Syynä oli heikko osumatarkkuus ja päivällä pelko Saksan hävittäjistä.
Britit eivät uskaltaneet lentää päivällä.
Ennen kuin Normandian maihinnousu alkoi kesäkuussa 1944, länsiliittoutuneiden ainoa keino uhata Saksaa oli ilmasota. Sotateollisuuden pommittamisessa oli kuitenkin iso ongelma: pommitustarkkuus oli erittäin surkeaa. Britit analysoivat, että vain murto-osa koneista osui edes kilometrien säteelle maalista. Sellainen pommitus ei paljon lentokone- tai panssarivaunutehdasta pysäyttänyt.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009738539.html
Britit eivät uskaltaneet lentää päivällä.
Ennen kuin Normandian maihinnousu alkoi kesäkuussa 1944, länsiliittoutuneiden ainoa keino uhata Saksaa oli ilmasota. Sotateollisuuden pommittamisessa oli kuitenkin iso ongelma: pommitustarkkuus oli erittäin surkeaa. Britit analysoivat, että vain murto-osa koneista osui edes kilometrien säteelle maalista. Sellainen pommitus ei paljon lentokone- tai panssarivaunutehdasta pysäyttänyt.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009738539.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
RAF:lle valkeni melko pian, että päiväpommitukset ilman hävittäjäsuojaa olivat mahdoton yhtälö. Tässä tilanteessa yötoiminta koettiin hätävarana, jonka tehottomuus kyllä huomattiin pian. Amerikkalaiset sen sijaan tulivat Eurooppaan lujassa uskossa siihen, että heillä oli maailman paras pommikone B-17, joka kykeni puolustautumaan hävittäjiä vastaan. Ja tässä koneessa piti olla maailman tarkin pommitähtäin, Norden. US Air Force joutui kantapään kautta oppimaan, ettei kumpikaan väite pitänyt paikkaansa ja se pisti vauhtia pitkänmatkan saattohävittäjien ja korkealla lentävien pommikoneiden kuten B-29, kehittämiseen
Miksi Neuvostoliitto aloitti öiset aluepommitukset Helsinkiin keväällä 1944?
Helsingin suurpommitukset olivat jatkosodassa helmikuussa 1944 Neuvostoliiton suorittamat kolme massiivista suurpommitusta Helsinkiin. Niiden tavoitteena oli murtaa suomalaisten puolustustahto ja pakottaa suomalaiset rauhaan. Pommitukset toteutettiin 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. päivien välisinä öinä. Josif Stalin oli saanut Teheranin konferenssissa vuonna 1943 Yhdysvaltain ja Ison-Britannian edustajilta luvan massiivisiin pommituksiin, joilla Suomi pakotettaisiin irtaantumaan sodasta Saksan rinnalla ja suostumaan Neuvostoliiton rauhanehtoihin.
Ensimmäinen pommitusyö 6.–7. helmikuuta 1944
Pommituksessa sai surmansa runsaat sata ja haavoittui noin 300 henkilöä. Rakennuksia tuhoutui tai vaurioitui yli 160 kappaletta. Henkilöuhrien suuri määrä muihin pommituksiin nähden selittyy ehkä osittain sillä, että hyökkäys oli paljon voimakkaampi kuin osattiin odottaa;
Toinen pommitusyö 16.–17. helmikuuta 1944
Tällä pommituskerralla henkilövahingot olivat huomattavasti pienemmät. 25 henkilöä kuoli ja 29 haavoittui. Rakennuksia tuhoutui 27 kappaletta ja vaurioitui 53 kappaletta.
Kolmas pommitusyö 26.–27. helmikuuta
Tuhot olivat suurin piirtein samaa luokkaa kuin toisen suurpommituksen jälkeen, vaikka tämä taistelu olikin ollut massiivisempi. Pommien seurauksena kuoli 21 henkeä ja haavoittui 35. Rakennuksia tuhoutui 59 ja vahingoittui 135. Raskas ilmatorjunta ampui 14 240 laukausta ja kevyt ilmatorjunta puolestaan 4 432 laukausta. Yhden yön ammustarvikekulutus oli noin 25 rautatievaunullista.
Tällä kertaa Helsinkiä oli pommittamassa 896 konetta, jotka pudottivat 5 182 kappaletta pommeja. Helsingin alueelle osui kuitenkin vain 290 pommia. Neuvostokoneita tuhottiin yhdeksän.