Viime aikoina perussuomalaiset poliitikot ovat rakentaneet mediasta itselleen vihollista voimalla. Kuten tutkija Anu Koivunen Suomen Kuvalehdessä hiljattain arvioi: ”Paine vapaata mediaa kohtaan on Suomessa ennennäkemätön. Trumpilainen retoriikka mediasta kansan vihollisena kaikuu nyt hallituksen ytimestä. Hallituskumppanit ovat hiljaa, eikä haastatteluihin suostuta.”
Paine on ennennäkemätön, mutta tarina tuttu. Perussuomalaiset on esiintynyt median uhrina jo vuosia. Puolueen kärkipoliitikot ovat väittäneet, että heidän äänensä ei kuulu, tai kuuluu väärällä tavalla. He esittävät journalistit osapuolena jossakin taistelussa, jossa kamppailevat ne vastaan me.
Taistelukuvasto polarisoi julkista keskustelua, mutta uhrikertomus on valheellinen.
Tiedon valossa tilanne on päinvastainen.
Esimerkiksi Ylen ohjelmien maahanmuuttokeskusteluja vuonna 2015 tarkastellut tutkimus havaitsi, että perussuomalaiset saivat suhteettoman paljon näkyvyyttä ja studioaikaa muihin puolueisiin verrattuna. Tämä on varmasti monille hyvin yllättävä tieto, kun ottaa huomioon, miten kovaan ääneen perussuomalaiset ovat Yleä halunneet hiljentää.
Kun Journalisti taas kävi vuonna 2021 läpi satoja politiikantomittajien kolumneja, selvisi, että kritiikin kohtena niissä olivat pääosin muut puolueet. Perussuomalaiset jäivät vähälle huomiolle.
Samalla reaktiot vähästäkin huomiosta ovat voimallisia. Kaikki toimittajat tietävät, että perussuomalaisista kirjoittaminen altistaa raivoviesteille ja uhkailulle – riski kasvaa, kun toimittaja on nainen tai hänellä on vaikkapa vain ulkomaalaisen kuuloinen nimi. En usko että toimittajat jättävät selviä uutisia julkaisematta uhkailun pelossa, mutta yleistä aihekirjoa ja näkökulmia se takuulla kaventaa.
Vuonna 2021 tehdyssä tutkimuksessa noin kolmannes journalisteista kertoi, ettei tee mielellään juttuja tietyistä aiheista tai näkökulmista painostuksen ja uhkailun vuoksi. Tämä on aika hälyttävä luku, eikä voi olla vaikuttamatta julkiseen keskusteluun ja siten koko yhteiskuntaan.
Paine on ennennäkemätön, mutta tarina tuttu. Perussuomalaiset on esiintynyt median uhrina jo vuosia. Puolueen kärkipoliitikot ovat väittäneet, että heidän äänensä ei kuulu, tai kuuluu väärällä tavalla. He esittävät journalistit osapuolena jossakin taistelussa, jossa kamppailevat ne vastaan me.
Taistelukuvasto polarisoi julkista keskustelua, mutta uhrikertomus on valheellinen.
Tiedon valossa tilanne on päinvastainen.
Esimerkiksi Ylen ohjelmien maahanmuuttokeskusteluja vuonna 2015 tarkastellut tutkimus havaitsi, että perussuomalaiset saivat suhteettoman paljon näkyvyyttä ja studioaikaa muihin puolueisiin verrattuna. Tämä on varmasti monille hyvin yllättävä tieto, kun ottaa huomioon, miten kovaan ääneen perussuomalaiset ovat Yleä halunneet hiljentää.
Kun Journalisti taas kävi vuonna 2021 läpi satoja politiikantomittajien kolumneja, selvisi, että kritiikin kohtena niissä olivat pääosin muut puolueet. Perussuomalaiset jäivät vähälle huomiolle.
Samalla reaktiot vähästäkin huomiosta ovat voimallisia. Kaikki toimittajat tietävät, että perussuomalaisista kirjoittaminen altistaa raivoviesteille ja uhkailulle – riski kasvaa, kun toimittaja on nainen tai hänellä on vaikkapa vain ulkomaalaisen kuuloinen nimi. En usko että toimittajat jättävät selviä uutisia julkaisematta uhkailun pelossa, mutta yleistä aihekirjoa ja näkökulmia se takuulla kaventaa.
Vuonna 2021 tehdyssä tutkimuksessa noin kolmannes journalisteista kertoi, ettei tee mielellään juttuja tietyistä aiheista tai näkökulmista painostuksen ja uhkailun vuoksi. Tämä on aika hälyttävä luku, eikä voi olla vaikuttamatta julkiseen keskusteluun ja siten koko yhteiskuntaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
PS:n politiikan esikuvat tulevat 1930-luvun NSDAP:stä sekä Yhtenäinen Venäjä-puolueesta, trumpilaisilta Republikaaneilta.
Tarvitseeko siis ihmetellä tutkija Koivusen näkemystä? Mielestäni ei. Kovin hitaasti ovat tutkijat ja media reagoineet PS:n äärioikeistolaistumiseen. Soinin kaudella hiljaisuudessa, Halla-ahon ja Purran kausilla voimistuen. Tämä johtuu PS-puolueen siirtymisestä vahvasti kansallismielisen ja äärioikeistolaisen Suomen Sisun otteeseen vuonna 2017.
Riikka on vain Suomen Sisun käsinukke ja persujen SS 88 siiven puhuva pää.
.
Täytyy todeta, että Jo on SDP:n ÄäriVasemmiston "Ajatusmaailma Sairasta"
- voi voi Punikki-Raukkoja !
.
Goebbelsmäisestä propagandastasi päätellen kommentti osui tismalleen napakymppiin. Valehtele niin paljon kuin ehdit.
Milloinkas kommunistien ja äärioikeistolaisten syvästi inhoamat sosialidemokraatit ovat kuuluneet äärivasemmistoon keskustavasemmistolaisena puolueena?
"Sosialidemokraatteja on lyötävä joka päivä."
>Josif Stalin<
"Pikkuporvarillisesta sosiaalidemokraatista ja ammattiyhdistysliikkeen johtajasta ei koskaan saa kansallissosialistia, mutta kommunistista saa aina."
>Adolf Hitler<
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17968663O
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Katsoskun Perussuomalaiset eivät ole tottuneet kuulemaan loputonta vittuilua, mitä demarit ja vihreät ovat kuunnelleet koko elämänsä.
Ottakaa persut huomioon, että tähän asti teitä on kohdeltu puuterihuiskulla. Se aika on kuitenkin pian ohi. Te persut tulette vielä muistaamaan kaiholla kesää 2023, jolloin te saitte viettää lutuista kuherruskuukautta tulevaan verrattuna.
Persuille uusi tilanne. Heitä ei enää pelätä.
Persut kipuilevat, kun heitä ei enää pelätä.
Persut uhriutuvat joka tapauksessa aina, kirjoitetaan heistä mitä vain
tai jos ei kirjoiteta.