Luin Watchman Neen kirjaa Hengen vapautus. Se on täysin päinvastaista oppia kuin esim. terapiassa oppimani.
Terapia pyrkii hoitamaan ehjäksi.
Neen mukaan on murruttava, jotta henki pääsee vaikuttamaan. Nisun jyvän on kuoltava.
Terapia opettaa rakastamaan itseään.
Neen mukaan itsensä rakastaminen on este tarpeelliselle murtumiselle.
Terapia opettaa välttämään haavoja opettamalla mm. rajoja.
Neen mukaan haavat ovat tärkeää Jumalan työtä, hän kehottaa odottamaan haavoja ja vastoinkäymisiä,.
Olen aika järkyttynyt Neen kirjasta. Terapian avulla voin paljon aiempaa paremmin. En minä silloin rikkinäisenä ihmisenä aiemmin pystynyt Jumalan työhön ainakaan paremmin kuin nyt. Nyt sen sijaan jatkuva ahdistus on poissa ja saan nukuttua.
Ajatuksia tästä? Toi kirja jäi vaivaamaan!
Terapia pyrkii hoitamaan ehjäksi.
Neen mukaan on murruttava, jotta henki pääsee vaikuttamaan. Nisun jyvän on kuoltava.
Terapia opettaa rakastamaan itseään.
Neen mukaan itsensä rakastaminen on este tarpeelliselle murtumiselle.
Terapia opettaa välttämään haavoja opettamalla mm. rajoja.
Neen mukaan haavat ovat tärkeää Jumalan työtä, hän kehottaa odottamaan haavoja ja vastoinkäymisiä,.
Olen aika järkyttynyt Neen kirjasta. Terapian avulla voin paljon aiempaa paremmin. En minä silloin rikkinäisenä ihmisenä aiemmin pystynyt Jumalan työhön ainakaan paremmin kuin nyt. Nyt sen sijaan jatkuva ahdistus on poissa ja saan nukuttua.
Ajatuksia tästä? Toi kirja jäi vaivaamaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Watchman Nee puhuu samassa kirjassa nimenomaan tästä, että on ymmärrettävä, että ei kaikki ole alistettava hengelle vaan vain se osa, joka on korruptoitunutta. Olen kokenut tuon saman kuin sinä, että uskonnollisuuden jälkeen löydettyäni rakkauden itseäni kohtaan, olen löytänyt Jumalan rakkauden yhtä aikaa. Ne ovat myös sama asia. Jumalan rakkaus meitä kohtaan sisältään meidän tarpeiden täyttämisen ja siten itsensä rakastamisen. Uskonnollisuus ohittaa tämän ja yrittää pakottaa ja tukahduttaa ihmisen, mistä myös Nee puhuu juuri tässä kirjassaan. Eli murtuminen tapahtuu tässä samassa prosessissa, kun oivaltaa Jumalan rakkauden ja rakkauden itseä kohtaan. Yhtä aikaa murtuu meidän korruptoitunut ego ja vääristynyt ulkokuori, jonka tuhoavat piirteet murretaan ja henki eli rakkaus voi alkaa johdattaa ja viedä elämää. Näin ymmärrän sen, mitä Hän kirjoittaa. Uskonnollisuus on taas se, joka tahtoo rajoittaa, pakottaa ja alistaa ihmisen, niin että ihminen ohittaa rakkauden itseä kohtaan ja siten estää todellisuudessa Jumalaa rakastamista itseään ja siten ei voi myös rakastaa ketään muuta ja usko jää hedelmättömäksi ja kylvää enemmänkin vihaa ja rajoittuneisuutta ympärilleen.
Ei voi olla yhtä aikaa sitä että ihminen kehuskelee itseään miten loistava ja hyvä on, miten tietää kaiken paremmin kuin toiset ja herjaa muita sen vuoksi ja Pyhä Henki tekisi työtään hänessä. Niin ei vain voi olla, vaan ihmisen oman itsekkään uskonnollisen minän tulee väistyä ja tilalle tulla Jumalan luoma uusi luomus Pyhässä Hengessä. Aina sitä ei tietenkään tapahdu kun ei se ole oppi jota vain noudatetaan, vaan se on Jumalan armoa.