Hampaissa kitisevää leukaperiä puuduttavaa vanhaa ruisleipää työenergiaksi jauhaessani huomasin kirvan kipittävän kumisaappaani kärjessä ja katoavan pohjan puolelle. Ajattelin, että jos nyt lähden kävelemään, litistyy otus varmasti kuoliaaksi. Kuin huomaamatta siirtyi pohdinta vihreän pienen otuksen olemassaolon tarkoitukseen ja siihen, että jos nousisin ja liiskaisin sen, olisiko sillä mihinkään mitään merkitystä? Sitten muistin, että kirvoja sanotaan ”muurahaisten lypsylehmiksi", joita muurahaiset ovat jopa taitavia hyväksikäyttämään. Voisiko siis sittenkin tämän kirvan liiskaamisella olla merkitystä, vaikkapa edes yhdelle muurahaiselle? Jo saman hengenvedon aikana oivalsin, että olen raatanut köyhyydessä ikäni rikkaiden hyväosaisten lypsylehmänä, ja vaikka suuri meteoriitti putoaisi kohdalleni ja hävittäisi minut siinä silmänräpäyksessä, ei kuolemallani olisi mitään merkitystä niille joita olen lypsylehmänä rikastuttanut valtaosan elämäni ajasta. Maailmassa kun riittää köyhiä "ihmiskirvoja" rikkaille hyväksikäyttäjille lypsettäviksi ja hyväksikäyttäjille on ihan sama, minkä niminen tai värinen hyväksikäytettävä on, kunhan niitä riittää. Eikä mikään ole varmempaa kuin se, että nykyisessä maailman ajassa niitä(meitä) riittää.
Vaikka tulin loppupäätelmään, ettei tämän yhden kirvan liiskaamisella olisi merkitystä yhtään mihinkään, silti ennen nousemista jatkamaan töitäni, tarkistin, ettei tuo elämäni vertauskuvaksi pohdinnoissani päätynyt täysin merkityksetön kirva ollut enää kenkäni pohjassa.
Vaikka tulin loppupäätelmään, ettei tämän yhden kirvan liiskaamisella olisi merkitystä yhtään mihinkään, silti ennen nousemista jatkamaan töitäni, tarkistin, ettei tuo elämäni vertauskuvaksi pohdinnoissani päätynyt täysin merkityksetön kirva ollut enää kenkäni pohjassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elävän olennon tappaminen turhan takia on väärin, hyvä analyysi yhteiskunnasta.
Turhan olennon tappaminen huvin vuoksi on huvia. Se tuo sille turhalle olennollekin lopulta sen merkityksen.
Tämän video voisi suomentaa; halu synnyttää kaiken
https://www.youtube.com/watch?v=Q2ojHHCsQCs
"Sinussa on koko maailmankaikkeus - Shunyamurti-opetus"
"videon"
Kauan sitten (1990-luvun loppupuolta) kävelin koirani kanssa ulkoilualueellamme, kävelypolkua pienellä saarella.
Vasemmalla puolellani polkua oli puuta vasten iso muurahaiskeko. Oik. puolella oleva mahd. keko oli jossain kauempana, koska en nähnyt sitä.
Onneksi tulin polulla katsoneeksi maahan ja ehdin pysähtyä. Jalkojeni edessä oli isot sotatoimet alkamassa.
Oli kaksi, pitkää pystyriviä (vajaa metri), rivit toisiaan vastakkain, vierekkäin paikoillaan olevia muurahaisia, näiden rivien välissä n. päälle puoli metriä metsätietä. Tuijottivat pitkään toisiaan (itse ehdin seurata tapahtuvaa n. puoli minuuttia).
Muurahaiset olivat paikoillaan, eivät liikkuneet. Mitä ihmettä on tekeillä?
Yhtäkkiä vasemman puoleinen rivi lähti liikkeelle, ne "juoksivat". Pari sekuntia, ja toinen rivi teki samoin.
Polun keskellä ne kohtasivat, ensin ikäänkuin arvioivat vastapuolen yksilöitä ja sitten kävivät rajusti toistensa kimppuun, painivat ja kaiketi purivat toisiaan. Jokunen jäi kitumaan tantereelle.
Onneksi oli ensiapu lähellä. Otin jonkin kasvin lehden ja siirsin haavoittuneen ja sätkivän sotilaan ilmatietä pesänsä viereen, jonkin kasvin alle piiloon. Pari muurahaista kääntyi polulla ja lähti kipittämään kuin perään, haavoittuneen kaverinsa luo.
Olin aivan ällistynyt noin älykkäästä toiminnasta. Taistelua kesti n. päälle 10 minuuttia ja sitten kumpikin rivistö kääntyi omalle puolelleen. Välirauha.
Mitäs tuumaatte?
M.E.
Muistan, että koin itseni kuin Jumalaksi ja sellaisena tuo muurahainen saattoi itseni kokea:
"Yhtäkkiä laskeutui suuri käsi taivaasta ja kantoi haavoittuneen turvaan..."