en tiedä miten tätä on vuosia jaksanut. Tuntuu, että pääkoppa alkaa leviämään. En tiedä miksi se kynnys myöntää oikeassa elämässä tämä kaikki on niin suuri.
On tämä yksinäisyys aika hajoittavaa
Anonyymi-ap
6316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen myöntänyt asian kyllä itselleni, mutta sen myöntäminen muille onkin sitten hankalampaa. Sitä ajattelee, että muut sitten miettii, että mikä sussa on vikana, jos olet yksinäinen.
No miksi olet? ? Seuraa saa jos sitä tahtoo. Maailma on ihmisiä pullollaan. Mikä on juurisyy?
Siihen on useampia syitä, en nyt jaksa alkaa niitä tässä erittelemään. On mulla joitain tuttuja/kavereita, monien kanssa ei vaan nykyään tule oltua enää paljoa tekemisissä, syystä tai toisesta.
Kyllähän sitä jotenkin kun ei voi muutakaan, en oo ikinään ollut miesten keskuudessa mikään kedon kukkanen mutta kyllähän tuohon on jo tottunut. Joskus yksinäisyys nostaa päätänsä mutta se menee ohitse ennen pitkää.
Minullakaan ei ole rakasta vaimoa ollut joka olisi voinut lohduttaa kun on ollut paha mieli. Kaikille ei vain ole sellaista joka heitä rakastaisi. Olen itse liian outo ja jotenkin palasina. En ole ehjä ja vahva persoona.
Yksinäinen voi olla vaikka olisi parisuhteessakin.