JUMALA
Kehittyvät kuolevaiset luodut kokevat vastustamatonta tarvetta finiittisten jumalakäsitystensä symboloimiseen. Ihmisen tietoisuus moraalisesta velvollisuudesta ja hänen hengellinen ihanteellisuutensa edustavat sellaista arvotasoa -- sellaista kokemuksellista realiteettia -- joka on vaikeasti symboloitavissa.
Kosminen tietoisuus sisältää jo sinänsä sen, että tunnustetaan Ensimmäinen Aiheuttaja, ainoa aiheuttajaa vailla oleva todellisuuden ilmiö, olemassa olevaksi. Jumala, Universaalinen Isä, toimii kolmella jumaluuspersoonallisuuden tasolla, jotka edustavat ali-infiniittistä eli ääretöntä vähäisempää arvoa ja joilla jumalallisuus tulee esille vain suhteellisena:
1. Esipersoonallisella -- kuten Isän osasten, sellaisten kuin Ajatuksensuuntaajien, osoittamassa huolenpidossa.
2. Persoonallisella -- kuten luotujen ja siitettyjen olentojen evolutionaarisessa kokemuksessa.
3. Ylipersoonallisella -- kuten tiettyjen absoniittisten ja näihin liittyvien olentojen olevaistetuissa olomuodoissa.
JUMALA on sanasymboli, joka tarkoittaa Jumaluuden kaikkia personoitumia. Termi vaatii eri määritelmän jokaisella Jumaluuden toiminnan persoonallisella tasolla, ja sitä on edelleen
tarkennettava jokaisen tällaisen tason puitteissa, sillä tätä termiä saatetaan käyttää tarkoittamaan Jumaluuden erilaisia rinnakkaisia ja alisteisia personoitumia; esimerkkinä mainittakoon Paratiisin Luoja-Pojat, paikallisuniversumien isät.
Termi 'Jumala', siten kuin me sitä käytämme, voidaan ymmärtää:
Määritteenä -- kuten Jumala Isä.
Lauseyhteydestä -- silloin kun sitä käytetään jostakin tietystä jumaluustasosta tai -yhdistelmästä. Aina milloin on epätietoisuutta 'Jumala' -sanan tarkasta tulkinnasta, olisi viisasta liittää se Universaalisen Isän persoonaan.
Termi 'Jumala' tarkoittaa aina persoonallisuutta. Sana 'Jumaluus' saattaa viitata tai olla viittaamatta jumalallisuutta oleviin persoonallisuuksiin.
Sanaa JUMALA käytetään merkityksessä:
1. Jumala Isä -- Luoja, Valvoja ja Ylläpitäjä. Universaalinen Isä, Jumaluuden Ensimmäinen Persoona.
2. Jumala Poika -- Rinnakkainen Luoja, Henkivalvoja ja Hengellinen Hallintopersoona. Iankaikkinen Poika, Jumaluuden Toinen Persoona.
3. Jumala Henki -- Myötätoimija, Universaalinen Yhdentäjä ja Mielen Lahjoittaja. Ääretön Henki, Jumaluuden Kolmas Persoona.
4. Korkein Jumala -- ajallisuuden ja avaruuden aktuaalistuva eli kehittyvä Jumala. Persoonallinen Jumaluus, joka assosiatiivisesti todellistaa luodun ja Luojan välisen kokemuksellisesti ajallisuudessa ja avaruudessa saavutettavan identtisyyden. Korkein Olento kokee henkilökohtaisesti Jumaluuden yhdistyneisyyden saavuttamisen ajallisuuden ja avaruuden evolutionaaristen luotujen kehittyvän ja kokevan Jumalan ominaisuudessa.
5. Seitsenkertainen Jumala -- se Jumaluuden personoituma, joka aktuaalisesti toimii kaikkialla ajallisuudessa ja avaruudessa. Ne persoonalliset Paratiisin Jumaluudet ja heidän luomistyötä tekevät kumppaninsa, jotka toimivat keskusuniversumissa ja sen rajojen tuolla puolen ja jotka voima-personoituvat Korkeimpana Olentona ajallisuudessa ja avaruudessa tapahtuvan yhdistyvän Jumaluuden julkitulon ensimmäisellä luotujen olentojen kokemalla tasolla. Tämä taso, suuruniversumi, on sfääri, jossa tapahtuu Paratiisin persoonallisuuksien ajallisuuteen ja avaruuteen laskeutuminen vastavuoroisessa yhteydessä evolutionaaristen luotujen ajallis-avaruudelliseen ylösnousemukseen.
6. Perimmäinen Jumala -- ajallisuuden ja avaruuden tuonpuoleisuuteen kuuluva, olevaistuva Jumala. Jumaluuden yhdistyvän julkitulon toinen kokemuksellinen taso. Perimmäinen Jumala merkitsee sitä, että on saavutettu niiden syntesoituneiden absoniittis-ylipersoonallisten, ajallisuuden ja avaruuden tuolle puolen menevien ja olevaistumis-kokemuksellisten arvojen toteutuminen, jotka koordinoituvat jumaluustodellisuuden lopullisilla luomistyön tasoilla.
7. Absoluuttinen Jumala -- kokemuksellistuva transsendoitujen ylipersoonallisten arvojen ja jumalallisuusmerkitysten Jumala, joka on nyt eksistentiaalinen Jumaluusabsoluuttina. Tämä on yhdistyvän Jumaluuden julkitulon ja laajenemisen kolmas taso. Tällä luomisen yläpuolelle menevällä tasolla Jumaluus kokee personoitavissa olevan potentiaalin tyhjenemisen, kohtaa jumalallisuuden täyttymyksen ja kokee toinen toistaan seuraaville ja aina astetta ylempänä oleville tasoille tapahtuvan muuksipersonoitumisen itsensäjulkituontikapasiteetin ehtymisen. Tällöin Jumaluus kohtaa Kvalifioimattoman Absoluutin, tulee sen kanssa kosketuksiin ja kokee samaisuuden sen kanssa.
Kehittyvät kuolevaiset luodut kokevat vastustamatonta tarvetta finiittisten jumalakäsitystensä symboloimiseen. Ihmisen tietoisuus moraalisesta velvollisuudesta ja hänen hengellinen ihanteellisuutensa edustavat sellaista arvotasoa -- sellaista kokemuksellista realiteettia -- joka on vaikeasti symboloitavissa.
Kosminen tietoisuus sisältää jo sinänsä sen, että tunnustetaan Ensimmäinen Aiheuttaja, ainoa aiheuttajaa vailla oleva todellisuuden ilmiö, olemassa olevaksi. Jumala, Universaalinen Isä, toimii kolmella jumaluuspersoonallisuuden tasolla, jotka edustavat ali-infiniittistä eli ääretöntä vähäisempää arvoa ja joilla jumalallisuus tulee esille vain suhteellisena:
1. Esipersoonallisella -- kuten Isän osasten, sellaisten kuin Ajatuksensuuntaajien, osoittamassa huolenpidossa.
2. Persoonallisella -- kuten luotujen ja siitettyjen olentojen evolutionaarisessa kokemuksessa.
3. Ylipersoonallisella -- kuten tiettyjen absoniittisten ja näihin liittyvien olentojen olevaistetuissa olomuodoissa.
JUMALA on sanasymboli, joka tarkoittaa Jumaluuden kaikkia personoitumia. Termi vaatii eri määritelmän jokaisella Jumaluuden toiminnan persoonallisella tasolla, ja sitä on edelleen
tarkennettava jokaisen tällaisen tason puitteissa, sillä tätä termiä saatetaan käyttää tarkoittamaan Jumaluuden erilaisia rinnakkaisia ja alisteisia personoitumia; esimerkkinä mainittakoon Paratiisin Luoja-Pojat, paikallisuniversumien isät.
Termi 'Jumala', siten kuin me sitä käytämme, voidaan ymmärtää:
Määritteenä -- kuten Jumala Isä.
Lauseyhteydestä -- silloin kun sitä käytetään jostakin tietystä jumaluustasosta tai -yhdistelmästä. Aina milloin on epätietoisuutta 'Jumala' -sanan tarkasta tulkinnasta, olisi viisasta liittää se Universaalisen Isän persoonaan.
Termi 'Jumala' tarkoittaa aina persoonallisuutta. Sana 'Jumaluus' saattaa viitata tai olla viittaamatta jumalallisuutta oleviin persoonallisuuksiin.
Sanaa JUMALA käytetään merkityksessä:
1. Jumala Isä -- Luoja, Valvoja ja Ylläpitäjä. Universaalinen Isä, Jumaluuden Ensimmäinen Persoona.
2. Jumala Poika -- Rinnakkainen Luoja, Henkivalvoja ja Hengellinen Hallintopersoona. Iankaikkinen Poika, Jumaluuden Toinen Persoona.
3. Jumala Henki -- Myötätoimija, Universaalinen Yhdentäjä ja Mielen Lahjoittaja. Ääretön Henki, Jumaluuden Kolmas Persoona.
4. Korkein Jumala -- ajallisuuden ja avaruuden aktuaalistuva eli kehittyvä Jumala. Persoonallinen Jumaluus, joka assosiatiivisesti todellistaa luodun ja Luojan välisen kokemuksellisesti ajallisuudessa ja avaruudessa saavutettavan identtisyyden. Korkein Olento kokee henkilökohtaisesti Jumaluuden yhdistyneisyyden saavuttamisen ajallisuuden ja avaruuden evolutionaaristen luotujen kehittyvän ja kokevan Jumalan ominaisuudessa.
5. Seitsenkertainen Jumala -- se Jumaluuden personoituma, joka aktuaalisesti toimii kaikkialla ajallisuudessa ja avaruudessa. Ne persoonalliset Paratiisin Jumaluudet ja heidän luomistyötä tekevät kumppaninsa, jotka toimivat keskusuniversumissa ja sen rajojen tuolla puolen ja jotka voima-personoituvat Korkeimpana Olentona ajallisuudessa ja avaruudessa tapahtuvan yhdistyvän Jumaluuden julkitulon ensimmäisellä luotujen olentojen kokemalla tasolla. Tämä taso, suuruniversumi, on sfääri, jossa tapahtuu Paratiisin persoonallisuuksien ajallisuuteen ja avaruuteen laskeutuminen vastavuoroisessa yhteydessä evolutionaaristen luotujen ajallis-avaruudelliseen ylösnousemukseen.
6. Perimmäinen Jumala -- ajallisuuden ja avaruuden tuonpuoleisuuteen kuuluva, olevaistuva Jumala. Jumaluuden yhdistyvän julkitulon toinen kokemuksellinen taso. Perimmäinen Jumala merkitsee sitä, että on saavutettu niiden syntesoituneiden absoniittis-ylipersoonallisten, ajallisuuden ja avaruuden tuolle puolen menevien ja olevaistumis-kokemuksellisten arvojen toteutuminen, jotka koordinoituvat jumaluustodellisuuden lopullisilla luomistyön tasoilla.
7. Absoluuttinen Jumala -- kokemuksellistuva transsendoitujen ylipersoonallisten arvojen ja jumalallisuusmerkitysten Jumala, joka on nyt eksistentiaalinen Jumaluusabsoluuttina. Tämä on yhdistyvän Jumaluuden julkitulon ja laajenemisen kolmas taso. Tällä luomisen yläpuolelle menevällä tasolla Jumaluus kokee personoitavissa olevan potentiaalin tyhjenemisen, kohtaa jumalallisuuden täyttymyksen ja kokee toinen toistaan seuraaville ja aina astetta ylempänä oleville tasoille tapahtuvan muuksipersonoitumisen itsensäjulkituontikapasiteetin ehtymisen. Tällöin Jumaluus kohtaa Kvalifioimattoman Absoluutin, tulee sen kanssa kosketuksiin ja kokee samaisuuden sen kanssa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
oikeasti noin vaikeaselkoinen, vai oletko vain harjoitellut kovasti?
Voin melkein nähdä sieluni silmin, kuinka pää sauhuaa moisen sotkun ruotimisesta.
Tunnustat siis että sinulla on näkevä sielu?
Onneksi olkoon; olet lähellä totuutta.
tiehöylä on vähän naapureitamme hitaampi ja savu sen mukainen.
Sielua ei tosin ole; suomenkielen rikkaus sen sijaan on ja pysyy.
Sielu rikkoisi termodynamiikan ensimmäistä pääsääntöä, enkä tohdi sellaista harrastaa.
ennen Jumalan kieltämistä hieman selvittää mitä koko sana tarkoittaa. Muutoin kieltämisestä ei tule mitään.
Esimerkiksi tiehöylän kuljettajan on selvitettävä mitä sana tie tarkoittaa. Muutoin hommasta ei tule lasta eikä ulostetta.
Pitää paikkansa, jouduin hieman ponnistelemaan tuossa selvityksessäni saadakseni sen selkokielelle, kaikkien ymmärrettäväksi.
Olen tällä palstalla usein huomannut, että ns. Jumalan kieltäjät tietämättöminä erityisesti ylistävät Häntä. Kaikissa kieltämissä on onnistumisen varmistamiseksi ensin opeteltava keskeiset perusasiat.
Muutoin monella vilpittömälläkin kieltäjällä kielto on mennyt perusteellisesti pieleen ja kielto on lopulta muuttunut puolloksi.
Hyvä yritys tuo tiehöylä. Pitää tietää kartta ja tien rakenne - mutta kuitenkaan ateisti ei ole sama asia kuin tiehöylän kuljettaja - ateisti ei ole matkalla mihinkään, ja tien rouhimisen sijasta ateisti kieltäisi koko tien. Jos tietä ajatellaan tässä jumalana.
Ateistilta ei voida olettaa syvempää jumalan ymmärtämistä tai jumalan määritelmien tuntemista. Ateisti voi olla ilman mitään tietoa jumalasta/jumalista - riittää, ettei usko satuihin vaan suhtautuu elämään realiteettien pohjalta. Täällä tuo uskonto/ateismis keskustelu on muutenkin niin sekoa, etten ihmettele vaikka jumalat ja epäusko menisivät sekaisin.
en lukenut vaan selailin mutta tämä pisti silmään:
[Termi 'Jumala' tarkoittaa aina persoonallisuutta.]
väärin, Jumala/jumala voi myös tarkoittaa persoonatonta "maailman sielua" tai vastaavaa...
"Jumala/jumala voi myös tarkoittaa persoonatonta "maailman sielua" tai vastaavaa..."
Panteistit taitavat ajatella näin, että Jumala olisi maailmankaikkeus tai luonto.
kristinuskoinen joka luulee tietävänsä jotain jumalasta ei ymmärrä panteistisesta versiosta yhtään mitään, niin vajavainen on uskiksen käsitys.
ei usko, usko on hyvin heikoissa kantimissa, en nyt uskosi sentään ateistienkaan uskon aivan noin huteralla pohjalla olevan.
Kyllähän nyt täytyy edes se tietää mihin ei usko.
Rupesit selittämään sanaa Jumala ja tyypilliseen uskovaiseen tapaan teit sanalla aivan omat määritelmäsi.
Kun asiasta huomautettiin ja nostettiin esiin yksi konkreettinen virhe jutustasi, rupesit selittämään jotain uskomisesta.
Uskovaisille tyypillisiä pyrkimyksiä keskustelun kaventamiseen ja vallankäyttöön on juuri sanojen merkityksien muokkaaminen yleisesti hyväksytyistä tarkoituksenmukaisiksi.