jonka aloitti SDP kokous päätöksellään niukasti. alkoi 28.1.1918. Stalin oli kätilönä SDP puoluekokouksessa marraskuussa 1917, yllyttäen aseelliseen kapinaan.
Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta teki sen ”ketunhäntä kainalossa” – Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomesta, sillä Lenin kumppaneineen EI suinkaan sietänyt itsenäisen demokraattisen Suomen syntyä.
Lisäksi Venäjä yllytti osan suomalaisista punikeista nousemaan kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan, sekä aseisti kapinalliset.
Suomen laillisen hallituksen Armeijan ylipäällikkönä toiminut kenraali Mannerheim käski aloittaa venäläisten joukkojen aseistariisunnan Pohjanmaalla:
”Olimme todella hyppäämässä tuntemattomaan, mutta päättäväisyyttä ei puuttunut, sen olin nähnyt koko Suomessa oloni ajan. Ja yrityksen onnistuminen perustui juuri päättäväisyyteen ja nopeuteen. Jos suojeluskunnat epäröisivät ja menettäisivät aikaa, niin eri varuskunnat ehtisivät kokoontua yhteiseen puolustukseen ja liittyä punakaarteihin, jolloin mahdollisuutemme saada ne riisutuksi aseista olisivat minimaaliset. Kärsimättömän jännittyneenä odotin siis Ylihärmässä ilmoituksia.
Jo yön aikana saapui hyviä tietoja, ja aamupäivällä 28. tammikuuta oli ilmeistä, että alkumenestys riitti varmistamaan tukialueen tuleville sotatoimille. Suurimmat varuskunnat, Vaasan, Seinäjoen ja Lapuan oli riisuttu aseista. Ennen toiminnan aloittamista oli puhelinyhteydet katkaistu. Sen jälkeen olivat suojeluskuntarivistöt – joissa vain kärkimiehillä oli kivääri – käyneet majoituspaikkojen kimppuun pimeän turvin, luottaen siihen vaikutukseen, jonka epäselvästi häämöttävät joukot tekisivät unenpöpperöisiin venäläisiin.
Päivän mittaan riisuttiin aseista yhä useampia varuskuntia. Missä toiminta oli viivästynyt, syntyi kuten oli odotettavissa todellisia taisteluita. Neljässä päivässä oli koko Etelä-Pohjanmaa vapautettu; 5 000 venäläistä oli pakotettu luovuttamaan aseensa, 8 000 kivääriä ja 34 konekivääriä saatu, minkä lisäksi tuli vielä 37 tykkiä, joukko kranaatinheittimiä ja melkoiset määrät varusteita ja ampumatarvikkeita. Sanoma aseistariisumisesta levisi kulovalkeana maakunnassa, eikä innostuksella ollut rajoja – ase kädessä tai aseetta halusi joka mies ja nuorukainen olla mukana! Suojeluskuntain
miesvahvuus lisääntyi päivä päivältä, ja vallatut aseet tulivat hyvään
tarpeeseen. Ei ollut luottamukseni noihin sisukkaisiin, isänmaallisiin miehiin ollut turha.
Nyt oli ennen kaikkea varmistettava tukialueemme etelästä tulevia hyökkäyksiä vastaan ja turvattava Haapamäen kautta itään kulkevat rautatieyhteydet. Tammikuun 29. päivän vastaisena yönä rata räjäytettiin Haapamäen aseman eteläpuolelta. 31. päivänä varmistus työnnettiin 25 km etelään, Vilppulan kapeikkoon. Tämä tapahtuikin kreivin aikaan, sillä vain kahta päivää myöhemmin puhkesivat tällä kaistalla ankarat taistelut.” (G. Mannerheim;
Muistelmat I osa; 1951; sivu 264)
Suomettumisen aikana koko Vapaussota pyrittiin ”unohtamaan”, vaikka Venäjän osuus sodassa oli varsin merkittävä.
Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta teki sen ”ketunhäntä kainalossa” – Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomesta, sillä Lenin kumppaneineen EI suinkaan sietänyt itsenäisen demokraattisen Suomen syntyä.
Lisäksi Venäjä yllytti osan suomalaisista punikeista nousemaan kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan, sekä aseisti kapinalliset.
Suomen laillisen hallituksen Armeijan ylipäällikkönä toiminut kenraali Mannerheim käski aloittaa venäläisten joukkojen aseistariisunnan Pohjanmaalla:
”Olimme todella hyppäämässä tuntemattomaan, mutta päättäväisyyttä ei puuttunut, sen olin nähnyt koko Suomessa oloni ajan. Ja yrityksen onnistuminen perustui juuri päättäväisyyteen ja nopeuteen. Jos suojeluskunnat epäröisivät ja menettäisivät aikaa, niin eri varuskunnat ehtisivät kokoontua yhteiseen puolustukseen ja liittyä punakaarteihin, jolloin mahdollisuutemme saada ne riisutuksi aseista olisivat minimaaliset. Kärsimättömän jännittyneenä odotin siis Ylihärmässä ilmoituksia.
Jo yön aikana saapui hyviä tietoja, ja aamupäivällä 28. tammikuuta oli ilmeistä, että alkumenestys riitti varmistamaan tukialueen tuleville sotatoimille. Suurimmat varuskunnat, Vaasan, Seinäjoen ja Lapuan oli riisuttu aseista. Ennen toiminnan aloittamista oli puhelinyhteydet katkaistu. Sen jälkeen olivat suojeluskuntarivistöt – joissa vain kärkimiehillä oli kivääri – käyneet majoituspaikkojen kimppuun pimeän turvin, luottaen siihen vaikutukseen, jonka epäselvästi häämöttävät joukot tekisivät unenpöpperöisiin venäläisiin.
Päivän mittaan riisuttiin aseista yhä useampia varuskuntia. Missä toiminta oli viivästynyt, syntyi kuten oli odotettavissa todellisia taisteluita. Neljässä päivässä oli koko Etelä-Pohjanmaa vapautettu; 5 000 venäläistä oli pakotettu luovuttamaan aseensa, 8 000 kivääriä ja 34 konekivääriä saatu, minkä lisäksi tuli vielä 37 tykkiä, joukko kranaatinheittimiä ja melkoiset määrät varusteita ja ampumatarvikkeita. Sanoma aseistariisumisesta levisi kulovalkeana maakunnassa, eikä innostuksella ollut rajoja – ase kädessä tai aseetta halusi joka mies ja nuorukainen olla mukana! Suojeluskuntain
miesvahvuus lisääntyi päivä päivältä, ja vallatut aseet tulivat hyvään
tarpeeseen. Ei ollut luottamukseni noihin sisukkaisiin, isänmaallisiin miehiin ollut turha.
Nyt oli ennen kaikkea varmistettava tukialueemme etelästä tulevia hyökkäyksiä vastaan ja turvattava Haapamäen kautta itään kulkevat rautatieyhteydet. Tammikuun 29. päivän vastaisena yönä rata räjäytettiin Haapamäen aseman eteläpuolelta. 31. päivänä varmistus työnnettiin 25 km etelään, Vilppulan kapeikkoon. Tämä tapahtuikin kreivin aikaan, sillä vain kahta päivää myöhemmin puhkesivat tällä kaistalla ankarat taistelut.” (G. Mannerheim;
Muistelmat I osa; 1951; sivu 264)
Suomettumisen aikana koko Vapaussota pyrittiin ”unohtamaan”, vaikka Venäjän osuus sodassa oli varsin merkittävä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomessa oli järjestetty vapaat ja rehelliset eduskuntavaalit 1.-2.10.1917. Niissä vaaleissa punaiset, eli sosiaalidemokraatit menettivät enemmistön Eduskunnassa saaden 92 paikkaa ja 44,8% äänistä. Edustajapaikkoja väheni 11.
Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917. Äänestyksen itsenäisyysjulistuksesta voittivat porvaripuolueet äänin 100/88 – sosialistien vastustaessa. Niin, Suomi oli demokratia jo ennen itsenäistymistä.
Venäjä halusi punakapinan
Venäjän johto halusi, että punaiset kaappaavat vallan Suomessa ja johdattavat Suomen takaisin Venäjän vallan alle. Siksi Venäjän johdon edustajat yllyttivät useaan otteeseen suomalaisia punaisia (sosiaalidemokraatteja) nousemaan kapinaan.
Venäjä aseisti kapinalliset ruhtinaallisesti. Siis kapinalliset eivät ostaneet aseita, eivätkä varastaneet niitä, vaan saivat aseensa Venäjän johdon käskystä Venäjän asevoimien varastoista.
SDP:ssä valta vallankumouksellisille
Kaikki suomalaiset sosiaalidemokraatit eivät suinkaan kannattaneet kapinaan nousua, mutta vallankumousta haluavat saivat vallan puolueessa.
26.1.1918 iltapäivällä SDP:n toimeenpaneva komitea päätti liikekannallepanosta ja vallankumouksen aikataulusta. Toiminta päätettiin aloittaa 27.1 klo 22. Onneksi tieto kumoushankkeesta oli kuitenkin vuotanut, joten Suomen laillisen hallituksen jäsenet joko matkustivat Vaasaan tai piiloutuivat. Siten hanke senaattoreiden vangitsemiseksi epäonnistui.
Vallankumousjulistus allekirjoitettiin 27.1.1918
Vallankumousjulistus Suomen kansalle.
Suomen työväenluokan suuren vallankumouksen hetki on lyönyt.
Tänä päivänä on pääkaupungin työväki uljaasti kukistanut sen synkän harvainvallan päämajan, joka alkoi verisen sodan omaa kansaansa vastaan.
Rikoksellisen senaatin jäsenet valmistelivat maan pääkaupungissakin inhoittavaa veljesveren vuodatusta ja salakavalaa hyökkäystä Suomen järjestäytyneen työväen kimppuun. Samalla he tekivät itsensä syypäiksi niin julkeaan valtiopetokseen, että pyysivät vieraiden valtioiden monarkistisia hallituksia lähettämään murhajoukkoja Suomen työtätekevää kansaa teurastamaan. Koko kansamme vapaus ja elämä oli täten suuressa vaarassa.
Nyt on lahtarisenaatilta otettu valta pois. Sen rikoksellisen jäsenet olemme määränneet vangittaviksi, missä ikinä heidät tavataan, sillä vankilassa olisi aikoja sitten ollut sellaisten kansan vihollisten paikka.
Kaikki valtiovalta on päätetty ottaa tämän maan työtätekevän kansan omiin luotettaviin käsiin.
——
Sosialidemokratien Puoluetoimikunnan valtuuttamana Suomen työväen vallankumouksen korkeimpana elimenä me nyt julistamme, että
kaikki vallankumouksellinen valta Suomessa nyt kuuluu järjestyneelle työväelle ja sen vallankumouselimille.
Maan sosialidemokraattinen v a l l a n k u m o u s h a l l i t u s muodostetaan nyt heti. Sen jäsenistä julkaistaan tieto ensi tilassa.
—–
Työväen vallankumous on ylevä ja ankara. Se on ankara röyhkeille kansan vihollisille, mutta avulias turva kaikille sorretuille ja puutteenalaisille.
Luottakaa työväen vallankumouksen voimaan! Sen on vielä toisilla seuduilla taisteluja tehtävä. Mutta vastustamattomasti se vie nyt lippunsa voittoon!
Uskomme varmasti, että työtätekevän kansamme niin nykyiset kuin tulevatkin polvet vielä moneen kertaan siunaavat tätä vallankumousta, josta on alkava Suomen uusi, onnellisempain olojen aika.
Helsingissä, 27 päivänä tammikuuta 1918.
Suomen Työväen Toimeenpaneva Komitea.
Eero Haapalainen
puheenjohtaja
28.1.1918 Kapina on tosiasia
”Kun punaiset joukko-osastot yöllä ja aamulla tammikuun 28:tta vastaan tunkeutuivat Helsingin keskusosiin, eivät ne missään tavanneet vähintäkään vastarintaa, laukaustakaan ei ammuttu eikä ainoatakaan vihollista näkynyt. Tämä seikka oli omiaan saattamaan punaisen ylijohdon pahoin hämille. Siltasaarella oli viime päivien kuluessa yhä varmemmin arvioitu, että vallankumous tulisi käymään jokseenkin samaan kaavamaiseen tapaan kuin maaliskuun- ja marraskuun-mullistukset Venäjällä tahi kuten useimmat historian suuret vallankumoukset yleensä: lyhyesti mutta tulisesti kamppailua pääkaupungin kaduilla – venäläisten avustuslupauksiin luottaen arveltiin voitavan olla varma tuloksesta – vallattaisiin hallitusrakennukset, senaatin jäsenet vangittaisiin ja uusi hallitus julistettaisiin, jonka jälkeen toivottiin voitavan piankin nujertaa mahdollinen vastarinta maaseudulla. Mutta kun odotettua vastustusta ei Helsingissä syntynytkään, oli kadonnut pääedellytys tämän suunnitelman toteuttamiselta.
Hallituksenmuutosta ei enää voitu toimittaa siinä psykologisesti vaikuttavassa muodossa kuin oli ajateltu, ja punaisten joukkojen näytelmäntapainen esiintyminen ynnä toimeenpanevan valiokunnan veriuhmaa uhkuvat julistukset olivat – kilpistyessään kaupungin levollista ja passiivista tunnelmaa vastaan – pikemminkin omiaan saattamaan uudet vallantavoittelijat naurettavaan valoon.”[i]
Punakaartien tekemiä murhia
”Vangitsemiset ja vangittujen murhat alkoivat heti kapinan puhjettua, niin Helsingissä kuin muuallakin punaisten valtaan joutuneilla alueilla. Tällainen kiireinen toiminta noudatti sosialistien ohjelmajulistusta toisen osapuolen, eli porvariston poistamisesta historian näyttämöltä, kuten esimerkiksi Kansan Ääni vuoden 1917 syyskuun lopulla julkaisemassaan artikkelissa oli julistanut.”[ii]
”Niitä ammutaan kuin kulkukoiria, rauhallisia miehiä, joilla ei ole muuta syytä kuin että ovat kuuluneet suojeluskuntaan. Toisia etsitään heidän kodeistaan ja murhataan.”[iii]
”Varkauden punakaartilaiset olivat ampuneet heti kapinan puhkeamisen jälkeen tammikuun 29. päivän illalla kaksi henkilöä, kaupanhoitaja Taavetti Ryhäsen ja Lehtoniemen tehtaiden insinöörin Harald Staffansin. Helmikuun alussa he uhkasivat ampua panttivangeiksi ottamansa suojeluskuntalaiset, mikäli valkoiset yrittäisivät valloittaa kaupungin.”
Mene jo hoitoon.
Mannerheim kävi armejansa Venäjällä. Etenikin siellä upseeriksi ja arvostetuksi sotilaaksi.
Ota asioista selvää teinipelle.