Tylsä vaihe politiikassa

Ennätyspitkissä hallitusneuvotteluissa oli välillä väriäkin. Hallituksen alkutaipaleelle toivat väriä persuministerien rasismisyytökset joiden johdosta yksi ministeri joutui eroamaankin. Mutta nyt tuo kaikki on tainnut jo hiljentyä - ainakin toistaiseksi.

Uutta ”väriä” voi kyllä olla vielä tulossa. Lintuinfluenssaan sairastuneiden eläinten pakolliset massateurastukset ravistelevat lujasti alaa. Ala on keskittynyt eniten ruotsinkieliselle pohjanmaalle ja RKP:n täytyy varmaan yrittää tehdä alalla toimivien hyväksi jotain sellaista, josta se tuskin voi saada tukea muilta hallituspuolueilta. Niinköhän RKP joutuu jättämään hallituksen? Voisiko hallitus sitten toimia vähemmistöhallituksena kun kepu on ainakin väläytellyt tukevansa sitä tarvittaessa? Eipä vielä ole tarvetta pohtia asiaa tätä enempää.

Hallituspuolueiden taholta - enemmän kai niiden liepeiltä - on taas nostettu esille vaatimus ns. Tiitisen listan julkaisemisesta. Suojelupoliisin silloisen päällikön Seppo Tiitisen aikana julkaistiin tuo lista henkilöistä, jotka olivat tietäen tai tietämättään olleet yhteyksissä Itä-Saksan turvallisuuspalvelu Stasin kanssa. Suojelupoliisin nykyisen päällikön Antti Pelttarin mukaan lista voidaan julkaista vasta vuonna 2050. Sen salassapito siihen saakka perustuu lakiin, jota ei voida muuttaa. Tämän toteaa tosiasiaksi myös nykyinen oikeusministeri persujen Leena Meri.

Joo, joten hieman hiljaiselossa nyt mennään poliittisella taholla. Kyllä siellä syksyn mittaan tullee kuitenkin vilkkaampaa. Itselleni muu kuin politiikka on tarjonnut enemmän ajattelun aiheita kuluneen viikon aikana. Edellisessä viestissäni viime torstaina kerroin minulle tulleen samoa oireita, joita oli aikoinaan ohitusleikkausta ja myöhemmin pallolaajennusta edeltävinä. Perjantaiaamuna olin sitten lääkärissä, joka passitti minut HUS:n Oulunkylän laboratorioon, jossa minulle tehtiin röntgenkuvaus, jonka tulokset lähetettiin lääkärilleni. Maanantaiaamuna olin sitten luonansa kuulemassa, että kuvauksissa ei nähty suonissani mitään tukoksia tai muutakaan sellaista, joka vaatisi lisäoperaatioita. Edes lääkitykseni korottamista ei nähty tarpeelliseksi.

Ehkä nuo vaivani olivat vain joitain lihaskramppeja, tiedä häntä, mutta tässä nyt tallustelen 88-vuoden ikääni nähden kai varsin hyvässäkin kunnossa! Toivottavasti tuo nyt varsin tylsä vaihe politiikassa taas vilkastuu niin, että se antaa minulle aihetta tulla ”tallustelemaan” täälläkin!