Usan puolella:
Britit, vahva, Kanada tietysti myös, Europpa tilanteesta riippuen, Suomi täysuskollinen, Norja myös, mutta erotuksella ettei lähde muslimisiviilien tapporetkille, Ruotsi valitsee toimitavat pragmaattisesti oman edun mukaan , mutta moraalisesti toimii kuten Norja.
Turkki Natossa, mutta niin on Kreikkakin.
Italia ja Espanja joutuvat tasapainottelemaan pohjoisafrikan läheisyyden ja laaja siirtolaisväki huomioiden. Samoin Saksa ja Ranska, jotka molemmat haluavat myös irrottautua Naton aseteollisuusriippuvuudesta kuten myös Venäjän energiariippuvuudesta. Mikä kumpikaan pyrkimys ei miellytä suurvaltojen Eurooppa päämääriä.
Sitten ne suuret ja väkirikkaat valtiot:
Intia, Brasilia, Pakistan. Saudit, Lähi-Itä, Afrikka. Aasia, Afganistan.
Näiden lojaaliudet eivät ihan selkeitä. Thaimaa ja Filippiinit, nuo suuret lapsibordellit ovat täysin jenkkialisteisia. Muiden politiikka pysyy hämärän peitossa. Paljon pönötetään, mutta mitä itseasiassa oikeasti ajatellaan.
Länsimaistunut Intia hyvin lähellä äärioikeiston ja jenkkien arvoja, mutta väkirikkaana ja valtavien varallisuuserojen maana altis sisäisille levottomuuksille.
Usalla paljon poliittisia pönötysystäviä. Mutta mitä tapahtuu oikean kriisin keskellä.
Kansat muistavat ne raakuudet, joita imperiumit ovat heidän esivanhempiinsa kohdistaneet. Vanhat sodat, riistot.
Venäjän puolella sodassa: ?
Jotkut kaukasuksen maat, Georgia, Tsetsenia, Valko- Venäjä, Azerb..jne. Myös siellä kansojen muistissa vanhat sodat, isot vihat, venäläistämiset.
Ja lopuksi, näistä kummastakin edellisestä blokista erillään Kiina. Suuri kysymysmerkki.
Valtio, jonka merkitys paitsi suursodan mahdollisena osapuolena niin koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta ehkä merkittävin kuin minkään muun valtion.
Britit, vahva, Kanada tietysti myös, Europpa tilanteesta riippuen, Suomi täysuskollinen, Norja myös, mutta erotuksella ettei lähde muslimisiviilien tapporetkille, Ruotsi valitsee toimitavat pragmaattisesti oman edun mukaan , mutta moraalisesti toimii kuten Norja.
Turkki Natossa, mutta niin on Kreikkakin.
Italia ja Espanja joutuvat tasapainottelemaan pohjoisafrikan läheisyyden ja laaja siirtolaisväki huomioiden. Samoin Saksa ja Ranska, jotka molemmat haluavat myös irrottautua Naton aseteollisuusriippuvuudesta kuten myös Venäjän energiariippuvuudesta. Mikä kumpikaan pyrkimys ei miellytä suurvaltojen Eurooppa päämääriä.
Sitten ne suuret ja väkirikkaat valtiot:
Intia, Brasilia, Pakistan. Saudit, Lähi-Itä, Afrikka. Aasia, Afganistan.
Näiden lojaaliudet eivät ihan selkeitä. Thaimaa ja Filippiinit, nuo suuret lapsibordellit ovat täysin jenkkialisteisia. Muiden politiikka pysyy hämärän peitossa. Paljon pönötetään, mutta mitä itseasiassa oikeasti ajatellaan.
Länsimaistunut Intia hyvin lähellä äärioikeiston ja jenkkien arvoja, mutta väkirikkaana ja valtavien varallisuuserojen maana altis sisäisille levottomuuksille.
Usalla paljon poliittisia pönötysystäviä. Mutta mitä tapahtuu oikean kriisin keskellä.
Kansat muistavat ne raakuudet, joita imperiumit ovat heidän esivanhempiinsa kohdistaneet. Vanhat sodat, riistot.
Venäjän puolella sodassa: ?
Jotkut kaukasuksen maat, Georgia, Tsetsenia, Valko- Venäjä, Azerb..jne. Myös siellä kansojen muistissa vanhat sodat, isot vihat, venäläistämiset.
Ja lopuksi, näistä kummastakin edellisestä blokista erillään Kiina. Suuri kysymysmerkki.
Valtio, jonka merkitys paitsi suursodan mahdollisena osapuolena niin koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta ehkä merkittävin kuin minkään muun valtion.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ellei Kiina mene Taiwaniin tai Venäjällä mene asiat todella huonosti tuskin tulee mitään blokkien sotaa. Ei ole globaalissa talousjärjestelmässä kenelläkään intressejä rikkoa sitä. Mutta se on selvää, että Eurooppa näivettyy ja on taantuva maanosa. Kristinusko oli oleellinen osa menestystä ja sen katoamisen myötä lähtee myös menestys.
Venäjä, Eritrea ja PohjoisKorea vastaan muut.
Suomi VS muut?