"Olen 21-vuotias opiskelija ja asun kaupungin laitamilla. Nimeni tai kaupunkini nimi eivät ole tärkeitä tarinan kannalta joten jätän nämä mainitsematta.
Isäni oli ostanut minulle talon etukäteen suunnitellessaan opiskeluani yliopistolla. Taloni lähellä oli metsää ja vietinkin aikaa siellä usein joidenkin yliopistokavereideni kanssa. Ystäviäni tulivat luokseni kylään syntymäpäiväni johdosta ja söimme pizzaa sekä nautimme virvokkeita. Emme koskaan tavanneet villieläimiä paitsi muutamia peuroja silloin tällöin. Kun suurin osa ystävistäni oli lähtenyt ja parhaat ystäväni jäivät, päätimme että heidän oli parasta jäädä yöksi.
Kello oli kolme yöllä ja päätimme vielä mennä metsään ja sytyttää nuotion. Lopulta eräs ystävistäni yllytti minut menemään metsään ja käski ottaa kuvan metsän toisesta päästä. En ollut sillä tuulella että olisin halunnut joutua karhun tai muun villieläimen jahdattavaksi. Nousin ylös ja kävelin metsään ja minulla oli puhelin jonka lamppua käytin navigoidakseni metsässä. Kun olin keskellä metsää puiden ja pensaiden ympäröimänä huomasin jonkinlaista liikehdintää sivusilmälläni.
Katsoin kohti pensasta jonka läpi huomasin liikkeen ja lähdin kävelemään sitä kohti. En nähnyt mitään. Heti kun kävelin pensaikon lähelle kuulin matalaa murinaa ja nopeiden raskaiden askelten ääniä. Kävelin pensaiden läpi mutta en löytänyt mitään tai ketään. "Joo, superhauskoja tyyppejä!", katselin ympärilleni ja huudahdin pimeässä. Ajattelin että se oli vain jänis tai jotain ja jatkoin kävelyä syvemmäs metsään.
Saavuin metsän toiselle reunalle, sammutin puhelimeni taskulampun ja otin sitten pari selfietä. Otin nopeasti muutamia kuvia lisää ennen kuin lähdin kävelemään takaisin nuotiolle. Kello oli jo todella paljon ja olin jo puolessavälissä takaisin ystävieni luokse. Minulle iski äkillinen tarve tarkistaa miltä ottamani kuvat näyttivät. Kauhukseni taustalla kuvissani peuran ruho jonka silmät oli kaivettu pois ja sen vatsasta valui verta tai mitä vatsasta oli enää jäljellä.
Sen selässä oli jättimäinen purujälki joka muistutti ehkä koiran tai suden tekosia. Jatkoin matkaani kohti nuotiota. Olin melkein takaisin nuotiolla kun kuulin jonkinlaista ulvomista ja ihmisten huutoa. Pääsin takaisin nuotiolle ja näin ystäväni kuolleina. Heidät oli kuin revitty kappaleiksi ja jokaisen pää oli irroitettu. Näin yhden ystävistäni juoksemassa kohti taloani mutta ennen kuin kerkesin kunnolla prosessoimaan tilannetta, sudentapainen peto juoksi ystävääni kohti. Tuntuu oudolta kirjoittaa tämä mutta se juoksi kahdella jalalla.
Se sai ystäväni kiinni ja kuulin hänen huutonsa ennen kuin olento puristi vahvat leukansa hänen kaulansa ympärille katkaisten hänen kaulansa. Peloissani juoksin takaisin metsään. En voinut katsella tapahtumia ja olin varma että olento oli huomannut minut. Pimeyden vuoksi en pystynyt erottamaan olennosta muita piirteitä paitsi sen pitkän kuonon ja suussaan olevat jättimäiset hampaat. Olion iho oli harmaa ja se oli todella iso, melkein kolme metriä arviolta.
Sen käsissä oli myös todella terävät kynnet. Juoksin metsään ja mietin piiloutumista. Jokin päässäni sanoi minulle että kiipeä puuhun koska tiesin etten pystynyt juoksemaan tätä oliota pakoon. Kiipesin nopeasti puuhun ja piilouduin sen suurten lehtien taakse. Tirkistelin aika-ajoin lehtien lävitse ja huomasin sen pyörivän alapuolellani. Kello oli noin viisi aamulla ja päätin tulla alas puusta ja juosta kotiini koska en ollut nähnyt oliota noin 15 minuuttiin. Ryntäsin kotiani kohti. Sydämeni jätti lyönnin tai pari väliin kun kuulin minua seuraavan askelpari. Kuulin sen murisevan ja varauduin iskuun. Tiesin että se syöksyi minua kohti. Se hyökkäsi kimppuuni ja päästi ilmoille veret seisauttavan huudon.
Näin sen kasvot nyt selvästi. Sillä oli kirkkaansiniset silmät ja harmaa turkki. Se näytti sudelta mutta sen ruumis oli paljon lihaksikkaampi. Tunsin murskautuvani sen painon alle. Mutta yhtäkkiä se irtosi minusta. Nousin nopeasti ylös maasta ja samassa näin toisen samankaltaisen olennon joka oli hyökännyt toisen kimppuun. Toinen susista näytti selkeästi isommalta ja se oli vaaleampi. Susien taistelu näytti todella hurjalta ja kohta he olivatkin yltä päältä veressä.
Taistelu toi minulle tarpeeksi aikaa juosta kotiini. Kun pääsin talolleni huomasin kaikkien metalliverkkojen olevan hajalla. Koko talo oli raunioina. Soitin välittömästi hätänumeroon mutta tämä jäi yritykseksi koska huomasin että minulla ei ole yhteyttä. Tämä oli minusta outoa sillä taloni läheisyydessä oli masto. Kurkistin varovasti maston suuntaan ja huomasin olioiden tuhonneen maston. He olivatkin paljon älykkäämpiä kuin aluksi luulin. Vaaleampi susista katsoi minua kohti ja ikään kuin virnisti minulle kertoakseen minulle että kyllä me vielä sinut nappaamme.
Pakenin talostani. Nyt piilottelen ja olen tällä hetkellä pienessä majassa jonka rakensin. Kirjoittaessani tätä tekstiä internetyhteyteni on melko olematon ja en ole varma tavoittaako tämä viesti ketään."
Isäni oli ostanut minulle talon etukäteen suunnitellessaan opiskeluani yliopistolla. Taloni lähellä oli metsää ja vietinkin aikaa siellä usein joidenkin yliopistokavereideni kanssa. Ystäviäni tulivat luokseni kylään syntymäpäiväni johdosta ja söimme pizzaa sekä nautimme virvokkeita. Emme koskaan tavanneet villieläimiä paitsi muutamia peuroja silloin tällöin. Kun suurin osa ystävistäni oli lähtenyt ja parhaat ystäväni jäivät, päätimme että heidän oli parasta jäädä yöksi.
Kello oli kolme yöllä ja päätimme vielä mennä metsään ja sytyttää nuotion. Lopulta eräs ystävistäni yllytti minut menemään metsään ja käski ottaa kuvan metsän toisesta päästä. En ollut sillä tuulella että olisin halunnut joutua karhun tai muun villieläimen jahdattavaksi. Nousin ylös ja kävelin metsään ja minulla oli puhelin jonka lamppua käytin navigoidakseni metsässä. Kun olin keskellä metsää puiden ja pensaiden ympäröimänä huomasin jonkinlaista liikehdintää sivusilmälläni.
Katsoin kohti pensasta jonka läpi huomasin liikkeen ja lähdin kävelemään sitä kohti. En nähnyt mitään. Heti kun kävelin pensaikon lähelle kuulin matalaa murinaa ja nopeiden raskaiden askelten ääniä. Kävelin pensaiden läpi mutta en löytänyt mitään tai ketään. "Joo, superhauskoja tyyppejä!", katselin ympärilleni ja huudahdin pimeässä. Ajattelin että se oli vain jänis tai jotain ja jatkoin kävelyä syvemmäs metsään.
Saavuin metsän toiselle reunalle, sammutin puhelimeni taskulampun ja otin sitten pari selfietä. Otin nopeasti muutamia kuvia lisää ennen kuin lähdin kävelemään takaisin nuotiolle. Kello oli jo todella paljon ja olin jo puolessavälissä takaisin ystävieni luokse. Minulle iski äkillinen tarve tarkistaa miltä ottamani kuvat näyttivät. Kauhukseni taustalla kuvissani peuran ruho jonka silmät oli kaivettu pois ja sen vatsasta valui verta tai mitä vatsasta oli enää jäljellä.
Sen selässä oli jättimäinen purujälki joka muistutti ehkä koiran tai suden tekosia. Jatkoin matkaani kohti nuotiota. Olin melkein takaisin nuotiolla kun kuulin jonkinlaista ulvomista ja ihmisten huutoa. Pääsin takaisin nuotiolle ja näin ystäväni kuolleina. Heidät oli kuin revitty kappaleiksi ja jokaisen pää oli irroitettu. Näin yhden ystävistäni juoksemassa kohti taloani mutta ennen kuin kerkesin kunnolla prosessoimaan tilannetta, sudentapainen peto juoksi ystävääni kohti. Tuntuu oudolta kirjoittaa tämä mutta se juoksi kahdella jalalla.
Se sai ystäväni kiinni ja kuulin hänen huutonsa ennen kuin olento puristi vahvat leukansa hänen kaulansa ympärille katkaisten hänen kaulansa. Peloissani juoksin takaisin metsään. En voinut katsella tapahtumia ja olin varma että olento oli huomannut minut. Pimeyden vuoksi en pystynyt erottamaan olennosta muita piirteitä paitsi sen pitkän kuonon ja suussaan olevat jättimäiset hampaat. Olion iho oli harmaa ja se oli todella iso, melkein kolme metriä arviolta.
Sen käsissä oli myös todella terävät kynnet. Juoksin metsään ja mietin piiloutumista. Jokin päässäni sanoi minulle että kiipeä puuhun koska tiesin etten pystynyt juoksemaan tätä oliota pakoon. Kiipesin nopeasti puuhun ja piilouduin sen suurten lehtien taakse. Tirkistelin aika-ajoin lehtien lävitse ja huomasin sen pyörivän alapuolellani. Kello oli noin viisi aamulla ja päätin tulla alas puusta ja juosta kotiini koska en ollut nähnyt oliota noin 15 minuuttiin. Ryntäsin kotiani kohti. Sydämeni jätti lyönnin tai pari väliin kun kuulin minua seuraavan askelpari. Kuulin sen murisevan ja varauduin iskuun. Tiesin että se syöksyi minua kohti. Se hyökkäsi kimppuuni ja päästi ilmoille veret seisauttavan huudon.
Näin sen kasvot nyt selvästi. Sillä oli kirkkaansiniset silmät ja harmaa turkki. Se näytti sudelta mutta sen ruumis oli paljon lihaksikkaampi. Tunsin murskautuvani sen painon alle. Mutta yhtäkkiä se irtosi minusta. Nousin nopeasti ylös maasta ja samassa näin toisen samankaltaisen olennon joka oli hyökännyt toisen kimppuun. Toinen susista näytti selkeästi isommalta ja se oli vaaleampi. Susien taistelu näytti todella hurjalta ja kohta he olivatkin yltä päältä veressä.
Taistelu toi minulle tarpeeksi aikaa juosta kotiini. Kun pääsin talolleni huomasin kaikkien metalliverkkojen olevan hajalla. Koko talo oli raunioina. Soitin välittömästi hätänumeroon mutta tämä jäi yritykseksi koska huomasin että minulla ei ole yhteyttä. Tämä oli minusta outoa sillä taloni läheisyydessä oli masto. Kurkistin varovasti maston suuntaan ja huomasin olioiden tuhonneen maston. He olivatkin paljon älykkäämpiä kuin aluksi luulin. Vaaleampi susista katsoi minua kohti ja ikään kuin virnisti minulle kertoakseen minulle että kyllä me vielä sinut nappaamme.
Pakenin talostani. Nyt piilottelen ja olen tällä hetkellä pienessä majassa jonka rakensin. Kirjoittaessani tätä tekstiä internetyhteyteni on melko olematon ja en ole varma tavoittaako tämä viesti ketään."
Vastaukset 7
Vanhimmat
BÖÖÖÖÖ!!!!
Kuka pelkää öljylämmitystä?
Scifiä kirjoitteleva aikansa kuluksi.
Mitään totuuden siementä tuossa ei ole.
Onko jopa copy paste käännös?
Lienee käännetty amerikanenglannista.
On niitä ollut tarinoita ihmissusista.
ei jaksa lukee alotusta- mut
2 tyyppiä tuli uskovaisten kokouksesta kerran vastaan yöllä kadulla- olivat kuin jotenkin eri olevaisuudessa ehkä jotenkin eri taajuudella tai joatin- olivat kuin nopeasti liikehtiviä vaikka pysähdyttiin jutteleen- ja jotenkin murisivat ja olivat hiukan kuin sudentapaisen muotoa naamassa- ja jotenkin epäinhimillistä ja niinkun jonkinlainen vihasuudentunne niissä-
taisivat vielä mainita jotain siihen viittaavaa tai suoraan että ovat susia tai jotai tuontapaista.
ja tämä tarina on tosi. selityksestä ei tosin ole varmuutta tuolle.
on muutakin, mutta ens kerralla sitten...
Ja minkäs kultin kokouksesta oli sitten kyse?
Itse en ole Kristillisissä tilaisuuksissa koskaan tuollaista havainnut.
Todella typerä kirjoitelma koska esim. "kuulin matalaa murinaaa... ajattelin sen olevan jänis" ym. älyttömyyksiä.