Halla-aho vahvisti Demokratiaa

.
SDP:n Punikki-ÄäriVasemmisto ja MyrkynVihreät Luulee, että Vähemmistö Päättää Eduskunnan Kokoontumisen ! - ja kun näin Ei ole, niin Vasemmistoa " Vituttaa "

.

Eli kokoomuksen Kirsi Piha, Heikki Pursiainen ja Jukka Seppinen ovat vain somemölisijöitä?

Tässä Pursiaisen kolumni kahdessa osassa:

Ai mikä rasismi? Ei täällä ole mitään rasismia tai jos olikin irtisanouduimme siitä jo maanantaina

Viimeviikkoisten kohujen jälkeen jaetusta epätotuudesta on tullut hallitusta ylläpitävä liima. Onko valheessa eläminen silti liian kova hinta hyvänkään hallitusohjelman toteuttamisesta?

Hallitus ei hyväksy minkäänlaista rasismia. Hallituspuolueet ovat sitoutuneet yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Hallituksen jokainen ministeri irtisanoutuu rasismista ja sitoutuu aktiiviseen työhön sitä vastaan.

Jotain tämän tapaista pääministeri Petteri Orpo on toistellut viime viikon aikana milloin Helsingin Sanomissa, milloin A-studiossa, milloin Kesärannan pihalla, milloin Berliinissä, milloin hallituksen julkilausumassa.

On tietenkin synkkää, että pääministeri joutuu jatkuvasti vakuuttelemaan hallituksensa sitoutumista itsestään selviin avoimen yhteiskunnan perusperiaatteisiin.

Vielä synkemmäksi tilanteen tekee, ettei Orpon vakuuttelu oikein vakuuta. En yksinkertaisesti usko, että kaikki hänen hallituksensa ministerit ovat hylänneet rasismin saati sitoutuneet sen vastaiseen työhön.

Pääministerin jatkuvan vakuuttelun taustalla on – kuten lukija hyvin tietää – perussuomalaisten ministerien, erityisesti puolueen puheenjohtajan ja valtiovarainministeri Riikka Purran, rasistinen ja väkivaltaa ihannoiva kirjoittelu vuosien varrelta.

En turhaan kertaa näiden kirjoitusten sisältöä tässä, vaan ohjaan lukijan lukuisten aiheesta kirjoitettujen lehtijuttujen pariin.

Pyydän anteeksi sitä, mikä teki minusta ministerin

Perussuomalaiset ovat pyrkineet kuvaamaan kirjoituksiensa käsittelyn median ja vasemmiston natsijahdiksi. Totean siis varmuuden vuoksi, että en ajattele Purran tai muiden perussuomalaisten olevan natseja tai fasisteja.

Heistä monet, Purra mukaanluettuna, ovat kuitenkin lähteneet politiikkaan maahanmuuttovastaisesta skenestä, jonka yksi määrittelevä tekijä on rasistinen ja väkivaltafantasioilla pelaava “huumori”.

He ovat tämän skenen tuotteita, heidän poliittinen herätyksensä on tapahtunut tässä ympäristössä. Heidän järjestäytymisensä poliittiseksi liikkeeksi on sekin tapahtunut siellä.

Rasistinen nettiskene on auttanut heidät näyttöpäätteen valaisemista kellarikomeroista kristallikruunujen loisteeseen. Se on tehnyt heistä kansanedustajia, ministereitä ja puhemiehiä.

Onkin vaikeaa ymmärtää, miten Purra voisi uskottavasti irtisanoutua siitä, minkä ansiosta hän on nyt ministeri. Miksi uskoisin, kun hän pyytää anteeksi juuri niitä asioita, jotka nostivat hänet ja koko halla-aholaisen liikkeen politiikan huipulle?

Ei tietenkään ole mahdotonta, että ihminen hylkää kaiken, minkä varaan on rakentanut poliittisen uransa. Purra ei kuitenkaan osoita mitään merkkejä siitä, että hän olisi kokenut tällaisen arvojaan perusteellisesti ravistelevan, käänteentekevän suvaitsevaisen herätyksen.

Päinvastoin, hän on tehnyt kaikkensa osoittaakseen kannattajilleen että anteeksipyynnöt ja irtisanoutumiset ovat vain ulkoisen paineen vuoksi esitettyä näytelmää.

En usko anteeksipyyntöihin – eikä niihin usko kukaan muukaan

Kenties parhaiten tämän havaitsi Orpon ja Purran yhteisessä tiedotustilaisuudessa Kesärannassa viime keskiviikkona. Tilaisuuden alkupuolella Purra pyysi anteeksi kirjoituksiaan.

Vastatessaan sen jälkeen toimittajien kysymyksiin, Purra teki kuitenkin selväksi, ettei anteeksipyyntö ollut mitenkään vilpitön. Hän kertoi toimittajille pyytävänsä anteeksi nimenomaan aiheuttamaansa mielipahaa, kuten klassiseen epäanteeksipyyntöön kuuluu.

Sen jälkeen Purra jo puhuikin sujuvasti “huumorista” ja toisteli perussuomalaisten uhriutumisliturgiaa. Purra teki selväksi, että todellisia uhreja ovat vainotut perussuomalaiset, eivät rasismin ja väkivaltafantasioiden kohteet.

Kohokohta oli se, että Purra intoutui esittelemään rasistista väestönvaihtoteoriaa tilaisuudessa, jonka aihe oli hänen irtisanoutumisensa rasismista. Pääministeri seisoi vierellä ja kuunteli.

Samaan aikaan kun Purra esitti epäanteeksipyyntöään hänen puoluetoverinsa puhemies Jussi Halla-aho ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä huolehtivat omilla ulostuloillaan siitä, ettei kukaan varmasti luulisi anteeksipyyntöä todelliseksi.

Repe_RuutikaIlo kirjoitti:

Eli kokoomuksen Kirsi Piha, Heikki Pursiainen ja Jukka Seppinen ovat vain somemölisijöitä?

Tässä Pursiaisen kolumni kahdessa osassa:

Ai mikä rasismi? Ei täällä ole mitään rasismia tai jos olikin irtisanouduimme siitä jo maanantaina

Viimeviikkoisten kohujen jälkeen jaetusta epätotuudesta on tullut hallitusta ylläpitävä liima. Onko valheessa eläminen silti liian kova hinta hyvänkään hallitusohjelman toteuttamisesta?

Hallitus ei hyväksy minkäänlaista rasismia. Hallituspuolueet ovat sitoutuneet yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Hallituksen jokainen ministeri irtisanoutuu rasismista ja sitoutuu aktiiviseen työhön sitä vastaan.

Jotain tämän tapaista pääministeri Petteri Orpo on toistellut viime viikon aikana milloin Helsingin Sanomissa, milloin A-studiossa, milloin Kesärannan pihalla, milloin Berliinissä, milloin hallituksen julkilausumassa.

On tietenkin synkkää, että pääministeri joutuu jatkuvasti vakuuttelemaan hallituksensa sitoutumista itsestään selviin avoimen yhteiskunnan perusperiaatteisiin.

Vielä synkemmäksi tilanteen tekee, ettei Orpon vakuuttelu oikein vakuuta. En yksinkertaisesti usko, että kaikki hänen hallituksensa ministerit ovat hylänneet rasismin saati sitoutuneet sen vastaiseen työhön.

Pääministerin jatkuvan vakuuttelun taustalla on – kuten lukija hyvin tietää – perussuomalaisten ministerien, erityisesti puolueen puheenjohtajan ja valtiovarainministeri Riikka Purran, rasistinen ja väkivaltaa ihannoiva kirjoittelu vuosien varrelta.

En turhaan kertaa näiden kirjoitusten sisältöä tässä, vaan ohjaan lukijan lukuisten aiheesta kirjoitettujen lehtijuttujen pariin.

Pyydän anteeksi sitä, mikä teki minusta ministerin

Perussuomalaiset ovat pyrkineet kuvaamaan kirjoituksiensa käsittelyn median ja vasemmiston natsijahdiksi. Totean siis varmuuden vuoksi, että en ajattele Purran tai muiden perussuomalaisten olevan natseja tai fasisteja.

Heistä monet, Purra mukaanluettuna, ovat kuitenkin lähteneet politiikkaan maahanmuuttovastaisesta skenestä, jonka yksi määrittelevä tekijä on rasistinen ja väkivaltafantasioilla pelaava “huumori”.

He ovat tämän skenen tuotteita, heidän poliittinen herätyksensä on tapahtunut tässä ympäristössä. Heidän järjestäytymisensä poliittiseksi liikkeeksi on sekin tapahtunut siellä.

Rasistinen nettiskene on auttanut heidät näyttöpäätteen valaisemista kellarikomeroista kristallikruunujen loisteeseen. Se on tehnyt heistä kansanedustajia, ministereitä ja puhemiehiä.

Onkin vaikeaa ymmärtää, miten Purra voisi uskottavasti irtisanoutua siitä, minkä ansiosta hän on nyt ministeri. Miksi uskoisin, kun hän pyytää anteeksi juuri niitä asioita, jotka nostivat hänet ja koko halla-aholaisen liikkeen politiikan huipulle?

Ei tietenkään ole mahdotonta, että ihminen hylkää kaiken, minkä varaan on rakentanut poliittisen uransa. Purra ei kuitenkaan osoita mitään merkkejä siitä, että hän olisi kokenut tällaisen arvojaan perusteellisesti ravistelevan, käänteentekevän suvaitsevaisen herätyksen.

Päinvastoin, hän on tehnyt kaikkensa osoittaakseen kannattajilleen että anteeksipyynnöt ja irtisanoutumiset ovat vain ulkoisen paineen vuoksi esitettyä näytelmää.

En usko anteeksipyyntöihin – eikä niihin usko kukaan muukaan

Kenties parhaiten tämän havaitsi Orpon ja Purran yhteisessä tiedotustilaisuudessa Kesärannassa viime keskiviikkona. Tilaisuuden alkupuolella Purra pyysi anteeksi kirjoituksiaan.

Vastatessaan sen jälkeen toimittajien kysymyksiin, Purra teki kuitenkin selväksi, ettei anteeksipyyntö ollut mitenkään vilpitön. Hän kertoi toimittajille pyytävänsä anteeksi nimenomaan aiheuttamaansa mielipahaa, kuten klassiseen epäanteeksipyyntöön kuuluu.

Sen jälkeen Purra jo puhuikin sujuvasti “huumorista” ja toisteli perussuomalaisten uhriutumisliturgiaa. Purra teki selväksi, että todellisia uhreja ovat vainotut perussuomalaiset, eivät rasismin ja väkivaltafantasioiden kohteet.

Kohokohta oli se, että Purra intoutui esittelemään rasistista väestönvaihtoteoriaa tilaisuudessa, jonka aihe oli hänen irtisanoutumisensa rasismista. Pääministeri seisoi vierellä ja kuunteli.

Samaan aikaan kun Purra esitti epäanteeksipyyntöään hänen puoluetoverinsa puhemies Jussi Halla-aho ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä huolehtivat omilla ulostuloillaan siitä, ettei kukaan varmasti luulisi anteeksipyyntöä todelliseksi.

Ei täällä ole mitään rasismia missään

Kaiken tämän jälkeen kenellekään ei voinut jäädä mitään harhaluuloja anteeksipyynnön tai perussuomalaisten rasisminvastaisuuden aitoudesta. Erityisesti perussuomalaisten hallituskumppaneille ei voinut jäädä asiasta epäselvyyttä.

Kukaan muissa hallituspuolueissa ei todellisuudessa voi uskoa Purran anteeksipyyntöihin tai äkilliseen uskoontuloon. Kukaan ei voi pitää perussuomalaisten sitoutumista rasismin vastaiseen työhön yhtään sen uskottavampana kuin minäkään.

Kokoomusta ja RKP:ta ei pidä hallituksessa luottamus perussuomalaisten antirasismiin, vaan ihan arkinen valtapolitiikka.
Tätä ei kuitenkaan voida ilmeisistä syistä sanoa ääneen. Siksi ainoa vaihtoehto on teeskennellä hartaasti uskoa Purran ja perussuomalaisten valaistumiseen.

Seurauksena on, että tämä kaikille täysin läpinäkyvä ilmeisen totuuden välttely leimaa tästedes kaikkea hallituksen toimintaa.

Mitä tahansa hallitus tekeekin, mitä tahansa pääministeri sanookin, kaikessa tuoksuu aina tämä sitoutuminen yhteiseen epätotuuteen.

Totuudellakin on oma arvonsa

Ymmärrän hyvin, että pääministeri on tuskaisessa paikassa. Hallitusohjelmassa on paljon hyviä asioita, joiden kokoomuksen jäsenenä toivon edistyvän. Osa asioista on myös sellaisia, joita on helpompi ajaa tässä hallituspohjassa kuin missään toisessa. Hallituksen kaatuminen tarkoittaisi näistä luopumista.

Vaihtoehdot ovat huonoja, koska hallituksen hajoaminen antaisi alan mestareille perussuomalaisille tilaisuuden todelliseen uhriutumisen karnevaaliin.
Kuka tietää millainen hallitus saataisiin aikaan ja missä aikataulussa, tarvittaisiinko uudet vaalit, mikä niiden tulos olisi ja niin edelleen. Epävarmuutta ja sekavuutta seuraisi.

Politiikassa on kuitenkin kysymys muustakin kuin lyhyen aikavälin taktisesta pelistä. Sitoutuminen avoimen yhteiskunnan perusarvoihin on tätä tärkeämpää.

Kysymys ei ole vain meidän suvaitsevaisten natuviinejä lipittävien oikeistoliberaalien tarpeesta tuntea olevansa hyvän puolella. Hallituksen teeskentely kertoo rodullistetuille ja vähemmistöihin kuuluville suomalaisille, että sitoutuminen heidän hyvinvointiinsa on vain ulkoa opeteltua veisuuta. Se voidaan myydä, kunhan saadaan pantua Hakaniemelle luu kurkkuun.

Olen myös sitä mieltä, että ihan vaan totuudellakin on arvonsa. Rasismin väittäminen olemattomaksi vastoin omien silmien ja korvien ilmeistä todistusta on surkeaa ihmisten älyn ja demokratian halveksuntaa.

Tiedän, että täältä kesäiseltä olutkapakan terassilta on helppo viisastella. Minun paikkani ei luonnollisestikaan ole jakaa toimintaohjeita itseäni viisaammille.

Valheessa eläminen on silti aika kova hinta hyvänkin hallitusohjelman toteuttamisesta.