google translate cyrilltsa.rusta
Nykyajan kristinuskon ja juutalaisuuden uskontunnustukset perustuvat pyhien kirjoitusten yhteisiin teksteihin, mutta ne ymmärtävät ne eri tavalla. Yksi tärkeimmistä eroista näiden kahden uskonnon välillä koskee sellaista luonnetta kuin Saatana. Uuden testamentin "tämän maailman ruhtinas", "tämän maailman pimeyden maailmanhallitsijoiden" pää ja Jumalan ehdoton vastustaja - juutalaisille tällainen saatanan kuva on käsittämätön. Heille Saatana on eräänlainen Luojan "työtoveri".
Erilaisia näkemyksiä Saatanasta
Vanhan testamentin teksteissä Saatana esiintyy harvoin. Sanaa saatana (kirjaimellisesti "vastustaja", "syyttäjä") käytetään 23 kertaa, mutta erisnimenä se voidaan tulkita yksittäistapauksissa. Samaan aikaan kristityt Raamatun tulkit kokivat vaikeuksia Vanhan testamentin kirjoittajien käyttämän sanaston suhteen.
"Ja oli päivä, jolloin Jumalan pojat tulivat asettumaan Herran silmiin; Saatana tuli myös heidän väliinsä”, sanotaan esimerkiksi Jobin kirjassa.
Siten taivaasta revitty paha voima, joka turmelee ihmissuvun ja on tuomittu ikuiseen kuolemaan, on nimetty "Jumalan poikien" joukkoon, jotka tulevat Herran luo. Kristilliset teologit lukevat täällä allegorioita ja personifikaatioita. Paholainen, langennut enkeli, ei noussut taivaaseen eikä nähnyt Kaikkivaltiasta, mutta Pyhän Gregorius Dialogin mukaan "kaikkivaltias Herra näkee katseella, joka pohtii kaikkea hengellistä, myös Saatanan hienovaraisen luonnon joukossa. ” Jumala sallii Saatanan teot ihmisen vapaan tahdon vuoksi, mutta ei "johta" niitä suoraan, koska "Jumala on valo, eikä hänessä ole pimeyttä". Tällainen tulkinta on sopusoinnussa niiden hengellisten totuuksien kanssa, jotka Jeesus Kristus ilmoitti ihmiskunnalle.
Juutalaiset rabbit, jotka eivät tunnusta Kristusta messiaana ja Jumalana, väittävät eri tavalla Saatanasta. Raamatun tutkijoiden mukaan ajatukset päädemonista, joka on vastuussa kaikesta maailman pahasta, muotoutuivat juutalaisuuteen toisen temppelin aikakaudella. Tuolloin juutalaisilla oli poliittinen yhteys zarathustralaisten persialaisten kanssa, joiden uskonnossa Angra Mainyu (Ahriman), hyvyyden ikuinen vihollinen ja kuoleman herra, oli tärkeällä paikalla. On vaikea olla huomaamatta merkittävää yhtäläisyyttä Ahrimanin ja myöhemmän "kristillisen Saatanan" välillä, vaikka tässä ei olekaan suoraa lainausta. Tämän päivän käsitys saatanasta juutalaisuudessa, joka perustuu Talmudiin ja myöhempien juutalaisten teologien kirjoituksiin, eroaa merkittävästi kristillisestä kannasta.
juutalainen tulkinta
Juutalaiset kehittivät pääasiassa mielipiteitä, jotka perustuivat sanan saatana merkityksiin. Brockhausin ja Efronin (1908-1913) "Jewish Encyclopedian" mukaan Saatana on jumalallisen neuvoston syyttäjä, eräänlainen "syyttäjä", joka näkee ihmisessä vain taipumuksen syntiin ja epäoikeudenmukaisuuteen. Samalla hän ei ole Luojan vastustaja eikä kykene toimimaan itsenäisesti, ilman hänen tahtoaan.
"Saatana esiintyy juutalaisuudessa Herran palvelijana, ei vastaavana voimana, joka vastustaa Jumalaa, kuten esimerkiksi dualismissa, joka saarnaa uskoa kahteen jumalaan, kahteen voimaan, kahteen periaatteeseen, mikä sinänsä tuhoaa ajatuksen Jumalan transsendenssi”, toteaa historioitsija Yosef Ben-Shlomo kirjassa "Introduction to the Philosophy of Judaism".
Juutalaisuuden mukaan Saatanan tehtävänä on ensin työntää ihminen pahaan, sitten syyttää häntä tehdyistä synneistä Jumalan edessä ja lopuksi irrottaa sielu ihmisestä (siksi Saatana tunnistettiin kuoleman enkeliin). Juutalaisten tulkkien mukaan houkutteleva demoni oli mukana monissa Vanhan testamentin tapahtumissa. Esimerkiksi Saatana johdatti juutalaiset Egyptistä poistumisen jälkeen palvomaan kultaista vasikkaa.
Midrashim puhuu Saatanasta ilman suurta kunnioitusta - sanotaan, että hän on kuolevainen, mutta hän voi lentää ja ottaa minkä tahansa muodon. Ulkoisesti Saatana näyttää vuohelta. Hän houkutteli joitakin viisaita miehiä muuttumalla naiseksi.
Nykyajan Jerusalemin rabbi Reuven Kuklinin mukaan pahan taipumuksen (yetzer ha-ra) loi Jumala, jotta ihmiset voisivat saada täydellisen siunauksen - palkinnon tulevassa maailmassa. Kuklin viittaa Vilna Gaoniin, joka sanoi, että "huonon alun" edut ovat implisiittisiä. Tutkielmassa "Bava Batra" "yetser ha-ra" rinnastetaan täsmälleen Saatanaan. Ihmisen kuolevaisuus juutalaisten teologien mukaan saa hänet lähestymään Luojaa ja täyttämään hänen käskynsä. Rabbi Kuklinin mukaan Saatana ei ansaitse tulla kirotuksi. Siitä huolimatta juutalaiset pyytävät rukouksissaan Jumalaa suojelemaan heitä Saatanalta. He uskovat, että vain yksi päivä vuodessa on vapaa sen vaikutuksesta - Jom Kippuriin.
Ajatus siitä, että pahan juuri on kätkettynä itse Jumalassa, kehitettiin keskiajan Kabbalassa, juutalaisten mystisessä opetuksessa. Zohar kertoo demonisesta Sephirothista nimeltä Kelippot tai Qliphoth (kuori, kuori). Nämä todellisuuden negatiiviset puolet ovat eräänlainen pahan "valtakunta". Heidät synnytti
Nykyajan kristinuskon ja juutalaisuuden uskontunnustukset perustuvat pyhien kirjoitusten yhteisiin teksteihin, mutta ne ymmärtävät ne eri tavalla. Yksi tärkeimmistä eroista näiden kahden uskonnon välillä koskee sellaista luonnetta kuin Saatana. Uuden testamentin "tämän maailman ruhtinas", "tämän maailman pimeyden maailmanhallitsijoiden" pää ja Jumalan ehdoton vastustaja - juutalaisille tällainen saatanan kuva on käsittämätön. Heille Saatana on eräänlainen Luojan "työtoveri".
Erilaisia näkemyksiä Saatanasta
Vanhan testamentin teksteissä Saatana esiintyy harvoin. Sanaa saatana (kirjaimellisesti "vastustaja", "syyttäjä") käytetään 23 kertaa, mutta erisnimenä se voidaan tulkita yksittäistapauksissa. Samaan aikaan kristityt Raamatun tulkit kokivat vaikeuksia Vanhan testamentin kirjoittajien käyttämän sanaston suhteen.
"Ja oli päivä, jolloin Jumalan pojat tulivat asettumaan Herran silmiin; Saatana tuli myös heidän väliinsä”, sanotaan esimerkiksi Jobin kirjassa.
Siten taivaasta revitty paha voima, joka turmelee ihmissuvun ja on tuomittu ikuiseen kuolemaan, on nimetty "Jumalan poikien" joukkoon, jotka tulevat Herran luo. Kristilliset teologit lukevat täällä allegorioita ja personifikaatioita. Paholainen, langennut enkeli, ei noussut taivaaseen eikä nähnyt Kaikkivaltiasta, mutta Pyhän Gregorius Dialogin mukaan "kaikkivaltias Herra näkee katseella, joka pohtii kaikkea hengellistä, myös Saatanan hienovaraisen luonnon joukossa. ” Jumala sallii Saatanan teot ihmisen vapaan tahdon vuoksi, mutta ei "johta" niitä suoraan, koska "Jumala on valo, eikä hänessä ole pimeyttä". Tällainen tulkinta on sopusoinnussa niiden hengellisten totuuksien kanssa, jotka Jeesus Kristus ilmoitti ihmiskunnalle.
Juutalaiset rabbit, jotka eivät tunnusta Kristusta messiaana ja Jumalana, väittävät eri tavalla Saatanasta. Raamatun tutkijoiden mukaan ajatukset päädemonista, joka on vastuussa kaikesta maailman pahasta, muotoutuivat juutalaisuuteen toisen temppelin aikakaudella. Tuolloin juutalaisilla oli poliittinen yhteys zarathustralaisten persialaisten kanssa, joiden uskonnossa Angra Mainyu (Ahriman), hyvyyden ikuinen vihollinen ja kuoleman herra, oli tärkeällä paikalla. On vaikea olla huomaamatta merkittävää yhtäläisyyttä Ahrimanin ja myöhemmän "kristillisen Saatanan" välillä, vaikka tässä ei olekaan suoraa lainausta. Tämän päivän käsitys saatanasta juutalaisuudessa, joka perustuu Talmudiin ja myöhempien juutalaisten teologien kirjoituksiin, eroaa merkittävästi kristillisestä kannasta.
juutalainen tulkinta
Juutalaiset kehittivät pääasiassa mielipiteitä, jotka perustuivat sanan saatana merkityksiin. Brockhausin ja Efronin (1908-1913) "Jewish Encyclopedian" mukaan Saatana on jumalallisen neuvoston syyttäjä, eräänlainen "syyttäjä", joka näkee ihmisessä vain taipumuksen syntiin ja epäoikeudenmukaisuuteen. Samalla hän ei ole Luojan vastustaja eikä kykene toimimaan itsenäisesti, ilman hänen tahtoaan.
"Saatana esiintyy juutalaisuudessa Herran palvelijana, ei vastaavana voimana, joka vastustaa Jumalaa, kuten esimerkiksi dualismissa, joka saarnaa uskoa kahteen jumalaan, kahteen voimaan, kahteen periaatteeseen, mikä sinänsä tuhoaa ajatuksen Jumalan transsendenssi”, toteaa historioitsija Yosef Ben-Shlomo kirjassa "Introduction to the Philosophy of Judaism".
Juutalaisuuden mukaan Saatanan tehtävänä on ensin työntää ihminen pahaan, sitten syyttää häntä tehdyistä synneistä Jumalan edessä ja lopuksi irrottaa sielu ihmisestä (siksi Saatana tunnistettiin kuoleman enkeliin). Juutalaisten tulkkien mukaan houkutteleva demoni oli mukana monissa Vanhan testamentin tapahtumissa. Esimerkiksi Saatana johdatti juutalaiset Egyptistä poistumisen jälkeen palvomaan kultaista vasikkaa.
Midrashim puhuu Saatanasta ilman suurta kunnioitusta - sanotaan, että hän on kuolevainen, mutta hän voi lentää ja ottaa minkä tahansa muodon. Ulkoisesti Saatana näyttää vuohelta. Hän houkutteli joitakin viisaita miehiä muuttumalla naiseksi.
Nykyajan Jerusalemin rabbi Reuven Kuklinin mukaan pahan taipumuksen (yetzer ha-ra) loi Jumala, jotta ihmiset voisivat saada täydellisen siunauksen - palkinnon tulevassa maailmassa. Kuklin viittaa Vilna Gaoniin, joka sanoi, että "huonon alun" edut ovat implisiittisiä. Tutkielmassa "Bava Batra" "yetser ha-ra" rinnastetaan täsmälleen Saatanaan. Ihmisen kuolevaisuus juutalaisten teologien mukaan saa hänet lähestymään Luojaa ja täyttämään hänen käskynsä. Rabbi Kuklinin mukaan Saatana ei ansaitse tulla kirotuksi. Siitä huolimatta juutalaiset pyytävät rukouksissaan Jumalaa suojelemaan heitä Saatanalta. He uskovat, että vain yksi päivä vuodessa on vapaa sen vaikutuksesta - Jom Kippuriin.
Ajatus siitä, että pahan juuri on kätkettynä itse Jumalassa, kehitettiin keskiajan Kabbalassa, juutalaisten mystisessä opetuksessa. Zohar kertoo demonisesta Sephirothista nimeltä Kelippot tai Qliphoth (kuori, kuori). Nämä todellisuuden negatiiviset puolet ovat eräänlainen pahan "valtakunta". Heidät synnytti
Vastaukset 1
Vanhimmat
Zohar kertoo demonisesta Sephirothista nimeltä Kelippot tai Qliphoth (kuori, kuori). Nämä todellisuuden negatiiviset puolet ovat eräänlainen pahan "valtakunta". Heidät synnytti Geburah (Gevura) - Jumalan tuomitseva puoli ("Jumalan viha"), johon demonien kuningas Samael (toinen nimi Saatanalle), hänen vaimonsa Lilith ja heidän jälkeläisensä yhdistetään. Qlifoottisten "antimaailmojen" ilmaantumista selitetään eri tavoin - kabbalistit näkevät ne esimerkiksi "pilkkana" jumalallisesta luomuksesta tai "laittomasta seksuaalisuudesta".