Jumala hylkäsi Jeesuksen meidän pahojen tekojemme tähden.

Tämä on jatkoa aloitukselle:"Jeesus, kadotustuomio ja Jumalan tahto uskoville".

Yksi seikka mikä monia saattaa mietityttää pelastuksesta on se että miten ihminen pelastui ennenkuin Jeesus ilmoitettiin lihassa, ihmisessä Jeesuksessa. Ihminen pelastui uskomalla Jumalaan, siis uskomalla Jeesukseen, siihen mitä Jumalasta oli ilmoitettu ennen hänen lihaksitulemistaan. Jumala ei muuttunut Jeesuksessa, ainoastaan se muuttui, mitä Jumalasta on ilmoitettu. Paavalin kautta meille on selkeästi ilmoitettu, että Jeesus kuoli meidän puolestamme, haudattiin ja hän nousi kuolleista. Pelastus on siis aina saatu uskomalla Jumalaan, voimassa olevan ilmoituksen mukaan. Nooa pelastui kun uskoi Jumalaa ja rakensi arkin. Abraham pelastui kun uskoi ja luotti Jumalan lupauksiin. Daavid pelastui kun uskoi Jumalan haltuun elämänsä. Heidän syntinsä pyyhittiin Jeesuksen verellä pois, koska vaikka Jeesusta ei oltu vielä ilmoitettu lihassa, oli kaikki mitä Jeesukselle tapahtui todellista Jumalan edessä.

Helvettiä vastaan käydään taistelua siksi että humanistinen ajattelu ei salli sellaisen paikan olemassaoloa, missä ihmisiä piinataan aina ja iankaikkisesti synneistä jotka ovat ajallisia. Tässä perkele yrittää ohjata meitä väärille raiteille. Ei kukaan mene yksittäisten syntien takia helvettiin, vaikka niistä ihminen todetaan syylliseksi. Sinne mennään koska ei ole haluttu uskoa Jeesukseen. Halutaan olla erossa hänestä. Tottakai näiden ihmisten teotkin ovat pahat, kaikki ovat syntisiä, me uskovatkin. Se pahuus ihmisessä on epäusko ja haluttomuus uskoa. Meidän syntinen luonteemme ansaitsee helvetin koska se on ainaisessa kapinassa Jumalaa vastaan. Se ei halua edes harkita, että Jeesus on Jumala ja suhtautuu häneen välinpitämättömästi tai vihamielisesti. Tämä tila ihmisessä on iankaikkinen. Paatunut ihminen ei halua uskoa vaan menee mieluummin helvettiin kuin uskoo.

Johanneksen evankeliumi 8:24
"Sentähden minä sanon teille, että te kuolette synteihinne; silä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

Jeesus puhuu tässä Israelin johtajille. Hän varoittaa heitä, että jos he eivät usko hänen olevan Israelin vapahtaja, niin he kuolisivat synteihinsä. Kuka on Israelin Vapahtaja Vanhan testamentin mukaan? Israelin ainoa Vapahtaja on Herra Jumala:

Jesaja 43:11
"Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä."

Jeesus ei voi olla pelastaja ellei hän myös ole Herra niinkuin hän on.

Helvettiä vastaan käydään sotaa myös mm. väittämällä että iankaikkisuutta tarkoittavat sanat on käännetty väärin kreikankielestä. Että niiden kuuluisi viitata määrittelemättömään ajanjaksoon. Nämä valheenpuhujat väittävät täten epäsuorasti, että Jumala ei ole kaiken luodun, myös ajan yläpuolella, koska samalla sanalla puhutaan Jumalan ajattomuudesta kuin puhutaan taivaan ja kadotuksen iankaikkisesta luonteesta.

Raamattu on Jumalan ilmoitus meille. Ihmisen pitää nöyrtyä sen edessä, ei Jumalan sanan ihmisen edessä. "Jumala minä en ymmärrä, opeta minua" on oikea asenne.

Jeesus on Jumalan edessä ristiinnaulittuna ainiaan hyvityksenä meidän synneistämme. Tämän me näemme selvästi Ilmestyskirjassa, jossa Jeesusta kutsutaan jatkuvasti Karitsaksi, joka on teurastettu, iankaikkisuudessa. Johannes käyttää mielenkiintoista ilmaisua kuvaamaan sitä minkä hän näki:

Ilmestyskirja 5:6
"Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu ..."

Karitsa on ikäänkuin teurastettu. Tämän paremmin tuota asiaa ei voi kuvata ihmisen vajavaiselle ymmärrykselle. Jeesus on teurastettu mutta elää samalla aina ja iankaikkisesti.

Kun ymmärrämme, että Jeesus on iankaikkinen, niin myös tällaiset jakeet kirkastuvat meille:

Markuksen evankeliumi 15:34
"Ja yhdeksännellä hetkellä, Jeesus huusi suurella äänellä:'Eeli, Eeli, lama sabaktani?' Se on käännettynä:'Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

Jeesus itse sanoi että hän on nouseva kuolleista. Onko Jeesus valehtelija kun sanoo Jumalan hylänneen hänet? Ei tietenkään. Vaan Jeesus ihan todella tuli hylätyksi ristillä, meidän sijastamme. Risti on paikka missä Jumalan Poika on aina ollut ja tulee aina olemaan. Siksi Jeesusta ei kutsuta vain "kuningasten Kuninkaaksi" Ilmestyskirjassa, vaan myös Karitsaksi. Tästä meidän uskovien kuuluu saada halumme parannukseen, Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, kun hän uhrasi itsensä Jeesuksessa meidän sijastamme. Synnin ei ole tarkoitus olla meistä vain pahaa, vaan aivan kammottavaa, sen kuuluu satuttaa meitä, särkeä meidän sydämemme, koska niiden tähden Jeesus tuli rangaistuksi.

Daavid menetti poikansa syntinsä tähden. Ja me kaikki jotka uskomme, näemme tuossa yhtäläisyyden siihen kun Jeesus, jota myös kutsuttiin "Daavidin pojaksi" kuoli hänen ja meidän kaikkien syntien tähden. Daavid itki ja paastosi. Samalla tavalla meidän sydämemme saisivat särkyä Jeesuksen tähden, meidän syntimme tähden.

2 Korinttolaiskirje 5:21
"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi..."