Käsitteiden merkitys: elämän tarkoitus?

Jep. Tekoälykin havaitsee viitteitä kognitiivisiin rajoihin kysymykseen vastaamiseksi. Onhan se jotakin. Aloittajan käsitys on, että nämä rajoitukset ovat ilmeisiä johtuen jo käsitteellisen ajattelun luonteesta.

Tämän rajoittuneisuuden ylittäminen on osittain kuitenkin mahdollista käsitteidenkin avulla. Käsittein voidaan viitata kokemukselliseen ja sanoin kuvailemattomaan todellisuuteen. Se edellyttää luopumista yrittää ymmärtää aihetta pelkästään käsitteiden avulla.

Kun mikään ei ole mitään,. Antaa se mahdollisuuden sille,

Että jotain on jossain, ehkä jopa lohduttavaa.

"Mitä tulee siihen että "elämä" on liian laaja käsitteen katettavaksi
on hiukan outo, onhan meillä hyvinkin laajoja käsitteitä kuten
"ihmiskunta" emmekä oleta että meidän pitäisi tuntea jokainen
ihminen jotta sitä voisi käyttää."

Kommentoija ei ehkä ihan tavoittanut ideaani käsitellessäni elämän "totaliteettia" ja sen tavoittamisen mahdottomuutta käsittein.

Ihmiskunnan jokainen yksilö on nimittäin periaatteessa laskettavissa. Mitään ei jää laskutoimituksen ulkopuolelle. Elämästä sen sijaan on sen luonne huomioon ottaen samanlaista "laskelmaa" mahdotonta tehdä.

Mitä tulee todellisuuden käsitteeseen, niin ongelma tällä käsitteellä operoimiseksi on sama kuin "elämän" kanssa. Todellisuus on filosofisesti huomattavan ongelmallinen käsite. asiasta onkin sen vuoksi runsaasti pohdintaa, joka useimmiten epäonnistuu ja samasta syystä kuin olen aloituksessani todennut.

"Nuorten lasten ensimmäinen filosofinen kysymys usein on:
"Miksi juuri minä synnyin?"

Kysymys onkin relevantti, eikä sitä pitäisi unohtaa vanhemmitenkaan elämässään.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä tulee siihen että "elämä" on liian laaja käsitteen katettavaksi
on hiukan outo, onhan meillä hyvinkin laajoja käsitteitä kuten
"ihmiskunta" emmekä oleta että meidän pitäisi tuntea jokainen
ihminen jotta sitä voisi käyttää."

Kommentoija ei ehkä ihan tavoittanut ideaani käsitellessäni elämän "totaliteettia" ja sen tavoittamisen mahdottomuutta käsittein.

Ihmiskunnan jokainen yksilö on nimittäin periaatteessa laskettavissa. Mitään ei jää laskutoimituksen ulkopuolelle. Elämästä sen sijaan on sen luonne huomioon ottaen samanlaista "laskelmaa" mahdotonta tehdä.

Mitä tulee todellisuuden käsitteeseen, niin ongelma tällä käsitteellä operoimiseksi on sama kuin "elämän" kanssa. Todellisuus on filosofisesti huomattavan ongelmallinen käsite. asiasta onkin sen vuoksi runsaasti pohdintaa, joka useimmiten epäonnistuu ja samasta syystä kuin olen aloituksessani todennut.

"Nuorten lasten ensimmäinen filosofinen kysymys usein on:
"Miksi juuri minä synnyin?"

Kysymys onkin relevantti, eikä sitä pitäisi unohtaa vanhemmitenkaan elämässään.

Lue lisää

Anon.
"Kommentoija ei ehkä ihan tavoittanut ideaani käsitellessäni elämän "totaliteettia"
ja sen tavoittamisen mahdottomuutta käsittein."

Kyllä kommentoija on törmännyt kyseiseen kysymykseen useita
kertoja eri tahojen kysyminä.

Ihmiskunnan, nykyisen, inventaario on kieltämättä periaattessa
tehtävissä, ei ehkä käytännössä, se ei kuitenkaan ollut pointtini.

Voimme käyttää ihmiskunta käsitettä, vaikka emme tuntisi kaikkia
ihmisiä, kysehän on abstraktisesta käsitteestä.

Sama juttu "elämän" käsitteestä, kyse on vain korkean abstraktio
tason käsitteestä, ei siinä ole mitään periaatteellista tai loogista
syytä miksei sitä voisi käyttää.

Sitä paitsi kun kysytään elämän tarkoituksesta, siinä käytetään
elämäkäsitettä, eihän sitä muuten ymmärrettäisi.

Mitä "todellisuus" käsitteen ongelmallisuudesta voi sanoa, eri
filosofit haluavat määritellä sen omalla tavallaan, yksimielisyyttä
todellisuuden filosofisesta luonteesta ei ole saavutettu.

Huomaa myös että, "miksi juuri minä synnyin" kysymykseen on
täsmällinen vastaus.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Kommentoija ei ehkä ihan tavoittanut ideaani käsitellessäni elämän "totaliteettia"
ja sen tavoittamisen mahdottomuutta käsittein."

Kyllä kommentoija on törmännyt kyseiseen kysymykseen useita
kertoja eri tahojen kysyminä.

Ihmiskunnan, nykyisen, inventaario on kieltämättä periaattessa
tehtävissä, ei ehkä käytännössä, se ei kuitenkaan ollut pointtini.

Voimme käyttää ihmiskunta käsitettä, vaikka emme tuntisi kaikkia
ihmisiä, kysehän on abstraktisesta käsitteestä.

Sama juttu "elämän" käsitteestä, kyse on vain korkean abstraktio
tason käsitteestä, ei siinä ole mitään periaatteellista tai loogista
syytä miksei sitä voisi käyttää.

Sitä paitsi kun kysytään elämän tarkoituksesta, siinä käytetään
elämäkäsitettä, eihän sitä muuten ymmärrettäisi.

Mitä "todellisuus" käsitteen ongelmallisuudesta voi sanoa, eri
filosofit haluavat määritellä sen omalla tavallaan, yksimielisyyttä
todellisuuden filosofisesta luonteesta ei ole saavutettu.

Huomaa myös että, "miksi juuri minä synnyin" kysymykseen on
täsmällinen vastaus.

R.

Lue lisää

Kiitos kommentistasi, mutta en edelleenkään usko sinun tavoittaneesi ideaa, mistä on kyse tiettyjen käsitteiden vajavuudessa.

Elämän käsitettä voi tietenkin käyttää ja niinhän me teemme, kun kysymme vaikkapa juuri elämän tarkoitusta. Mutta: "Jokin osa jää siitä aina merkityssuhteiden ulkopuolelle." (siteeraus avauksestani).

Ihmiskunta käsitteessä vastaavaa ongelmaa ei ole. Se kuvaa periaatteessa kohteensa kattavasti. Samoin kysymys "miksi juuri minä synnyin" on ongelmaton, ellei sillä sitten tavoitella vastausta elämän tarkoituksen pohdintoina.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, mutta en edelleenkään usko sinun tavoittaneesi ideaa, mistä on kyse tiettyjen käsitteiden vajavuudessa.

Elämän käsitettä voi tietenkin käyttää ja niinhän me teemme, kun kysymme vaikkapa juuri elämän tarkoitusta. Mutta: "Jokin osa jää siitä aina merkityssuhteiden ulkopuolelle." (siteeraus avauksestani).

Ihmiskunta käsitteessä vastaavaa ongelmaa ei ole. Se kuvaa periaatteessa kohteensa kattavasti. Samoin kysymys "miksi juuri minä synnyin" on ongelmaton, ellei sillä sitten tavoitella vastausta elämän tarkoituksen pohdintoina.

Lue lisää

Anonyymi.
"Kiitos kommentistasi, mutta en edelleenkään usko sinun tavoittaneesi ideaa, mistä on kyse tiettyjen käsitteiden vajavuudessa."

Kun sanot että voimme käyttää elämäkäsitettä kysyessämme
elämän tarkoitusta, siinä se olisi ongelmaton.
Mutta heti perään toteat "Jokin osa jää siitä aina merkityssuhteiden ulkopuolelle."

Nyt on hankala käsitellä tätä, koska pitäisi voida kysyä että,
"Mikä osa?"
Koska se olisi niin sanotusti elämäkäsitteen ulkopuolella, et
tietenkään voi arvioida mikä osa ja millä tavoin se on ulkopuolella.

Olisko elämäkäsitteessä jokin rakenteellinen puute vai itse elämässä jokin osa jota emme tavoita, kognitiivinen sokeus?

Toisaalta elämäkäsite on hyvin abstraktinen, silloin pitää huomioida
mitä tietoa se pitää sisällään, se ei ole luettelo elämänmuodoista
maassa ja muualla universumissa.
Se oikeastaan vaan erottelee elämän elottomasta, vetää rajaviivan
niiden välille.
Kun tiedämme mitä elämä, tuon käsitteen mukaan, voimme huomata
onko jokin elävää vai elotonta.

Tällöin kysymys elämän tarkoituksesta olisi vain näennäinen ongelma.
Tarkoituskäsitettä olisi turha liittää elämäkäsitteeseen.

Mutta eräälainen vastaus, aika hyvä sellainen, piilee tuossa lapsen
kysymyksessä omasta syntymästään.

Hänen syntymänsä ja olemassaolonsa on kontingentti tosiasia,
itse asiassa kaikki elämä on kontingentti, tämä universumi on
kontingentti ja lopuksi todellisuus on kontingentti.

Siinä on täydellinen vastaus elämän tarkoituksesta.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anonyymi.
"Kiitos kommentistasi, mutta en edelleenkään usko sinun tavoittaneesi ideaa, mistä on kyse tiettyjen käsitteiden vajavuudessa."

Kun sanot että voimme käyttää elämäkäsitettä kysyessämme
elämän tarkoitusta, siinä se olisi ongelmaton.
Mutta heti perään toteat "Jokin osa jää siitä aina merkityssuhteiden ulkopuolelle."

Nyt on hankala käsitellä tätä, koska pitäisi voida kysyä että,
"Mikä osa?"
Koska se olisi niin sanotusti elämäkäsitteen ulkopuolella, et
tietenkään voi arvioida mikä osa ja millä tavoin se on ulkopuolella.

Olisko elämäkäsitteessä jokin rakenteellinen puute vai itse elämässä jokin osa jota emme tavoita, kognitiivinen sokeus?

Toisaalta elämäkäsite on hyvin abstraktinen, silloin pitää huomioida
mitä tietoa se pitää sisällään, se ei ole luettelo elämänmuodoista
maassa ja muualla universumissa.
Se oikeastaan vaan erottelee elämän elottomasta, vetää rajaviivan
niiden välille.
Kun tiedämme mitä elämä, tuon käsitteen mukaan, voimme huomata
onko jokin elävää vai elotonta.

Tällöin kysymys elämän tarkoituksesta olisi vain näennäinen ongelma.
Tarkoituskäsitettä olisi turha liittää elämäkäsitteeseen.

Mutta eräälainen vastaus, aika hyvä sellainen, piilee tuossa lapsen
kysymyksessä omasta syntymästään.

Hänen syntymänsä ja olemassaolonsa on kontingentti tosiasia,
itse asiassa kaikki elämä on kontingentti, tämä universumi on
kontingentti ja lopuksi todellisuus on kontingentti.

Siinä on täydellinen vastaus elämän tarkoituksesta.

R.

Lue lisää

Hyvää pohdintaa kommentoijalta R.

"Nyt on hankala käsitellä tätä, koska pitäisi voida kysyä että,
"Mikä osa?"

Täsmälistä vastausta kysymykseen *mikä osa* ei voida tietenkään antaa ja juuri kuvailemastasi syystä. Se jäisi käsitteiden ulkopuolelle.

"Koska se olisi niin sanotusti elämäkäsitteen ulkopuolella, et
tietenkään voi arvioida mikä osa ja millä tavoin se on ulkopuolella."

Mutta kokonaan arviointikykymme ulkopuolelle se ei jää. Ts. kysymys on sanoisinko semanttisesta "sokeudesta", jos käytän samantyyppistä vertausta kuin sinä puhuessasi kognitiivisesta sokeudesta. Vaikka emme tavoita elämän konkretiaa käsittein ja vielä vähemmän tähän kykenemme tarkoitusta pohtiessa, voidaan käsittein tehdä viittauksia myös käsitteiden ulkopuoliseen todellisuuteen. Tuota ulkopuolelle jäävää voidaan hahmotella monin eri tavoin, joissa käsitteilläkin on osansa. Lopputuloksen voi tosin olettaa jäävän vajavaiseksi hahmotukseksi.

Elämän erottelu elottomasta on hyvin kapea määritlmä "elämälle", joten siitä ei voi olla kysymys. Varmasti biologian tunnilla tuollainen kapea käsite voisi olla hyödyksi [en osaa tätä kuitenkaan arvioida biologian heikon tuntemukseni johdosta].

"Mutta eräälainen vastaus, aika hyvä sellainen, piilee tuossa lapsen
kysymyksessä omasta syntymästään."

Mielestäni mainittu kysymys ei tavoita sitä, mitä teen kysessäni elämän tarkoitusta tai merkitystä. Mutta toki se voi olla hyvä triggeri aiheeseen syventymisen innoitukseksi. Siksi en pidä sitä mitenkään huonona kysymyksenä!

Anonyymi kirjoitti:

Hyvää pohdintaa kommentoijalta R.

"Nyt on hankala käsitellä tätä, koska pitäisi voida kysyä että,
"Mikä osa?"

Täsmälistä vastausta kysymykseen *mikä osa* ei voida tietenkään antaa ja juuri kuvailemastasi syystä. Se jäisi käsitteiden ulkopuolelle.

"Koska se olisi niin sanotusti elämäkäsitteen ulkopuolella, et
tietenkään voi arvioida mikä osa ja millä tavoin se on ulkopuolella."

Mutta kokonaan arviointikykymme ulkopuolelle se ei jää. Ts. kysymys on sanoisinko semanttisesta "sokeudesta", jos käytän samantyyppistä vertausta kuin sinä puhuessasi kognitiivisesta sokeudesta. Vaikka emme tavoita elämän konkretiaa käsittein ja vielä vähemmän tähän kykenemme tarkoitusta pohtiessa, voidaan käsittein tehdä viittauksia myös käsitteiden ulkopuoliseen todellisuuteen. Tuota ulkopuolelle jäävää voidaan hahmotella monin eri tavoin, joissa käsitteilläkin on osansa. Lopputuloksen voi tosin olettaa jäävän vajavaiseksi hahmotukseksi.

Elämän erottelu elottomasta on hyvin kapea määritlmä "elämälle", joten siitä ei voi olla kysymys. Varmasti biologian tunnilla tuollainen kapea käsite voisi olla hyödyksi [en osaa tätä kuitenkaan arvioida biologian heikon tuntemukseni johdosta].

"Mutta eräälainen vastaus, aika hyvä sellainen, piilee tuossa lapsen
kysymyksessä omasta syntymästään."

Mielestäni mainittu kysymys ei tavoita sitä, mitä teen kysessäni elämän tarkoitusta tai merkitystä. Mutta toki se voi olla hyvä triggeri aiheeseen syventymisen innoitukseksi. Siksi en pidä sitä mitenkään huonona kysymyksenä!

Lue lisää

Anon.
"Hyvää pohdintaa kommentoijalta R."

Tietysti kyvyttömyys saada ongelmasta edes jonkinlainen ote,
viittaa lähinnä siihen että kyse on näennäisongelmasta.

Mutta asiantuntijat ovat joutuneet tekemisiin elämä ongelman
kanssa, Marsluotaimien elämän etsintä näyttää miten käytännössä
joudutaan toimimaan.

Heillä on ollut käytössä elämän käsite, se on kuitenkin abstraktinen
käsite, eikä kerro millaisia Marsin oliot ovat.

Koska he suunnittelevat kokeita olioiden löytämiseen, he olettavat
maan eliöiden tapaan aineenvaihdunta jälkien olevan löydettävissä.

Heillä on siis täsmennetty käsite elollisten olioiden vaikututuksesta
ympäristöön ja käsitys mahdollisten kokeiden suunnittelusta
saada oliot elämään luotaimen tutkimuskammiossa.

"Elämän erottelu elottomasta on hyvin kapea määritlmä "elämälle"".

Elämäkäsite on hyvin abstraktinen käsite, se sisältämä tieto on
hyvin yleistä, siinä ei ole konkretiaa erityisemmin, mutta se on
abstraktisten käsitteiden ominaisuus.
Se erottaa elollisen ja elottoman toisistaan, tutkimuksissa joudutaan
käyttämään konkreettisempia elämän käsitteitä.

Filosofisessa ajattelussa, yleinen käsitys elämästä on pohdinnan kohteena, filosofiset tutkimukset kohdistuvat juuri elämän käsitteeseen. Se on käsitteiden tutkimista.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Hyvää pohdintaa kommentoijalta R."

Tietysti kyvyttömyys saada ongelmasta edes jonkinlainen ote,
viittaa lähinnä siihen että kyse on näennäisongelmasta.

Mutta asiantuntijat ovat joutuneet tekemisiin elämä ongelman
kanssa, Marsluotaimien elämän etsintä näyttää miten käytännössä
joudutaan toimimaan.

Heillä on ollut käytössä elämän käsite, se on kuitenkin abstraktinen
käsite, eikä kerro millaisia Marsin oliot ovat.

Koska he suunnittelevat kokeita olioiden löytämiseen, he olettavat
maan eliöiden tapaan aineenvaihdunta jälkien olevan löydettävissä.

Heillä on siis täsmennetty käsite elollisten olioiden vaikututuksesta
ympäristöön ja käsitys mahdollisten kokeiden suunnittelusta
saada oliot elämään luotaimen tutkimuskammiossa.

"Elämän erottelu elottomasta on hyvin kapea määritlmä "elämälle"".

Elämäkäsite on hyvin abstraktinen käsite, se sisältämä tieto on
hyvin yleistä, siinä ei ole konkretiaa erityisemmin, mutta se on
abstraktisten käsitteiden ominaisuus.
Se erottaa elollisen ja elottoman toisistaan, tutkimuksissa joudutaan
käyttämään konkreettisempia elämän käsitteitä.

Filosofisessa ajattelussa, yleinen käsitys elämästä on pohdinnan kohteena, filosofiset tutkimukset kohdistuvat juuri elämän käsitteeseen. Se on käsitteiden tutkimista.

R.

Lue lisää

"Tietysti kyvyttömyys saada ongelmasta edes jonkinlainen ote,
viittaa lähinnä siihen että kyse on näennäisongelmasta."

Ei asiassa ole kysymys kyvyttömyydestä, vaan elämän ja sen tarkoituksen/merkityksen luonteesta. Kuten jo avauksessani on todettu, asia ei ole kokonaan ymmärrettävissä käsittein. Siinä ei ole mitään "ongelmaa" ja vielä vähemmän tarvitsee käyttää käsitettä "näennäisongelma".

Ratkaisun löytymistä edistää luopuminen oletuksesta käsitteiden kattavuudesta.

Filosofiassa on pohdittu elämää virheellisesti käsittein! Sitä voidaan lähestyä ilmankin niitä. Tuloksetovat mielenkiintoisia, mutta en syvenny niihin tässä ketjussa.

Anonyymi kirjoitti:

"Tietysti kyvyttömyys saada ongelmasta edes jonkinlainen ote,
viittaa lähinnä siihen että kyse on näennäisongelmasta."

Ei asiassa ole kysymys kyvyttömyydestä, vaan elämän ja sen tarkoituksen/merkityksen luonteesta. Kuten jo avauksessani on todettu, asia ei ole kokonaan ymmärrettävissä käsittein. Siinä ei ole mitään "ongelmaa" ja vielä vähemmän tarvitsee käyttää käsitettä "näennäisongelma".

Ratkaisun löytymistä edistää luopuminen oletuksesta käsitteiden kattavuudesta.

Filosofiassa on pohdittu elämää virheellisesti käsittein! Sitä voidaan lähestyä ilmankin niitä. Tuloksetovat mielenkiintoisia, mutta en syvenny niihin tässä ketjussa.

Lue lisää

Anon.
"Ei asiassa ole kysymys kyvyttömyydestä, vaan elämän ja sen tarkoituksen/merkityksen luonteesta"

Hiukan äkkinäinen lopetus.
Et kai aio tarjota jotakin jumalaa tai mystiikkaa ratkaisuksi.

Vaikka toisaalta jumalakäsitekin kuuluu vielä filosofiaan, vakkei ole kovin
suosittu aihe,

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Ei asiassa ole kysymys kyvyttömyydestä, vaan elämän ja sen tarkoituksen/merkityksen luonteesta"

Hiukan äkkinäinen lopetus.
Et kai aio tarjota jotakin jumalaa tai mystiikkaa ratkaisuksi.

Vaikka toisaalta jumalakäsitekin kuuluu vielä filosofiaan, vakkei ole kovin
suosittu aihe,

R.

Lue lisää

Eiköhän jätetä uskonto muihin aiheisiin. Mennään ihan filosofialla.

Yrität tehdä asiasta niin ykisnkertaista, mutta et kuitenkaan saavuttamaan mitään käsittein siitä. Jos mahdollisimman (suuren) onnellisuuden hahmotat hedonismina, niin huomaat pian, ettei se onnistu tavoitteena elämässä. Jos lisäät "onnellisuuden" käsitteeseen muuta kuin hedonistista nautinto, niin joudut käsittämään sen niin laajasti, että käsite ei kuvaa sitä, mitä ajattelit sen alunperin kuvaavan. Pyörit siten käsitepöheikössä, josta ei löydä ulos. MOT.

Anon.
"Elämän tarkoitus on kinata toisten kanssa käsitteiden merkityksestä."

Kinata?

Siinä on käsitteet ymmärretty täysin väärin.
Ei tässä kannata lähteä Belisarion linjalle, "Minusta..."

Jos elämän tarkoitus littyy mitenkään käsitteisiin, elämässä on hyvä oppia koko
ajan lisää, siis kehittää käsitteellistä suorituskykyä.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Anon.
"Elämän tarkoitus on kinata toisten kanssa käsitteiden merkityksestä."

Kinata?

Siinä on käsitteet ymmärretty täysin väärin.
Ei tässä kannata lähteä Belisarion linjalle, "Minusta..."

Jos elämän tarkoitus littyy mitenkään käsitteisiin, elämässä on hyvä oppia koko
ajan lisää, siis kehittää käsitteellistä suorituskykyä.

R.

Lue lisää

Entä jos vain eläisi koko ajan eikä lisäisi yhtään enää?

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos vain eläisi koko ajan eikä lisäisi yhtään enää?

Miksi?

Tulisi vaan hölmöksi ajan myötä, aivot vaativat harjoitusta toimiakseen.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi?

Tulisi vaan hölmöksi ajan myötä, aivot vaativat harjoitusta toimiakseen.

R.

Tarviiko sun aivot erikseen harjoitusta toimiakseen?

Anonyymi kirjoitti:

Tarviiko sun aivot erikseen harjoitusta toimiakseen?

Kuten lihakset tarvitsevat käyttöä/harjoitusta toimikseen kunnolla,
niin aivoilla on sama juttu.

Näkeehän sen älykkäistä lemmikkieläimistä, niille on annettava älyllisiä
virikkeitä jotta ne voisivat hyvin.

Ihmisillä sama juttu.

R.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten lihakset tarvitsevat käyttöä/harjoitusta toimikseen kunnolla,
niin aivoilla on sama juttu.

Näkeehän sen älykkäistä lemmikkieläimistä, niille on annettava älyllisiä
virikkeitä jotta ne voisivat hyvin.

Ihmisillä sama juttu.

R.

Lue lisää

Kerää muistoja, älä asioita... Collect memories, not things...

https://www.youtube.com/watch?v=NsBiI-LyVm4


#

Metsän puun ja ihmisen elämän tarkoitus on ihan yksi ja sama: Lisääntyä niin paljon kuin mahdollista lajinsa säilyttääkseen ja lajiaan levittääkseen. Ihminen tosin näyttää onnistuneen siinä paljon puita paremmin...
Lisääntykää ja täyttäkää maa, kas siinä teille tarkoitusta.

Anonyymi kirjoitti:

Metsän puun ja ihmisen elämän tarkoitus on ihan yksi ja sama: Lisääntyä niin paljon kuin mahdollista lajinsa säilyttääkseen ja lajiaan levittääkseen. Ihminen tosin näyttää onnistuneen siinä paljon puita paremmin...
Lisääntykää ja täyttäkää maa, kas siinä teille tarkoitusta.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18156029/en-tieda-kuka-olet-tai-missa-olet-mutta-ole-suojelijani!

Maailma on niin suuri ja minä olen niin pieni. Tarvitsen niin paljon apuasi ja suojelustasi. Ota sieluni vastaan ja ole suojelijani."

En kuullut ukkosen jyrinää yötaivaalla, mutta yhtäkkiä mieleeni virtasi ajatuksia: "Mitä sinä haluat tässä maailmassa? Rikkautta? Valtaa? Mainetta? Tietoa?" Nuoruudessani ajattelin yksinkertaisesti ja nerokkaasti: "Rikkaana oleminen on hyvä asia, mutta rikkaus voidaan ottaa pois väkisin. On parempi olla vahva. Mutta vahvuus on hyödytöntä, jos kukaan ei tiedä siitä. Voima tarvitsee mainetta.
Tässä maailmassa kunnia on sillä, joka on rikas ja voimakas. Mutta... mitä hyötyä kaikesta tästä on, jos ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavalla hetkellä. Rikkauden, vallan ja kunnian voi menettää hetkessä. Vain ne, jotka tuntevat Totuuden, ovat oikealla tiellä. Herrani, minä haluan tietää Totuuden!" Käänsin katseeni äärettömyyteen, mutta en kuullut vastausta. Kului monta vuotta, jotka vietin etsiessäni. Joku opasti minua läpi elämän, ohjasi minua oikeaan suuntaan, piti minut turvassa ja suojeli minua vaaroilta. Imin ahnaasti tietoa, luin ja luin uudelleen monia kirjoja, mutta vähitellen aloin tuntea, että tämä tieto on kuivaa. Siinä ei ole iloa, onnellisuutta ja nautintoa. Paljon myöhemmin, muistellessani tätä nuoruuteni jaksoa, yllätin itseni yhä useammin ajattelemasta, että minun olisi pitänyt pyytää itseltäni hieman rakkautta ja onnea.