Näinä aikoina on eräs sana,Demokratia,esiintynyt runsaasti tiedotusvälineissä.
Viimeksi tuota sanaa on hoettu Ranskan Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosten jälkeen.
Mikä onkaan tuon sanan merkitys länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa.
Lähes inflaation kokenut sana kaikuu ”hyvinvointi”-valtioissamme,joissa ihmiset jonottavat ruokaa pelastusarmeijalta,toisten syödessä kaviaaria ja juodessa shampanjaa.
Maailmanlaajuisesti tilanne on vielä pahempi,täällä yhteiskunnan ulkopuolinen ei sentään kuole nälkään,ainakaan vielä,mutta muilla mantereilla se on arkipäivää.
Perustarpeiden tyydyttämiseen riittäisi maailman köyhille-niille 80 prosentille väestöstä-muutama prosentti vuotuisista asevarustelumenoista.
Aika sympaattisia ötököitähän me markkinatalousihmiset olemme,omista lajitovereista emme paljon välitä.
Tasa-arvo on aika kaukana Suomestakin.
Parin-kolmensadantuhannen kokonaan työtä vaille olevan ihmisen lisäksi yhteiskuntaamme rasittaa saman verran osa-aikaista työtä tekevää,joista suurin osa ei elantoaan muutaman viikkotunnin työstä saa.
Vaan tilastoissa ei heitä näy.
Valitettavaa todettavaa onkin se seikka,että niin ylistetty länsimainen yhteiskuntamme on teknologisesti kehittyneempi kuin koskaan,mutta henkisesti jurraamme paikoillaan ja jopa olemme ottaneet takapakkia joissakin asioissa.
Onko hyvinvointi sama kuin talouskasvu?
Markkinataloudessahan se on elinehto työllisyyden parantamisessa ja hyvinvoinnin tuottamisessa.
Sekin vain jakaantuu valikoivasti,niillä joilla jo ennestään menee hyvin,asema paranee,kun taas köyhimmät hyötyvät suhteessa vähemmän,alin luokka taas köyhtyy radikaalisti.
Yhdysvallat on hyvä esimerkki.
Koko 90-luvun jatkunut talouskasvu rikastutti kaikista eniten maan rikkaimpia ja keskiluokka,joka paiski töitä enemmän kuin koskaan,itse asiassa menetti tulojaan.
Työttömyys saatiin pysymään alhaalla minimaalisella sosiaaliturvalla,sitä täytyi ja täytyy hakea,kun alimmissa yhteiskuntaluokissa edes kokopäivä työn ansiot eivät riitä elämiseen.
Moni yhdysvaltain pientä työttömyysprosenttia mainostaessaan ei muista tai tiedä sitä seikkaa,että k.o maan asukkaista kolmisen miljoonaa istuu vankiloissa ja heitähän ei lueta työvoimaksi.
Minkähänlaisen talouskasvun muuten Suomi tarvitsisi,että häivyttäisimme työttömyys armeijamme?
Hukkuisimmekohan omaan paskaamme,jotta pääsisimme sellaiseen kulutukseen,joka loisi työpaikkoja merkittävästi.
Jotenkin epäloogista,kun ympäristöämme päinvastoin pitäisi säästää tuleville polville.
George Sorosin lausuma,”Kapitalismi on tuhoisampaa maapallomme,kuin mikään totalitäärinen järjestelmä”on aika vahvasti heitetty,maailman suurimpiin kuuluvalta pääomasijoittajalta.
Jotenkin on tunne,että nykyjärjestelmämme romahtaa jossakin välissä,aivan kuten kävi muinaiselle Roomalle.
Se ei varmasti kaadu samanlailla kuin kommunismi,siis Neuvostoliittolainen malli,mutta ehkä jonkinlainen rappio tuhoaa sen sisältäpäin.
Mikään maa ei toimi kansan jakaantuessa selvästi kahtia,jo nyt mm.Argentiinassa nähdään merkkejä,miten IMF on saanut osaltaan omilla toimillaan valtion sekaisin.
Ehkä shoshiaalidemokraateilla ynnä samansuuntaista ajatusmaailmaa edustavilla olisi pieni peiliin katsomisen paikka,ennenkuin ruvetaan haukkumaan vaikkapa Le Penin äänestäjiä.
On ei toivottavaa,että ääriainekset pääsevät valtaan,mikä todennäköisesti Ranskassa ei tule onnistumaan.
Hyvänä puolena voidaan Ranskan Presidentinvaalien ensimmäisten kierrosten tuloksista pitää sitä että se ehkä käynnistää keskustelun nykyisestä poliittisesta apatiasta.
Mistä muuten nykypäivänä erottaa esimerkiksi suomessa demarin ja kokoomuslaisen kansanedustajan?
Viimeksi tuota sanaa on hoettu Ranskan Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosten jälkeen.
Mikä onkaan tuon sanan merkitys länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa.
Lähes inflaation kokenut sana kaikuu ”hyvinvointi”-valtioissamme,joissa ihmiset jonottavat ruokaa pelastusarmeijalta,toisten syödessä kaviaaria ja juodessa shampanjaa.
Maailmanlaajuisesti tilanne on vielä pahempi,täällä yhteiskunnan ulkopuolinen ei sentään kuole nälkään,ainakaan vielä,mutta muilla mantereilla se on arkipäivää.
Perustarpeiden tyydyttämiseen riittäisi maailman köyhille-niille 80 prosentille väestöstä-muutama prosentti vuotuisista asevarustelumenoista.
Aika sympaattisia ötököitähän me markkinatalousihmiset olemme,omista lajitovereista emme paljon välitä.
Tasa-arvo on aika kaukana Suomestakin.
Parin-kolmensadantuhannen kokonaan työtä vaille olevan ihmisen lisäksi yhteiskuntaamme rasittaa saman verran osa-aikaista työtä tekevää,joista suurin osa ei elantoaan muutaman viikkotunnin työstä saa.
Vaan tilastoissa ei heitä näy.
Valitettavaa todettavaa onkin se seikka,että niin ylistetty länsimainen yhteiskuntamme on teknologisesti kehittyneempi kuin koskaan,mutta henkisesti jurraamme paikoillaan ja jopa olemme ottaneet takapakkia joissakin asioissa.
Onko hyvinvointi sama kuin talouskasvu?
Markkinataloudessahan se on elinehto työllisyyden parantamisessa ja hyvinvoinnin tuottamisessa.
Sekin vain jakaantuu valikoivasti,niillä joilla jo ennestään menee hyvin,asema paranee,kun taas köyhimmät hyötyvät suhteessa vähemmän,alin luokka taas köyhtyy radikaalisti.
Yhdysvallat on hyvä esimerkki.
Koko 90-luvun jatkunut talouskasvu rikastutti kaikista eniten maan rikkaimpia ja keskiluokka,joka paiski töitä enemmän kuin koskaan,itse asiassa menetti tulojaan.
Työttömyys saatiin pysymään alhaalla minimaalisella sosiaaliturvalla,sitä täytyi ja täytyy hakea,kun alimmissa yhteiskuntaluokissa edes kokopäivä työn ansiot eivät riitä elämiseen.
Moni yhdysvaltain pientä työttömyysprosenttia mainostaessaan ei muista tai tiedä sitä seikkaa,että k.o maan asukkaista kolmisen miljoonaa istuu vankiloissa ja heitähän ei lueta työvoimaksi.
Minkähänlaisen talouskasvun muuten Suomi tarvitsisi,että häivyttäisimme työttömyys armeijamme?
Hukkuisimmekohan omaan paskaamme,jotta pääsisimme sellaiseen kulutukseen,joka loisi työpaikkoja merkittävästi.
Jotenkin epäloogista,kun ympäristöämme päinvastoin pitäisi säästää tuleville polville.
George Sorosin lausuma,”Kapitalismi on tuhoisampaa maapallomme,kuin mikään totalitäärinen järjestelmä”on aika vahvasti heitetty,maailman suurimpiin kuuluvalta pääomasijoittajalta.
Jotenkin on tunne,että nykyjärjestelmämme romahtaa jossakin välissä,aivan kuten kävi muinaiselle Roomalle.
Se ei varmasti kaadu samanlailla kuin kommunismi,siis Neuvostoliittolainen malli,mutta ehkä jonkinlainen rappio tuhoaa sen sisältäpäin.
Mikään maa ei toimi kansan jakaantuessa selvästi kahtia,jo nyt mm.Argentiinassa nähdään merkkejä,miten IMF on saanut osaltaan omilla toimillaan valtion sekaisin.
Ehkä shoshiaalidemokraateilla ynnä samansuuntaista ajatusmaailmaa edustavilla olisi pieni peiliin katsomisen paikka,ennenkuin ruvetaan haukkumaan vaikkapa Le Penin äänestäjiä.
On ei toivottavaa,että ääriainekset pääsevät valtaan,mikä todennäköisesti Ranskassa ei tule onnistumaan.
Hyvänä puolena voidaan Ranskan Presidentinvaalien ensimmäisten kierrosten tuloksista pitää sitä että se ehkä käynnistää keskustelun nykyisestä poliittisesta apatiasta.
Mistä muuten nykypäivänä erottaa esimerkiksi suomessa demarin ja kokoomuslaisen kansanedustajan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.