Punaviherkapinassa ei ole kyse oikeusvaltion puolustamisesta.

Se on pyhää kulttuurisotaa oikeistoa vastaan, keinolla millä hyvänsä.

Huomionarvoista kapinassa on se, että kapinalliset eivät hyökkäilyssään noudata sellaisia etikettejä, normeja, hyveitä, moraalisia ja eettisiä seikkoja yms., joilla kuitenkin muutoin verhoilevat itsensä esittäessään hyviksiä. Tällä he paljastavat todellisen luontonsa. He ovat faktisesti pahiksia, tuholaisia, hyvinvointia nakertavia termiittejä. Sitä luontoa kuvaa edelleen se, kuinka he puolustavat kyseenlaista ja hyväksymätöntä käytöstään termeillä, kuten "sananvapaus", "lehdistönvapaus" jne., sekä pyhittävät keinonsa, "koska rasismi", "koska persut".

Toinen huomionarvoinen asia on se, että he oikeuttavat etikettien yms. rikkomisen myös tekaistuilla tai vääristellyillä rasismisyytöksillä, kuten mm. tapaus "mustat säkit" todistaa. Tai suoranainen foliohattuilu, kuten horinat pesukarhusta, mesimäyrästä jne.

Miten voimme enää koskaan luottaa vastuuta yli 5,5 miljoonan ihmisen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta tällaisille ihmisille, jolle mikään ei ole pyhää, paitsi oma sota ja voitto? Joka kerta, kun kansa äänestää punavihreät valtaan, he saavat mahdollisuuden rakentaa omaa utopiaansa, jossa he määräävät, kuka saa tulla mukaan, millä ehdoilla, ja miten yhteiskunta toimii.

-Totalitarismi-
-1918-