PEIPOT UUDELLEENOHJELMOIVAT POIKASENSA LAULULLA

Ajatus siitä, että elävän organismin kehitys on kokonaan edeltä ohjelmoitu sen geeneihin, mikroskooppiseen määrään DNA:ta, on ällistyttävä. Mutta jo jonkin aikaa on saatu todisteita siitä, että syntymää edeltävät ympäristötekijät vaikuttavat tulevaan aikuiseen yksilöön monin tavoin.
Esimerkiksi kun sää on jatkuvasti kuuma, muniaan hautovat seeprapeipot päästelevät erityisiä huutoja (engl. heat calls) hautomiskauden viimeisellä kolmanneksella. Nerokkaasti tehdyt kokeet ovat paljastaneet, että juuri se saa linnunpoikaset kuoriutumaan pienempinä kuin ne, jotka ovat kuulleet toisenlaisia emon huutoja. Pienempi koko auttaa pysymään viileänä kuumuudessa. Myöhemmin nämä linnut saivat enemmän jälkeläisiä kuin ne, jotka eivät olleet kuulleet kyseisiä huutoja kuoren sisällä.
Kuinka tämä tarkalleen tapahtuu, on hämärän peitossa, mutta tuoreempien tutkimusten valossa se näyttää liittyvän mitokondrioiden toimintaan. Ne ovat solujen pieniä ”voimalaitoksia”, jotka sisältävät omia DNA-rihmoja. Jollain tavalla mitokondriot ”uudelleenohjelmoituvat” erikoisäänien kautta, mikä puolestaan saa sikiöt kasvamaan hitaammin ja kuoriutumaan pienempinä.
Koska emot eivät tietenkään ymmärrä tekemäänsä, sen että ne ”osaavat” tietyssä tilanteessa muuttaa lauluaan oikealla tavalla, on oltava ennalta ohjelmoitua käyttäytymistä. Tämä kaikki on vain yksi lisäesimerkki elävien olentojen sisään ohjelmoitujen tietomassojen ällistyttävästä monimutkaisuudesta.