"Tunneäly on metakyky, joka säätelee muiden kykyjen toteutumista. Itsehillintä, innostus, sisu, taito motivoitua, optimismi turhauttavissakin tilanteissa, kyky ymmärtää toisten tunteita ja näkökulmia ja ottaa ne huomioon käytännössä ovat tunneälyn ominaispiirteitä.
Tunneäly merkitsee myös persoonallisuuden eheyttä: ajattelu, tunne ja tahto kulkevat käsi kädessä".
"Tunnehäiriöiden lisääntyminen jo lapilla on aikamme suuria ongelmia. Tohtori Goleman painottaakin ennaltaehkäisyn tärkeyttä ja kertoo miten tunneälyä kehitetään.
Todella älykkäästi voi toimia vain ihminen, joka hyväksyy omat tunteensa, tiedostaa ne ja osaa hallita niitä".
Ja raamatussa sanotaan: " Itse itsessämme me ahtaiksi tulemme".
Ja minä vielä totean: Siinä vastaus moneen asiaan itsessämme ja elämässämme myös hankalissa elämäntilanteissa. Turha syytellä muita.
Tunneäly merkitsee myös persoonallisuuden eheyttä: ajattelu, tunne ja tahto kulkevat käsi kädessä".
"Tunnehäiriöiden lisääntyminen jo lapilla on aikamme suuria ongelmia. Tohtori Goleman painottaakin ennaltaehkäisyn tärkeyttä ja kertoo miten tunneälyä kehitetään.
Todella älykkäästi voi toimia vain ihminen, joka hyväksyy omat tunteensa, tiedostaa ne ja osaa hallita niitä".
Ja raamatussa sanotaan: " Itse itsessämme me ahtaiksi tulemme".
Ja minä vielä totean: Siinä vastaus moneen asiaan itsessämme ja elämässämme myös hankalissa elämäntilanteissa. Turha syytellä muita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan yhtä kyvyttömiä näihin ollaan välillä kaikki. Eli, kyllä, jatkan muiden syyttelyä, siinä, missä itsenkin. Ja, koitetaan nyt nauraakin välillä, jos ei muille, niin ainakin itselle. Vitut! , Kyllä muillekin saa nauraa! Jos, ei kestä, niin käsittävät itse väärin, tai ei ole mennyt vielä tunneälyn opiskelut loppuun. Joo, vika voi olla sovitusti minussa. Minä kestän sen, tai sitten en. Nää on näitä. En ole introvertti 100 prosenttia, mutta melkein, mutta muiden kanssa ollessa en sitä ole todellakaan. Täälläkin on ollu vääntöä asiasta, kuinka ekstrovertit käy introverttien hermoille, kun eivät edes tunnista, milloin on introvertti kyseessä. On ihmisiä, jotka on lähes joka paikassa ja seurassa samanlaisia. En oo koskaan kuulunut niihin. Tästä on väännetty vitsiä monesti tuttujen kanssa, eli ilmiönä tämä, jos kutsuisin pitkäaikaisia tuttujani ja ystäviäni samoille kekkereille, niin helvetti repeäisi. Ei ne tulis toimeen mitenkään, ja moni kyselisi, että mistähän sinä tai sinä tuon tunnet. Toiset on vaan joustavampia, toiset ei. Toiset suhteuttaa eri tavalla, kuin toiset. Toisilla on eri tilanne, toisilla toinen tunne, tai näkökanta. Toiset ottaa ne kaikki jyrkemmin, toisilla on kriisi päällä, traumaa, tai tiukemmat rajat. Toisella eri huumorintaju, kuin toisella. Toisella eri arvot, toisella eri uskomukset. Ja jäykimmillä menijöillä, nää kaikki korostuu, ja on kauhean tärkeitä. Pidän hyvin erilaisista ihmisistä, joilta saa löytyä luonnetta ja omia kummallisuuksiaan. Ja sehän ei ole minun vikani, etä ne viihtyy seurassani, mutta eivät toistensa. Vastaavasti joku ei vaan käsitä minua, ei edes halua, ja näin se vaan menee. Että tunneälyä. Laimennetaanko ihmiset tylsiksi, niin sitten saattaa jo alkaa käytännössä onnistua. Eli miellytä minua, niin minä sinua. Leikitään kaikki yhdessä kauniisti. Voihan sitä kokeilla, jo ihan huumoripuolella, että toinen sanoisi mulle tähän kauniisti yhdessä leikkimis kehotukseen, että hyppää huora pituutta, ja nauraisin oikeasti, mun huumorilla tajuten, vaikka toinen loukkaantuisi, ihan oikeasti. Se tunneäly kestää sinne saakka, minne ihminenkin. Juu, ja perus taidot osannut olen kyllä aina, eli en nyt niistä tässä edes puhu.
Joo koska tokihan se on ihan oma syy jos esim kotimatkalla koulusta kotiin hakataan joka päivä kiusaajien toimesta ja ei pysty kouluja käymään ja syrjäytyy
No, mutta sillähän ei ole tekemistä tunneälyn kanssa, vaan on puhdasta väkivaltaa, ja vallan väärinkäyttöä. Ja, ei, se ei ole koskaan uhrin vika, vaikka sitä itsensä puolustamis syyllistämispaskapuhetta kuulee nykyäänkin vähän joka paikassa, tyyliin, minkälaiselle ihmiselle ei yleensä viitsitä sitten niin alkaa vittuilemaan, voisitko opetella olemaan rohkeammin. Mutta itseäni ärsyttää, se kaiken yhteen niputtaminen ja se, että pitääkö kaiken edes kaikille sopia? Nykyään loukkaannutaan kaikesta, ja mielipiteetkin pitäisi olla muiden kelpuuttamia. Ei, tarvi olla.
Anteeksi mitä?
En arvosta
Et arvosta, mutta mitä sitten. Ja kyllä jää arvailujen varaan, että mitäköhän, et sitten arvostanut.
Osaamatonta
Voi olla, oletko joku paremmin osaava, sitten jonkun muun mielestä? Tai ainakin omastasi, olet tietenkin.