bulimikot, onko teilläkin sellasta että toivoisitte että teillä ois anoreksia? Mitä se tarkottaa että toivoisin onnistuvani siinä? Tunnen itseni jotenkin.. sekopäiseksi..?
ihailetteko anorektikoita?
miiiia8876
181621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minusta tuntuu vähän samalta. Jos olisin anorektikko, olisin jotenkin "onnistunut". Kuulostaa kamalalta, mutta en voi sille mitään. Olisi ihanaa olla niin upean laiha, eikä kukaan ikinä voisi sanoa minua läskiksi ja kaikki vaatteet sopisivat. Yritän koko ajan laihduttaa. Pitäisi varmaan puhua ammattiauttajalle, koska kaikki joille yritän puhua, juoksevat karkuun tai sanovat kyllästyneesti "just, taas päästiin tähän lihavuus-aiheeseen". Toisaalta, en edes halua puhua tästä kenellekään. Ongelmallinen tilanne :S Onko sinulla bulimia? Minä olen melkoisen alkuvaiheessa, mutta silti jo tuntuu, etten jaksa päästä tästä eroon :(
haluaisin olla anorektikko!!! olis mun unelmien täyttymys jos vaan saisin olla kaunis ja laiha, vois pitää minkälaisia vaatteita vaan eikä näyttäs karmeelta ihraporsaalta niinkuin nyt... lisäks kaikki ihailis mun vartaloo, miten hoikka ja muodikas oisin... rannallekin tai uimahalliin kehtaisi mennä, vieläpä bikineissä! mutta ei. minut on tuomittu olemaan läski, sairas punkero ikuisiksi ajoiksi.(tosin onhan anoektikotkin sairaita, mutta niillä sentään jotain mitä me bulimikot ei saada, upea, hoikka vartalo)
Helpottavaa tietää että on muitakin jotka ajattelevat kuin minä :) Aina kun sovitan vaikka jotain bikineitä kaupassa, näen peilistä kammottavan läskikasan, ja sovituskopin ulkopuolella on kuva kauniista hoikasta mallista samat bikinit päällään. Masentava tunne. Oletteko aina ihailleet anorektikoita? Minä en, mutta ajatusmaailmani on hieman muuttunut sen jälkeen kun aloitin oksentamisen. En edes ole varma, olenko mitenkään sairas, koska ei tunnu siltä, mutta ainakin täällä minulle on sanottu, että bulimiaa tämä on. Minussa on varmaan joku vika, etten pysty laihtumaan, vaikka kuinka yritän. :(
saisinpa jotenki käännettyy tän bulimian anoreksiaks..
siis oonko mä ainut joka EI haluais anoreksiaa/ anorektikon vartaloa??? nehän on ihan järkyttävän näköisiä!
Et ole tainnut koskaan anorektikkoa nähdäkään.
Totta.. Kyllä usein toivon että olisin tarpeeksi vahva vastustamaan ruokaa.. Sairaassa mielessäni ajattelen kuinka paljon helpompaa olisi vain vastustaa ruokaa kun syödä ja oksentaa kaikki pois. Haluaisin vaihtaa bulimiareksiani anoreksiaan.. Huoh.. typerää tiedän.
Mä en todellakaan ole mikään asiantuntija näissä syömishäiriö jutuissa mutta mitä nyt äkkiseltään tulee mieleen...
ANOREKSIAN VAARAT
- nukkaa kerääntyy vartalolle
- ei voi juosta, paikat menee (osteoporoosi)
- hiuksia lähtee, hiuksien kunto todella surkea
- luihin sattuu, hyvä jos voi edes kävellä
- SIIHEN VOI KUOLLA. Niin voi toki myös bulimiaan.
Rakkaat ihmiset, tajutkaa... TEITÄ rakastetaan. Teidän halutaan olevan onnellisia
entä jos me ei itse haluta olla onnellisia? ja me kyllä tiedämme anoreksian vaarat.
kyllähän minäkin ennen hymyilin, mutta ei siitä hyötyä ollut.. :)
http://nikc.fdns.net/~nikke/collected/pics/skeleton_on_the_beach.jpg
Kahdehdittava, upea vartalo?
Anoretikot usein näyttävät kaksikymppisenä kolmikymppiseltä, kolmikymppisenä viisikymppiseltä, jne.. Iho on kalpea, silmät syvällä päässä, posket kuopalla, hiukset ohentuneet/lähteneet, jne.
Elimistö on huonossa kunnossa (hampaat ja luusto helposti rikkoutuvaa, sisäelimet huonossa jamassa, sairauksia, jne.).
Puhumattakaan henkisistä seikoista, kuten yksinäisyydestä ja henkisestä pahoinvoinnista.
Ja tuo on teistä kaunista. Sairasta se on.
Niin, minäkin toivoisin että minulla olisi mieluummin anoreksia bulimian sijaan. Voisin olla laiha ja edes sitten nauttia kavereiden ja poikien hyväksyntää laihana. Ehkä kuvittelen että sitä hallitsisin, vaikka luuloni taitaa olla aika harhaa kun en pysty bulimiaanikaan hallitsemaan millään tavalla.
"...poikien hyväksyntää laihana..." voi tyttö kuule, harva poika tai mies haluaa luurankoa tyttöystäväkseen.
minua ainakin riparilla nimenomaan pojat sanoivat läskiksi. eivät kaikki, mutta pari. ja muutenkin kaikki pojat nauravat minulle. ja pilkkaavat. voi johtua myös luonteestani, mutta varmasti myös läskeistä. haluaisin kuihduttaa itseni olemattomiin, niin kukaan ei enää nauraisi! :)
samoin. en kyllä oo ylipainonen BMI on 20. Kaikki mun kaverit on sellasii ballerinoja joiden painoindeksi on jotain 16 et...
kavereiden ja miesten takia?
En ymmärrä...jos kaverinne eivät hyväksy teitä muutoin kuin anorektisen laihoina, niin onko teidän pakko tehdä niin kuin he haluavat?
Tiedän, että eräs oma ystäväni ihalilee suuresti anorektikkoja ja on muutenkin todella ulkonäkökeskeinen.
Hän ei välitä yhtään ihmisten sisäisestä puolesta, vaikka niin väittääkin sopivissa yhteyksissä.
En halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä nykyisin.
Jos taas oksennatte ja laihdutatte miesten takia, niin mitäs ideaa siinä on?
Eivät useimmatkaan sellaista halua.
Sopivan hoikan ja kauniin, mutta anorektinen nainen on kaikkea muuta kuin kaunis.
Olen ehkä huono arvostelemaan, itse tavoittelen laihuutta yli kaiken, vaikka muiden mielestä olenkin liian laiha jo nyt.
Silti yritän saada vielä edes 5 kiloa pois...
Tämä ei ole mitenkään mukavaa, mutta minun on pakko laihduttaa.
Haluaisin olla kuten muut, nauttia elämästä.
Häpeän ja samalla skitsofreenisesti nautin ulkomuodostani sitä enemmän, mitä laihemmaksi muutun vähä vähältä.
Se on hidasta...monta vuotta kitukuureja takana.
En uskalla syödä normaalisti, vaikka haluaisin.
Välillä tunnen olevani itsekin aivan sopiva, mutta sitten jokin pakko taas ajaa laihduttamaan, vaikken edes halua ruman luisevaa vartaloa, vaan sellaisen sopivan.
Laihdutan itseni takia, vain itseni.
Se on ainut "järkevä" syy, miksi laihduttaa.
Jos laihdutatte vain toisten hyväksynnän toivossa, voin sanoa, että sitä ei saavuteta laihtumalla.
Yhtä julmaa tai julmempaa elämä on laihalle, kuin normaalille ihmiselle.
Mikään ei muutu kilojen karistessa.
Ainoa ero on, että jos ensin olette olleet hieman pullukoita, ja teitä on arvosteltu siitä, niin laihana teitä haukutaan, koska näytätte sairailta luurangoilta.
Kyllä mäkin mielummin anorektikko olisin kun bulimikko...Ahmimista ja oksentelua häpeää aina jonkin verran, mutta laihtumisesta ja siitä että pystyisi vastustamaan ruokaa olisi vain ylpeä...Turhaan yritän kääntää tätä anoreksiaksi, en mä siihe pysty, mutta yritän silti...Kun on koko ala-aste hakuttu läskiks ja perheessä läski sanaa käytetään päivttäin usein(ja se sattuu todella joka kerta ja saa vaan oksentamaan enemmän ja useammin), niin olisi mahtavaa kun voisi näyttää että nyt mä olen laiha eikä ketään voi enää sanoa mua läskiks! Vaikka sitten kuolisinkin siihen, niin olisin ainakin näyttänyt niille! Ja miettisivät ehkä ennen kun seuraavan kerran sanoisivat sanana läski tai lihava, näkisivät miten se voi vaikuttaa siihen joka sen kuulee...