Jokainen aikakausi luo oman ihanteellisuutensa.
Voimme tarkastella ihmiskunnan historiaa eri kulttuurien ja erillaisten ihanteellisuuksien kautta. Lisäksi länsimaista ja itämaista ihanteellisuutta ja kaikkea siltä väliltä.
Voidaksemme puhua ns.korkea kulttuurista ajalla on aina hyvin merkittävä sykli, sekä yhteiskunnallisiin,taiteisiin, tieteeseen, että näiden kautta myöskin ihmisyyden eri tekijöiden korostumiseen.
Kiintoisaksi aiheen tekee se, että toinen aikakausi ei enää arvosta samoja ihanteita,jotka ovat jo läpikäydyt. Toisaalta taas vanhoihin palataan , mutta uudemmasta näkökulmasta käsin.
Voi tarkailla vaikkapa muotia.Samat tietyt teemat vaihtelevat, mutta uudistuneissa malleissa ja materiaaleissa.
Kukin aikakausi synnyttää omat ihanteensa.
Mutta jos nyt tarkastelemme juuri tätä 2000 -luvun aikaa , niin hyvin erikoiselle näyttää.
Vanhat mallit , niin ajattelussa, moraalissa, uskonnossa, tieteessä ja tavallaan taiteessakin ovat nyt rusentuneet ja ihmisten mielet täyttää hämmennys. Mihin arvomaailmaan nyt nojataan?
Mihin on hävinnyt moraali? Onko edes enää auktoriteettejä ,joiden sanaa uskotaan ja keitä ihmiset yleensä arvostavat?Tai millaisia asiota elämässään ja sen laadussa arvostetaan?
Kiinnostava aihe.Kuinka sinä koet tämän ajan ihanteellisuuden? Onko sinulla enää ihanteita?
Ja jos on , niin millaisia?
Voimme tarkastella ihmiskunnan historiaa eri kulttuurien ja erillaisten ihanteellisuuksien kautta. Lisäksi länsimaista ja itämaista ihanteellisuutta ja kaikkea siltä väliltä.
Voidaksemme puhua ns.korkea kulttuurista ajalla on aina hyvin merkittävä sykli, sekä yhteiskunnallisiin,taiteisiin, tieteeseen, että näiden kautta myöskin ihmisyyden eri tekijöiden korostumiseen.
Kiintoisaksi aiheen tekee se, että toinen aikakausi ei enää arvosta samoja ihanteita,jotka ovat jo läpikäydyt. Toisaalta taas vanhoihin palataan , mutta uudemmasta näkökulmasta käsin.
Voi tarkailla vaikkapa muotia.Samat tietyt teemat vaihtelevat, mutta uudistuneissa malleissa ja materiaaleissa.
Kukin aikakausi synnyttää omat ihanteensa.
Mutta jos nyt tarkastelemme juuri tätä 2000 -luvun aikaa , niin hyvin erikoiselle näyttää.
Vanhat mallit , niin ajattelussa, moraalissa, uskonnossa, tieteessä ja tavallaan taiteessakin ovat nyt rusentuneet ja ihmisten mielet täyttää hämmennys. Mihin arvomaailmaan nyt nojataan?
Mihin on hävinnyt moraali? Onko edes enää auktoriteettejä ,joiden sanaa uskotaan ja keitä ihmiset yleensä arvostavat?Tai millaisia asiota elämässään ja sen laadussa arvostetaan?
Kiinnostava aihe.Kuinka sinä koet tämän ajan ihanteellisuuden? Onko sinulla enää ihanteita?
Ja jos on , niin millaisia?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Maailmankylän muodostumisen myötä länsimainen individualismi ja yksilön vapauden korostaminen ovat siirtymässä ihanteiksi myös alunperin yhteisöllisissä kulttuureissa, esimerkiksi Kauko-idässä.
Missä sitten on se yhtenäiskulttuurin murtumakohta, josta aletaan palata eriytyneisiin, paikallisiin arvoihin? Milloin se on? Tuleeko sellaista? Ei kai kukaan osaa vastata tuohon, tai tuskin ainakaan tällä palstalla, heh.
Nykymaailman avainsana on hedonismi. Kyllä, myönnän, syyllistyn siihen itsekin. Perustelen sitä darwinistisella näkökulmalla. Kaikki mulle tänne heti -ajatus voisi olla johdannainen eloonjäämistaistelusta. Haluan käyttööni kaikki mahdolliset keinot, jotta elämäni on mahdollisimman pitkä ja miellyttävä minulle.
Osa nuorista ihmisistä varmaankin elää juuri näin.
Tietty piittaamattomuus, mitä maapalollemme, tulevaisuudellemme tai muille täällä eläville tapahtuu, kuhan vain itse saa kaiken ja mieluiten heti.
On surullista ettei luontoa kunnioiteta.Tulokset kyllä ovatkin näkyvissä.On huolestuttavaa, että ahneudelle perustuva ajattelu muuttaa koko maapalloamme ja korostaa eriarvoisuutta. Kuitenkin aikamme ajattelijat herättävät yhteisvastuullisuutta.
Ellemme tällä vuosisadalla ja historiamme tässä vaiheessa tee perusteellisia muutoksia ajattelutapaamme, niin tulevaisuus on hyvin lohduton.
Vain me ihmisolennot kykenemme luomaan sopusoinnun luonnon ja kaiken elollisen kanssa. Vain me voimme lopettaa planettamme tuhoamisen.
Kuitenkin näkisin, että samanaikaisesti itsekeskeysyyden ja oman edun tavoittelun rinnalla on kehittymässä aivankin toisenlainen ihmislaji*.
Nämä tiedostavat ihmiset etsivät tietoa ja pyrkivät toteuttamaan sitä käytönnössä koko ihmiskuntamme ja olemassaolomme hyvinvoinnin edistämiseksi. Heitä on kaikkialla.
Kuinka moni jo herää ajattelemaan, ettei onnellisuus tule vain siitä, että itse saa vaan kykenee myös jakamaan. Kuinka moni jo turhautuu siitä kun kokee elämän liukuvan jossain turhanpäiväisyydessä ja sisällöttömyydessä.
Osa hakenee vielä lohtunsa ja kiksinsä nautinnoista , jotka tarjoavat vain hetken huuman ja mahdollisesti johtavat tunteiden kuolemaan.
Osa tukahduttaa ajattelunsa ja hukkaa mahdollisuutensa suurempaan ihmisyyteen.
Mutta eivät kaikki. Näkisinkin aikamme synnyttävän aivankin uudenlaista ihanteellisuutta, jonka arvomaailma on henkisyydessä ja rakkaudessa, kiitollisuudessa ja viisaudessa.
Toisaalta olen sitä mieltä, että samankaltaisia huolestuneita ajatuksia tulevaisuudesta on ollut kautta aikojen. Miten oma sukupolvi aina tuntuukin tyhmimmältä ja kuinka ideaaliarvomaailmaa väheksytään.
Olen myös sitä mieltä, että hedonismi toteutuu jossain määrin jokaisen elämässä. Äiti Teresat ovat poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.
Maailma on muuttunut viimeisten 30 vuoden aikana rajusti, juuri arvojen, ihanteiden jne osalta. Individualistisessa yhteiskunnassa myös yksilön suoriutumiseen kohdistuvat paineet ovat kasvaneet sietämättömän suuriksi. Sanoisin että rankkaa elämää helpotetaan hedonistisilla kulutustottumuksilla.
..näin hankalaan tilanteeseen olemme historiamme aikana maalloa vielä saattaneet.Kysymys alkaakin olla jo elinmahdollisuudestamme tällä planetalla.
Pienin tekijä ei taida olla humanisemman ihmisrodun synnyssä....näin näkisin....
Kaikissa yhteiskunnissa arvot ovat aina aikaan ja paikkaan sidottuja. Arvot ovat siis alati ikään kuin tulossa jostakin ja menossa jonnekin, jolloin murtumat voidaan havaita (ja sellaisiksi tulkita) vasta jälkikäteen. Arvot myös suhtautuvat ajan kulumiseen eri tavoin. Voidaan puhua ainakin nopeasti muuttuvista yhteiskunnallisista arvoista ja muutosta vastustavista arvoista. Useat sellaiset arvopohjaiset luonnehdinnat, joilla kuvataan kansallisia erityispiirteitä, ovat tälläisiä muutosvastaisia. Esimerkiksi me suomalaiset yhä ajattelemme, topeliaaniseen tapaan, olevamme ahkeria ja sisukkaita (mitä me tietenkin olemmekin!).
...jotkut tietyt ajattelumallit jäävät elämään pitkäksi ajaksi. Toisaalta olen itse kokenut suomalaisuudessa olevan sekä herkkyyttä , että syvyyttä. Se , että edelleenkin suomalaisuuteen on iskostunut tuo , ettemme me niin oikeasti mitään kummosia olla ja vähän kuin pitäisi anteeksipyydellä, jos on hyvä jossain asiassa. Uskoisin tämänkin jo muuttuvan. Ollaan jo ainakin Euro-jos ei maailmankansalaisia.
enemmän materiaalisiksi, on mielestäni aika vaarallinen tie. Ihmisten käsitys on rajallinen ja kun joka tuutista syötetään asioita joita ilman ei kerta kaikkiaan tule, muuttuu arvomaailma rahan ja tavaran perässä juoksemiseksi.
Ihanteet ovat muuttuneet Pop-tähdiksi tai näyttelijöiksi, eli materialisoituneet nekin.
Ihminen unohtaa omat juurensa - omat vanhempansa ja hakee vain sitä oma onneaan, jota on tuosta sekamelskasta vaikea, ellei mahdoton löytää.
Oma suu on aina ensimmäisenä, ennen autettiin kylässä aina vähäosaisempia tai jossain onnettomuudessa omaisiaan tai tavaroitaan menettäneitä. Nykyään ollaan antamassa rahaa kyllä muutama euro hyväntekeväisyyteen, siinä samassa kun oma sukulainen on yksin joko kotonaan ta jossakin laitoksessa, ilman että häntä kukaan vaivautuu edes muistamaan.
Kunnioitus vanhaa ja vanhempia ihmisiä kohtaan on hävinnyt, vanhainkodit pullistelevat vanhuksista joita kukaan ei koskaan käy katsomassa. Omilla lapsilla tai lapsenlapsilla on niin kiire oman uran luomiseen, ettei aikaa riitä vanhusta tapaamaan.
Sama on nähtävissä lasten suhteen. Vanhemmat sysäävät kasvatuksen tarhojen ja kuolujen harteille, ja sitten ihmetellään että mitenkäs tuosta meidän pienestä kullanmurusta on tullut itsekäs ja huumeisiin tai viinaan sekaantunut onneton nuori, jollla ei ole mitään arvoja elämässään.
Tämä on ilkeää tekstiä, mutta monien kohdalla täyttä totta. Lapsia viedään lomalla elämyspuistosta toiseen , niitä virikkeitä kun pitää antaa mahdollisimman paljon. Vaikka ainoa mitä lapsi TODELLA tarvitsisi on omien vanhempien seura.
Jokainen voi katsoa peiliin omalla kohdallaan, miten juuri minä suhtaudun vanhukisiin, toisiin ihmisiin, lapsiin ja koko maailmaan.
Negatiivinen asenne muita kohtaan on vallalla ihan liian paljon - muistakaa se että jos ystävänne haukkuu jotakin toista takanapäin - hän sataprosenttisella varmuudella haukkuu myös sinua kun selkäsi käännät. Näitä tapauksia olen nähnyt ja kuullut ihan liikaa, ollaan olevinaan niin hyviä ystäviä, ja kun selän kääntää ollaan valmiit puukottamaan saman tien. Monille se on ollut todella syvälle masennukseen vaipumisen aihe.
En osaa kirjoittaa taiteesta, mutta ihmisten kanssa työskennellessäni olen kuullut ja nähnyt näitä surullisia tarinoita ihan liian kanssa.
Inhimillenen hätä ja tuska on nykyaikana lisääntynyt huimasti - mitä voisimme asialle tehdä, jokainen meistä voi asiaa auttaa omalla käyttäytymisellään ja muiden huomioonottamisellaan. Toivon todella että ihmisten arvomaailma kääntyisi enemmän inhimilliseen suuntaan.
...tällä hetkellä joko terveydenhoidossa, vanhusten, sairaiden, sosiaalisella-alalla tai millaisessa tahansa ihmisten auttamiseen suuntautuneessa ammattissa , näkee tämän tuskaisuuden ja masentuneisuuden, uupumuksen ja turhautumisen.
Nähdäkseni emme voi palata vanhoihin malleihin, mutta uusissa olisi miettimistä.
Nämä auttamiseen suuntautuneet ammatit, ovat naisvaltasia suurimalta osaltaan. Lisäksi näihin ammatteihin hakeutuvat herkemmät ja empaattisemmat henkilöt.Kuitenkin tilanne on tänäpäivänä se , että myöskin he uupuvat työtaakkansa alla.
Yhteiskunnallinen trendi poliittisesti on tuottaa palveluja, mutta mahdollisimman pienin kustannuksin.Vanhukset pyritään hoitamaan kotiinsa. Mielenterveysongelmista kärsivät saavat mahdollisesti vain pilleripurkin lohdukseen. Lapset tuupataan tietsikoiden äärelle ja toki jos vanhemmilla on rahaa , niin niihin muodikksaisiin harrastuksiin kuljetetaan. Nuoret käyvät taistoa opiskelupaikoista ja kouluutusta vastaavaa työtä ei monikaan enää saa.Olet joko susi, tai sitten olet lammas ---syö tai tule syödyksi.
Millaiseen ihanne maailmaan nuoret voivat tulevaisuutensa suunnata?
Parisuhteet eivät kestä paineissa. Avioliitot ovat lähinnä huoltoasemia. Ihmissuhteet käyvät pinnallisiksi. Seksi haetaan kertakäyttönä. Toinen ihminen on toiselleen enemmänkin kertakulutusta ja tunteista viis. Ystävyyssuhteet hoidetaan kännyköillä. Totta , että itsekeskeisyys ja piittaamattomuus on pesiintynyt myös läheissuhteisiin. Chattista voi nähdä hyvinkin selkeästi tämän käyttäytymismallin. Ei haluta panostaa syvällisten ihmissuhteiden laatuun. Jos ei mielytä , niin vaihto tapahtuu hetkessä toiseen.
Uskonto on menettänyt otteensa. Kukapa enää sielunpaimenena kunnioittaisi katollista pappia joka sekaantuu kuoropoikiin. Miten uskoisimme Paavin olevan Jumalasta seuraava, kun hän ei omassa rajatussa uskomusjärjästelmässään näe aikamme ihmistä.Kristittyjen kirkot kumajavat tyhjyyttään.Sielun saa hoitaa , kuka siitä vain jotain käsittää. Lääketeollisuus manipuloi lääkärit.Terveyskin on jo kauppatavaraa.
Me todella taidamme tarvita uudenlaisia fisoofeja, avarakatseisia ajattelijoita ja suurisydämmisiä politiikkoja.... Me tarvitsemme aikamme vaikuttajia.
on tullut jatkuvasti ristiriitainen olo kasvattaessani omia lapsiani.
Olen laittanut painon toisen huomioon ottamiselle ja sinne hyvyyden puolelle,mutta välillä tuntuu kuin olisi sittenkin pitänyt ohjata kovuuteen.Olen kokenut joskus hyvin raskaana oman rämpimiseni ja yritykseni korostaa esim.perheen tärkeyttä.Hoen usein ettei heillä ole ikinä niin pitkää ihmissuhdetta elämässään kuin sisaruussuhteet ja heidän täytyy muistaa mikä voimavara heillä toisissaan on.
Tiedän olevani monessa mielessä naivi ja olen sitä tietoisesti koska se on alue jonka jossain mielessä haluan siirtää lapsiini.Olen myös sanonut heille,että se mitä tarjoilen elämän ohjeiksi ei ole sieltä helposta päästä,mutta antaa taatusti eniten ja ihminen voi silloin ehkä itsensä kanssa hyvin.Minun lapseni ovat jossain mielessä pehmoja jotka kompastelevat omia esteitään ja silloin tulee se tunne,että miksi en sittenkin kehoittanut toisten tönijäksi ja kylmäksi omaan napaan tuijottajaksi,mutta onneksi elämä välilä antaa hetkiä joista itse saan voimaa,kuten sellainen jossa näen lapseni sillmissä ilon ja rakkauden.
Käsittelin tätä lasten kulkua lähinnä siksi,että koen itse kaiken lähtevän kodeista joissa yritetään antaa niitä arvoja ja ihanteita sinne kovaan kulkuun.
Perusta joka huomioi toiset on se ainoa oikea lähtökohta joka on ja pysyy.Minusta meillä ei voi olla muuta tietä.
Pärjääminen ei välttämättä ole helpointa niille , joilla on kyky ottaa muidenkin tarpeita huomioon.Mutta toivoisimmeko siltikään lapsistamme niitä toisten tönijöitä? En oikein usko näinkään.Kodilla ja vanhemmilla toki on ensiarvoisen tärkeä merkitys lapsen kasvussa ja kehityksessä , mutta koulu , kaverit, lukeminen, harrastukset ja tv ja netti, kaikkihan meidän lapsiamme ajattelussaan muokkaavat. Kai se ilo siitä syntyy omiin lapsiin nähden , jos kokee heistä tuntevia ja ajattelevia ihmisiä kehittyneen.
Voi olla kova ja sitkeä, eikä piittaa elämän kolhuista, mutta voi olla samalla myös empaattinen ja auttavainen ja todella välittää muista jopa vieraistakin apua tarvitsevista ihmisistä.
Itse katson kuuluvani juuri tähän "kovispehmoilu" porukkaan.
Olen sitkeä kuin vanha nahkakinnas, mutta silti teen vapaaehtoistyötä täydestä sydämestäni.
Minulle jokainen ihminen on oikein isolla IHMINEN. Ja jokaisen tapauksen otan todella vakavasti ja tosissani, ja teen heidän eteensä työtä niin paljon kuin vain pystyn.
Mutta kuten olette noista tappeluista huomanneet, se kova puoleni on myös hyvin pinnassa. Osaan olla ilkeä tarvittaessa, ja täällä virtuaalimaailmassa kaikki meidän luonteenpiirteemme varmaankin vielä korostuvat.
Mihin taas maailma on menossa, niin valitettavasti siihen kovaan ja piittaamattomaan päin. Jokaisen on pidettävä puolensa jos aikoo pärjätä, ja heikoimmat jäävät jalkoihin - valitettavaa ja niin väärin mutta esimerkiksi monessa työpaikassa täyttä totta.
Meidän tulevaisuutemme on nuorissa ja heidän päätöksissään ja uskoisin että olen osannut myös omat lapseni kasvattaa siihen että he ottavat huomioon myös muut ihmiset.
Koko tulevaisuutemme alkaa kotoa - jos vanhempien ja lasten suhde menee pieleen, menee melko varmasti koko heidän elämänsä pois raiteiltaan.
Ei koulu eikä päiväkoti ole kasvattaja, vaan me vanhemmat, ja meidän on myös omalla esimerkillämme annettava malli lasten käyttäytymiseen.
heitti taas minut pois kirjautuneista:((
siitä pohjasta joka tehdään aluksi siellä sylissä.
Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen,mutta ehkä olisi alku helpompaa ajatellen sitä yritystä hyvään tavalla tai toisella.
En tarkoita ettei ihminen pystyisi sylittä jäämistään voitoksi kääntämään vaan ehkä se jo alussa oleva pohja voisi olla se tuki josta saisi voimaa kaikkeen muuhun ettei menisi itsensä uskomisen rakenteluun liian kauan ja toisethan eivät selviä siitä koskaan.
Se määrätyn iän porukkajuttu on kaikkein vaikein kohta minusta tämän päivän nuorille.Se voi olla kamala loukku monelle ja tuntuu,että enää ei kukaan ole turvassa missään eikä kenenkään porukassa ja voit uskoa minun olevan(itsekkäästi) helpottunut kun en ole nyt tänään pienien lasten kanssa tässä päivässä.
Laitan mielessäni kädet kyynerpäitä myöten ristiin ja toivon heille lisää ylimääräisiä voimia,sillä he todellakin tulevat tarvitsemaan niitä juuri siksi koska kaikki tuntuu menevän vielä julmempaan suuntaan.
Jos jonkun neuvon joku minulta haluaisi niin sanoisin,että
Roikkukaan vaikka itku kurkussa väkisin siinä paidan helmassa kiinni, se tuo tuloksia ja palat kyllä loksahtavat pikkuhiljaa paikoilleen.
mieltä. Muuta en osaa sanoa:))
Ehkä itse kirjoitin vaikeaselkoisesti, mutta tuo on asia jota tarkoitin:)
tarkoitus vastata sulle erikseen,että minusta se pehmeys juuri antaa kasvumahdollisuuden siihen kykyyn olla se kovispehmis niinkuin sinä.....=)
mieleen pehmisjäätelö:))) pitäisköhän poketa jätskikioskilla:))
Jos mää kysyisin sieltä kovispehmisjäätelöä:)))
Oliskohan varastossa.
on paras!!!
Voi kun löytäis eloonsa sellaisen kulkijan joka olis kovispehmis.
Vau,no haaveet ilmaisia jne.
Mut ajatuksena. VAU!!!!
...että kokonaisuus loppuviimein olisi täysin vanhempienkaan varassa.Enemmänkin uskon koko elämän ikäiseen kehitykseen.Jopa hyvinkin vaikeissa olosuhteissa kasvaneista lapsistakin on mahdollisuus tulla ajattelevia ja humaanejakin ihmisiä.
En silti vähättele vanhempien osuutta tai malleja.
Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa alkoholisti perheiden tai sosiaalisesti hunotapaisten vanhempien lapsia, jotka omalla ponnistelullaan tai ulkopuolisen avun kautta kuitenkin selviytyvät ihankin kunnollisiksi ihmisiksi.
Tiedän niin monia esimerkkejä , joten puhun työni kautta koetuista kokemuksista. Ehkäpä se on sitä sitkeyttä ja tahtoa.On tervettä osata pitää puoliaan oikealla tavalla.Mutta en ole varma tuosta ilkeydestä. Tosin on olemassa ihmisiä joihin ei tunnu menevän perille, kuin se heidän tapansa. Kuitenkin on suuri ero tietoisessa puolustautumisessa ja taas jos menee täysin sen ilkeilijän tasolle. Näin olen itse tämän kokenut.
että mitään ei voi yleistää. Ihminen on jo syntyessään tietynlainen, joillakin onnekkailla on taito selvitä vaikeistakin tilanteista, he eivät ole kenenkään perässäjuoksioita, vaan heillä on oma tahto ja uskallusta toteuttaa sitä.
Sen vuoksi uskoisin että myös huonoista lähtökohdista tuleva lapsi saattaa kasvaa täysin tervehenkiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi.
Mutta onhan selvä että ympäristö kuitenkin vaikuttaa jokaisen ihmisen elämään jollakin tavoin.
Joillekin se tuska ja viha voi jäädä niin syvälle piiloon, että hän ei itsekään pysty sitä edes tunnistamaan. Vasta kun alkaa tulla outoja oireita, masennusta, unettomuutta ja pelkoa voi olla että vanhat jo unohtuneet tunteet ovat tulossa pintaan.
Moni hyväksikäytetty lapsi saattaa unohtaa kokonaan koko tapauksen, koska se on niin järkyttävä, että mieli sulkee sen pois muistoista.
Mutta jossakin sielun syövereissä se kuitenkin seuraa ihmistä koko elämän ajan, ja jossain tilanteessa se saattaa tulla muistoihin takaisin, tai sitten oireilla muuten.
Ihmisen psyyke on hyvin haavoittuvainen, vaikka se ei aina päällepäin näkyisikään.
On esitetty jopa arveluja että ihmisen sairastumiset voivat johtua sielun traumoista, joita hän ei edes itse muista. Se on tietenkin joidenkin tutkijoiden epävarmaa tietoa, mutta eihän sitäkään voi kokonaan pois sulkea. Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Asia on mielenkiintoinen, siksi joskus aikanani kiinnostuin psykologiasta ja luin sitä jonkin aikaa.
Nyt mene katselemaan tylsää elokuva jostakin Marsin valloituksesta - Hyvää yötä ja mielenkiintoisia unia:))
vaatis aikaa, jotta pystyisi syventymään näinkin filosofiseen aiheeseen. Jospa tässä myöhemmin, jotain irtoaisi.
Kovin on feeminisesti vastailtukin, joten miehinen näkökulma tervetullutta:-)
Mikä siinä "eilisessä" arvomaailmassa niin hyvä oli?
Lapset (ainakin omat vanhempani) teitittelivät omia vanhempiaan ja vitsa vinkui - nykyisin lapsillakin on jo ihmisarvo.
Suhteet - ennen mies sai vapaasti käydä vieraissa, sehän oli ymmärrettävää että miehellä on tarpeensa :/ Avioliitto oli peruuttamaton, vaikka olisit joka ilta ollut Ruotsin lipun värinen, entäs sitten, yritä olla nöyrempi.
Työt - aamusta iltaan, että ruokaa riittää pöytään, ainainen huoli kuinka saa pennoset riittämään.
Terveys - jaa mikä?? Hyvä jos oli omat hampaat suussa vielä 40 v:na.
Kirkko - oppi meni siihen tyyliin, että jos laitat leivän väärälle puolelle voita, niin Jesus itkee.
Voishan tuota jatkaa... Omat ihanteeni on pehmeät arvot, ihmisten hyvyys, tasa-arvo (eikä pelkästään sukupuolten välinen), pidempi ja laadukkaampi elinaika, solidaarisuus...
Ainoa epäkohta nykymaailmassa on, ettei vanhuksia arvosteta pätkän vertaa, mutta olisiko se niin, että olemme itse siihen syyllisiä. Mehän niistä verorahoista päätetään.
Nimimerkki: "Kaukaa viisas"
Paremminkin aloitukseni tarkoitus oli kiinnittää huomiota tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Menneeseen emme voi palata ja tulevaisuus luodaan tänään.
Uniklubi aaltoilee sittenkin...kyselet siis aikamme
ihanteita?
Noh...TÄSSÄHÄN MINÄ OLEN. 8D
Missäs sitä ollaan oltu?? Uniklupi.. No sitähän se on, koska sinä et ole täällä! *nuoleskelee* ;P
Oletan, että ihanteista, ihanteellisuudesta puhuessasi tarkoitat niitä arvoja, joita eri yhteiskunnissa ja kulttuuripiireissä kulloinkin on pidetty ja/tai pidetään tärkeinä. Arvoista ja moraalista keskusteltaessa on syytä kuitenkin muistaa niiden keskinäinen hierarkia: yksilön moraaliset valinnat perustuvat kussakin yhteisössä yhdessä ylläpidettyihin arvoihin. Arvot siis ovat ikään kuin ensin. Ja vasta sen jälkeen yhteisön, vaikkapa jonkun tietyn kansakunnan, jäsen tekee niiden pohjalta omat moraaliset valintansa. Eli moraalilla ei tarkoiteta suoranaisesti niitä arvoja (ahkeruus, rehellisyys, luotettavuus), joita vaikkapa me suomalaiset pidämme tärkeinä. Moraali koskee sitä, valitsenko minä omassa elämässäni olla esimerkiksi rehellinen vai en.
...oli paljon asiaa ja ajateltavaa.Niinpä,mikä sitten milloinkin on sitä ihanteellisinta:-)
Kuitenkin väittäisin, että tälle ajallemme on tyypillistä auktoriteettien kaatuminen.Haluamme nähdä syvemmin ihmisen, ei vain sitä mitä hän asemansa mukaisesti edustaa.Kysymys mitä juuri nyt arvostamme ja millaiseen elämän laatuun panostamme on minusta hyvinkin kiintoisa.Millaiset arvot juuri nyt ovat siellä hierarkisessa yläpäässä.Nähdäkseni elämme hyvin merkityksellistä aikaa, sillä näitä arvohierarkijoita näyttää olevan monenkin erilaista.
Voisi jopa puhua tietyistä ryhmittymistä , joissa on omanlaisensa elämän arvostus.
Moraali muokkauttu paljolti juuri näiden arvojen perusteella.Joten moraaliset käsitteetkin saattavat poiketa hyvinkin suuresti toisistaan.
Onko suomalaisilla tällä hetkellä jotain yhteisiä moraalikäsitteitä? Tätäkin voisi miettiä....
Mikäli edellä kuvaamani arvojen ja moraalin välinen yhteys (hierarkia) otetaan tarkastelun lähtökohdaksi, ei voida puhua suomalaisten yhteisistä moraalikäsitteistä. Sillä, kuten jo edellä totean, arvot ovat niitä, joita joku yhteisö (vaikkapa me suomalaiset) pitää keskuudessaan tavoiteltavina. Jokainen yksilö (vaikkapa yksittäinen suomalainen) tekee sen jälkeen moraalisen v a l i n n a n, haluaako hän omassa elämässään toteuttaa yhteisesti vaalittuja arvoja vai ei.
Toki voidaan ajatella, että jokainen vähänkään suurempi yhteisö (esimerkiksi kansakunta) kätkee ikään kuin sisäänsä lukuisia pienempiä yhteisöjä eli erilaisia alakulttuureja, joissa arvot saattavat poiketa niin sanotun valtakulttuurin arvoista. Mutta tässäkään tapauksessa ei ole kyse siitä, että johonkin alakulttuuriin (vaikkapa lestadiolaiseen herätysliikkeeseen) sitoutuneen yksilön moraalikäsitykset poikkeasivat yleisistä moralikäsityksistä. On kyse siitä, että lestaadiolaisen herätysliikkeen arvot poikkeavat valtakulttuurin arvoista. Arvot ovat siis yhteisöllinen käsite ja moraali puolestaan yksilöllinen käsite.
”Vanhat mallit , niin ajattelussa, moraalissa, uskonnossa, tieteessä ja tavallaan taiteessakin ovat nyt rusentuneet ja ihmisten mielet täyttää hämmennys. Mihin arvomaailmaan nyt nojataan?”
Näkisin, ettei kaikkia ihmisiä voida sulloa samaan muottiin, että kaikkien mielen täyttäisi hämmennys. Tosin olet oikeassa hämmentyneiden määrä on varmaan mittava. luulenkin, että puhut kärjistetysti osasta ihmisiä.
Joka aikakaudella on varmaankin ne ns. väliinputoajat jotka, joko laahaavat vanhoissa kuvioissa kehityksen esteenä, toisaalla taas uudismielisemmät jotka sopeutuvat aikaansa.
Mielestäni nykyaikana jokaisen ihmisen arvomaailma muodostuu omasta elämänkokemuksesta nojaten omaan itsenäisyyteen tai pahimmillaan itsekkyyteen. Maailman globaalisointuminen on tehnyt yksilöistä moniulotteisempia persoonallisuuksia, yksilöön voi tulla vaikutteita esim, buddhalaisuudesta sekoitettuna välimeren osittain länsi maistuneeseen kulttuuriin siihen ripaus katolilaisuutta tai ateismia, riippuen missä ao. henkilö on elämäänsä viettänyt ja mitä vaikutteita päättänyt ottaa.
Tämä tietenkin vaikeuttaa suppeamman maailmankuvan omaavien ihmisten sopeutumista ja kanssa käymistä, koska ”laumasieluisuus” samankaltaisuus on ihmisten välillä vähäisempää, koska auktoriteetit eikä esim. uskonto rajoita arvomaailman ja moraalisen käsityksen muodostumista. Ihmisten liikkuminen ja kanssakäyminen eri kulttuurien välillä on nykyään helpompaa.
Näkisin nurkkakuntaisuuden katoamisen ja ihmisten globaalisointumisen vain positiivisena asiana.
”Mihin on hävinnyt moraali? Onko edes enää auktoriteetteja ,joiden sanaa uskotaan ja keitä ihmiset yleensä arvostavat? Tai millaisia asioita elämässään ja sen laadussa arvostetaan?”
En usko moraalin kadonneen mihinkään sitä vain on monenlaista, eri vivahteilla. Perusasiat ovat pohjimmiltaan edelleen olemassa, ei ihminen tarpeettomasti esim. surmaa lajikumppaneitaan.
Näkisin auktoriteettien katoamisen vain positiivisena asiana, ihmiset joutuvat vastaamaan ja luomaan omat ihanteensa. Tämä pakottaa ihmiset syvällisempään pohdiskeluun omista arvomaailmastaan, kun ei ole enää auktoriteetteja joiden sanaan uskotaan ja joiden ohjeiden mukaan toimitaan. Paavikin on vain ihminen kuten Hitler. Pelottavaa olisi jos ihmiset vielä nojaisivat auktoriteetteihin, syntyisi vain uusia Hitlereitä. Toki tätäkin edelleen tapahtuu auktoriteetteihin uskovissa kulttuureissa, kuten Islam.
”Kiinnostava aihe.Kuinka sinä koet tämän ajan ihanteellisuuden? Onko sinulla enää ihanteita?
Ja jos on , niin millaisia?”
Minulle tämän ajan ihanteellisuus on yksilön vapautta, koska kuitenkin uskon, että ihmisen pyrkimys on hyvään ilman auktoriteettien tai uskonnon tuomia rajoitteita tai ristiriitoja.
Auktoriteeteista tulee lopulta vallanhimoisia, kuten uskonnoistakin niillä pyritään hallitsemaan ihmistä. Ihmisen älykkyys erottaa meidät eläimistä, joten emme tarvitse kaitsentaa ollaksemme hyviä.
Kerrassaan ajateltua tekstiäpäs tuotitkin.Täällä länsimaissa tämä yksilöllisyys on varmaankin korostuneempaa ja suo suuremman vapauden , mutta tavallan myöskin vastuun.
Tietyssä mielessä ihmisen älykkyys on varmaankin se yksi eroitteileva tekijä miten maailmankuva ja oma yksilöllisyys sijoitetaan siihen ihanteellisuuteen.
Juuri noin,kuin ilmaisitkin emme ole vaikutteiltamme enää niin rajattuja johonkin miten meitä on pyritty kasvattamaan ja jopa riippumatta lähtökohdistaankin. Me olemme kykeneviä itse ajattelemaan ja analysoimaan , mitkä arvot elämäämme värittävät.
En tokikaan halunnut sulloa kaikia samaan muottiin, päinvastoin yritin jättää tilaa omille ajatuksille.
Totta myöskin tuo, että aina on olemassa se pioneerijoukko , jotka raivaavat tietä uudelle ja sitten maltillisemmat ja taas ne ,jotka eivät vain jaksa luopua mistään, jonka ovat päähänsä päntänneet.En minäkään näe auktoriteettien sortumista huonona asiana, kuten tuolla jossain komentissa taisinkin jo sen ilmaista.
Itseäni kiinnostaakin tämä näkemys,kuinka maailmamme muuttuu jos vaikkapa eri uskonnot eivät enää ole riidoissa keskenään.
Maapallomme alkaa olla jo hyvin pieni.
No tuo kaitsenta ajatus....kiintoisa sekin. Mihinkähän uskomusjärjästelmään tulevaisuudessa ihminen tulee samaistumaan? Vai alammeko lopultakin tajuta olevamme luovuudessammekin rajattomia......jäikin monta kysymystä????
Olen, muuta puuhaillessani, antanut ajatusteni leijailla tässä ihannekysymyksessä.
Miettinyt sitä, että mikä arvoja ja ihanteita, eri aikakausina muuttaa, ihmisten pysyessä kuitenkin samanlaisina.
Varmaan jokainen, joka jossain elämänvaiheessaan on opiskellut psykologian alkeita, muistaa Maslowin tarvehierarkian:
I Fysiologiset tarpeet (nälkä, jano, fyysiset tarpeet)
II Turvallisuuden tarpeet (asunto jne.)
III Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
IV Arvonannon tarpeet (sosiaalinen hyväksyntä)
V Itsensä toteuttamisen tarpeet (“henkiset tarpeet)
- ehkäpä arvomme ja ihanteemme muodostuvat sen mukaan millä pyramidin portaalla satumme elämään
ja myös kulttuurien väliset erot ovat sidoksissa samaan asiaan?
Sodan jälkeisessä yhteiskunnassa korostuivat pyramidin II ja III portaat...
Nykyään III, IV ja ....osalla ehkä V..kin ?
arvot ja ihanteet syntyvät tyydyttämättömistä tarpeista...
Kyse onkin siis liikkeestä, pyrkimyksestä ja suunnasta, sen sijaan, että kyse olisi vain jostain olemassaolevan arvostuksesta ja ylläpitämisestä ?
Pysyyvätkö ihmiset samanlaisina.....? Voihan olla , että muutos on hidas...mutta millä määritellä tuo samanlaisina? Ajattelevatko ihmiset samoin, kuin vaikkapa satavuotta sitten...tuhat...kaksituhatta?
Ei niin kauas historiaamme tarvitse mennä , jolloin maapallo oli litteä pannukakku ja siellä jossain sitten kaiken nielevä helvetti ja toisaalla autuaitten taivas.Toisaalta nämä korkea kulttuurit , joita yhä tutkitaan ja ihmeissään pähkäillään niitä käsittämättömiä rakennuksia, taidetta ja jopa hyvin vieläkin paikkansa pitävää tietoa. Olisikko sitten ihminen kautta koko olemassaolonsa aina ja aina vain samanlainen????
Jotenkin en vain usko tuohon...miksi tämä lajimme pysyisi samanlaisena, kun muutkin lajit maapallollamme muuttuvat. Vai vieläkö joku näke liskolintujen lentelevän ja dinosaurusten kävelevän metsikössä.....muutoin kuin elokuvissa?
tarkoitan perusrakennettamme... niitä ominaisuuksia jotka tekevät meistä ihmisiä.
- viettejämme
- perustarpeitamme
jne...
... niissä mikään muutu...
Tällä kohtaa kannattaa varmasti tehdä jako ikään kuin kahden evoluutioprosessin välillä. Voidaan puhua niin sanotusta ihmisen (ihmiskunnan) kulttuurievoluutiosta, jonka piiriin esimerkiksi juuri erilaiset arvot, tavat, uskomukset ja niin edelleen kuuluvat. Ja niin sanotusta ihmisen (ihmiskunnan) biologisesta evoluutiosta, joka on geneettistä, ja joka koskee nimenomaan erilaisia viettejämme ja sen sellaisia. Myös kulttuurinen evoluutioprosessi on luonteeltaan varsin hidasta. Ainakin, jos sitä tarkastellaan koko ihmiskunnan mittakaavassa.
..niin erillisenä näkisi.Jos nyt uskomme hyvin alkeellisen ihmislajin ensin maapalloa asusteneen, niin kulttuuri tuskin sai alkunsa ennen tämän ihmisen aivojen kehitystä. Siispä jotain bioloogista oli tapahduttava ,jotta tuo alkuihminen ryhtyi kulttuurievoluution harjoittamiseen:-)
... Sofiennea... muunmuassa hanen verbaalisia taitojaan. Han on todella lahjakas... ja kadehdittavan sinnikas wonderlady... 'totuudenetsija'.