Käsitteiden merkitys: elämän tarkoitus?

Anonyymi-ap

Käsitteet ovat olemassa, jotta voisimme paremmin käsitellä kohtaamiamme asioita ja olosuhteita.

Tässä en mene syvällisemmin käsitteiden merkityssisältöihin. Totean vain, että käsitteet ovat hyödyllisiä ihmisille. Ongelmallista se sijaan on, että käsittein yritetään vastata sellaiseen kysymykseen kuin esimerkiksi elämän tarkoitus. Seuraavassa pieni ekskursio tähän aiheeseen.

Elämän merkityksellisyys on ajateltavissa (virheellisesti) totaliteettina, eli sellaisena kokonaisvaltaisena ajatusrakenteena, joka pitää sisällään kaiken "elämään" kohdistuvan käsitteellisen ajattelun. On ilmeistä, ettei käsittein voida kattaa elämän monimuotoisuutta ja ajallisuutta, koska käsitteet kattavat aina rajallisen määrän merkityksiä. Jokin osa jää siitä aina merkityssuhteiden ulkopuolelle. Sen vuoksi kaikki filosofinen pohdinta (lopulta) on epäonnistunutta elämän tarkoituksen ratkaisemisessa.

Ei mulla muuta. Pohtikaa tuota edellä sanottua. Elämän tarkoituksen etsiminen epäonnistuu siksi, että pohdinnassa käytetään käsitteitä, vaikkei niillä oikeastaan tee mitään lopultakaan vastauksen löytämiseksi.

29

512

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tekoäly:

      Elämän tarkoitus on syvällinen ja monimutkainen käsite, joka on hämmentänyt filosofeja, teologeja ja ajattelijoita läpi historian. Jotkut väittävät, että ihmisten käsitteiden kyky ilmaista tai ymmärtää elämän tarkoitus on rajallinen. Tämä näkökulma viittaa siihen, että kielemme, ymmärryksemme ja jopa kognitiiviset kykymme voivat olla riittämättömiä niin syvällisen eksistentiaalisen kysymyksen todellisen olemuksen vangitsemisessa. Merkityksen etsintä ylittää usein perinteisen kielen rajat ja vaatii syvempää kokemustemme, tunteidemme ja henkilökohtaisten pohdiskelumme tutkimista.

      • Anonyymi

        Jep. Tekoälykin havaitsee viitteitä kognitiivisiin rajoihin kysymykseen vastaamiseksi. Onhan se jotakin. Aloittajan käsitys on, että nämä rajoitukset ovat ilmeisiä johtuen jo käsitteellisen ajattelun luonteesta.

        Tämän rajoittuneisuuden ylittäminen on osittain kuitenkin mahdollista käsitteidenkin avulla. Käsittein voidaan viitata kokemukselliseen ja sanoin kuvailemattomaan todellisuuteen. Se edellyttää luopumista yrittää ymmärtää aihetta pelkästään käsitteiden avulla.


    • Anonyymi

      Voiko kuvista ja piirroksista olla apua käsitteiden sijaan. Käsitteet ovat rajoittuneita ja tarkoitettu vain nopeuttamaan kommunikointia ja käsityskykyä.

      Ajattelen kuvaa kuutamossa leveää jokea ylittävästä joukosta ehkä toistensa sukulaisia.
      Siihen voi lisätä nimen: Tämä on elämän tarkoitus.

      Ylittää kaikki luonnon muodostamat esteet ja hankaluudet sekä vaikeudet lähimmäistensä kanssa yhteistyössä.

      Kuvitus jos se on tarkoin tehtyä ja huolellista saattaa laajentaa niukkojen käsitteiden tarjoamaa apua. Mutta valtavasti on olemassa huonoa taidetta, joka auta mitään.

    • Anonyymi

      Myös numerot ja matematiikka auttavat usein hahmottamaan asiaa.

      Eräät sanat on salakoodattuja. Esim. Hare Krishna liikkeen kirjojen sanat. Voi olla kuusi eri sanaa merkitsemässä samaa asiaa tai yksi sama sana voi merkitä kuutta eri asiaa.

      Vuoden 2000 paikkeilla Jumala ilmaisi koodaavansa sanoja lopusta alkuun päin luettavaksi silloin tällöin.

      Yksi = isyk = Isä
      Kaksi = isakk = Isän sakkia, ystävä
      Kolme = emolk = emo = äiti
      Neljä = äjeln = äijä = isoisä
      Viisi = isiiv = isin vaimo, puoliso
      Kuusi = isuuk = isin suukko, suku
      Seitsemän = näemsteis = näköpiirissä oleva, lähimmäinen
      Kahdeksan = naksedahk = ?????

      Tuossa yritän huvin vuoksi numeroita lopusta alkuun päin auki koodata. Sinne päin onnistuu, mutta auki keritty sana pitää vielä luovasti tulkita.

      Elohim = mihoel = Mikael
      Jne.

      Palindromit ovat tähän harrastukseen verrattuna yksitoikkoisempia. Tietenkin sanojen salaaminen ja koodaaminen voi tuntua vain hauskalta leikiltä, mutta se voi auttaa paljonkin käsitteen ymmärtämistä parhaimmillaan.

      Peruskäsitteet vain nopeuttavat viestintää ja ovat arvottomia muuhun ilman numeroita ja kuvia.

      On eri asia sanoa : maapallo kuin on nähdä se avaruusaluksesta kuvattuna. Tai sanoa Lontoo on lännessä kuin nähdä se Euroopan kartalla.

    • Anonyymi

      Anon.
      "Käsitteet ovat olemassa, jotta voisimme paremmin käsitellä kohtaamiamme asioita ja olosuhteita."

      Sanoisin että tuo ilmaisu on harhaanjohtava.
      Ihmiset ovat käsiteajattelijoita, luonnostaan, käsitteenmuodostus
      on meissä aivojen alkuvaiheen kehityksestä vanhuusikään saakka.

      Tietenkin ihmisillä on muitakin tapoja ajatella, ideointi, assosiaatiot,
      vaikka fantasiointi.
      Nämä ovat näytteitä alitajunnan prosessoinnista.

      Kysymys elämän tarkoituksesta on tietenkin käsitteillä muotoiltu
      kysymys, se on ymmärrettävä, koska meillä on "elämän" käsite
      ja "tarkoituksen" käsite.

      Se mistä ihmiset ovat erimieltä, onko tämä kysymys mitenkään järkevä, voiko elämälle asettaa tarkoitusvaateita, tiedämme
      mikä on talon tai kaivon tarkoitus, onko lähellä olevalla vuorella
      tarkoitusta. Talot ja kaivot ovat ihmisten tekemiä jotakin
      tarkoitusta varten, jos jumala on luonut vuoren, silloin silläkin
      on jokin tarkoitus, jumalan mieltämä sellainen.

      Tarkoituksn etsiminen voi olla paha käsitesekaannus tai salaisen
      tarkoituksen etsimistä, jumalista, mystiikasta yms.

      Mitä tulee siihen että "elämä" on liian laaja käsitteen katettavaksi
      on hiukan outo, onhan meillä hyvinkin laajoja käsitteitä kuten
      "ihmiskunta" emmekä oleta että meidän pitäisi tuntea jokainen
      ihminen jotta sitä voisi käyttää.

      Vielä laajempi on käsite "todellisuus", kuitenkaan emme tiedä mitä
      todellisuus kaikkineen pitää sisällään, sillä on oma käyttönsä
      siitä huolimatta.

      Nuorten lasten ensimmäinen filosofinen kysymys usein on:
      "Miksi juuri minä synnyin?"

      Filosofivanhemmat tietävät tietenkin vastauksen.
      "Kuka tahansa sieltä syntyykin, hän varmaankin kysyy samaa"

      Tuo tietenkin tarkoittaa, ettei juuri hänen ollut tarkoitus syntyä,
      vaan että ihmiset ovat kontingenttejä, tätä ei tarvitse lapsille
      kertoa.

      R.

      • Anonyymi

        Kun mikään ei ole mitään,. Antaa se mahdollisuuden sille,

        Että jotain on jossain, ehkä jopa lohduttavaa.


      • Anonyymi

        "Mitä tulee siihen että "elämä" on liian laaja käsitteen katettavaksi
        on hiukan outo, onhan meillä hyvinkin laajoja käsitteitä kuten
        "ihmiskunta" emmekä oleta että meidän pitäisi tuntea jokainen
        ihminen jotta sitä voisi käyttää."

        Kommentoija ei ehkä ihan tavoittanut ideaani käsitellessäni elämän "totaliteettia" ja sen tavoittamisen mahdottomuutta käsittein.

        Ihmiskunnan jokainen yksilö on nimittäin periaatteessa laskettavissa. Mitään ei jää laskutoimituksen ulkopuolelle. Elämästä sen sijaan on sen luonne huomioon ottaen samanlaista "laskelmaa" mahdotonta tehdä.

        Mitä tulee todellisuuden käsitteeseen, niin ongelma tällä käsitteellä operoimiseksi on sama kuin "elämän" kanssa. Todellisuus on filosofisesti huomattavan ongelmallinen käsite. asiasta onkin sen vuoksi runsaasti pohdintaa, joka useimmiten epäonnistuu ja samasta syystä kuin olen aloituksessani todennut.

        "Nuorten lasten ensimmäinen filosofinen kysymys usein on:
        "Miksi juuri minä synnyin?"

        Kysymys onkin relevantti, eikä sitä pitäisi unohtaa vanhemmitenkaan elämässään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mitä tulee siihen että "elämä" on liian laaja käsitteen katettavaksi
        on hiukan outo, onhan meillä hyvinkin laajoja käsitteitä kuten
        "ihmiskunta" emmekä oleta että meidän pitäisi tuntea jokainen
        ihminen jotta sitä voisi käyttää."

        Kommentoija ei ehkä ihan tavoittanut ideaani käsitellessäni elämän "totaliteettia" ja sen tavoittamisen mahdottomuutta käsittein.

        Ihmiskunnan jokainen yksilö on nimittäin periaatteessa laskettavissa. Mitään ei jää laskutoimituksen ulkopuolelle. Elämästä sen sijaan on sen luonne huomioon ottaen samanlaista "laskelmaa" mahdotonta tehdä.

        Mitä tulee todellisuuden käsitteeseen, niin ongelma tällä käsitteellä operoimiseksi on sama kuin "elämän" kanssa. Todellisuus on filosofisesti huomattavan ongelmallinen käsite. asiasta onkin sen vuoksi runsaasti pohdintaa, joka useimmiten epäonnistuu ja samasta syystä kuin olen aloituksessani todennut.

        "Nuorten lasten ensimmäinen filosofinen kysymys usein on:
        "Miksi juuri minä synnyin?"

        Kysymys onkin relevantti, eikä sitä pitäisi unohtaa vanhemmitenkaan elämässään.

        Anon.
        "Kommentoija ei ehkä ihan tavoittanut ideaani käsitellessäni elämän "totaliteettia"
        ja sen tavoittamisen mahdottomuutta käsittein."

        Kyllä kommentoija on törmännyt kyseiseen kysymykseen useita
        kertoja eri tahojen kysyminä.

        Ihmiskunnan, nykyisen, inventaario on kieltämättä periaattessa
        tehtävissä, ei ehkä käytännössä, se ei kuitenkaan ollut pointtini.

        Voimme käyttää ihmiskunta käsitettä, vaikka emme tuntisi kaikkia
        ihmisiä, kysehän on abstraktisesta käsitteestä.

        Sama juttu "elämän" käsitteestä, kyse on vain korkean abstraktio
        tason käsitteestä, ei siinä ole mitään periaatteellista tai loogista
        syytä miksei sitä voisi käyttää.

        Sitä paitsi kun kysytään elämän tarkoituksesta, siinä käytetään
        elämäkäsitettä, eihän sitä muuten ymmärrettäisi.

        Mitä "todellisuus" käsitteen ongelmallisuudesta voi sanoa, eri
        filosofit haluavat määritellä sen omalla tavallaan, yksimielisyyttä
        todellisuuden filosofisesta luonteesta ei ole saavutettu.

        Huomaa myös että, "miksi juuri minä synnyin" kysymykseen on
        täsmällinen vastaus.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anon.
        "Kommentoija ei ehkä ihan tavoittanut ideaani käsitellessäni elämän "totaliteettia"
        ja sen tavoittamisen mahdottomuutta käsittein."

        Kyllä kommentoija on törmännyt kyseiseen kysymykseen useita
        kertoja eri tahojen kysyminä.

        Ihmiskunnan, nykyisen, inventaario on kieltämättä periaattessa
        tehtävissä, ei ehkä käytännössä, se ei kuitenkaan ollut pointtini.

        Voimme käyttää ihmiskunta käsitettä, vaikka emme tuntisi kaikkia
        ihmisiä, kysehän on abstraktisesta käsitteestä.

        Sama juttu "elämän" käsitteestä, kyse on vain korkean abstraktio
        tason käsitteestä, ei siinä ole mitään periaatteellista tai loogista
        syytä miksei sitä voisi käyttää.

        Sitä paitsi kun kysytään elämän tarkoituksesta, siinä käytetään
        elämäkäsitettä, eihän sitä muuten ymmärrettäisi.

        Mitä "todellisuus" käsitteen ongelmallisuudesta voi sanoa, eri
        filosofit haluavat määritellä sen omalla tavallaan, yksimielisyyttä
        todellisuuden filosofisesta luonteesta ei ole saavutettu.

        Huomaa myös että, "miksi juuri minä synnyin" kysymykseen on
        täsmällinen vastaus.

        R.

        Kiitos kommentistasi, mutta en edelleenkään usko sinun tavoittaneesi ideaa, mistä on kyse tiettyjen käsitteiden vajavuudessa.

        Elämän käsitettä voi tietenkin käyttää ja niinhän me teemme, kun kysymme vaikkapa juuri elämän tarkoitusta. Mutta: "Jokin osa jää siitä aina merkityssuhteiden ulkopuolelle." (siteeraus avauksestani).

        Ihmiskunta käsitteessä vastaavaa ongelmaa ei ole. Se kuvaa periaatteessa kohteensa kattavasti. Samoin kysymys "miksi juuri minä synnyin" on ongelmaton, ellei sillä sitten tavoitella vastausta elämän tarkoituksen pohdintoina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi, mutta en edelleenkään usko sinun tavoittaneesi ideaa, mistä on kyse tiettyjen käsitteiden vajavuudessa.

        Elämän käsitettä voi tietenkin käyttää ja niinhän me teemme, kun kysymme vaikkapa juuri elämän tarkoitusta. Mutta: "Jokin osa jää siitä aina merkityssuhteiden ulkopuolelle." (siteeraus avauksestani).

        Ihmiskunta käsitteessä vastaavaa ongelmaa ei ole. Se kuvaa periaatteessa kohteensa kattavasti. Samoin kysymys "miksi juuri minä synnyin" on ongelmaton, ellei sillä sitten tavoitella vastausta elämän tarkoituksen pohdintoina.

        Anonyymi.
        "Kiitos kommentistasi, mutta en edelleenkään usko sinun tavoittaneesi ideaa, mistä on kyse tiettyjen käsitteiden vajavuudessa."

        Kun sanot että voimme käyttää elämäkäsitettä kysyessämme
        elämän tarkoitusta, siinä se olisi ongelmaton.
        Mutta heti perään toteat "Jokin osa jää siitä aina merkityssuhteiden ulkopuolelle."

        Nyt on hankala käsitellä tätä, koska pitäisi voida kysyä että,
        "Mikä osa?"
        Koska se olisi niin sanotusti elämäkäsitteen ulkopuolella, et
        tietenkään voi arvioida mikä osa ja millä tavoin se on ulkopuolella.

        Olisko elämäkäsitteessä jokin rakenteellinen puute vai itse elämässä jokin osa jota emme tavoita, kognitiivinen sokeus?

        Toisaalta elämäkäsite on hyvin abstraktinen, silloin pitää huomioida
        mitä tietoa se pitää sisällään, se ei ole luettelo elämänmuodoista
        maassa ja muualla universumissa.
        Se oikeastaan vaan erottelee elämän elottomasta, vetää rajaviivan
        niiden välille.
        Kun tiedämme mitä elämä, tuon käsitteen mukaan, voimme huomata
        onko jokin elävää vai elotonta.

        Tällöin kysymys elämän tarkoituksesta olisi vain näennäinen ongelma.
        Tarkoituskäsitettä olisi turha liittää elämäkäsitteeseen.

        Mutta eräälainen vastaus, aika hyvä sellainen, piilee tuossa lapsen
        kysymyksessä omasta syntymästään.

        Hänen syntymänsä ja olemassaolonsa on kontingentti tosiasia,
        itse asiassa kaikki elämä on kontingentti, tämä universumi on
        kontingentti ja lopuksi todellisuus on kontingentti.

        Siinä on täydellinen vastaus elämän tarkoituksesta.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anonyymi.
        "Kiitos kommentistasi, mutta en edelleenkään usko sinun tavoittaneesi ideaa, mistä on kyse tiettyjen käsitteiden vajavuudessa."

        Kun sanot että voimme käyttää elämäkäsitettä kysyessämme
        elämän tarkoitusta, siinä se olisi ongelmaton.
        Mutta heti perään toteat "Jokin osa jää siitä aina merkityssuhteiden ulkopuolelle."

        Nyt on hankala käsitellä tätä, koska pitäisi voida kysyä että,
        "Mikä osa?"
        Koska se olisi niin sanotusti elämäkäsitteen ulkopuolella, et
        tietenkään voi arvioida mikä osa ja millä tavoin se on ulkopuolella.

        Olisko elämäkäsitteessä jokin rakenteellinen puute vai itse elämässä jokin osa jota emme tavoita, kognitiivinen sokeus?

        Toisaalta elämäkäsite on hyvin abstraktinen, silloin pitää huomioida
        mitä tietoa se pitää sisällään, se ei ole luettelo elämänmuodoista
        maassa ja muualla universumissa.
        Se oikeastaan vaan erottelee elämän elottomasta, vetää rajaviivan
        niiden välille.
        Kun tiedämme mitä elämä, tuon käsitteen mukaan, voimme huomata
        onko jokin elävää vai elotonta.

        Tällöin kysymys elämän tarkoituksesta olisi vain näennäinen ongelma.
        Tarkoituskäsitettä olisi turha liittää elämäkäsitteeseen.

        Mutta eräälainen vastaus, aika hyvä sellainen, piilee tuossa lapsen
        kysymyksessä omasta syntymästään.

        Hänen syntymänsä ja olemassaolonsa on kontingentti tosiasia,
        itse asiassa kaikki elämä on kontingentti, tämä universumi on
        kontingentti ja lopuksi todellisuus on kontingentti.

        Siinä on täydellinen vastaus elämän tarkoituksesta.

        R.

        Hyvää pohdintaa kommentoijalta R.

        "Nyt on hankala käsitellä tätä, koska pitäisi voida kysyä että,
        "Mikä osa?"

        Täsmälistä vastausta kysymykseen *mikä osa* ei voida tietenkään antaa ja juuri kuvailemastasi syystä. Se jäisi käsitteiden ulkopuolelle.

        "Koska se olisi niin sanotusti elämäkäsitteen ulkopuolella, et
        tietenkään voi arvioida mikä osa ja millä tavoin se on ulkopuolella."

        Mutta kokonaan arviointikykymme ulkopuolelle se ei jää. Ts. kysymys on sanoisinko semanttisesta "sokeudesta", jos käytän samantyyppistä vertausta kuin sinä puhuessasi kognitiivisesta sokeudesta. Vaikka emme tavoita elämän konkretiaa käsittein ja vielä vähemmän tähän kykenemme tarkoitusta pohtiessa, voidaan käsittein tehdä viittauksia myös käsitteiden ulkopuoliseen todellisuuteen. Tuota ulkopuolelle jäävää voidaan hahmotella monin eri tavoin, joissa käsitteilläkin on osansa. Lopputuloksen voi tosin olettaa jäävän vajavaiseksi hahmotukseksi.

        Elämän erottelu elottomasta on hyvin kapea määritlmä "elämälle", joten siitä ei voi olla kysymys. Varmasti biologian tunnilla tuollainen kapea käsite voisi olla hyödyksi [en osaa tätä kuitenkaan arvioida biologian heikon tuntemukseni johdosta].

        "Mutta eräälainen vastaus, aika hyvä sellainen, piilee tuossa lapsen
        kysymyksessä omasta syntymästään."

        Mielestäni mainittu kysymys ei tavoita sitä, mitä teen kysessäni elämän tarkoitusta tai merkitystä. Mutta toki se voi olla hyvä triggeri aiheeseen syventymisen innoitukseksi. Siksi en pidä sitä mitenkään huonona kysymyksenä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvää pohdintaa kommentoijalta R.

        "Nyt on hankala käsitellä tätä, koska pitäisi voida kysyä että,
        "Mikä osa?"

        Täsmälistä vastausta kysymykseen *mikä osa* ei voida tietenkään antaa ja juuri kuvailemastasi syystä. Se jäisi käsitteiden ulkopuolelle.

        "Koska se olisi niin sanotusti elämäkäsitteen ulkopuolella, et
        tietenkään voi arvioida mikä osa ja millä tavoin se on ulkopuolella."

        Mutta kokonaan arviointikykymme ulkopuolelle se ei jää. Ts. kysymys on sanoisinko semanttisesta "sokeudesta", jos käytän samantyyppistä vertausta kuin sinä puhuessasi kognitiivisesta sokeudesta. Vaikka emme tavoita elämän konkretiaa käsittein ja vielä vähemmän tähän kykenemme tarkoitusta pohtiessa, voidaan käsittein tehdä viittauksia myös käsitteiden ulkopuoliseen todellisuuteen. Tuota ulkopuolelle jäävää voidaan hahmotella monin eri tavoin, joissa käsitteilläkin on osansa. Lopputuloksen voi tosin olettaa jäävän vajavaiseksi hahmotukseksi.

        Elämän erottelu elottomasta on hyvin kapea määritlmä "elämälle", joten siitä ei voi olla kysymys. Varmasti biologian tunnilla tuollainen kapea käsite voisi olla hyödyksi [en osaa tätä kuitenkaan arvioida biologian heikon tuntemukseni johdosta].

        "Mutta eräälainen vastaus, aika hyvä sellainen, piilee tuossa lapsen
        kysymyksessä omasta syntymästään."

        Mielestäni mainittu kysymys ei tavoita sitä, mitä teen kysessäni elämän tarkoitusta tai merkitystä. Mutta toki se voi olla hyvä triggeri aiheeseen syventymisen innoitukseksi. Siksi en pidä sitä mitenkään huonona kysymyksenä!

        Anon.
        "Hyvää pohdintaa kommentoijalta R."

        Tietysti kyvyttömyys saada ongelmasta edes jonkinlainen ote,
        viittaa lähinnä siihen että kyse on näennäisongelmasta.

        Mutta asiantuntijat ovat joutuneet tekemisiin elämä ongelman
        kanssa, Marsluotaimien elämän etsintä näyttää miten käytännössä
        joudutaan toimimaan.

        Heillä on ollut käytössä elämän käsite, se on kuitenkin abstraktinen
        käsite, eikä kerro millaisia Marsin oliot ovat.

        Koska he suunnittelevat kokeita olioiden löytämiseen, he olettavat
        maan eliöiden tapaan aineenvaihdunta jälkien olevan löydettävissä.

        Heillä on siis täsmennetty käsite elollisten olioiden vaikututuksesta
        ympäristöön ja käsitys mahdollisten kokeiden suunnittelusta
        saada oliot elämään luotaimen tutkimuskammiossa.

        "Elämän erottelu elottomasta on hyvin kapea määritlmä "elämälle"".

        Elämäkäsite on hyvin abstraktinen käsite, se sisältämä tieto on
        hyvin yleistä, siinä ei ole konkretiaa erityisemmin, mutta se on
        abstraktisten käsitteiden ominaisuus.
        Se erottaa elollisen ja elottoman toisistaan, tutkimuksissa joudutaan
        käyttämään konkreettisempia elämän käsitteitä.

        Filosofisessa ajattelussa, yleinen käsitys elämästä on pohdinnan kohteena, filosofiset tutkimukset kohdistuvat juuri elämän käsitteeseen. Se on käsitteiden tutkimista.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anon.
        "Hyvää pohdintaa kommentoijalta R."

        Tietysti kyvyttömyys saada ongelmasta edes jonkinlainen ote,
        viittaa lähinnä siihen että kyse on näennäisongelmasta.

        Mutta asiantuntijat ovat joutuneet tekemisiin elämä ongelman
        kanssa, Marsluotaimien elämän etsintä näyttää miten käytännössä
        joudutaan toimimaan.

        Heillä on ollut käytössä elämän käsite, se on kuitenkin abstraktinen
        käsite, eikä kerro millaisia Marsin oliot ovat.

        Koska he suunnittelevat kokeita olioiden löytämiseen, he olettavat
        maan eliöiden tapaan aineenvaihdunta jälkien olevan löydettävissä.

        Heillä on siis täsmennetty käsite elollisten olioiden vaikututuksesta
        ympäristöön ja käsitys mahdollisten kokeiden suunnittelusta
        saada oliot elämään luotaimen tutkimuskammiossa.

        "Elämän erottelu elottomasta on hyvin kapea määritlmä "elämälle"".

        Elämäkäsite on hyvin abstraktinen käsite, se sisältämä tieto on
        hyvin yleistä, siinä ei ole konkretiaa erityisemmin, mutta se on
        abstraktisten käsitteiden ominaisuus.
        Se erottaa elollisen ja elottoman toisistaan, tutkimuksissa joudutaan
        käyttämään konkreettisempia elämän käsitteitä.

        Filosofisessa ajattelussa, yleinen käsitys elämästä on pohdinnan kohteena, filosofiset tutkimukset kohdistuvat juuri elämän käsitteeseen. Se on käsitteiden tutkimista.

        R.

        "Tietysti kyvyttömyys saada ongelmasta edes jonkinlainen ote,
        viittaa lähinnä siihen että kyse on näennäisongelmasta."

        Ei asiassa ole kysymys kyvyttömyydestä, vaan elämän ja sen tarkoituksen/merkityksen luonteesta. Kuten jo avauksessani on todettu, asia ei ole kokonaan ymmärrettävissä käsittein. Siinä ei ole mitään "ongelmaa" ja vielä vähemmän tarvitsee käyttää käsitettä "näennäisongelma".

        Ratkaisun löytymistä edistää luopuminen oletuksesta käsitteiden kattavuudesta.

        Filosofiassa on pohdittu elämää virheellisesti käsittein! Sitä voidaan lähestyä ilmankin niitä. Tuloksetovat mielenkiintoisia, mutta en syvenny niihin tässä ketjussa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tietysti kyvyttömyys saada ongelmasta edes jonkinlainen ote,
        viittaa lähinnä siihen että kyse on näennäisongelmasta."

        Ei asiassa ole kysymys kyvyttömyydestä, vaan elämän ja sen tarkoituksen/merkityksen luonteesta. Kuten jo avauksessani on todettu, asia ei ole kokonaan ymmärrettävissä käsittein. Siinä ei ole mitään "ongelmaa" ja vielä vähemmän tarvitsee käyttää käsitettä "näennäisongelma".

        Ratkaisun löytymistä edistää luopuminen oletuksesta käsitteiden kattavuudesta.

        Filosofiassa on pohdittu elämää virheellisesti käsittein! Sitä voidaan lähestyä ilmankin niitä. Tuloksetovat mielenkiintoisia, mutta en syvenny niihin tässä ketjussa.

        Anon.
        "Ei asiassa ole kysymys kyvyttömyydestä, vaan elämän ja sen tarkoituksen/merkityksen luonteesta"

        Hiukan äkkinäinen lopetus.
        Et kai aio tarjota jotakin jumalaa tai mystiikkaa ratkaisuksi.

        Vaikka toisaalta jumalakäsitekin kuuluu vielä filosofiaan, vakkei ole kovin
        suosittu aihe,

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anon.
        "Ei asiassa ole kysymys kyvyttömyydestä, vaan elämän ja sen tarkoituksen/merkityksen luonteesta"

        Hiukan äkkinäinen lopetus.
        Et kai aio tarjota jotakin jumalaa tai mystiikkaa ratkaisuksi.

        Vaikka toisaalta jumalakäsitekin kuuluu vielä filosofiaan, vakkei ole kovin
        suosittu aihe,

        R.

        Eiköhän jätetä uskonto muihin aiheisiin. Mennään ihan filosofialla.


    • Anonyymi

      Teettepä te asioista vaikeita, harhaista suorastaan.
      Elämän tarkoitus on kuitenkin näin: Koitetaan elää mahdollisimman onnellista elämää.

      • Anonyymi

        Yrität tehdä asiasta niin ykisnkertaista, mutta et kuitenkaan saavuttamaan mitään käsittein siitä. Jos mahdollisimman (suuren) onnellisuuden hahmotat hedonismina, niin huomaat pian, ettei se onnistu tavoitteena elämässä. Jos lisäät "onnellisuuden" käsitteeseen muuta kuin hedonistista nautinto, niin joudut käsittämään sen niin laajasti, että käsite ei kuvaa sitä, mitä ajattelit sen alunperin kuvaavan. Pyörit siten käsitepöheikössä, josta ei löydä ulos. MOT.


    • Anonyymi

      Elämän tarkoitus on oppia tuntemaan Elämän Henkäys. Sekä suojella elämän jatkuvuuden kannalta heikointa lenkkiä.

      Tuo heikoin lenkki pitää oppia tuntemaan. Sen esittämää filosofiaa arvostamaan ja sitä pitää jopa vähän palvoa tai ainakin kunnioittaa.

      Elämän jatkuvuudella on monia ehtoja, jotka kaikki ovat heikkoja lenkkejä.

      Hapen saanti
      Puhtaan veden saanti
      Ravitseva ruoka
      Valo
      Lämpö
      Painovoima
      Jne.

      Kaikki heikot lenkit pitää yhdistää älykkääksi kokonaisuudeksi. Ja niiden suojeleminen asettaa mahdollisimman vahvoihin käsiin.
      Pitää luoda vahvin mahdollinen suojausjärjestelmä.

    • Anonyymi

      Elämän tarkoitus on kinata toisten kanssa käsitteiden merkityksestä.

      • Anonyymi

        Anon.
        "Elämän tarkoitus on kinata toisten kanssa käsitteiden merkityksestä."

        Kinata?

        Siinä on käsitteet ymmärretty täysin väärin.
        Ei tässä kannata lähteä Belisarion linjalle, "Minusta..."

        Jos elämän tarkoitus littyy mitenkään käsitteisiin, elämässä on hyvä oppia koko
        ajan lisää, siis kehittää käsitteellistä suorituskykyä.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anon.
        "Elämän tarkoitus on kinata toisten kanssa käsitteiden merkityksestä."

        Kinata?

        Siinä on käsitteet ymmärretty täysin väärin.
        Ei tässä kannata lähteä Belisarion linjalle, "Minusta..."

        Jos elämän tarkoitus littyy mitenkään käsitteisiin, elämässä on hyvä oppia koko
        ajan lisää, siis kehittää käsitteellistä suorituskykyä.

        R.

        Entä jos vain eläisi koko ajan eikä lisäisi yhtään enää?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä jos vain eläisi koko ajan eikä lisäisi yhtään enää?

        Miksi?

        Tulisi vaan hölmöksi ajan myötä, aivot vaativat harjoitusta toimiakseen.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi?

        Tulisi vaan hölmöksi ajan myötä, aivot vaativat harjoitusta toimiakseen.

        R.

        Tarviiko sun aivot erikseen harjoitusta toimiakseen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarviiko sun aivot erikseen harjoitusta toimiakseen?

        Kuten lihakset tarvitsevat käyttöä/harjoitusta toimikseen kunnolla,
        niin aivoilla on sama juttu.

        Näkeehän sen älykkäistä lemmikkieläimistä, niille on annettava älyllisiä
        virikkeitä jotta ne voisivat hyvin.

        Ihmisillä sama juttu.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten lihakset tarvitsevat käyttöä/harjoitusta toimikseen kunnolla,
        niin aivoilla on sama juttu.

        Näkeehän sen älykkäistä lemmikkieläimistä, niille on annettava älyllisiä
        virikkeitä jotta ne voisivat hyvin.

        Ihmisillä sama juttu.

        R.

        Kerää muistoja, älä asioita... Collect memories, not things...

        https://www.youtube.com/watch?v=NsBiI-LyVm4


        #


    • Anonyymi

      Todellisuuden etsiminen, löytäminen ja ymmärtäminen on merkityksellistä, sillä se voi paljastaa tarkoituksen.

      • Anonyymi

        Metsän puun ja ihmisen elämän tarkoitus on ihan yksi ja sama: Lisääntyä niin paljon kuin mahdollista lajinsa säilyttääkseen ja lajiaan levittääkseen. Ihminen tosin näyttää onnistuneen siinä paljon puita paremmin...
        Lisääntykää ja täyttäkää maa, kas siinä teille tarkoitusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Metsän puun ja ihmisen elämän tarkoitus on ihan yksi ja sama: Lisääntyä niin paljon kuin mahdollista lajinsa säilyttääkseen ja lajiaan levittääkseen. Ihminen tosin näyttää onnistuneen siinä paljon puita paremmin...
        Lisääntykää ja täyttäkää maa, kas siinä teille tarkoitusta.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18156029/en-tieda-kuka-olet-tai-missa-olet-mutta-ole-suojelijani!

        Maailma on niin suuri ja minä olen niin pieni. Tarvitsen niin paljon apuasi ja suojelustasi. Ota sieluni vastaan ja ole suojelijani."

        En kuullut ukkosen jyrinää yötaivaalla, mutta yhtäkkiä mieleeni virtasi ajatuksia: "Mitä sinä haluat tässä maailmassa? Rikkautta? Valtaa? Mainetta? Tietoa?" Nuoruudessani ajattelin yksinkertaisesti ja nerokkaasti: "Rikkaana oleminen on hyvä asia, mutta rikkaus voidaan ottaa pois väkisin. On parempi olla vahva. Mutta vahvuus on hyödytöntä, jos kukaan ei tiedä siitä. Voima tarvitsee mainetta.
        Tässä maailmassa kunnia on sillä, joka on rikas ja voimakas. Mutta... mitä hyötyä kaikesta tästä on, jos ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavalla hetkellä. Rikkauden, vallan ja kunnian voi menettää hetkessä. Vain ne, jotka tuntevat Totuuden, ovat oikealla tiellä. Herrani, minä haluan tietää Totuuden!" Käänsin katseeni äärettömyyteen, mutta en kuullut vastausta. Kului monta vuotta, jotka vietin etsiessäni. Joku opasti minua läpi elämän, ohjasi minua oikeaan suuntaan, piti minut turvassa ja suojeli minua vaaroilta. Imin ahnaasti tietoa, luin ja luin uudelleen monia kirjoja, mutta vähitellen aloin tuntea, että tämä tieto on kuivaa. Siinä ei ole iloa, onnellisuutta ja nautintoa. Paljon myöhemmin, muistellessani tätä nuoruuteni jaksoa, yllätin itseni yhä useammin ajattelemasta, että minun olisi pitänyt pyytää itseltäni hieman rakkautta ja onnea.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      88
      1224
    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      151
      1036
    3. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      57
      753
    4. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      14
      720
    5. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      688
    6. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      287
      685
    7. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      60
      684
    8. En oikeastaan usko että sinä tai kukaan

      Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt
      Ikävä
      42
      624
    9. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      36
      618
    10. Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut

      kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip
      Ikävä
      57
      612
    Aihe