Vedellä viimeisiä vuosiani.
Loppusijoituspaikkanikin on oikein tieteellisellä hypoteesilla varma.
Kun elonliekkini sammuu lähivuosina, siirryn kvarkkipuuron jatkeeksi.
Se mishään taivaasha ol - voi olla. että se on maapallon ilmakehässä.
Googlaa, mitä kvarkit ovat. Silmille näkymätöntä atomikamaa, hyvänen aika.
.ryynäin.
Loppusijoituspaikkanikin on oikein tieteellisellä hypoteesilla varma.
Kun elonliekkini sammuu lähivuosina, siirryn kvarkkipuuron jatkeeksi.
Se mishään taivaasha ol - voi olla. että se on maapallon ilmakehässä.
Googlaa, mitä kvarkit ovat. Silmille näkymätöntä atomikamaa, hyvänen aika.
.ryynäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kauppilan vainiolle minunkin tomuni lähivuosina päätyvät...
Jossain vaiheessa elämää alkaa vaan huomata, että kaikki toistuu samana ja vähän enää on aivan uutta, jota ei jo joskus olisi kokenut. Silloin hiipii mieleen oma poistuminen, se on luonnollista.
On vähän surullista jos elämän mielekkyys perustuu siihen, että koko ajan pitäisi olla uutta ja jännää edessä....siitäköhän se nykyajan masennus ja ahdistus johtuu, että pitää lopulta keksiä kaikenlaista ekstreemiä, kun ei osata nauttia elämän perusasioista....
Ihmeellisintä on kokeminen... miten se on mahdollista... mielestäni ei olisi yhtään ihmeellisempi asia syntyä kahdesti kuin syntyä yhdestikään. Mutta tää on mun mielipide.
kun huomaa joutuneensa luopumaan yksi asia kerrallaan kaikesta ja päivän uroteko on roskikselle raahustaminen kepin kanssa niin ymmärtää että tää oli nyt aika lailla tässä