Olavi Paavolainen jatkosodan lopulla :" olemme joutuneet aika slaavilaiseen porukkaan"

Nyt ollaan brittien, espanjalaisten, Norjan ym. kanssa. Kaikki nuo ovat mm. tehneet ilmavalvontaa Baltiassa.

Minusta slaaveja on kyllä erityisen runsaasti tuolla itärajamme takana.
Mahtaako olla Naton aluetta?

Suomalaiset itse ovat jurttaryssäläistä kansaa. Hylkeennuijijoiden jälkeläisiä.

Hans FK Günther saksalainen rotubiologi määritteli suomalaisten kuuluvan itä-balttilaiseen rotuun . Tämä rotu asui Suomessa, Virossa ja Pohjois-Venäjällä. Ja oli läsnä Itämeren slaavilaisten, balttilaisten, uralilaisten ja jopa joidenkin yksittäisten germaanien (eli preussilaisten ja ruotsalaisten paikallisten, jotka muuttivat alueelle läpi keskiajan ja varhaisen nykyhistorian) keskuudessa. Sitä luonnehdittiin "lyhytpäiseksi, leveäksi, raskaaksi, massiiviseksi alaleukaksi, leuka ei esiinny, litteä, melko leveä, lyhyt nenä ja matala silta; jäykkä, vaalea ( tuhkablondi ) hiukset; vaalea ( harmaa tai harmaa) vaaleansiniset ) silmät, erottuvat; vaalea iho, jossa harmahtava pohjasävy.

Saksan kanssasotijat olivat kaikki itäeurooppalaisia, paitsi Italia, mikä laskettiin mukaan Länsi-Eurooppaan.

Ainoastaan Suomessa ja Itä-Euroopan maissa palvotaan SS- miehiä, Länsi-Euroopassa ei kukaan kehtaa tunnustaa sukulaisensa olleen SS- joukoissa.

Mitä rotua on Suomen kansa? Tässä on saksalaisten 1941 kiireesti kyhäämä "asevelipassi" sillä eihän Tsuudilaisten Turaanien kanssa sopinut sotia aseveljinä. Ne Tsuudit muuten tarkoittaa Vepsäläisiä.

http://www.anarkismi.net/kapis/10rasismi1.gif

Helsingin Sanomat 17.7.1941

Kysymys mielenkiinnon kohteena Berliinissä.

Berlin, keskiviikkona.

Useat saksalaiset lehdet julkaisevat tänään pitkän artikkelin, jossa selvitellään perusteellisella tavalla uudemman tutkimuksen valossa Suomen kansan rodullisia ja kielellisiä ominaisuuksia. Kirjoituksessa korostetaan, että tähänastinen historiantutkimus on monessa suhteessa ollut väärässä Suomen kansan vaellusta selvitellessään. Suomen kansa on jo ammoisista ajoista asti ollut sangen läheisesti sidottu indogermaaniseen kultuuripiiriin, ja siinä voimakkaasti edustettuna pohjoismaalainen aines. - (E.P:mi)

Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu

Lue se alkuperäinen versio. Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu - päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 osat I ja II

WSOY, 1946, yht 977 s., painos: 1

Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä myöhemmin stilisoimia!

Varmaankin juuri kirjan aiheuttaman kovan alkukohun seurauksena hän itse muokkasi myöhempiä painoksia. Ainoastaan vuonna 1946 ilmestynyt kaksiosainen alkuperäisteos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä, ja kaikki muut painokset perustuu Paavolaisen muokkaamaan ja lyhentämään laitokseen.

Synkkä Yksinpuhelu lienee pitkälti pelkkää huiputusta, varsinkin loppua kohti mentäessä. Tuo opportunisti natsien ihailija (lue ensin Kolmannen valtakunnan vieraana) käänsi vikkelästi kelkkaansa kun sota maailmalla alkoi kallistua Liittoutuneiden hyväksi. Kirjan loppuosan tapahtumat ja tilannetiedotukset on suoraan kirjoitettu Päämajan ns. "Sinisistä" tiedotuksista. Tämä kerrotaan ihan suoraan Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen ja Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä.

Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä, kuinka OP unohti välillä pitkiksi ajoiksi kirjoittaa... Siis puheet omakohtaisesta tai henkilökohtaisesta päiväkirjasta saa kyllä unohtaa, etenkin kesän 1944 osuuden. Silloin oli Haavionkin mukaan "muuta tekemistä".

Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka Synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" meillä oli. Toki Haavion kerrontaa saattaa sävyttää mustasukkaisuus. Tulevalla vaimolla oli luultavasti ollut OP:n kanssa jotain sutinaa hieman aiemmin...

Loppuaikansanhan tuo alkoholisoitunut takinkääntäjä bunkkasi arkkikommunisti Hertta Kuusisen kanssa.

Vain yksi natsi...

Kenties tunnetuimmat Paavolaisen ”kääntymykseen” viittaavista tiedoista liittyvät Martti Haavion vaimolleen Elsa Enäjärvi-Haaviolle osoittamien jatkosodan aikaisten kirjeiden sisältämiin huomioihin. Sodan alkuvaiheessa Paavolaisen tavoin päämajan tiedotusosastolla palvellut Haavio esimerkiksi kirjoitti marraskuussa 1941, että Paavolainen ja toinen tulenkantaja Yrjö Jylhä olivat täynnä ”Suur Suomi -aatetta” ja että he olivat Sakari Pälsin ja Tapio Hiisivaaran ohella ”ainoat aatteen miehet tällä hetkellä”. Matti Kurjensaari kertoo Haavion myös sanoneen, että tämä tunsi ”kaksi kansallissosialistia ja yhden natsin” ja viitanneen näillä Unto Seppäseen, Yrjö Jylhään ja Olavi Paavolaiseen. Haavion kirjeet ja puheet kertovat ainakin Paavolaisen innostuksesta menestyksekkäästi alkanutta sotaa kohtaan. Myös Jaakko Paavolainen on huomauttanut, että Paavolaisen sotainnostus oli ehkä korkeimmillaan vuoden 1941 syyskuussa. Tällöin hän esimerkiksi kirjoitti Kurjensaarelle lähettämäänsä kirjeeseen toivotuksen ”[e]läköön Suur-Suomi ja loppukoon tämä sotaretki pian”. Paavolainen myös jätti Synkästä yksinpuhelusta pois useita sodan alkuvaiheessa kirjoittamiaan ja sotainnostusta pursuavia voittoisien taisteluiden kuvauksia. Hän työsti käsikirjoitustaan pian sodan jälkeen ainakin Tuusulan Halosenniemessä ja hotelli Gustavelundissa. Halosenniemessä samaan aikaan vieraillut Tuulikki Halosen ystävä Eeva Palin on myöhemmin muistellut, kuinka Paavolainen kirjoitti ja korjasi tekstiään ja juopotteli yhdessä Antti Halosen kanssa. Molemmat miehet vaikuttivat pelkäävän, mitä heille valvontakomission toimesta tapahtuisi.

Olavi Paavolaisen hengenluomaa kuvaa parhaiten hänen kuolinvuoteellaan lausumansa:Minä kuolen mielelläni"!.