Pyhitys on tavallaan kehittymistä, eli ilman sitä, ei ole näkevä Herraa! Meni näin?=

Miksi ei?

Koska ruumis ja sielu ovat todella integroituneet ja yhdistyneet yhdeksi kokonaisuudeksi, niin kaikki, mitä sielussa tapahtuu, aiheuttaa jonkin vastaavan ilmiön kehossa.
//
Jumala puhalsi ihmiseen elämänhengen ja näin ihmisestä tuli -elävä- sielu.

Elävä sielu, ei ole eläimellinen, vaan hengessä ymmärtää sen, että kun mitä sielussani suuntaan tekemiseni, niin keho toteuttaa sielun tuottaman hengen teot. Olemme ymmärtäviä ihmisiä, sekä vastuullisia sieluistamme, sekä teoistamme.

Siitä, kun elävä sielu tutkii Jumalan pyhyyttä ja tahtoa, niin sielu voi yhtyä tähän Pyhään ja näin Pyhästä kumpuaa se, että rakentuakseen siihen pyhitykseen, tavallaan kehittyy, kuvaksi.

Kun aikoinaan filmistä valotettiin kuva, nähdään kuinka siinä valkoiseen paperiin kehittyy kuva, kun sen kehityksen aikana odotettiin.
Kun sitten kuva oli sen "elämänsä" - eli kehitystarpeen ajan siinä "liemessä", se otettiin pois ja laitettin kiinnitysliemeen.
Sitten kuivumaan.

Ehkä heikko esimerkki. Mutta olemme Jumalan kuva. Mieheksi ja naiseksi hän meidät loi.
Näkyykö meissä se kuva, vai onko se meissä ikäänkuin näkymätön, ja vaatii kehittymistä, kunnes se saavuttaa näkyvyyteen, että lähimmäinen kiittää Herraansa, että Jumalan kuva meissä on saavuttanut sieluissamme teot, joita arkienkeleinä teemme.

Eli pyhitys kertoo siitä, että sielumme halullisuus olla Herran lähellä, se on tavallaan kehittynyt näkyvyydeksi.

Tietoisuus on ilmentymä aivoissa, jossa sielu on yhtä ruumiin kanssa. Eli mitään ei tapahdu kehossa, ellei se näy tietoisuutena sielussa. Se on kuin soittimen resonointi.
Se soi, kun sitä soitetaan. Soitin syttyy elämään, kun sitä sielullisesti soittava soittaa.
Tietoisuuden oppima ymmärrys, oppii soittimen soittamisesta tuomaan sen äänten kauneutta yhä suurempiin ulottuvuuksiin.

Soitin vrt. keho - ei ole erillinen, vaan perustodellisuus.

Soittajan taito - näyttämöllä tuo soittimen dynamiikan esiin.
Se kehittyi halullisuudesta elämään yhdessä ja harjoitusten kautta.
Myös elämännäyttämö kertoo ihmisestä, onko hän sielultaan pyhittynyt Jumalan opin ja neuvojen kautta, ja näin ruumis toteuttaa elämässä Elämänkauneuden säveliin, ja tuonpuoleisuuden rakkaus kumpuaa esiin.

Tämäntähden äiti antaa lapsensa isänsä opettamaksi, että tietoisuuden vaikea ongelma, mikä maailmassa on, että lapsi erottautuessaan siitä, tavallaan pyhittyy - kavattamaan sielunsa pyhyyttä Jumalan edessä.
Maailman ongelma onkin juuri siinä, että täältä puuttuu tietoisuuden opin ja opetuksen lähtökohta, ja se nousee ongelmaksi ihmiskunnassa.
''Tämän tähden pakanoille on varattu paikka Temppelin ulkopuolella, jossa käyskennellään, mutta sen haluttomus - sielussa, ei halua Pyhittyä Esiripun sisäpuolella olevan Pyhän katselemiseen. ....

---- kyllä kehitys tarvitaan pyhitykseen. Isä opettaa, me olemme opetuslapsia