2020-luvun alussa väitettiin useita asetyyppejä täysin vanhentuneiksi. Näitä ovat mm. hävittäjäkoneet, raskaat taistelupanssarivaunut ja kenttätykit. Kumma kyllä kaikkia on tuolla Ukrainassa molemmilla puolilla käytössä. Eräitä havaintoja näistä:
Ns. raskaita 2-moottorisia ilmaherruushävittäjiä on kehitelty aika vähän kylmän sodan jälkeen, lähinnä F-22, J-20 ja Su-57. Kaikkien näiden määrä on suht vähäinen ja F-22 valmistus lakkasi kokonaan, mahdollisesti Su-57 myös. Eurofighter kuuluu samaan sarjaan, mutta se aloitettiin jo kylmän sodan aikaan. Hävittäjäkoneissa pikemminkin keskiraskaat F-35 ja Rafale-luokan monitoimihävittäjät ovat käyneet kaupaksi. Näissä on AESA-tutkalla, ohjuksilla ynnä monipuolisilla ominaisuuksilla haluttu saada ilmasta-ilmaan, ilmasta-maahan ja ilmasta-merelle -ominaisuudet. Yleensä tekninen kehitys on suosinut tätä luokkaa, koska niihin pystyy lisäämään härpäkkeitä ja elektroniikkaa. Ilmaherruushävittäjät ovat niin sairaan kalliita, ettei edes supervalloilla ole intoa kehittää kokonaan uutta mallia.
Uusia raskaita taistelupanssarivaunutyyppejä ei kylmän sodan jälkeen ole esitelty kuin Armata (heh). Muut ovat jatkokehitelmiä, joissa panssarointia, elektroniikkaa, puolustusjärjestelmiä jne. on paranneltu.
2000-luvun alussa vannottiin erikoisjoukkojen nimeen. Tavallista jalkaväkeä ei juuri arvostettu. Kuitenkin rintamalinja menee siellä missä etummainen ukko lojuu saappaat ravassa poterossaan. Tällä on kuitenkin parantunut henkilökohtainen suojaus, tukena drone-porukkaa ja mahdollisesti pimeänäkölaitteita, radiopuhelin tms. Tosin pimeäkaluston hinta on edelleen tekijä mikä rajoittaa määrää jatkossakin.
Ns. raskaita 2-moottorisia ilmaherruushävittäjiä on kehitelty aika vähän kylmän sodan jälkeen, lähinnä F-22, J-20 ja Su-57. Kaikkien näiden määrä on suht vähäinen ja F-22 valmistus lakkasi kokonaan, mahdollisesti Su-57 myös. Eurofighter kuuluu samaan sarjaan, mutta se aloitettiin jo kylmän sodan aikaan. Hävittäjäkoneissa pikemminkin keskiraskaat F-35 ja Rafale-luokan monitoimihävittäjät ovat käyneet kaupaksi. Näissä on AESA-tutkalla, ohjuksilla ynnä monipuolisilla ominaisuuksilla haluttu saada ilmasta-ilmaan, ilmasta-maahan ja ilmasta-merelle -ominaisuudet. Yleensä tekninen kehitys on suosinut tätä luokkaa, koska niihin pystyy lisäämään härpäkkeitä ja elektroniikkaa. Ilmaherruushävittäjät ovat niin sairaan kalliita, ettei edes supervalloilla ole intoa kehittää kokonaan uutta mallia.
Uusia raskaita taistelupanssarivaunutyyppejä ei kylmän sodan jälkeen ole esitelty kuin Armata (heh). Muut ovat jatkokehitelmiä, joissa panssarointia, elektroniikkaa, puolustusjärjestelmiä jne. on paranneltu.
2000-luvun alussa vannottiin erikoisjoukkojen nimeen. Tavallista jalkaväkeä ei juuri arvostettu. Kuitenkin rintamalinja menee siellä missä etummainen ukko lojuu saappaat ravassa poterossaan. Tällä on kuitenkin parantunut henkilökohtainen suojaus, tukena drone-porukkaa ja mahdollisesti pimeänäkölaitteita, radiopuhelin tms. Tosin pimeäkaluston hinta on edelleen tekijä mikä rajoittaa määrää jatkossakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, myöskään ns. vedettävää tykistöä ei enää kehitetä. Uudet tykkimallit ovat järjestään sellaisia, että tykki on suoraan kiinni ajoneuvossa.