Purraan mustaa säkkiä ja ehtoollisleipää
Moraalisen kritiikin ensimmäisen kohteen tulee aina olla oma itse, malka omassa silmässä.
Janne Saarikivi, kolumni, HS
Hallituksen kipuilua seuratessani olen pohtinut kielen valtaa ja ehtoollisleipiä.
Ministeri joutui eroamaan ja muutama muu kiikkuu löysässä hirressä, vaikka hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään. Tämä lienee Suomessa ainutlaatuista.
Tällä kertaa kriisin syynä ovat sanat. Nyt tiedämme, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta. Mikä on sanottu suljetussa piirissä nimimerkin takaa, palaa vainoamaan sanojaansa.
Kansalaisjournalistit paaluttavat julkisen ja yksityisen rajat uusiksi. Huolenaiheena on suvaitsevaisuus, mutta poliitikon menneisyydessä ei suvaita harharetkiä. Somessa tai keskusteluryhmässä vuosia sitten sanotun katsotaan kertovan siitä, millainen poliitikko todella on. Yksityiset viestit ovat yhtä merkittäviä poliittisia viestejä kuin julkiset – elleivät jopa tärkeämpiä.
En pidä rasismista, mutta en minä tästäkään pidä.
Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjaan muodostui aikoinaan se, mikä on nykykielellä ”turvallinen tila”. Kyseessä oli turvallinen tila rasismille. Siellä pöhisi. Sai räksyttää sitä, mitä ei sopinut toreilla julistaa. Siksi juuri paikka olikin suosittu. Kyseessä oli räikeän puheen karnevaali, suuri rasismiperformanssi. Ei ihme, että sieltä on helppo leikata kammottavia rivejä Süddeutsche Zeitungin käännettäviksi.
Toivottavasti Scriptan vieraskirjan ja Hommaforumin keskustelukulttuurista kirjoitetaan vielä oikea diskurssianalyyttinen tutkimus. Siinä lähtökohtana ei tulisi olla tuon tai tämän ilmauksen kammottavuus, vaan vihaisen ja samalla karnevalistisen Suomen politiikkaa muuttaneen yhteisön muodostuminen ja kielenkäyttö.
Mutta nyt siis ehtoollisleivistä. Kristinuskon Jumala osaa nimittäin kaksoisviestinnän kuin perussuomalaisten mestari konsanaan. Kirkossa asiat eivät ole sitä, miltä näyttävät, vaan sitä, miksi ne uskossa muuttuvat. Papin löperö höpinä on Jumalan sanaa ja kuiva leipä Jumalan ruumis.
Monimerkityksisyys on myös politiikan kielen ydin. Kun puoluejohtaja sanoo, että musliminaiset ovat mustia säkkejä, hän sanoo samalla, että viis veisaa siitä, mikä on korrektia puhetta. Ja katso, kansa uskoo häneen. Tähän tottelemattomuuden eleeseen nojaa oikeistopopulismin kannatus.
Tällaiseen kasiluokkalaisen mölinään vastaa vasemmisto kuin holhoava opettaja. Se kertoo, miten pitää käyttäytyä, ja suhtautuu samalla kieleen kuin helluntaipastori. On puhuttava oikein: yhdenvertaisuus, miesoletettu, suvaitsevaisuus. Muita sanoja ja ilmaisutapoja ei suvaita. Niitä kohtaan on ”nollatoleranssi”.
Vaikka en rasismista tykkää minäkään, olen varma, että tämä strategia ei koskaan tule toimimaan.
Ehtoollisleipien äärellä opimme toisen kielen. Meiltä kysytään, kuka on lähimmäinen, ja vastataan, että se on siellä mustassa säkissä oleva ihminen. Nainen, joka järjestää kirjastossa kirjoja. Se on natsimeemejä lähettävä rehevä höhöttelijä, jota yhteiskunnan kiltteys kismittää. Se on ihminen, jonka kanssa tulisi toimeen, kun hänet vain kohtaisi ilman internetiä ja politiikkaa, silmien tasalla kasvoista kasvoihin.
Moni näyttää lukeneen Popperin suvaitsevaisuusparadoksin mutta jättäneen vuorisaarnan lukematta. Moraalisen kritiikin ensimmäisen kohteen tulee aina olla oma itse, malka omassa silmässä – hyvän ja pahan tajumme vajavaisuus.
Koska piispat ovat olleet hallituskriisin aikana hiljaa, voi kai kaltaiseni maallikkosaarnaajakin sen sanoa: voisimme paremmin, jos emme tuomitsisi lähimmäisiämme. Emme säkeiksi tai natseiksi. Tai miksikään.
Tuomio on nimittäin Jumalan osaamisaluetta. Meillä ihmisillä on siinä karmea osaamisvaje.
Moraalisen kritiikin ensimmäisen kohteen tulee aina olla oma itse, malka omassa silmässä.
Janne Saarikivi, kolumni, HS
Hallituksen kipuilua seuratessani olen pohtinut kielen valtaa ja ehtoollisleipiä.
Ministeri joutui eroamaan ja muutama muu kiikkuu löysässä hirressä, vaikka hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään. Tämä lienee Suomessa ainutlaatuista.
Tällä kertaa kriisin syynä ovat sanat. Nyt tiedämme, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta. Mikä on sanottu suljetussa piirissä nimimerkin takaa, palaa vainoamaan sanojaansa.
Kansalaisjournalistit paaluttavat julkisen ja yksityisen rajat uusiksi. Huolenaiheena on suvaitsevaisuus, mutta poliitikon menneisyydessä ei suvaita harharetkiä. Somessa tai keskusteluryhmässä vuosia sitten sanotun katsotaan kertovan siitä, millainen poliitikko todella on. Yksityiset viestit ovat yhtä merkittäviä poliittisia viestejä kuin julkiset – elleivät jopa tärkeämpiä.
En pidä rasismista, mutta en minä tästäkään pidä.
Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjaan muodostui aikoinaan se, mikä on nykykielellä ”turvallinen tila”. Kyseessä oli turvallinen tila rasismille. Siellä pöhisi. Sai räksyttää sitä, mitä ei sopinut toreilla julistaa. Siksi juuri paikka olikin suosittu. Kyseessä oli räikeän puheen karnevaali, suuri rasismiperformanssi. Ei ihme, että sieltä on helppo leikata kammottavia rivejä Süddeutsche Zeitungin käännettäviksi.
Toivottavasti Scriptan vieraskirjan ja Hommaforumin keskustelukulttuurista kirjoitetaan vielä oikea diskurssianalyyttinen tutkimus. Siinä lähtökohtana ei tulisi olla tuon tai tämän ilmauksen kammottavuus, vaan vihaisen ja samalla karnevalistisen Suomen politiikkaa muuttaneen yhteisön muodostuminen ja kielenkäyttö.
Mutta nyt siis ehtoollisleivistä. Kristinuskon Jumala osaa nimittäin kaksoisviestinnän kuin perussuomalaisten mestari konsanaan. Kirkossa asiat eivät ole sitä, miltä näyttävät, vaan sitä, miksi ne uskossa muuttuvat. Papin löperö höpinä on Jumalan sanaa ja kuiva leipä Jumalan ruumis.
Monimerkityksisyys on myös politiikan kielen ydin. Kun puoluejohtaja sanoo, että musliminaiset ovat mustia säkkejä, hän sanoo samalla, että viis veisaa siitä, mikä on korrektia puhetta. Ja katso, kansa uskoo häneen. Tähän tottelemattomuuden eleeseen nojaa oikeistopopulismin kannatus.
Tällaiseen kasiluokkalaisen mölinään vastaa vasemmisto kuin holhoava opettaja. Se kertoo, miten pitää käyttäytyä, ja suhtautuu samalla kieleen kuin helluntaipastori. On puhuttava oikein: yhdenvertaisuus, miesoletettu, suvaitsevaisuus. Muita sanoja ja ilmaisutapoja ei suvaita. Niitä kohtaan on ”nollatoleranssi”.
Vaikka en rasismista tykkää minäkään, olen varma, että tämä strategia ei koskaan tule toimimaan.
Ehtoollisleipien äärellä opimme toisen kielen. Meiltä kysytään, kuka on lähimmäinen, ja vastataan, että se on siellä mustassa säkissä oleva ihminen. Nainen, joka järjestää kirjastossa kirjoja. Se on natsimeemejä lähettävä rehevä höhöttelijä, jota yhteiskunnan kiltteys kismittää. Se on ihminen, jonka kanssa tulisi toimeen, kun hänet vain kohtaisi ilman internetiä ja politiikkaa, silmien tasalla kasvoista kasvoihin.
Moni näyttää lukeneen Popperin suvaitsevaisuusparadoksin mutta jättäneen vuorisaarnan lukematta. Moraalisen kritiikin ensimmäisen kohteen tulee aina olla oma itse, malka omassa silmässä – hyvän ja pahan tajumme vajavaisuus.
Koska piispat ovat olleet hallituskriisin aikana hiljaa, voi kai kaltaiseni maallikkosaarnaajakin sen sanoa: voisimme paremmin, jos emme tuomitsisi lähimmäisiämme. Emme säkeiksi tai natseiksi. Tai miksikään.
Tuomio on nimittäin Jumalan osaamisaluetta. Meillä ihmisillä on siinä karmea osaamisvaje.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Popperin suvaitsemattomuusparadoksi:
Karl Popper määritteli paradoksin vuonna 1945 teoksessaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (osa 1)
”Vähemmän hyvin tunnettu on suvaitsevaisuusparadoksi: rajoittamattoman toleranssin pitää johtaa toleranssin katoamiseen. Jos me laajennamme rajoittamatonta toleranssia myös niihin, jotka ovat suvaitsemattomia, jos me emme ole valmiina puolustamaan suvaitsevaista yhteiskuntaa suvaitsemattomien hyökkäystä kohtaan, niin silloin suvaitseva tulee tuhotuksi ja suvaitsevaisuus tämän mukana.”
Popperin johtopäätöksen mukaan olemme oikeutettuja kieltäytymään suvaitsemasta suvaitsemattomuutta: ”Meidän pitäisi siksi vaatia, suvaitsevaisuuden nimissä, oikeutta olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta.”
Popperin mukaan ei kuitenkaan ole viisasta aina estää suvaitsemattomien filosofioiden esittämistä, kunhan niihin voidaan vastata järkiperäisillä argumenteilla ja julkinen mielipide pitää ne hallinnassa.
Vuorisaarnan voi toki lukea raamatusta. Se on kirjattu Matteuksen evankeliumin lukuihin 5–7 ja lyhyemmässä muodossa Luukkaan evankeliumiin lukuun 6.
Tässä on lyhennettynä lapsille opetettavana materiaalina:
https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/aksios/aksios-4/4-hyva-elama-uudessa-testamentissa/vuorisaarnan-opetukset
Lapsille sopimatonta materiaalia koko Raamattu.
EU: sodassa KRISTITYT sotii taas KristiKrekillään
Lisään edelliseeni 2023-07-25 08:25:40
että. Jätä Raamattu ja uskonto
Jos oikeasti välittää asioista, pyrkii ottamaan selvää!
Suomi ei oikeastaan tarvitse eripuraa vaan yhteistyötä. Pienenä valtiona. Maailman melskeessä. Jos aloitetaan sillä, että ollaan hyvän puolella. Autetaan ketä voidaan ja tehdään parhaamme!
Perusasia on mun mielestä se, että ollaan kaikki samalla viivalla. Kukaan meistä ei voi vaikuttaa sitä, missä, milloin ja kenen lapsina ollaan synnytty. Eli ei omaa ansiota. Meillä on lyhyt elämä aikaa tehdä jotain. Olkoon se kivaa, hyödyllistäkin edellisille ja seuraaville sukupolville! Totuutta ei varmaan löydetä, mutta ei kannata lakata etsimästä!
"kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matt. 7:12),
Putinkin tietää tämän ja kekkaloi risti kaulassa, äiti osti
siis
Purrakin on ihminen.
Ansaitsee saman kunnioituksenkuin muutkin ihmiset.
Jos juteltaisiin sen kanssa, ymmärrettäisiin sen pelot!
Hmm, tai ei pelot, ehkä ambitiot??
Tykkäätkö, että Purra luunkovana rasistina ihan vaan valkoisen rodun puolesta kävisi sotaan kaikkia muita vastaan? Että Suomessa olis valkoisia vain etnosuomalaisia, ei virolaisia eikä venäläisiä? Ei ketään slaavilaista perintöä olevia?
Ei se ole niin tyhmä. Niitten puolue usuttaa vain köyhiä toisten kimppuun. Eliitiipersujen touhua.
Uskoo ken tahtoo.
Purran vaalivaltti on muunväriset. Ainoa vaalivaltti.
Mutta siltäkin menee pohja, kun maahanmuuttajat tyällistyvät melkein yhtä hyvin kuin muutkin. Ainoastaan persuvetoiset kunnat jäävät jälkeen.
Hieno kirjoitus. Ihan kuin mun ajatuksia!
Tää kolahti:
voisimme paremmin, jos emme tuomitsisi lähimmäisiämme. Emme säkeiksi tai natseiksi. Tai miksikään.Tuomio on nimittäin Jumalan osaamisaluetta. Meillä ihmisillä on siinä karmea osaamisvaje.
Me ollaan kaikki samoja, mun mielestä natsitkin.
Vertaus ei ole hyvin kaukaa haettu. Kun on pää ja koko ihminen peitetty, mustalta säkiltä se äkkiseltään näyttää. Otan osaa, että meillä, muka demokraattisessa valtiossa, kulkee kaduilla paljon mustia, silvottuja naisia säkkiin teljettyinä.