Olen aina uskonut Jumalaan. Mutta nyt on elämäni hajonnut palanen kerrallaan... Ja haluaisin vain kuolla. Koska mitään ei ole enää jäljellä ja haluaisin vain nukkua pois. Miksi itsemurha on edelleen tabu? Haluaisin vain saada rauhan, nukkua pois tästä tuskaisesta elämästä. Kaikkeni olen yrittänyt, mutta mitään ei ole jäänyt jäljelle. Tuntuu, että Jumalakin on minut hyljännyt.
Kun Jumala on hyljännyt
minut...
14670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos yrittäisit etsiä onnellisuutta elämän pienistä asioista tai koittaisit puhua ongelmistasi/pahasta olosta jonkun kanssa.
Kuulostaa siltä, että olet masentunut.
Jos tuollaista kurjaa oloa on jatkunut pitkään,
ja siihen liittyy itsetuhoisia ajatuksia,
kyse voi olla vakavasta masennuksesta.
Sinun kannattaa aloittaa masennuksen hoitaminen,
se on tauti, jota ei kannata itsellään pitää,
jottei se mene krooniseksi.
Lueskele vaikka näitä:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1995,1946
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=1
http://www.tohtori.fi/masennusklinikka/index.php3
http://www.masennus.com/
jos uskot kaikesta sydämestäsi, että jumalan poika Jeesus syntyi maan päälle,kuoli ja nousi kuolleesta sinun puolestasi ja pesee sinun syntisi pois niin olet pelastunut eikä mikään voi sinun voittoasi Kristuksessa ottaa pois jos hänen armoonsa uskot.tässä on parannus joka tautiin jos haluaa parantua.
siunausta kaikille
voi sentään. Ettäkö ihan?
Onko kyseessä taloudelliset vai rakkaudelliset asiat?
Minun käsitykseni Jumalasta on se että hän riisuu ihmisen kaikesta turhasta tarvittaessa jotta ihminen voisi kohdata luojansa oikealla tavalla.
Maalliset asiat kyllä piinaavat niin pitkään kun niiden antaa piinata.Niiden takana on usein paholainen.
Vain sielusi on se mistä taistellaan.Piru ei haluaisi päästää irti.Haluatko sinä pirusta?
Jumala on kanssamme aina.Jos siis vaan hyväksymme sen elämäämme.
Olisi kiva tietää tarkemmin tapahtumiasi, mutta luulen että ne ovat niitä tavallisia joista jo mainitsin ,jotta voisit ottaa askeleen lähemmäksi Jumalaa.
Mulla on ihan samanlainen olo. On niin pahat selkäkivut, että olis parempi kuolla pois. Tuskin pystyn tätä viestiä kirjottaan. Lääkärit ei muuta tee kun antaa kipulääkkeitä, jotka ei edes auta. Eikä ole rahaa mennä yksityiselle. Tuskin Jumala rakastaa, jos se edes on olemassa..
Tuo aihe..kivun kanssa eläminen. / Mikä on kivun sanoma?
Itselläni oli selkäkipuja tuossa kymmenisen vuotta sitten, kävin lääkärillä, ja otettiin kuvat ja hän sanoi että siellä on jokin "kuluma", se voi johtua siitä. Itse epäilin että munuaiset pragaa, vaikka ei se arvoissa näkynyt; ja olin vihainen itselleni kun muistelin mitä lääkkeitä nuorempana oli tullut syötyä huolettomasti, ja kaduin alkoholin juomista. Ehkä kipu olis psykosomaattista tai psyykkistä alkuperää, en tiedä; mutta valitsin sen seurauksena raittiuden.
Tuota kipua kesti monta kuukautta, ja en saanut nukuttua sen kanssa. Ajattelin kanssa noin, etten kestä, en halua elää; ja mun elämänhaluni katosi ajoittain. Yritin akupunktiota ja joogaa, ja rukoilin, ja koitin kasvisruokaa, mutta ei mikään vaikuttanut.
Sitten se lähti pois. Se tuli yhtä mystisesti kuin meni. Palasin normaaliin ruokavalioon. Se kipu ei enää palannut.
Tuo aika sai mut paljon pohtimaan että mitä on ihminen. Olemmeko me ruumis vai henki, ja kumpi hallitsee. Siinä kun on fyysisen kivun kanssa, oli sen kivun alkusyy mikä tahansa, niin se kipu hallitsee olemista. En voinut millään hyväksyä sitä ajatusta, etten itse hallitse itseäni. Se tuntui nöyryyttävältä.
Tuntui että olin vain jonkinlainen liha-rasva-ja-jännemöykky hermostoa ja kipua; ja henkeä ei ole edes olemassa. Tein silloin pranayamaa, hengitysharjoituksia; yritin saada tuntumaa henkeeni; pranaan, atmaan. Pelkäsin hirveästi; tuota aikaa leimasi pelko, paniikki. Pelko oli kuin musta muuri edessäni, enkä nähnyt sen taakse. Elämä tuntui loppuvan milloin tahansa; ja halusinkin kuolla.
Nyt jälkeenpäin ajatellen, se oli hirveän hedelmällinen aika. Se opetti itsekuria, ja se opetti tiedostamaan sisäisiä asioita. Opin huomaamaan missä kohtaa prana irtoaa kehkoista ja muutuu pranavaksi. Opin tuntemaan pranavan käsissä, ja aivoissa; ei mitenkään voimakkaasti, vaan ihan aavistuksena. Opin tekemään rentoutumistekniikoita. Opin keskittymään itseeni. Opin erottamaan oleellisen epäoleellisesta.
Ajattelen että kivulla on tarkoitus/sanoma... että ei ole sellaista kuin tarkoitukseton kipu. Silloinhan elämä ja Jumala olisi mieletön.
..lastaan. Minäkin olin jo toivoni menettämässä. Mutta sitten tuli enkelini Jumalan lähettämänä ja antoi avun hätää kärsivälle. Näytti suunnan valoon ja oikeaan elämään. Nyt kiitän Luojaani tästä lähettiläästä, joka sai minut kääntymään synkistä ajatuksistani takaisin tänne ihanaan maailmaan. Olen vihdoinkin saanut elämäni järjestykseen. Tosin jo toisen avioeron kautta, mutta ehkä kaikki nämä ja monet muut pahat asiat oli tarkoitettu minulle koettavaksi. Elämässä ei todellakaan mitään saa niin helposti. Ihmisen kuuluu saada tietty määrä myös vastoinkäymisiä, jotta osaisi sitten nauttia siitä hyvästä ja onnellisesta elämästään.
Voimia elämääsi. Sinä olet tärkeä ihminen eikä Jumala jätä sinuakaan - koettelee vain - ei hylkää. Lujaa uskoa, niin elämä hymyilee sinullekin.
Minä olen saanut nyt Luojaltani kaiken. Ja aion elää elämääni hänen toiveiden mukaan. Sydämessäni rauha ja rakkaus. Rakkaus, jota on nyt niin paljon annettavaksi myös uudelle elämääni astuneelle ihmiselle.
täsmällisempi selostus mitään?
Miten se enkeli tuli ja antoi avun?
..joskus Jumala rikkoo, että voi luoda uutta tilalle. Ehkä vähempi ei riitä. Me ihmiset pidämme sitkeästi kiinni omista ennakkoluuloista, mielipiteistä ja tahdosta.
En usko että itsemurha on keino paeta tilannetta, tai että olisi tuollaista kaipaamaasi "lepoa ja rauhaa". Voihan olla että sama Jumala joka on sut täällä "hyljännyt" tulee olemaan rajan tuolla puolen. Ja sitäpaitsi itsemurhan tekeminen on väärin läheisiä kohtaan; jos sellaisia on. Muut joutuu kärsimään.
Ei itsemurha ole mikään tabu, ainakaan mulle. Kyllähän tuo ajatus elämän kriiseissä on mieleen tullut; ja sen on joutunut käymään läpi.
Kannattaa elää. Kuolema on aika peruuttamatonta; tappaa sitten itsensä tai toisen.
Tuttu tunne itsellenikin. Olen itse myös ollut 37 vuotta uskossa, ja sen aikana olen ehtinyt kokeilemaan kaikkea mahdollista apua, mitä seurakunnat ja usko voi antaa. Elämäni aikana ei ole ollut montaakaan kivutonta päivää, ja useasti olen halunut myös kuolla. Jumala on antanut silti sellaista muuta, mitä en antaisi pois, enkä siksi vaihtaisi elämääni. Olen oppinut tuntemaan todellisen Jumalan monien vaikeuksien kautta.
Haluan sanoa sinulle yhden paikan raamatusta. "Muuttukaa mieleltänne ja hengeltänne". Positiivinen ajattelu ei siis ole turhaa, vaikka sitä paljon pilkataan. Meidän omat ajatukset luovat ympäristömme. Teen itse kovin töitä muuttuakseni myös mieleltäni, ja se on tuonut itselleni ulospääsytien monista vaikeuksista.
Jeesus teki uuden liiton häneen uskovien kanssa, hengenliiton. Jos kaikessa ajatuksissa ja teoissa motivaationamme on hengen hedelmät rakkaus ilo rauha kärsivällisyys lempeys yms. niin silloin kuljemme hengen johdatuksessa ja olemme uudessa liitossa. Tämä siis on meidän uskovien osuus, ja silloin Jumala pääsee myös meitä siunaamaan.
Usko ei riipu tunteista. Usko Jeesukseen on sydämen usko, joka suulla tunnustetaan.
9.Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.
[Jumalan Kansan Raamattu: Room. 10:9]
Koettellaan.. Joudun nyt lastenkotiin omista tekemisistäni ja pelkään kuolemaa taas. Mutta minulle on vastattu ja olen rauhoitumassa entisestä elämän tyylistäni. Pelkään vain uudessa paikassa, että saanko kavereita yms.
Minullakin on sydän, joka on nyt monissa palasissa ja epäilen, että Jumala korjaa sen jossain vaiheessa, ja sitten se pitää taas särkeä..
mä vastailin sun juttuus tos muulla otsikolla, vaan en ollu nähny tätä juttuu!
En rupee koko maailman nähden kertoon omii juttui, ni jos haluut, ni pistä kymysyksii mun g-sivulla olevaan osotteeseen !