen on leikannut siimaleikkurillaan PEACE-merkin. Tarkasti rajattu merkki hohtaa vihreänä nurmena ja sen päälle on asettuneena hoikka, pitkä ja vaaleahiuksinen kuultavaihoinen alaston nainen, jonka jalat myötäilevät PEACE-merkin astekulmaa. Naisen vasen käsi on taitettuna posken alle ja toisessa kädessään naisella on valtavan iso vaaleanpunainen kynä. Kyllä se on kynä juu.
Nainen todennäköisesti nukkuu tai lepää, sillä näkyvissä oleva silmä on suljettuna.
...Prkl...onkohan tää nyt tinneriä vai mitä asetoonia se mulle lykkäs... :)
...nyt kyllä taiteilija on saanut jotain tinneristä topakampaa ainesta.Vai , että vaalea ja pitkä(nauru maittaa) On kyllä ihme jo sinäänsä, ettei tempperamenttini mitenkään teksteissäni tule julki.
Blondina en kertakaikkisesti osaisi itseeni kuvitellakkan. 'SAINKIN PÄIVÄN PARHAAT NAURUT****
----HUH JA HUIJAKKAA...kiitti kuvasta, mutta kylläkin ihan eri naisen , kuin minä:-))))
..Tähtitoimittajan kanssa meni edes asento kohdalleen...sun kanssako sitten missasin senkin?
Taidan ostaa Anttilasta uuden telineen. :)
tuonkaltaisten kokemusten jälkeen... joko lopettaa tilaustyöt ja puhkuu että ei huoraa kuvillaan;) ... tai siirtyy abstraktiin taiteeseen;))
..voikin noin eterisen kuvan edes mielikuvissaan saada...mutta niin olen itsekkin metsään mennyt, kun mielikuvillani olen lähtenyt pensselöimään.
Vaalenpunainen kynä...apua...siis ihankin kuin teinityttö...jaa tuo rauhankyyhky tiedote voisi kyllä mennä ...nurmikko...anna taivaitten tähden minulle edes merenranta:-))))
...näitä aletaan myymään Bukowskilla, niin jo värjää Anoskakin tukkaansa vaaleaksi jä löytää teoksesta oman sisäisen minänsä :))
...ajatus, että ei olisikaan kynä? :)
...helpottaisi ,,,varsinkin jos tuo missä se joku mikä ei ole kynä* on kiinni.. siis sekin olisi kuvassa mukana:-)
Koitahan nyt edes saada niitä muotojakin sudittuksi pensselilläsi:-))))
Kuten ylempää huomaat,alkaa urani olemaan taitekohdassa. Sun täytyy nyt kertoa että mitä pidit maalauksesta? Olisiko mun parempi vaan jatkaa imitaattorin uraa? :)
No, ku mää oon näi helläluontone ihmine, nii valehtelen ny tän kerran. Ettei likat vallan ruppee sulle nurkan takan naureskeleen ja toritaiteilijan pittää. Kyl se oli täyrelline napakymppi. Toi laulupuoli just on meikäläisel erityise hyvi hallinnas, niin et interiööri on iha oikee. Ja ans ku mää ny käy kattoo tost peilist. Juu-u, tälläki kohtaa hyvi Taavi osas mielikuvitella - kyl mul näkkyy kaks silmää olevan.
Se vaan sillai niinku syntyi, annoin sen tulla,ottaa. Asetuin alttiiksi. Säästämättä ja säälimättä itseäni muunnuin, loin ja koin. Tilaa,aikaa, asetelmaa. Huusin: Anna tilaa, täytä, kumoa, kiistä ja hallitse.
Ja simmone siit sit tul.
....mun villiä punaista pehkoa ei kyllä sun taulujes myymiseksi blondata....se on nyt uusi taulu saatava:-((((
Jos kerran olet punapää niin ei sulta mitään voi kieltää. Teen uuden kuvan heti kun saan pummattua jostain pari egee tinneriin. :)
Jostain syystä en nyt kohdallasi pääse mihinkään tästä alastonkuvaideestä. No, kokeillaan
Kuvan taustana on hiekkaerämaa. Keskellä erämaata on sydämen muotoinen uima-allas jossa taivaansininen vesi välkehtii auringonvalossa.
Altaan reunalla istuu, jalat vinosti altaan reunan päällä , kaunismuotoinen nainen jonka iho on kauttaaltaan beigen erämaahiekan peittämä. Naisella on kaulassaan korkea kultainen kaularengas josta riippuu lyhyt ja ohut kultainen ketunpätkä. Myös naisen runsaiden punaisten hiuksien väri on hiekan samentama. Kohollaan olevat nännit ovat kuitenkin karistaneet hiekan yltään ja voimakkaasti punaiseksi värjätyt huulet ovat kutsuvasti raollaan, paljastaen kostean helakanpunaisen kielen.
Naisen vihreä katse on suoraan kohden katsojaa ja kutsuu, pään saman aikaisesti ollessa taittuneena lievästi taaksepäin.
*lisää tinneriä.....nuuuh*
taulu jossa päävärinä nauru.
Iloinen kuva jossa on koko ajan liikettä, hiljaiset vedetään mukaan,surullista silitettään ja totista kutitetaan.
Taustatalla ystävällisyys lämpöisenä ympäröi kaikkia.
Taululla ei ole pakkoraameja koska se inhoaa ahtautta ja rakastaa sanoja.
...Kenonen.:)
Taavi Kenonen istuu Kaffeen puiston laidalla. Katselee musta baskeri veikeästi kallellaan Kaffeelaisten touhuja. Mustat polvihousut, kirpparilta löydetty ihana musta pitkä takki ja vihreä kaulahuivi kaulassaan. Vieressään suuri maalausteline, joka on tehty puusta, Taavin isän veistämä. Taitettava repullinen pilkkijakkara, vihreä ja kulunut, mutta Taavin mielestä käytännöllinen jakkara. Repussa odottaa ruokataukoa Taavin loihtimat lohivoileivät ja termospullo pilkistää repun taskusta. Hän maalaa taulua määrätietoisin vedoin, paletti toisessa kädessään ja pensselillä väriä siitä välillä kaapaisten.
Keskittyneenä mielipuuhaansa, suu välillä naurussa, ilmeet monenpuhuvat…alkaa syntymään maalaus Kaffeelaisista.
Isi teki puusta! *reps* :))
Joka tullessaan kafeeseen, pysähtyy ovella katselemaan ympärilleen ja tietää olevansa tervetullut pöytään kuin pöytään (lue ketjuun;)) ..)
Hyväntuulisena hänen hymynsä on kuin pikkupojalla, sellainen silmiin asti yltävä, mutta sisimmässään hänellä on taipumusta myöskin sarkasmiin ja ironiaan. Pääsääntöisesti, silkkaa ihmisystävällisyyttään hän tuon ominaisuutensa kätkee, mutta toisinaan, läikähtää se silmissä tai näennäisen huolettomasti valituissa sanoissa.
Askellus, miehen liikkuessa on letkeää. Siitä on helppo päätellä, musiikin olevan miehellä verissä, vaikkei hän mikään parkettien partaveitsi olekaan. Paremmin hän sopii istumaan hämyisen klubin nurkkapöytään, mieluiten lasi tummaa olutta edessään. Mies ei ole ketjupolttaja, mutta nikotiinin nautinnon hän ymmärtää silti, ehkäpä sikaarin?
Eletty elämä näkyy jo miehen kasvoissa ja ehkäpä hiusrajassakin... Takkinsa kaulukset hän on nostanut pystyyn, kuin suojaksi.
Tapa peittää herkkyyttä, ehkä sekin.
Tuon miehen käsissä kissanpoika, rääpäle, olisi turvassa, mutta hoitajaa hänestä, ei sille rääpäleelle, tulisi tekemälläkään.
Tunnistattekos kuvasta -kuka?
miten meni?
metsään meni
...Wirnun Mäksi.:D
Kuka voisi olla tuollainen katinvihaaja?? Kjäh!
kuinka moni mies...tästä kuvauksesta, tunnistaa itsensä. Siis oman mielikuvan itsestään?
Oletko Jerkku, esimerkiksi sinä, mielestäsi tällainen?
sitä minäkin ensin ajattelin, mutta yhtä hyvin voisi olla Jermuxi, vaikka köh.. jotkut eivät hänestä tuollaista kuvaa varmasti ole saaneetkaan. Veikkaan Jermua. ;))
...eikö ollutkin kiltisti sanottu lepakolta, että sun Mäksi.:D
*pakoon*
voit pysähtyä jo. ;) Joudun hetkeksi lähtemään palstalta poissaolomääräyksistä huolimatta. Jos tekisin tavallaan "sisään" tämän parin tunnin poissaolon, esim. keskellä yötä, niin voinko nyt mennä?
...toki voit mennä, mutta muista varustus.:DD
Sinänsä on merkillistä, että noi eläimet tulee meikäläisen luokse, vaikka en niistä erityisemmin välitäkkään. Tutuilla oli kissa, jota kukaan ei saanut syliinsä. No minusta se vain oli ok juttu, niin ei tartte niitä puolipakollisia rapsutusprojekteja siinä keittiönpöydän ääressä. No ei mennyt pitkään, kun se loikkasi siihen vierelle kiehnäämään ja lopuksi tuli itse syliin.
No joka tapauksessa, tuollaista kuvaa (kuin tuo maalaus) minusta on otettu kameralla viime kesänä.
Yrmeä ilme, aurinkolasit ja nahkatakki kaulukset ylhäällä. Se oli ominta itseäni ja voin taata, ettei tule ylimääräiset euronpummaajat sotkemaan cappucinohetkeäni tuolla terassilla.
Siitä huolimatta, tuo kuva voisi olla kenestä tahansa reilusta ja rehdistä Suomalaisesta miehestä. Röyhkeästi tässä vain olen omimassa palstatilaa...Kjäh!
mä tiesin! *hehkuttaa* Toi sikari jäi mieleen kun olit jossain sanonut että silloin tällöin poltat, mutta kyllä kuvaus muutenkin sopi.
...että minä tuon kuvan kirjoitin;)
...ja sekin, että luonnostelin eri nikiä ajatellen... jos nyt ketään erityisesti ajattelinkaan. En ainakaan myönnä, jos ajattelinkin...
Sellainen horoskoopinomaisesti laadittu kuvasu;))
...jokaisesta jotain?
*hyrisee*
en lukenut ketjua kovin tarkkaan, enkä kaikkia kommentteja. Luulin ilman muuta että se oli Jermun kirjoittama, koska hän itsensä tunnisti.
Sori. ;(
siis tarkoitin tietysti että luulin Jermun tunnustaneen kirjoituksen omakseen.
Iloisesti viheltelevä sopusuhtaisen näköinen keskimittainen nainen kävelee reippain askelin motskarihaalarissaan kohti pihalla kiiltelevää suurta peltihepoa ,heilauttaa tummia puolipitkiä hiuksiaan taaksepäin,nuolaisee huuliaan ja siristelee silmiään, niin että tuhannet naurunrypyt pääsevät valloilleen.
Hän vetaisee kirkkaan punaiset nahkahansikkaat käteensä, nappaa kypärän pyörän sarvesta, ja sulloo sen päähänsä. Virnistäen hyppää satulaan ja täräyttää kunnon karjaisun koneella, hihkuu mielessään: se on sitten kesä, vaviskaa kaikki suomen tiet nyt tämä tyttö lähtee kyntämään asfaltit rullalle.
Tummat samettiverhot ovat raollaan ja päästävät täysikuun valonsäteet valaisemaan kirjoituspöydän pintaa. Pöydän äärellä istuu silkkipyjamassaan pelikorteilla leikkivä nainen. Nainen on ruskettunut ja hänellä on selvästi erottuvat naururypyt silmäkulmissaan. Tukka kipinöi. Nainen nauraa. Kuva on kuin yksi suuri arvoitus.
Punaiset, palavat spiraalit maasta taivaaseen, voimaa, vahvuutta, mykistävää herkkyyttä, piikkejä, pehmeyttä, suuruus ja pienuus, kaikki hänessä, hänet maalaan!
Se on Hän!
..tämä on ilmiselvästi minä (nauraa) ...
vain paljaat varpaat ja verenpunaisella ja kuparilla lakatut varpaankynnet... jäivät mainitsematta;))
...lähemmäksi...*tarttuu kynään*
...minun tarvitse tuoda lähemmäs kuin varpaat;))
... ojentaa 'lalan' ;))
...kuvasta tulee täydellinen...maasta taivaaseen, varpaista hiuksiin...
...kuka KUMMA... outo(?)
...mahdatkaan olla.
*Kohottaa aavistuksen kulmakarvaansa*
hmmm.....
noh, onpa siinäkin puuhaa...
...miettiminen;)
Teen kuvaa sinusta, kuljen perässäsi, seuraan jokaista liikettäsi täällä, tunnen ilmavirran, luen jokaisen sanasi, näen kulmakarvojen kohotuksetkin...kuvaa ei synny muuten, sinä tiedät sen...
Kukako olen? Sillä ei nyt ole merkitystä...
taulu minustakin, vai onko musta väri lopussa:))))
Lupaan etten suutu, vaikka teoksesta tulisi millainen hyvänsä:))
Nyt vasta tätä avausta katselin ja huomasin kommenttisi. Sopiva inspis kun oli..niin..tässäpä tulee..=)
-Ole hyvä ja istuudu, sanon ja viittaan jakkaraa kohti.
-Kiitos, nainen vastaa ja laskee käsilaukkunsa lattialle. Laukku on nahkaa, enemmän käytännöllinen kuin trendien mukainen. Hän istuutuu jakkaralle hakien sopivaa asentoa.
-Kuinka minun pitäisi olla? hän kysyy oikoen vaatteitaan.
-Siten kun hyvältä tuntuu, vastaan ja tartun siveltimeen. Nainen hakee mukavaa asentoa, mutta olemus kielii pienestä epämukavuudesta. Hän tykkää huomiosta, pitää keskipisteenä olemisesta, mutta näin suoran tarkkailun alla oleminen tuntuu hänestä kiusalliselta.
Sivellin liukuu kankaalla. Nainen on tumma, iäkkäämpi ja huolehtii itsestään. Vuodet hänessä näkyvät, mutta edelleen hän huokuu naisellisuutta. Katsoessaan peiliin hän ei aina tunnista itseään. Hän näkee vuosien taakse, näkee hehkuvakasvoisen nuoren naisen, jonka sielun täytti elämän jano. Vuosien tuomien jälkien katsominen tuntui aiemmin oudommalta, nyt hän on paremmin sopeutunut.
Kuva alkaa valmistua. Tunnit kuluvat ja lyhyitä taukoja lukuun ottamatta nainen jaksaa olla hyvin mallina. Hänessä on sitkeyttä ja malttia. jotain, mitä hänellä ei nuorena ollut. Ajatus, että hänet ikusitetaan, että hän on se oleellisin.. se saa liikkumattomuuden tuomat pienet kivut kaikkoamaan.
-Se on valmis, sanon. Nainen nousee jakkaralta ja askeleet juoruavat epäröinnistä. Hän haluaa nähdä eikä kuitenkaan halua. Nainen tulee taakseni, katsoo kuvaa ja kuulen hänen henkäisevän.
Taulussa tumma, nuorehko nainen seisoo kallion laella. Taustalla näkyy suomalaista metsää, jylhää ja perinteistä. Hän on levittänyt kätensä, silmät ovat puolittain auki ja hän hymyilee. Kyynel on vierähtänyt poskelle, vaan onko se ilon, surun vai tuulen synnyttämä? Joka tapauksessa hänestä huokuu tunetta. Tuuli on heittänyt tummat, loiva kiharaiset hiukset osittain kasvoille. Hänellä on tumman viininpunainen koko asu liehuvine helmoineen ja pitkine hihoineen, kuin keskiajan hovista. Nuori nainen taulussa syleilee maailmaa ja haluaa itseään syleiltävän. Levitetyt kädet ovat kevyesti nyrkissä, eivät kämmenet näkyvillä. Paljailla varpailla ja kalliolla näkyy pienen pieniä verenpisaroita, joita taipaleen aikana on liiankin usein kolhujen tähden tullut. Kuitenkin naisen olemus, kehon kaaret ja kasvoilta loistava jano kielivät suuresta liekistä.
-Taulun nimi on Amor N, sanon ja jatkan
–maron:iin kätketty sisin. Hän seisoo vaiti, koskettaa olkapäätäni ja huokaisee syvään.
Max-lifen kasvojen hallitsevin piirre on suu...
Ylähuulen kaaressa on nautiskelevalle taiteilijalle tyypillinen, aavistuksen suupieliä alaspainava raskaus. Immenkaaret huulessa piirtyvät selvinä vasten pohjoismaalisittain vaaleaa ihoa.
Mies on pukeutunut renosti pellavaan. Leveälahkeiset, intialaistyyppiset housut on nyörillä huolettomasti sitaistu vyötärölle ja paitana on pystykauluksinen, talonpoikaispaitamallinen löysä paita, samasta, mutta housuja ohuemmasta, materiaalista.
Hiukset ovat vahvat, puolipitkät ja vähän takussa. Sellainen huolettomasti korvantaakse sutaistu pehko;)
Parransänkikin on vaaleaa, vasten kasvojen ruskettunutta ihoa.
Max maalaa kuvia mielellään paljain varpain, jalasaan parkkinahkaiset lipokkaat.
Miehen ikä, näkyy oikeastaan vain siitä, että kuvia tehdessään hän käytää nenällään mustia, ohutsankaisia lukulaseja, joilla on työn touhussa taipumuksena valua pitkin nenänvartta.
Naiset, jotka Maxia katselevat, kiinnittävät yleensä huomiota miehen pakaroihin, ennen sanoja.
.... kuin kaksi säkissä kisaavaa ..ketunpoikaa;))
muu meni aika nappiin , mutta tuo tumma tukka on hiukan väärin, tosin nuorena olin melkein mustahiuksinen, mutta sitten tuli armoton sukuvika ja vei jo kolmikymmpisenä hiukset aivan vaaleiksi. No se kulkee suvussa ja jos kuva oli nuoruudenkuva niin se oli aikaslailla sopiva.
Aika outoa muuten - olen itse maalannut kuvan juuri tuollaisesta naisesta seisomassa jyrkänteen reunalla tuulessa, kädet levällään...Oikein meni kylmät väreet - oletko selvänäkijä??
Täytyy sanoa että outo yhteensattuma:)))
Kiitos maalauksestasi - tallennan sen syvälle sydämeeni:)))
Olet siis maalannut itse samanlaisen, ohh..??
Hmm.. tiedätkös.. kun luin tuon pyyntösi, että maalatkaapas minusta, niin klikkasin pari kirjoittamaasi juttua auki ja lukaisin nepikaiseen. Sitten aloin kirjoittaa fiiliksellä, jonka sain ja tuollaisen kuvan mieleni sitten loihti.. Tiedä sitten, mistä se kumpusi. Sattumaa..hmm.. en tiedä..=)
Aika jännä juttu...
"Kuin kaksi säkissä kisaavaa ketunpoikaa.." No johan oli mainio ilmaisu..=)
Silmälaseja en tarvitse, ikää ei kuitenkaan niin paljoa ole kertynyt, kun vasta kolmen ja neljänkympin puoliväliin olen ehtinyt. Toki toisilla lasit jo lapsesta saakka..=)
Tuosta välittyi elämän nautiskelija ja sellaisen kyllä tunnistan. Ulkoisissa seikoissa moni asia kyllä osui... ei kuitenkaan ihan kaikki, ainakaan prikuulleen..;)
Minulla kun on paha tapa sotkeutua noihin riitaketjuihin:)
Se on jonkinlaista hullua ajankulua, silloin kun teen jotain muuta välillä. Silloin ei ehdi keskittymään mihinkään järkevään, vaan menee huutelemaan älyttömyyksiä noille provoilijoille tuolla viiskymmpisissä.
Joten tietenkin oma syyni että olen saanut tuon pahiksen maineen:(
Nuorena maalailin jonkun verran, ja olen aika taiteellinen tavallaan, mutta en lähellekään tarpeeksi hyvä oikein taidemaalariksi. Sen vuoksi siirryin kameran taakse, ja otan kuvia luonnosta - aika paljon taidekuvia, kun ei oma kyky riittänyt maalaamiseen, niin kai sitä jonkinmoinen taidesilmä kuitenkin on, koska olen saanut jonkin verran kuviani myytyäkin.
Ja harrastuksena kuvaus on aivan mahtava - kuljeskelen ympäri metsiä koiran kanssa, ja etsin hyviä kuvauskohteita. Ihastun ikihyväksi jostakin lahonneesta kannosta jossa törröttää sieniparvi:))) Hmm...ehkä olen hiukan omituinen:))
..eivät olleet tappelujuttuja enkä edes sellaisia ole osaltasi lukenutkaan. Ne jutut olivat ne tarinat, jotka olit kirjoittanut avauskilpailuun mikä tässä taannoin oli. Jutut, jotka siis eri nikillä olit kirjoittanut ja myöhemmin kerroit olleesi niiden tekijä. Luin kolme ja siitä sitten fiiliksellä tuo tuli..=)
Eihän tästä ole pitkäkään aika kun vasta hoksasin, että maron-nikki onkin nainen..heh.
Kyky löytää sinänsä tavanomaisista asioista ihastuttavuutta, kuten nyt sieniparvesta kannossa, ei ole ollenkaan omituista.. ainoastaan myönteistä ja viehättävää. =)
..olivatkin sellainen ;) ...lahja
tiesin, että ilmaisu sinua viehättäisi ;))
sieniparvi on oikein hieno näky, varsinkin jos on hieman utuinen ilma, ja sienien päällä kiiltävää kastetta:)) On muuten yks mun parhaista kuvistani:))
Nyt on kamera hajalla, ja odotan uutta, joka jouduttiin tilaamaan, kun sellasta objektiivia minkä halusin ei ollut suomessa.
Vanha kamera kostui sisältä, ja korjaus olisi liian kallis, kuvat ovat epäselviä toisesta laidasta.
Joudun odottelemaan varmaankin kesäkuun puoleenväliin ainakin- niin ne sanoivat. Kamalaa miten osaan olla kuvaamatta niin kauan:(
Kaikkea kaunista olisi luonnossa juuri nyt kuvattavana ja minä vain katselen.
Linnunpoikasetkin ehtivät lähteä pöntöstä ennekuin uusi kamera tulee - no murheensa kullakin, eiköhän tästäkin selvitä:)))
Fiksailen noita vanhoja kuvia, niitä kyllä riittää:)
Valokuvaajan syndrooma?
Luin juuri kommenttisi ja mieleeni tuli, että valokuvauksen harrastaja/ammattilainen kokee kauneutta nähdessään tuskaa, jollei voi sitä ikuistaa?=)
Paina se mieleesi, minkä näet ja kerro muille sanoin.. sävytettynä tuntemuksillasi.. siten ne hetket säilyvät..;)
Olen huomannut katselevan elämää ja luontoa erilaisella silmällä kuin muut. Metsässä näen oksan jossa riippuu vesipisara, kun muut näkevät metsän ja puut:))
Onkohan niin että en näe metsää puilta:))
Näen sienet, hämähäkinseitit ja hauskan väriset ja muotoiset sammalet - kyllä voi olla aika alkaa katselemaan myös kokonaisuutta:))
... niin oletko ajatellut sen kokoamista siten, että metsästät parhaita yksittäisiä kuvia... vangiten valokuviin pieniä ihmeitä, vai siten, että kuvatessasi etsit, niistä pienistä ihmeistä jotain sellaista joka toistuu kaikkialla?
Olen joskus jonkun valokuvaajan kuvista rakentanut tarinoita... Se oli mielettömän upea kokemus!
Valokuvissakin on aina useampi taso... Vangittu hetki ja symbolimerkitykset.
... ne tarinat joiden kirjoittamisesta Max-life puhuu tuossa ylempänä... et sinä niihin sanoja tarvitse, voisit kertoa ne niillä kuvillasikin!
- vaikka tarina kivun tuhansista kasvoista, kuvilla.
- tai tarina rauhasta
- tai intohimosta
- tai surusta
- tai.....
Mikä aarrearrku sinulla kuvina onkaan hallussasi!
joista on tullut muutamista ihan hyviäkin - mutta olen aika kriittien niiden suhteen, se pitäisi olla täydellinen. On helppo ottaa yksittäinen kuva mutta kun tekee sarjaa on jo paljon vaikeampi saada onnistumaan koko juttua. Aina on jokin joka ei olekaan niin hyvä, ja se pilaa koko sarjan.
Tietty kokonaisuus pitäisi löytää, ennenkuin voi ajatella näyttelyä, ja sitä en ole pystynyt kokoamaan.
Yksi sieltä toinen täältä ei ole se mistä haluaisin näyttelyn koota, tietty teema olisi hyvä olla.
Olen aika lailla sekaisin näiden kuvieni keskellä vielä, mutta uskon että kyllä se joskus valkenee minullekin:))
Sen tiedän että luonto on kuitenkin se aihe jonka piirissä haluan työskennellä - ihmisten kuvaaminen on mulle tosi vaikeaa.
Ehkä se on se täydellisyys joka puuttuu ihmistä kuvatessa, en tarkoita missään tapauksessa kauneutta täydellisyytenä vaan sitä ilmettä ja valoa ja syvyyttä joka kertoisi ilman sanoja jotakin kuvauksen kohteesta.
Vanhus on paras kohde, heissä näkee eletyn elämän ja jokainen uurre on kuin kertomus itsessään:)) Lapsi on aika lailla tyhjä taulu - paljon mahdollissuuksia - mutta miten kaivaa ne esiin kuvatessa. Hmm... se on eri ihminen joka sen pystyy tekemään. Siihen minun taitoni ei riitä.
Joten pysyttelen luonnossa:)))
mutta vielä on niin paljon opeteltavaa - isäni oli harrastelija-taidekuvaaja, ja hänen kuviaan katsellessani huomaan kuinka paljon opittavaa vielä on:))
Voi olla että se vaikuttaa siihen, että haluan kuvissani sitä täydellisyyttä:))
Vaikka huusholli on sekaisin ja mapit vinksin vonksin niin kuvien suhteen olen perfektionisti:))
että täydellistä kuvaa, kuten täydellistä ihmistäkään, ei ole olemassa...
voidakseen laittaa töitään esille, on hyväksyttävä oma rajallisuutensa...
Ja lopulta, se ajatus jonka kuva kertoo, on sittenkin tärkeämpi kuin itse se kuva?
tiiviin työputken jälkeen ole tulossa yhtään rasittavaa asiakasta, ennen ilta kahdeksaa, joten voipi olla...että tartun sutiin...
kuva:
Kun maalaan mielessäni kuvaa Anginasta ajattelen ensimmäisenä kaulaa... sen herkkää kaarta ja siroutta. Angiinan ulkoisessa olemuksessa ei ole mitään sellaista joka hyökkäisi tai provosoisi tai erityisesti sensuellisuudessaan kiinnittäisi huomiota, vaan kauneus ja syvyys...syntyy kokonaisuudesta ja silmien älykäästä ja toisaalta hyvin lämpimästä tuikkeesta.
Kulmakarvat ovat huolellisesti muotoillut, samoin kynnet ja kädet, sirot ja hoidetut. Päähänsä Angina on sitonut kauniin ja kirkkaan silkkihuivin, ranskalaisittain, ympäri kaulan ja hän mieluusti käyttää tummia aurinkolaseja.
Huulet ovat kauniisti punatut.
Olemus on jollain tapaa etäinen. Katukahvilassakin Angina istuu huolitellusti, luontaisesti selkä suorana ja kädet hillitysti pöydällä, sen suuremmin elehtimättä.
Miehissä Anginan olemus herättää halua suojella...
Tusen tack, parahin maalari. Onko sinulla käytössäsi kaukoputki, jolla näkee kummallisiin kaukomaihin? Vaikka tietenkään tälläiset kuvailut eivät kerro koko totuutta (mikään ei kerro), niin olet oivaltanut joitakin puolia minusta.
Asuessamme tropiikissa (Singapore, Thaimaa) liki kahdeksan vuoden ajan pidin huolen siitä, että varpaankynteni olivat aina huolella lakatut. Onpa minulla ollut nuorempana huivi, joka sopi minulle erinomaisesti, ja jota käytin kuvailemallasi tavalla. Toisaalta saatan olla varsin temperamenttinen ja kiroilla kovalla äänellä. En myöskään osaa ja/tai halua peittää tunteitani. Toisaalta tiedän, että minusta aluksi saa etäisen vaikutelman, koska haluan ensin ymmärtää, mistä milloinkin on kysymys.
Eniten minua kuitenkin ilahdutti käyttämäsi epiteetti: ystävämme. Kun kulkee kaukomaasta toiseen, muuttuu helposti näkymättömäksi; myös itselleen.
ilahtuisin suuresti... jos sinä yrittäisi luonnostella sanoillasi mielessäsi olevaa kuvaa minusta;)
... olisi mielenkiintoista tietää... toimiiko tuo 'kaukoputki' jollain tapaa ...kahteen suuntaan?
No, kun kerran noin kauniisti pyydät, niin pitäähän minun yrittää. Muista kuitenkin, että olen amatööri.
Mielessäni näen sinut melko isokokoisena naisena. Sinussa on volyymia. Tiedän, että hiuksesi ovat runsaat (olen niin p...leen kateellinen!) ja punaiset. Ne ovat sinun tavaramerkkisi. Et pidä mistään piperryksistä tai kukkamekoista. Mikäli käytät koruja, nekin ovat näyttäviä. Se, että tiedät mitä haluat tai mitä et halua, ei ole tullut lahjaksi. Sinä olet joutunut riuhtaisemaan itsesi irti jostakin, ja se on tehnyt sinusta vahvan. Toisaalta, samasta syystä olet myös varuillasi. Saatat ehkä puolustaa itseäsi myös silloin, kun se ei olisi aivan välttämätöntäkään.
Miehiä vedät puoleesi kuin hunaja. Tosin nuorempana et olisi uskonut, että niin käy. Voisin kuvitella, että koulussa ajattelit poikien pitävän ainoastaan siitä hennosta, kiharatukkaisesta kauppiaan tyttärestä. Ihana kauppiaan tytär on kuitenkin tänään keskivartaloltaan pahasti pyöristynyt, onneton keski-ikäinen nainen. Sinä elät elämäsi keväässä.
jotain oleellista minua sinäkin kuvaasi tavoitit.
tuosta hunajasta... joku minussa varmaan miehiä veätääkin puoleensa. Mutta, että joku mies kestäisi elää kanssani ... onkin sitten jo toinen juttu;))
sellainen kakkumaustenainen miesten mielissä...
luulen. Harva kestäisi kokonaisena tai jaksaisi tai viitsisi tai ajattelisi, että olen sen väärtti.
Onneksi riittää se jos joskus... edes yksi jaksaa;)))) *hymy*
Taustana vilkas kaupunkiristeys ota hallitsee lasiseinäinen liikerakennus josta ohikulkevat ihmiset ja autot heijastuvat vääristyneinä kuvina.
Hoikka tumma nainen nojaa punaiseen Peugeot-merkkiseen maastopolkupyörään rennossa asennossa kädessään Isotonic-urheilujuomapullo.
Naisella on yllään lahkeistaan todella lyhyeksi leikatut mustat farkut, joissa vyö leveällä hopeasoljella sekä valkoinen tiukka pyöräilypaita. Nainen on kuparinruskeaksi ruskettunut ja hänen lyhyet hiuksensa ovat kammattuina voimakkaan geelin avulla päänmyötäisesti.
Naisen tummien silmien katse on arvioiva ja habitukseen luo määrätietoisuutta myös molemmissa peukaloissa olevat ketjuprofiiliset suuret hopeiset sormukset.
Ruskeat silmät loistavat iloisena ja lämpöisinä kun hieman muodokas polkkahiuksinen ruskeaverikkö konttaa kasvimaalla kitkemässä rikkaruohoja, Lippa taaksepäin sojottava lippis keikkuu päässä suojaamassa auringolta, ja samalla keräämässä hiukset pois silmiltä, jotta rikkaruohot paremmin erottuisivat näkökenttään. Nainen hyräilee ja hänestä huokuu harmoniaa, tyytyväisyyttä elämään.
Yllään naisella on peiget shortsit ja löysä vaaleansininen t-paita, joka on osin multainen. Kuin huomaamattaan hän pyyhkäisee kätensä välillä paidan helmaan.
Aurinko paistaa täydeltä terältä,muutama lintu lentelee taivaalla ja pensasaidan takaa pilkistelee naapurin isännän kalju. Hän on tullut kurkkimaan ehtoisaa ruohonkitkijää, joka kyllä huomaa moisen, muttei ole huomaavinaankaan, vaikka häntä huvittaakin niin vietävästi mokoma.
natsasi...:DD paitsi että laitetaan siniset silmät tuikkimaan ja punertavat kutrit ponihännälle keikkumaan lippiksen alta:D
Mistäs sie tuon naapurin isännän noin hyvin bongasit..:DD
että naapurin isäntä on kurkkimassa kun pyllistelet kasvimaalla :DD
se oli intuitio....
sen sanoit:DD mutta kummasti näyttää asiaa meillepäin olevan varsinkin kesäaikaan:D
On sillä jo vähän huono näkö, niin en ole kovin huolissani:D
Pitkänhuiskea mustahiuksinen ja partainen mies istuu kolmijalkaisella jakkaralla.Takassa loimuaa tuli ja saa miehen tummat silmät näyttämään syvän hiilen värisiltä. Kaarevat ripset varjostavat silmiä. Huomio kiinnittyy komeaan nenään ja herkästi värähteleviin sieraimiin.Hän tuntuu viheltelevän.
Kapeasormiset kädet kohentavat tulta.Hiilihanko kädessä on suorastaan hätkähdyttävä.Punainen paita on auki paljastaen rehevän rintakarvoituksen.Virtyneet mustat vako- samettihousut on solmittu käsinpunotulla kirjavalla vyöllä, joissa päissä on somat tupsut.
Hän ottaa huuliharpun käsiinsä ja sulkee silmänsä.
Pitkät kiharaiset hiukset tanssivat tulen loimussa kasvoilla saaden aikaan hätkähdyttävän vaikutelman. Samassa hän hyppää keskelle tuvan lattiaa ja tanssii tripaskaa lyöden kämmenillä reisiinsä ja naputellen mustilla saappaillaan lattiaa. Hänen sielussaan on kevät ja arojen hehkeät neidot keinuttelevat lanteitaan kutsuvina.Hän ratsastaa pitkin loputtomia aroja sysimustalla villillä orilla pidelleen hevosta harjasta kiinni. Tulee yö ja uupuneena hän pääsee perille avaten neitonsa teltan oven.
Lupaa ettet mene sitten tätä muuttamaan?!
Täydellinen kuvaus. Ainoastaan vaatimattomuuteni estää mua kertomasta, että olen tuon kaiken lisäksi myös moninkertainen lottomiljonääri ja tuo kuvattu takka on Maltalla sijaitsevassa kartanossani.
Kaikki palstan ihanat naiset. Mikäli teillä ei vielä ole telttaa kannattaa sellainen nyt pikimmiten käydä ostamassa, ja muuttaa sinne kesäksi.
Kun ei koskaan tiedä että kuka tulee käymään.. :))
Hyvä NainenKirjoittaa. T Ä Y D E L L I N E N maalaus! :))
Osuikos ulkonäkökin nappiin?
Ja tässä sulle se tinneri...että munkin kuvani tulis TÄYDELLINEN:-)))
Se ketunpätkä olis tarvinnu korvata jollain ..
Mää lopetan nää maalaushommat ja pyydän Maronia ottaan susta valokuvan :))
Käväisin kuvani kurkkaamassa ja hiekan peitossa erämaassa oleva hehkeä nainen oli kyllä häikäisevä:-) Sitä ketunpätkää jäin miettimään:-) ???? Mitähän se oikeesti symbolisoi....ketunhäntää kainalossa ..vai????
Tosin se kultaine rengas kaulassa taas oli viehättävä.....mitä tuolle naiselle on voinut tapahtua...tuosta syntyi, mitä mielikuvituksellisin tarina.....
Mutta oikeesti..siis *NÄINKÖS* ulkonäkösi edes vähäkään sinnepäinkään.....???
..tuota..hetkonen...sen täytyy olla ketjunpätkä..eikö vain? Siis nainen on ollut kahlehdittu , mutta päässyt vapaaksi....vaeltanut läpi erämaan ja tullut lähteelle.Mutta tämä lähde onkin sydämenmuotoinen allas.Voi taivas mikä tarina!!! Tuota voiskohan siellä jossain olla jo se *PELASTAJAKIN* tulossa....siis valkoisella ratsulla...
*läähättää janoissaan*
...tosiaan ketjunpätkä piti olla :)
...paritkin mustat bootsit löytyy.. Niin ja nenä tietty :)
laittaa,että mun tauluni kuvaa teitä kaikkia,mutta jos nyt sitten aasinsiltana pyytelen jos joku olisi niin ihana niin olisin utelias josko meikäläisestä on muodostunut minkäälaista kuvaa kenellekkään?
Väittävät mua aika kiltiksi kulkijaksi joten täysillä sitten jos...mä en pure kovaa...=)
n52:n kasvot ovat pehmeän ovaalin muotoiset. Hiuksissa on kaksivärinen moderni, korvanalle ulottuva leikkaus jossa hiusten kiilto mahongin ja punerruksen sävyinä korostuu.
Katsetta rajaa trendikäät, tummat, muovisankaiset, aavistuksen kissansilmämäiset lasit.
Olemukseltaan n52 on pyöreä. Ei lelluvan lihava, vaan nimenomaan naisellisen pehmeällä tavalla pyöreä.
Vaatteissa värit, vahvat värit, hallitsevat kuosia tai leikkausta enemmän. Nainen52 rakastaa erilaisia pitkiä huiveja. Nytkin, tässä kuvassa on hän kietaissut kaulaansa tummaan luumunpunaiseen ja oranssiin hohtavan huivin jonka silkkiset hapsut, raskaina keinuvat n52 askelluksen tahdissa.
Osa miehistä pelkää n52 vahvaa olemusta, osa taas, on sen edessä...sulaa vahaa;))
mutta olen hiukka erillainen.
Mulla on tällä hetkellä pitkät hiukset ja kahdella värillä,mutta ei noilla.
Mulle joutuisi maksamaan noiden lasien käyttämisestä.
Huiveja mä olen opetellut käyttämään pakolla ja noita värejä vierastan todella.
Tuossa olet oikeassa,että rakastan eniten vahvoja värejä,mutta ns.puhtaita esim.punainen,sininen,valkea ja vältän kirjavia vaatteita.
Viimeinen lause oli ihana!
Siihen mä suorastaan rakastuin.
Kiitos.