Kristittyjen kesken on maailmassa jatkuvaa erimielisyyttä siitä, onko Jumalan lapsi samalla kertaa kokonaan syntinen ja kokonaan vanhurskas – kuten uskonpuhdistuksen ajoista lähtien protestanttisissa kirkoissa opetettiin – vai onko Jumalan lapsi osittain syntinen ja osittain jo vanhurskas, kuten roomalaiskatolilaiset opettavat. Roomalaiskatolilaiset ja ne protestantit, jotka myöhemmin ovat omaksuneet katolisen pelastusopin, sanovat, että uskonpuhdistajien oppi on järjetön.
Mitä ihmistä hyödyttää, jos Jumala lausuu jotakin taivaassa, mutta mitään ei tapahdu ihmisessä. Roomalaiskatolilaisten suuressa kir-kolliskokouksessa Trentossa sanottiin katolisen uskon käsityksestä 1547 mm. näin: ”Meidän ja protestanttien oppien ero on tässä kirkkaasti näkyvissä, sillä katolisen kirkon mukaan vanhurskauttaminen vaikuttaa sielun olemukseen niin, että sielun laatu muuttuu todellisesti hurskaaksi ja pyhäksi... Protestanttien oppi on surkea, koska se jättää syntisen syntiseksi ja ainoastaan peittää hänen syntinsä...
Protestanttisuus perustuu itsepetokseen...” Halveksunta uskonpuhdistajien pelastusoppia kohtaan oli niin syvää, että mainitussa kirkolliskokouksessa kirjattiin myös tällainen lausuma: ”Jos joku sanoo ihmisen tulevan vanhurskautetuksi joko niin, että hänen hyväkseen ainoastaan luetaan Kristuksen
vanhurskaus, tai että hänelle vain annetaan synnit anteeksi ilman, että häneltä ei vaadita yhteistyötä Jumalan kanssa ja tekoja armon saamiseksi... sellainen ihminen olkoon kirottu.”
Uskonpuhdistuksen opetukseen pitäytyvät protestantit, jotka jo kauan ovat olleet protestanttien joukossa vähemmistönä, sanovat, että Jumalan lapsi on elämänsä loppuun asti niin syntinen, että hän joutuu kadotukseen ellei Jumala armahda häntä joka päivä ja viimeisellä tuomiolla. Pelastus riippuu yksinomaan uskosta, yksin Kristuksesta, yksin Jumalan tahdosta ja hänen pelastavasta työstään.
Näkemysero johtuu siitä, että Saksassa ja Sveitsissä toimineita uskonpuhdistajia ahdisti ennen muuta kysymys, miten syntinen ihminen voi pelastua, kun Jumala on niin sanomattoman pyhä, itse asiassa saavuttamattoman pyhä eikä taivaaseen pääse mitään epäpyhää. Jumalan lain vesittäminen olisi ollut mahdollista; siihen olivat fariseukset aikanaan turvautuneet. Uskonpuhdistajille ei tällainen ongelman ratkaisu tullut mieleen; ei liioin omien ja muiden syntien katsominen ”läpi sormien”.
Kun uskonpuhdistajat katselivat ihmisen pelastumisen mahdollisuutta pyhän Jumalan edessä, he näkivät, että kaikki riippui siitä, mitä Jumala tahtoi ja mitä Jumala teki. Koko Vanha testamentti osoitti tämän. Sukupolvesta toiseen juutalaiset olivat tahtoneet pelastua ja he olivat tehneet voitavansa pelastuakseen, mutta parhaimmillaankin he olivat Paavalin kaltaisia, joka sanoi olleensa ”lain vanhurskauteen nähden nuhteeton”, mutta silti pelastuksesta tietämätön. Samaan hengenvetoon apostoli totesikin, ettei hänen nuhteettomuutensa Jumalan lain suhteen estänyt häntä vainoamasta kristittyjä.
jatkuu...
Mitä ihmistä hyödyttää, jos Jumala lausuu jotakin taivaassa, mutta mitään ei tapahdu ihmisessä. Roomalaiskatolilaisten suuressa kir-kolliskokouksessa Trentossa sanottiin katolisen uskon käsityksestä 1547 mm. näin: ”Meidän ja protestanttien oppien ero on tässä kirkkaasti näkyvissä, sillä katolisen kirkon mukaan vanhurskauttaminen vaikuttaa sielun olemukseen niin, että sielun laatu muuttuu todellisesti hurskaaksi ja pyhäksi... Protestanttien oppi on surkea, koska se jättää syntisen syntiseksi ja ainoastaan peittää hänen syntinsä...
Protestanttisuus perustuu itsepetokseen...” Halveksunta uskonpuhdistajien pelastusoppia kohtaan oli niin syvää, että mainitussa kirkolliskokouksessa kirjattiin myös tällainen lausuma: ”Jos joku sanoo ihmisen tulevan vanhurskautetuksi joko niin, että hänen hyväkseen ainoastaan luetaan Kristuksen
vanhurskaus, tai että hänelle vain annetaan synnit anteeksi ilman, että häneltä ei vaadita yhteistyötä Jumalan kanssa ja tekoja armon saamiseksi... sellainen ihminen olkoon kirottu.”
Uskonpuhdistuksen opetukseen pitäytyvät protestantit, jotka jo kauan ovat olleet protestanttien joukossa vähemmistönä, sanovat, että Jumalan lapsi on elämänsä loppuun asti niin syntinen, että hän joutuu kadotukseen ellei Jumala armahda häntä joka päivä ja viimeisellä tuomiolla. Pelastus riippuu yksinomaan uskosta, yksin Kristuksesta, yksin Jumalan tahdosta ja hänen pelastavasta työstään.
Näkemysero johtuu siitä, että Saksassa ja Sveitsissä toimineita uskonpuhdistajia ahdisti ennen muuta kysymys, miten syntinen ihminen voi pelastua, kun Jumala on niin sanomattoman pyhä, itse asiassa saavuttamattoman pyhä eikä taivaaseen pääse mitään epäpyhää. Jumalan lain vesittäminen olisi ollut mahdollista; siihen olivat fariseukset aikanaan turvautuneet. Uskonpuhdistajille ei tällainen ongelman ratkaisu tullut mieleen; ei liioin omien ja muiden syntien katsominen ”läpi sormien”.
Kun uskonpuhdistajat katselivat ihmisen pelastumisen mahdollisuutta pyhän Jumalan edessä, he näkivät, että kaikki riippui siitä, mitä Jumala tahtoi ja mitä Jumala teki. Koko Vanha testamentti osoitti tämän. Sukupolvesta toiseen juutalaiset olivat tahtoneet pelastua ja he olivat tehneet voitavansa pelastuakseen, mutta parhaimmillaankin he olivat Paavalin kaltaisia, joka sanoi olleensa ”lain vanhurskauteen nähden nuhteeton”, mutta silti pelastuksesta tietämätön. Samaan hengenvetoon apostoli totesikin, ettei hänen nuhteettomuutensa Jumalan lain suhteen estänyt häntä vainoamasta kristittyjä.
jatkuu...
Vastaukset 28
Vanhimmat
Uudestisyntyneessä ihmisessä on kaksi luontoa - uusi ja vanha - joista vanha on haudattu meren syvyyteen ja uusi elää Jumalan voimasta.
Jos tämän uuden ihmisen luonnon mukaista elämää ei näy, niin on ihminen edelleen synteihin ja rikoksiin kuolleissa tilassa ja Jumalan valtakunnan ulkopuolella.
Sellaisia on erityisen paljon protestanttien joukossa, mutta myös katolisissa, jotka jatkavat synnin tekemistä armon nojalla tai siitä riippumatta.
Jumalan lapsi ei voi tehdä syntiä, sanoi pyhä Johannes.
Minussa ei ole kahta luontoa, vaan minut on luotu ja pyhitetty Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan kuvan kaltaiseksi: Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Jumala ei luo syntiä.
ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
... jatkoa
Kaiken hyvän tehtyään Paavali oli yhä syntinen. Samalla tavalla jokainen ihminen on pysyvästi ja loppuun asti syntinen ja siksi kadotettu. Lakia noudattaneen Paavalin lailla jokainen ihminen tarvitsee Jumalaa pelastajakseen, miten paljon hyvää hän elämässään sitten on tehnytkin. Kun Jumala pelastaa, syntyy Jumalan ja ihmisen välille sellainen suhde, jossa Jumala lukee Poikansa Kristuksen sijaiskuoleman ihmisen hyväksi. Näin Jumala vapauttaa armoa pyytävän ihmisen kadotuksesta. Tämä oli uskonpuhdistajille niin suuri asia, etteivät he voineet kuvitella minkään muun olevan tätä suurempaa.
Tällaiselle opetukselle ja tällaiselle uskolle roomalaiskatolilaiset eivät antaneet mitään arvoa. Tyrmis
tyttävää on, että Jumalan pelastustyötä pidettiin niin tyhjänpäiväisenä, että siitä rohjettiin avoimesti
puhua ja kirjoittaa pilkaten. Katoliset teologit opettivat: Kun Jumala pelastaa, hän antaa syntiselle armon,
jonka avulla ihminen muuttuu syntisestä hurskaaksi. Samalla tavalla he sanovat edelleen. Samaan käsitykseen ovat aikojen kuluessa tulleet monet protestantitkin, vaikka he ovat pysyneet protestanttisissa
kirkoissaan.
Elämme siksi nykyisin hämmentävää katolisen protestanttisuuden aikaa kirkoissa ja kirkkokunnissa ympäri maailmaa. Kristittyjen kesken ilmenevä erimielisyys pelastuksesta ei siis tule esille vain protestanttisten kirkkojen ja katolisen kirkon välisissä suhteissa, vaan yhtä lailla protestanttisten kristittyjen kesken. Roomalaiskatolisen pelastusopin omaksuneet protestantit eivät pidä yksinomaan Jumaaa ja hänen tekojaan riittävinä pelastuksessa. Jumalan rinnalla tarkataan ihmistä ja hänen tekojaan ja elämäänsä.
Kun jossakin Jumalan lapsessa nähdään elämän muutoksen merkkejä, raitistumista, tupakoinnin lopettamista, ihmissuhteiden korjautumista jne. niin uskotaan, että nämä merkit osoittavat kuinka asianomainen kristitty on raivannut Jumalalle kelvollisen alueen sydämeensä ja on nyt osittain jo hurskas. Tätä puhdistettua tilaa laajentamalla ihmissydämessä vielä oleva syntinen osa pienenee ja hurskas osa kasvaa kunnes sydämestä lopulta kaikki paha on saatu peratuksi pois ja ihminen kelpaa Jumalalle sellaisenaan.
Mutta Jumalan kaikkinäkevän katseen alla ihminen ei muutu Jumalalle kelpaavaksi luopumalla synneistä. Synneistä luopuminen on tietysti mitä toivottavinta. Se helpottaa usein lähimmäistenkin elämää. Ja jos tähän liittyy palvelu toisten ihmisten hyväksi, voi ihmisestä tulla lohduttaja ja tuki monelle. Tällaiseen toisten palvelemiseen on kaikkien hyvä pyrkiä. Raamatussa on kirjoitettu paljon siitä, miten Jumala toivoo lastensa elävän.
Mutta jumalattomuus, jonka tähden meidät tuomitaan, on meidän jokaisessa solussamme niin kuin se oli apostoli Paavalissa vaikka hän oli elänyt nuhteettomasti ja saavuttanut hurskaan ja arvovaltaisen
aseman juutalaisten keskuudessa. Raamattu osoittaa, että nekin, jotka tekevät hyvää, ovat elämänsä loppuun asti Jumalan mittapuiden mukaan taivaaseen kelvottomia. Me emme tästä voi päättää emmekä tätä voi säätää. Jumala on niin pyhä ettei kukaan häneen yllä. Jokainen on siksi loppuun asti sen varassa, että hän, Jumala, pelastaa häneen turvautuvan Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön perusteella.
( Lähde: Vapaasana foorumi/Per-Olof Malk
12 – Armo riittää Numero 5/2012)
s-seutulainen
Minä uudesti syntynyt ,Jumalan lapsi, en ole syntinen, vaan ainoastaan pyhä.
s-seutulainen, tuot paavin kirkon valhetta palstalle. Paavin kirkko yhdessä luterilaisten kanssa on murhannut 50 miljoonaa Jeesuksen todistajaa. Tuomalla esille katolilais-luterilaista opetusta, olet osallinen näihin murhiin: minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
Sana kehottaa jättämään katolais-luterilaisen kirkon, ei ainoasta fyysisesti , vaan myös opillisesti.
Minä, uudestisyntynyt Jumalan lapsi olen
- itsessäni, omassa lihassani täysin syntinen ja kadotettu
- samalla, uskon kautta pyhä ja vanhurskas, koska Jeesus, joka asuu minussa, on pyhä ja vanhurskas.
Pyhyyteni ja vanhurskauteni ei ole minun pyhyyttäni ja vanhurskauttani, vaan Jeesuksen läsnäolon vaikuttamaa, Hänen pyhyyttään ja vanhurskauttaan.
Uskon kautta.
Tämä ei "anna minulle lupaa" tahallani elää synnin ja lihani mukaan, vaan lohduttaa, kun havaitsen oman lihani vaikutuksen, kadun sitä, rukoilen, uskoen evankeliumin sanan.
Tuo ed. kirjoittajan saama "toinen ääni taivaasta" on Valheenisän ääni.
Katolilaiset ja luterilaiset eivät yhdessä ole murhanneet noita miljoonia, joita kaikkia ed. ääni syvyydestä väittää "Jeesuksen todistajiksi". Katolilaiset ja luterilaiset eivät kai missän ole toimineet yhdessä.
Mistä tuo lukumäärä "50 miljoonaa Jeesuksen todistajaa"?
Toisen äänen edustaja ei koskaan tuo julki mitään tarkistettavia faktoja kristittyjen vastaisille vihakirjoituksilleen, väittää vaan.
Anabaptistit olivat kristinuskon vastaan valhein hyökkääjiä jo Lutherin aikana.
Anabaptismin perusti katolilainen pappi, moniyrittäjä B. Hubmaier. Hän kokeili liiketoimia ensin, perustamassaan "Kauniin Marian kuvan" palvonta-kultissa. Tämä ei ottanut tulta, ei kansa haksahtanut, jolloin hän katolilaisena keksi perustaa Lutherin uskonpuhdistuksen vastaisen anabaptismin. Näiden itsepyhitysopit olivat muunneltua muotoa Katolisen kirkon omavanhurskautusopeista. Hurmossaarnaajista luotiin katolilaisten piispojen ja pyhimysten kaltaisia.
Tämä liiketoimi otti tulta: vetosi okkultismiin, erilaisiin "ihmeistä" innostuneeseen rahvaaseen. Helluntailaisuus on tätä kaikkea edelleenkin.
Joka ei tunne uutta luomusta eli Jumalan uutta ihmistä on vielä Jumalan valtakunnan ulkopuolella eikä voi pelastua.
Vanhan ihmisemme kuolettaminen/ristiinnaulitseminen
Vanha ihmisemme eli turmeltunut luontomme ei koskaan muutu. Sitä ei voi parantaa tai kasvattaa. Se on kuoletettava, ristiinnaulittava, "ettemme enää eläisi synnin orjina". (Gal. 5:24; Rm. 6:6; Kol. 3:5; 1. Piet. 2:11.)
Laki ei anna voimaa vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemiseen. Käskyt eivät voi muuttaa ihmistä. Ne voivat vaikuttaa moraaliin, mutta ne eivät saa ketään elämään pyhää elämää.
Missä laki hallitsee, siellä hallitsee vanha ihminen ja synti, silloinkin, kun elämä näyttää ulospäin hurskaalta.
Käytännössä vanhan ihmisemme kuolettaminen tapahtuu niin, että emme hyväksy elämässämme mitään syntiä. Meissä itsessämme ei kuitenkaan ole voimaa synnin voittamiseksi. Voima on vain evankeliumissa. Siksi tulemme synteinemme yhä uudelleen Jeesuksen puhdistettaviksi ja uskomme kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jos jäämme syntiin, turmeltunut luontomme, "vanha ihmisemme" "lihan tekoineen" hallitsee meitä (Gal. 5:19-21). Silloin olemme vaarassa langeta kokonaan armosta (Hepr. 12:14).
-
( Lainattu lähde: Ote Liisi Jokirannan opetuksesta "Uusi elämä Jeesuksessa")
s-seutulainen
Minä Jeesuksen ma olen uusi luomus Jeesuksessa ja vanha on kadonnut. s-seutulainen sinä siis olet syntinen ja elät vanhaa elämääsi synnissä, niin kuinka sitten voit ja kehtaat esiintyä Sanan opettajana?
"Emme kelpaa Jumalalle minkään omamme varassa - emme sen, mitä teemme, emmekä sen, mitä olemme, sillä kaikki parhainkin omamme on tahrattua - vaan ainoastaan siitä syystä, että Jumala Kristuksen tähden ottaa meidät lapsikseen. Meillä ei ole rauhaa siksi, että olemuksessamme piilisi jumalallinen ydin, synniltä suojattu alue, vaan siksi, että lähellämme on hän, joka on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Hän on meidän rauhamme" (Eino Sormunen).
s-seutulainen
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room. 7)
s-seutulainen
s-seutulainen, olet syntinen ja huuda syntisyyttäsi julki. ET OLE USKOSSA JEESUKSEEN ETKÄ OLE PYHÄ ETKÄ OLE MATKALLA UUTEEN JERUSALMIIN. Syntiset eivät ole Jumalan lapsia. Pyhästä Jumalasta ei synny syntiä.
Minä, Jeesuksen oma, en ole kadotettu enkä tuomittu.
Minä, Jeesuksen oma, olen ollut jo syntymässäni kadotettu, mutta Kristuksen työn tähden, uskon kautta, en tuomittu.
Luterilainen valehtelet päin naamaa ja pilkkaat Jumalaa. OLET KAMMOTTAVA RIENAAJA!!!!
Sanan mukaan yksikään maailman syntyvä ihminen ei ole kadotettu! Raamatun keskeisin sanoma on: jokainen maailman syntyvä on sovitettu.
Paavali todisti: Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Pikkulapsella ei ole perittyjä syntejä. Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
Vasta sen jälkeen kun lapsi on kasvanut ja erottaa hyvän pahasta, hän on vastuussa Jumalan edessä tekemistään valinoistaan. jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.
LUTERILAISUUS ON LOPPUJEN LOPUKSI JUMALAN PILKKAAMISTA JA JEESUKSEN SOVITUKSEN MITÄTÖINTIÄ! JUMALATTOMIEN IHMISTEN PAHUUTTA!
Kirkon virallisen opin mukaan Raamattu valehtelee sanoessaan: uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
Kirkon virallisen opin mukaan ennen tehdyt synnit ovat sovittamatta ja ennen tehdyt synnit, aina Aadamista asti, sälytetään jokaisen ihmisen kannettavaksi.
Kirkon virallisen opin mukaan kirkolla on pelastavat sakramentit. Kirkko kykenee siihen, mihin Jumala ei kyennyt: pelastamaan ihmisen.
Mutta jos lapsi olisi synnitön, miksi hän / jokainen ihminen muka kukin itse valitsee aina synnin?
Teillä anabaptisteilla on ihan oma syntiinlankeemusoppinne.
Kristinoppi opettaa, että lankeemuksia oli vain yksi: Adamin lankeemus. Te oikein rakastatte puhua noista, kunkin teikäläisen lukuisista, mahd. nk. "lankeemuksista". Ja joita "herramme meissä lapsissaan ymmärtää".
Yhden Adamin synnin vuoksi piti Kristuksen kuolla. Mutta teidän synneillänne ei ole sovittajaa, koska omien oppienne mukaan ne ovat enemmänkin "virheitä, erheitä, vahinkoja, vajavuuksia, joista Jumala ei teitä rankaise."
Eeva eksytettiin, mutta Adam teki tietoisen valinnan.
Me emme peri muiden syntejä. Te ette ole käsittävinänne, että sana "perisynti" ei viittaa esivanhempien tekemien syntien perimiseen, vaan tarkoittaa perimmäistä, pohjimmaista syntiä, synnin juurta, joka syntiinlankeemuksessa jäi ihmislihan olemukseen. Tämä on, ei yksilövanhempiemme, vaan koko ihmislihan "perintö".
Syntimme eivät ole vanhemmiltamme "perittyjä", vaan ihmislihan perimmäinen olemus.
Te anabaptistit opetatte synnin olevan erilaisia, luetteloitavia (synnin) tekoja.
Kristinusko opettaa synnin olevan langenneen ihmislihan koko olemus. Pieni hapatus hapatti koko taikinan. Yksi väärä teko saastutti koko ihmisen olemuksen.
Me siis synnymme syntisinä, joka ikinen. Jeesus sovitti koko maailman, mutta tämä sovitus "astuu voimaan" kunkin ihmisen kohdalla hänen uskonsa kautta, jonka Jeesus vaikuttaa.
Te opetatte "olla uskossa", mutta tosiasiallisesti te kiellätte uskon, opettaen ihmisvalintaisten tekojen kautta saatavaa "vanhurskautta". Jeesusta te tosipaikan tullen ette tunnusta. Vain ihmisen, tekoineen. Tämä on satanismia.
Luterilaiset kieltävät opeillaan sovituksen. Jokainen maailman syntyvä lapsi on sovitettu. Pientä lasta ei pidä eikä tarvitse pelastaa sakramentin kautta, "Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit". Aadamin syntejä eikä isien syntejä sälytetä pienten lasten kannettavaksi. "oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit" Jos vauva joutuisi helvettiin perityn synnin tähden, niin Jumala olisi valehtelija, sillä Jumala ilmoittaa Jeesuksen kantaneen jokaisen ihmisen synnit ruumiissaan ristinpuulle.
Isien synnit on selitetty Sanassa: Isien synnit ovat itsenkukin omia syntejä, samoja syntejä, joita jo isät tekivät. Voi teitä, kun te rakennatte profeettain hautakammioita, ja teidän isänne ovat heidät tappaneet! Jeesus itse opettaa: Näin te siis olette isäinne tekojen todistajia ja suostutte niihin: sillä he tappoivat profeetat, ja te rakennatte niille hautakammioita.
Lapset ovat otollisia Jumalalle siihen asti kuin lapset erottavat hyvän ja pahan. "jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä".
"jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen" Usko Jeesukseen ei ole sama kuin luterilaisen kirkon sakramentti.
"vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen".
Aloit taas höpöttää omiasi.
Anabaptistilla juuttu jauhot kurkkuun.
Vastaa vain helluntailaisittain: halveksien ja valheella.
Miksi? Koska "vapaalla ratkaisuvallallaan" (Pelagiuksen kehittämä harhaoppi) totuuden sijasta siis ITSE VALITSEE valheen.
Valheella, koska en kirjoittanut "omiani", vaan kirjoitukseni perustuvat AINA viralliseen kristinoppiin. Jota anabaptismi ei ole koskaan tunnustanut.
Noin he valehtelivat jo Lutherin aikana. Luther sanoikin jollekin heidän hubmaierillensa: "Meissä on eri henki".
Todellakin anabaptisteissa on toinen henki kuin kansanmurhaaja Lutherissa ja toinen henki myös kuin kansanmurhaaja Lutherin seuraajissa. Kirkkosi opit ovat murhakirkkosi oppeja.
En kuulu Suomen ev. luterilaiseen kirkkoon.
Nimität Jumalan Sanaa harhaopiksi! Jumala puhui jo Mooseksen aikaan: Minä olen tänään pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, menestyksen ja tuhon.
Jo alussa Jumala sanoi Kainille: mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!
Ihminen voi valita, tekeekö hän syntiä, vai totteleeko Jumalaa.
Jumalattomissa luterilaisissa on maailman henki ja maailman henki on eri henki kuin Pyhä Henki, jonka Jumala antaa niille, jotka Häntä tottelevat.
Olet kuitenkin kansanmurhaaja Lutherin oppilas. Siis sinulla on sama oppi-isä kuin Hitlerillä.
Aadamin synnin periytyminen pitäisi olla luterilaisen opin mukaan mahdotonta. Jos ja kun lapsen isä ja äiti ovat hartaita luterilaisia. Kumpikin, sekä lapsen isä ja äiti, ovat luterilaisen sakramenttien avulla pesty puhtaaksi Aadamin synnistä, NIIN KUINKA LAPSI VOI PERIÄ PUHTAILTA VANHEMMILTA AADAMIN SYNNIN? Jos vanhemmiltaan perii jotakin, niin vanhemmilla pitää olla perittävää.
Perisynti on luterilais-katolisne kirkon harhaoppi, jota et löydä Sanasta.
"jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden"
"Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden".
Perisynti harhaa tarvitaan oikeuttamaan toinen harha: vauvojen vedellä valuttelu. Kirkko tarvitsee kumpaakin harhansa saadakseen jäseniä ja valtaa ja mammonaa.
Sana puhuu luopiokirkosta: Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',
Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.
Perisynti käsitettä ei löydä Jumalan ilmoituksesta. Kirkon perisynti-oppi on koko Raamatun keskeisintä oppia vastaan: "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan".
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Perisyntiä julistavasta luterilaisuudesta puuttuu sovitus: Luterilainen kirkko opettaa pohjimmiltaan: Jumala ei oman Poikansa uhrin kautta sovittanut yhtään mitään eikä ketään, vaan kirkolle jäi lopullinen vastuu pelastuksesta. Luterilainen kirkko julistaa Raamatun kertomuksia ja tapahtumia, mutta ei sovitusta.