Perintöosuudesta luopuminen, kenelle

😍😋😍😋😍😋😍😋😍

🍑 ­­N­y­m­­­f­­o­­­m­­­a­­­a­­n­i -> https://ye.pe/finngirl21#17911076q

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

Jos muut perilliset eivät halua ottaa osuuttani vastaan, voisinko siis kuitenkin luovuttaa/määrätä sen pesälle tai osakkaille?

Anonyymi kirjoitti:

Jos muut perilliset eivät halua ottaa osuuttani vastaan, voisinko siis kuitenkin luovuttaa/määrätä sen pesälle tai osakkaille?

Terv. Ap

Anonyymi kirjoitti:

Terv. Ap

Vastauksen olet jo saanut.

Anonyymi kirjoitti:

Vastauksen olet jo saanut.

Voinko siis luovuttaa perintöosuuden pesän osakkaille vaikkei sitä kukaan haluaisi?
Mitä osuudelle sitten tapahtuu?

T. Ap

Anonyymi kirjoitti:

Voinko siis luovuttaa perintöosuuden pesän osakkaille vaikkei sitä kukaan haluaisi?
Mitä osuudelle sitten tapahtuu?

T. Ap

kenenkään ei ole pakko ottaa sitä vastaan,joten pakolla antaminen ei onnistu.


Mutta joo,jos oikeasti haluta päästä siitä eroon niin minä kyllä otan vastaan sen lahjoituksena jos niin haluat.Onko kyseessä kuivan maan tontti ja tönö vai sisältyykö siihen rantaviivaa pari metriä?

Anonyymi kirjoitti:

kenenkään ei ole pakko ottaa sitä vastaan,joten pakolla antaminen ei onnistu.


Mutta joo,jos oikeasti haluta päästä siitä eroon niin minä kyllä otan vastaan sen lahjoituksena jos niin haluat.Onko kyseessä kuivan maan tontti ja tönö vai sisältyykö siihen rantaviivaa pari metriä?

Lue lisää

Kovilla sateilla kyllä.

T. Lawetorder, professional of the law

Anonyymi kirjoitti:

Voinko siis luovuttaa perintöosuuden pesän osakkaille vaikkei sitä kukaan haluaisi?
Mitä osuudelle sitten tapahtuu?

T. Ap

"Voinko siis luovuttaa perintöosuuden pesän osakkaille vaikkei sitä kukaan haluaisi?"

Vastauksen olit jo saanut! Etkö ymmärrä selvää suomea?

"Perinnön voi myös luovuttaa jollekulle, =>joka suostuu sen vastaanottamaan<=.

Anonyymi kirjoitti:

"Voinko siis luovuttaa perintöosuuden pesän osakkaille vaikkei sitä kukaan haluaisi?"

Vastauksen olit jo saanut! Etkö ymmärrä selvää suomea?

"Perinnön voi myös luovuttaa jollekulle, =>joka suostuu sen vastaanottamaan<=.

Lue lisää

Aloittaja haluaa saada selkeän ja yksiselitteisen vastaksen ja sitä ei psty antamaan laintulkinnan vuoksi.

Kun lakia luettaisiin niin kuin kuuluisi ja noudatettaisiin, aloitukseen olisi helppo antaa lainmukainen vastaus, mutta mongerruksenne sekoittaa vaan enemmän jotta pääsette tienaamaan.

T. Lawetorder, professional of the law, over Z via V

Kumma jankkaaja olet!

Tähän vielä sen verran, että siksi luovutus kuolinpesälle, koska ei ole ketään muuta joka sen haluaisi tai edes olisi mitään intressiä ulkopuolisille luovuttaa.
Meneekö osuuteni siis valtiolle ja esim. Omaisuus pakkohuutokauppaan tms. ellei joku muu kuolinpesän osakas sitä halua itselleen?

Terv. AP

Lain väärän tulkinnan vuoksi ette, mutta lain mukaan voisitte.

Perintökaarta tulkitaan joka paikassa parenteeliperaatteen mukaan ja ympätäån mukaan elåvää kuollutta eli luopujaa käsitellään kuin kuollutta.

Tämän vuoksi luopuminen ns. omasta omaisuudesta on liki mahdotonta omalla haluamallaan tavalla eli ette voi luopua kenen tahansa hyväksi (laki ei kiellä, mutta laintulkinta kieltää ja perustuslain vastainen tulkinta, koska ei anna määrätä omasta omaisuudestaan kuin itse haluaa).

Ei, ei mene osuutenne valtiolle, koska valtio (veron rahastuksenkin jälkeen) saa jonkun omaisuuden haltuunsa kun ei ole muita lakioikeutettuja perijöitä (vaikka sukua olisikin elossa) ja kuolinpesä ei saa osuuttanne vaikka kun haluaisitte että saisi, vaan kun luovutte osuudestanne, niin sijaantulija ns. perii sen, eli kuvitteellisesti kuolette 🤣🤣🤣, mutta laintulknta nyt on tällaista kieroontunutta lekkmistä, mutta eipä sille mitään voi, niillä rahastajilla kun se pää on niin umpipyöreäksi juntattu opisleludsa, ettei ne erota oikeaa ja väärää vaikka kuinka niille vääntäisi ratakiskosta.

T. Lawetorder, professional of the law, over Z via V

Ps. Jk. Tämänkin kirjoitti allekirjoittanut "Sepä se, vaikka perinnöstä luopuu, niin sijaantulija on aina oma perillinen.

Lakia on lähdetty tulkitsemaan parenteeliperiaatteella ja se vääristää laintarkoituksen, alinna kyseistä asiaa koskevat pykälät".

Unohdin vain allekrjoittaa taistelun tuoksinnassa sieluni verellä...

Anonyymi kirjoitti:

Lain väärän tulkinnan vuoksi ette, mutta lain mukaan voisitte.

Perintökaarta tulkitaan joka paikassa parenteeliperaatteen mukaan ja ympätäån mukaan elåvää kuollutta eli luopujaa käsitellään kuin kuollutta.

Tämän vuoksi luopuminen ns. omasta omaisuudesta on liki mahdotonta omalla haluamallaan tavalla eli ette voi luopua kenen tahansa hyväksi (laki ei kiellä, mutta laintulkinta kieltää ja perustuslain vastainen tulkinta, koska ei anna määrätä omasta omaisuudestaan kuin itse haluaa).

Ei, ei mene osuutenne valtiolle, koska valtio (veron rahastuksenkin jälkeen) saa jonkun omaisuuden haltuunsa kun ei ole muita lakioikeutettuja perijöitä (vaikka sukua olisikin elossa) ja kuolinpesä ei saa osuuttanne vaikka kun haluaisitte että saisi, vaan kun luovutte osuudestanne, niin sijaantulija ns. perii sen, eli kuvitteellisesti kuolette 🤣🤣🤣, mutta laintulknta nyt on tällaista kieroontunutta lekkmistä, mutta eipä sille mitään voi, niillä rahastajilla kun se pää on niin umpipyöreäksi juntattu opisleludsa, ettei ne erota oikeaa ja väärää vaikka kuinka niille vääntäisi ratakiskosta.

T. Lawetorder, professional of the law, over Z via V

Ps. Jk. Tämänkin kirjoitti allekirjoittanut "Sepä se, vaikka perinnöstä luopuu, niin sijaantulija on aina oma perillinen.

Lakia on lähdetty tulkitsemaan parenteeliperiaatteella ja se vääristää laintarkoituksen, alinna kyseistä asiaa koskevat pykälät".

Unohdin vain allekrjoittaa taistelun tuoksinnassa sieluni verellä...

Lue lisää

Tämän mukaan en siis voisi luovuttaa osuuttani pesälle vaan ainoastaan luopua koko perinnöstä, jota en halua tehdä, koska sijaisperillinen (alaikäinen lapsi) on olemassa. En siis halua sitä riesaksi edelleen hänelle.
Eikö tosiaan voi perintöosuudesta (ei ole sama kuin perinnöstä luopuminen) kieltäytyä mitenkään ilman, että se siirtyisi perintökaaren mukaan seuraavalle perilliselle?
Tietääkö tähän vastausta kukaan ??

T. AP

Anonyymi kirjoitti:

Tämän mukaan en siis voisi luovuttaa osuuttani pesälle vaan ainoastaan luopua koko perinnöstä, jota en halua tehdä, koska sijaisperillinen (alaikäinen lapsi) on olemassa. En siis halua sitä riesaksi edelleen hänelle.
Eikö tosiaan voi perintöosuudesta (ei ole sama kuin perinnöstä luopuminen) kieltäytyä mitenkään ilman, että se siirtyisi perintökaaren mukaan seuraavalle perilliselle?
Tietääkö tähän vastausta kukaan ??

T. AP

Lue lisää

Minä tiedän ja olen sen jo sanonut.

Älkääpä erehtykö, perintöosuus on yksittäinen osuus perinnöstä ja jokaiselle osakkaalle/rintaperilliselle/oikeus perintöön on perintö, se vain ainoastaan osakkuuksien mukaan ilmaistaan perintöosuudeksi eli osuus on yhtä kuin perintö eli kun luopuu perinnöstä, on sama asia kuin luopuu osuudestaan.

Kieltäytyminen on sama asia kuin luopua perinnöstä, se voidaan tehdä joko perittävän eläessä taikka kuoltua, jolloinka luopujan sijalta (lain väärä tulkinta) tulee hänen rintaperillinenTAI MUU HÄNET perimiseen oikeutettu, eli jos teillä on sisaria, muttei omaa rintaperillistä tällöin sisarenne perisi teidät.

Olen teille ensimmäiseen (allekirjoittamaton) laittanut asiaanne koskevat lain pykälät.


T. Lawetorder, professional of the law, over Z via V

Jk. Lait on säädetty ja muuteltu tienaaminen ensisijalla

On kyllä ja hyvä että päästään eteenpäin.

Ainoa ja vaikein osio on saada oikeusistuin, aasitta-ajajat ja muut lakikirjja raamattunaan pitävät ymmärtämään lakia ja lakitekstiä eli lähdetään ihan nykyisestä vuonna 2000 voimaan astuneesta perustuslaista ja sen 2§ 3mom eli julkisen vallankäyttö ja oikeusistuimet on julkistavaltaa, joten heidän toimensa, päätökset tulee perustua lakiin, ei tulkintoihin ja sitä kautta mennään sitten perusoikeuksiin ja yksi niistä on 15§ eli omaisuuden turva ja täten oikeus määrätä omasta omaisuudestaan.

Laki ei kiellä määräämästä siitä omaisuudestaan joka ei ole vielä hallussaan, mutta paras olisi jättää se määräys jakotilaisuuteen eli perintökaaren ilmaisemaan kohtaan, "2 a § (15.6.2007/710)

Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Luopumisen sitovuudesta perillisen ja testamentinsaajan velkojiin säädetään konkurssilaissa (120/2004) ja ulosottokaaressa (705/2007).
3 §

Perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoltua luovuttaa toiselle pesäosuutensa. Luovutus on tehtävä kirjallisesti". Kysymys kuuluu, Kenelle toiselle?

Laki ei määrittele kuka se toinen on, mutta on alettu tulkita, että se toinen voi olla vain perimään oikeutettu, mutta lakihan ei sano niin, vaan epämääräisesti jollekkin muulle ja täten se voi olla kuka tahansa, kunhan täyttyy ehto, että se tapahtuu kirjallisesti, eli lain mukaan tuon saajan voi myös nimetä (on väärää lain tulkintaa, että jo osuutensa saavan nimeäminen olisi perintöön ryhtymistä), mutta sitähän se ei ole, vaan ryhtymistä on omaisuuden käyttöönottoa, perinnöstä ja sen arvon säilyttämistoimet eli sellaiset toimet jotka ovat fyysistä toimintaa perinnön suhteen eli on alettu tulkitsemaan lain sisältöä väärin.

Tuossa toisessa pykälässä ilmaistaan ainoastaan luopumisen sitovuudesta konkurssipesään, ulosottoon ja velkojiin nähden, eli jos edesmenneeltä on jäänyt velkoja tai perinnön saajalla on velkojia taikka ulosotossa, niin hänen perintöosuuttaan ei saa luovuttaa hänelle ennen kun nuo velat on hoidettu pois ja vaikka luovuttaminen olisi tapahtunut, luovuttajan velkamäärä kohdistuu luovutettuun osuuteen (siis kun luetaan lakia ymmärtäen ja oikein).

Eli kirjelmän esitätte jakotilaisuudessa ja joko toinen pesänosakas jos luovutuksensaaja tai se joka saa, niin mukana pesänjakokouksessa teidän kutsumana.

Eli asia pitää joko riitauttaa oikeusistuimella ja tuoda juurikin esittämäni lain kohdat, että näin ja nän, ei noin.

Tai teette vaan luovutuskirjelmän osuudestanne sille kuka otaa vastaan osuutenne ja jos joku luovuttamisen riitauttaa oikeudessa, niin siitä tapellaan sitten siellä menikö lakien mukaan vaiko ei.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi edes on lähdetty lakeja tulktsemaan, mutta tässä on lopputulos, kaikki asiat aina vain sekaisempia, mutta sillåhän tienaa.

T. Lawetorder, professional of the law, over Z via V

Anonyymi kirjoitti:

On kyllä ja hyvä että päästään eteenpäin.

Ainoa ja vaikein osio on saada oikeusistuin, aasitta-ajajat ja muut lakikirjja raamattunaan pitävät ymmärtämään lakia ja lakitekstiä eli lähdetään ihan nykyisestä vuonna 2000 voimaan astuneesta perustuslaista ja sen 2§ 3mom eli julkisen vallankäyttö ja oikeusistuimet on julkistavaltaa, joten heidän toimensa, päätökset tulee perustua lakiin, ei tulkintoihin ja sitä kautta mennään sitten perusoikeuksiin ja yksi niistä on 15§ eli omaisuuden turva ja täten oikeus määrätä omasta omaisuudestaan.

Laki ei kiellä määräämästä siitä omaisuudestaan joka ei ole vielä hallussaan, mutta paras olisi jättää se määräys jakotilaisuuteen eli perintökaaren ilmaisemaan kohtaan, "2 a § (15.6.2007/710)

Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Luopumisen sitovuudesta perillisen ja testamentinsaajan velkojiin säädetään konkurssilaissa (120/2004) ja ulosottokaaressa (705/2007).
3 §

Perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoltua luovuttaa toiselle pesäosuutensa. Luovutus on tehtävä kirjallisesti". Kysymys kuuluu, Kenelle toiselle?

Laki ei määrittele kuka se toinen on, mutta on alettu tulkita, että se toinen voi olla vain perimään oikeutettu, mutta lakihan ei sano niin, vaan epämääräisesti jollekkin muulle ja täten se voi olla kuka tahansa, kunhan täyttyy ehto, että se tapahtuu kirjallisesti, eli lain mukaan tuon saajan voi myös nimetä (on väärää lain tulkintaa, että jo osuutensa saavan nimeäminen olisi perintöön ryhtymistä), mutta sitähän se ei ole, vaan ryhtymistä on omaisuuden käyttöönottoa, perinnöstä ja sen arvon säilyttämistoimet eli sellaiset toimet jotka ovat fyysistä toimintaa perinnön suhteen eli on alettu tulkitsemaan lain sisältöä väärin.

Tuossa toisessa pykälässä ilmaistaan ainoastaan luopumisen sitovuudesta konkurssipesään, ulosottoon ja velkojiin nähden, eli jos edesmenneeltä on jäänyt velkoja tai perinnön saajalla on velkojia taikka ulosotossa, niin hänen perintöosuuttaan ei saa luovuttaa hänelle ennen kun nuo velat on hoidettu pois ja vaikka luovuttaminen olisi tapahtunut, luovuttajan velkamäärä kohdistuu luovutettuun osuuteen (siis kun luetaan lakia ymmärtäen ja oikein).

Eli kirjelmän esitätte jakotilaisuudessa ja joko toinen pesänosakas jos luovutuksensaaja tai se joka saa, niin mukana pesänjakokouksessa teidän kutsumana.

Eli asia pitää joko riitauttaa oikeusistuimella ja tuoda juurikin esittämäni lain kohdat, että näin ja nän, ei noin.

Tai teette vaan luovutuskirjelmän osuudestanne sille kuka otaa vastaan osuutenne ja jos joku luovuttamisen riitauttaa oikeudessa, niin siitä tapellaan sitten siellä menikö lakien mukaan vaiko ei.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi edes on lähdetty lakeja tulktsemaan, mutta tässä on lopputulos, kaikki asiat aina vain sekaisempia, mutta sillåhän tienaa.

T. Lawetorder, professional of the law, over Z via V

Lue lisää

L-höpö:
" (on väärää lain tulkintaa, että jo osuutensa saavan nimeäminen olisi perintöön ryhtymistä),"

Jos perinnöstä luopuvalla A:lla on neljä lasta a, b, c ja d, he kaikki ovat A:n tasavertaisia sijaantulijoita ja saavat kukin 1/4 osan A:n luopumasta perinnöstä. Jos A kuitenkin luopuu perinnöstä vain a:n ja b:n hyväksi, hän on määännyt perinnön siirtymisen laista poikkeavasti, jolloin hän on ryhtynyt perintöön eli on ottanut sen vastaan ja luovuttanut vastaanottamansa perinnön edelleen. Tämä ei ole "väärää tulkintaa" kenenkään kuin kuin höpön mielestä

Anonyymi kirjoitti:

On kyllä ja hyvä että päästään eteenpäin.

Ainoa ja vaikein osio on saada oikeusistuin, aasitta-ajajat ja muut lakikirjja raamattunaan pitävät ymmärtämään lakia ja lakitekstiä eli lähdetään ihan nykyisestä vuonna 2000 voimaan astuneesta perustuslaista ja sen 2§ 3mom eli julkisen vallankäyttö ja oikeusistuimet on julkistavaltaa, joten heidän toimensa, päätökset tulee perustua lakiin, ei tulkintoihin ja sitä kautta mennään sitten perusoikeuksiin ja yksi niistä on 15§ eli omaisuuden turva ja täten oikeus määrätä omasta omaisuudestaan.

Laki ei kiellä määräämästä siitä omaisuudestaan joka ei ole vielä hallussaan, mutta paras olisi jättää se määräys jakotilaisuuteen eli perintökaaren ilmaisemaan kohtaan, "2 a § (15.6.2007/710)

Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Luopumisen sitovuudesta perillisen ja testamentinsaajan velkojiin säädetään konkurssilaissa (120/2004) ja ulosottokaaressa (705/2007).
3 §

Perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoltua luovuttaa toiselle pesäosuutensa. Luovutus on tehtävä kirjallisesti". Kysymys kuuluu, Kenelle toiselle?

Laki ei määrittele kuka se toinen on, mutta on alettu tulkita, että se toinen voi olla vain perimään oikeutettu, mutta lakihan ei sano niin, vaan epämääräisesti jollekkin muulle ja täten se voi olla kuka tahansa, kunhan täyttyy ehto, että se tapahtuu kirjallisesti, eli lain mukaan tuon saajan voi myös nimetä (on väärää lain tulkintaa, että jo osuutensa saavan nimeäminen olisi perintöön ryhtymistä), mutta sitähän se ei ole, vaan ryhtymistä on omaisuuden käyttöönottoa, perinnöstä ja sen arvon säilyttämistoimet eli sellaiset toimet jotka ovat fyysistä toimintaa perinnön suhteen eli on alettu tulkitsemaan lain sisältöä väärin.

Tuossa toisessa pykälässä ilmaistaan ainoastaan luopumisen sitovuudesta konkurssipesään, ulosottoon ja velkojiin nähden, eli jos edesmenneeltä on jäänyt velkoja tai perinnön saajalla on velkojia taikka ulosotossa, niin hänen perintöosuuttaan ei saa luovuttaa hänelle ennen kun nuo velat on hoidettu pois ja vaikka luovuttaminen olisi tapahtunut, luovuttajan velkamäärä kohdistuu luovutettuun osuuteen (siis kun luetaan lakia ymmärtäen ja oikein).

Eli kirjelmän esitätte jakotilaisuudessa ja joko toinen pesänosakas jos luovutuksensaaja tai se joka saa, niin mukana pesänjakokouksessa teidän kutsumana.

Eli asia pitää joko riitauttaa oikeusistuimella ja tuoda juurikin esittämäni lain kohdat, että näin ja nän, ei noin.

Tai teette vaan luovutuskirjelmän osuudestanne sille kuka otaa vastaan osuutenne ja jos joku luovuttamisen riitauttaa oikeudessa, niin siitä tapellaan sitten siellä menikö lakien mukaan vaiko ei.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi edes on lähdetty lakeja tulktsemaan, mutta tässä on lopputulos, kaikki asiat aina vain sekaisempia, mutta sillåhän tienaa.

T. Lawetorder, professional of the law, over Z via V

Lue lisää

Miten toimia, jos ei ole ketään ketä nimetä luovutuksen saajaksi?
Eli ei ole ketään, joka osuuden haluaisi.

T. AP

Anonyymi kirjoitti:

Miten toimia, jos ei ole ketään ketä nimetä luovutuksen saajaksi?
Eli ei ole ketään, joka osuuden haluaisi.

T. AP

Kysele, ota selvää, toinen vaihtoehto on joka täälläkin on annettu osittain hyvänä, riippuen sjainnista otatte virallisen arvion rakennuksesta, sen esitätte kunnalle/vrrottajalle millä alueella on, haette purkuluvan, puratte siivoatte, annatte metsittyä niin, että pajut jos puskittuu (paju ei puskitu muutoin kun väärällä tavalla emäpuu katkaistuna) niin ne pois, kun on tarpeeksi metsittynyt, myytte metsäpalstana pois.

Joko jo aemmin esittämålläni tavalla (koettaa kumpi on vahvempi, laki vaiko laintulkinta, jos tulkinta vahvempi, tällöin pitää hoitaa tulkkailijat pois)

Ei tämä sen kummepaa ole kun lainkäytön siistimistä jolloinka mennään parempaan suuntaan.

T. Lawetorder, professional of the law, over Z via V

Anonyymi kirjoitti:

Kysele, ota selvää, toinen vaihtoehto on joka täälläkin on annettu osittain hyvänä, riippuen sjainnista otatte virallisen arvion rakennuksesta, sen esitätte kunnalle/vrrottajalle millä alueella on, haette purkuluvan, puratte siivoatte, annatte metsittyä niin, että pajut jos puskittuu (paju ei puskitu muutoin kun väärällä tavalla emäpuu katkaistuna) niin ne pois, kun on tarpeeksi metsittynyt, myytte metsäpalstana pois.

Joko jo aemmin esittämålläni tavalla (koettaa kumpi on vahvempi, laki vaiko laintulkinta, jos tulkinta vahvempi, tällöin pitää hoitaa tulkkailijat pois)

Ei tämä sen kummepaa ole kun lainkäytön siistimistä jolloinka mennään parempaan suuntaan.

T. Lawetorder, professional of the law, over Z via V

Lue lisää

Kiinteistössä on lisäksi rasitteena hallintaoikeus ja vaihtoehto ei ole siis itselläni jokatapauksessa missään nimessä, että ottaisin sen vastaan.
Nyt näyttää siltä, että joudun luopumaan perinnöstä ja se valitettavsti siinä tapauksessa menee sijaisperilliselleni alaikäiselle lapselle haitaksi. Ainoa toivo on, että lapselle määrättävä edunvalvoja saisi/ antaisi sen pois lapselta, jottei se jäisi riesaksi hänelle.
Tämä perintöoikeus ei kyllä tässä tapauksessa ole mitään muuta kuin todella iso taakka.

Herääkö jollain ajatuksia vielä tästä?

T. AP

Anonyymi kirjoitti:

Kiinteistössä on lisäksi rasitteena hallintaoikeus ja vaihtoehto ei ole siis itselläni jokatapauksessa missään nimessä, että ottaisin sen vastaan.
Nyt näyttää siltä, että joudun luopumaan perinnöstä ja se valitettavsti siinä tapauksessa menee sijaisperilliselleni alaikäiselle lapselle haitaksi. Ainoa toivo on, että lapselle määrättävä edunvalvoja saisi/ antaisi sen pois lapselta, jottei se jäisi riesaksi hänelle.
Tämä perintöoikeus ei kyllä tässä tapauksessa ole mitään muuta kuin todella iso taakka.

Herääkö jollain ajatuksia vielä tästä?

T. AP

Lue lisää

Olenhan jo esittänyt, lakien vääränlainen tulkinta aiheuttaa tällaisia tilanteita, esim juurikin muka joku sijaantulooikeus, leikitään että perinnöstä luopuja onkin kuollut, vastoin perustuslain antama oikeus määrätä omaisuudesta.

Ei se mene, kun noudatatte lainsäännöstöä, eikä lakienkäyttäjiä, koska he tässä ovat väärässä, koska kyse on heidän tienesteistä, tästä syystä he pitävät kynsin hampain kiinni omista pelleilystään lakien suhteen.

Nykyinen kyseinen holhoustoimilaki on myöskn täysin sieltä itsestään ja laadittu niin, että aasitta-ajajat tienaa, koska aiheuttaa paljon oikeustoimia.

T. Lawetorder, professional of the law, over Z via V