Eräs paleontologi vaiko biologi suunnittelee kirjoittavansa planeettamme evoluutiohistorian uusiksi, mikäli hänen teoriaansa tukevat uudet fossiililöydöt Australiasta vahvistavat aukottomasti jo osin toteenkin näytetyn olettamuksen, että istukkanisäkkäitä olisi näiden 2-juuristen hammaslöytöjen perusteella ollut vastoin aiempia käsityksiä tällä kadonneksi maailmaksi nimitetyllä mantereella jo 115 miljoonaa vuotta sitten kun niiden arveltiin syntyneen Aasiassa vasta n. 5 tai aikaisintaannkin 55 miljoonaa vuotta sitten, ja levinneen ensin muille seuduille ja mantereilla Pohjois-Amerikkaa myöten, muttei Australiaan, jonka silloisissa lähellä Eteläläisen pallonpuoliskon hyisissä arktisissa vesissä viihtyivät joutsenliskojen kantamuodot, Pliosaurukset, joita kronosaurukset saalistivat kuten liitukauden merissä kalaliskoja, ichtyosauruksia ja ehkäpä elasmosauruksia, jotka tosin itsekin olivat petoja, eivät kaloja. Ausrtaliassa eli tuolloin myös alkeellisia sammakkoeläimiä, ja Glyptodonia muistuttavia, mutta vanhempaa perua olevia panssarivyötiäisten pienempiä kantamuotoja Minmejä, lampaankokoisia eläimiä. Tai muttaburrasauruksia, suurikokoisia kasvinsyöjäliskoja, paino n. 20 000 kiloa, jonka fossiilin löytäneet kaivosmiehet luulivat ensin sirkuksesta karaneeksi norsuksi, luiden suuren koon vuoksi, jo eläimen sääriluu on aikuisen miehen kokoinen.Se lienee syönyt lehtiä puista kirahvin tavoin.
On arvoitus, miksi liskot ja mut esihistorialliset eläimet kuolivat sukupuuttoon myös silloisessa Australiassa, sillä mikäli ne olivat sopeutuneet elämään kylmisä ja valoisuudeltaan niukoissa olosuhteissa jääpeitteen alla, kuten juuri joutsenliskot ja kronosaurukset, ne eivätkö kuitenkaan selviytyneet ydintalvea muistuttavasta meteoriitin aikaansaaman ja nostattaman pölypilven aikaansaamasta pimeydestä ja kylmyydestä, estäen elintärkeän auringon valon pääsyn maankamaralle. Ilmeisesti nisäkkäät voittivat kilpailun elinolosuhteista ja ravinnosta aikaa myöten. Eräs hyvin säilynyt pliosaurusyksilöä on fossiloituneena opaasin, ja huolimatta opaasin rahallisesta arvosta on fossiilin tieteellinen arvo käypä ja luuranko on nähtävissä vitriinissä kaikkien ihailtavana.
On arvoitus, miksi liskot ja mut esihistorialliset eläimet kuolivat sukupuuttoon myös silloisessa Australiassa, sillä mikäli ne olivat sopeutuneet elämään kylmisä ja valoisuudeltaan niukoissa olosuhteissa jääpeitteen alla, kuten juuri joutsenliskot ja kronosaurukset, ne eivätkö kuitenkaan selviytyneet ydintalvea muistuttavasta meteoriitin aikaansaaman ja nostattaman pölypilven aikaansaamasta pimeydestä ja kylmyydestä, estäen elintärkeän auringon valon pääsyn maankamaralle. Ilmeisesti nisäkkäät voittivat kilpailun elinolosuhteista ja ravinnosta aikaa myöten. Eräs hyvin säilynyt pliosaurusyksilöä on fossiloituneena opaasin, ja huolimatta opaasin rahallisesta arvosta on fossiilin tieteellinen arvo käypä ja luuranko on nähtävissä vitriinissä kaikkien ihailtavana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyse on Australian eläimistöä koskevan evoluutiohistorian korjaamisesta. Uudet fossiililöydöt olivat melkoisen yllättäviä ja lisäsivät uuden pykälän Australian sukupuuttoon kuolleiden eläinten listaan.
Mitään koko maailmaa koskevaa evoluutiomuutosta ei olla tekemässä. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa että Suomea koskevat evoluutiomuutokset oravien kehityksestä liito-oraviksi järisyttäisivät maailmaa ja pistäisivät evoluutiohistorian uusiksi...