Mikä tekee ihastuksesta noloa sille, johon on ihastuttu?

Jos on antanut aihetta ihastumiselle niin voi olla ehkä itsellekin noloa, jos ei ole tosissaan ollut.

Noloa on aika vahvasti sanottu, mutta voin kyllä lievästi vaivaantua jos joku on ihastunut enkä itse ole. Eli sen tekee "noloksi" se, etten pysty vastaamaan toisen tunteisiin ja joudun torjumaan hänet. Ne on aina hiukan kiusallisia ja surullisia tilanteita.

Niin kuin Rande edellä mainitsi, lähinnä vaivaannuttavaa jos itsellä ei ole sellaisia tuntemuksia kuin toisella on. Ihastumisessa ei itsessään mitään noloa ole.
No vähemmän noihin tilanteisiin enää näillä vanhuuspäivillä joutuu.

Yksipuoleinen ihastuminen on aika tavallista, sinänsä siinä ei ole mitään noloa.
Joku kerta tulee se hetki kun ihastuminen onkin molemminpuoleista...
Ylipäätään miksi ihmisen pitäisi hävetä tai kätkeä tunteitaan.
Yhteiskunta on mennyt kummalliseksi (viharikos, ... ).
Ei tunne voi olla rikos. Käytös voi.

Ei se ole noloa, jos tilanne on aloittajan kuvaama. Mutta itselleni kävi juuri viime siikolla niin, että vasta nyt huomasin, että nainen on ollut ihastunut minuun jo pidemmän aikaa. Se on noloa. On nimittäin itsellänikin tunteita häntä kohtaan, enkä ole vain tajunnut sitä molemminpuoleiseksi.

Mikään ei tee siitä -noloa-. Kun tyttö on nuori ja hoikka niin se sykähdyttää suuresti ja päästään kokolailla pian samaan punkaan. Siinä tapauksessa että kyseessä on rumapainoinen tai wanha tai mummeli on se kiusallista, sellaista täytyy vältellä, kiertää kaukaa.