Olen paha ihminen

Ei tarvitse katua. Jos olet ollut sairas, niin se on aiheuttanut sen miten olet elänyt. Ei se ole sinun vikasi.

Ei kannata eristäytyä. Rohkeasti puhumaan ihmisille ja hakemaan apua. Ihmisten seura on usein hyväksi.

Mulla myös skitsofrenia ja aiemmin koin syyllisyyttä siitä, että en tajunnut olevani harhojen vallassa ja soimasin itseäni siitä, että niin kauan elin harhaisesti.

Mutta ei sitä ihminen voi itse päättää, että olisi selväjärkinen.

Ymmärrän. Itselläni on vaikea alkoholiongelma ja lisäksi diagnoosina skitsofrenia, jota tosin pidän hiukka liioitteluna, koska mielestäni olen kärsinyt vain lievistä päihdepsykooseista ja epäluuloisuudesta, joka perustuu ihan kokemuksiin: olen tullut toistuvasti petetyksi ja kaltoinkohdelluksi ihmisten taholta, joihin olen luottanut ja jotka ovat olleet jonkinlaisessa valta-asemassa elämääni nähden. Enkö siis olisi hullu jos yhä luottaisin ihmisten vilpittömyyteen ja hyvyyteen? Tuo skitsofreniadiagnoosi toteuttaa itseään kohdallani, koska tätä tautia sairastavien kohtelu Suomessa on, mitä on, minulla on yhä vähemmän syytä luottaa keneenkään. Olisiko minulle kannattanut antaa vaikka persoonallisuushäiriödiagnoosi: epäluuloinen ja skitsoaffektiivinen mieluumin? Kriteeristöt sopii paremmin.

Tunnen myös eristäytymisen tarvetta sekä häpeää ja syyllisyyttä. Tosin minun kohdallani se alkoholisoituminen aiheuttaa noita enemmän, koska sitä pidetään enemmän ihmisen omana valintana. Mistä voi olla montaa mieltä onko se sitä, mutta en voi kiistää, etteikö olisi... myös sitä.

Kuitenkin. Elämä epäonnistumisia toisensa perään...

No, luotetaan, että tulee parempia päiviä ja kyllä sitä kannattaa hakeutua ihmisten pariin. Kynnys saattaa olla korkea, mutta kun sen ylittää, huomaa sen olleen sen arvoista. Itselläni oli vasta vaihe, että vetäydyin yhdistystoiminnasta, missä olin ollut aijemmin aktiivisesti mukana. Kun kerran menin sinne mukaan sitten taas uudestaan, ei mitään pahaa tapahtunut ja oli mukava vain nähdä tuttuja siellä.

Ei muutkaan ihmiset ole niin täydellisiä, kaikilla on omituiset piirteensä ja särönsä ja se juuri tekee elämästä mielenkiintoista. Olisi tylsää jos me kaikki oltais samanlaisia.

Hei ja hyvä, että kirjoitit tänne ja saitkin jo hyviä neuvoja! On tärkeää keskustella mieltä painavista asioista. Onko sinun mahdollista jatkaa avohoidossa katkoksesta huolimatta?

Laitan tähän tiedoksi joitain auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Ao. palveluista voi halutessaan saada tukea ja vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen.

- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista keskiviikkoon klo 15-19 ja torsaisin klo 15-21 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

Itsellä myös skitsofrenia diagnoosi ja olen jo eristäytynyt muusta maailmasta vanhempia lukuunottamatta. Vähän huolestuttaa kun ei ole mitään elämää enkä pysty kohtaamaan ihmisiä vaikka haluaisin. Olen 30v vasta/jo.

Älä turhaan syyllistä itseäis. Sinne pilven pää- sfääreihin kelpaa just sellasina kuin sinne lennähdetään.

En osannut arvailla, mitä kremppoja ikääntyminen voi tuodakaan tullessaan.

Pelkäsin aikaisemmin ennenaikojaan sinne joutumista. Nyt olisin jo valmis muuttamaan.

Teetän testamentin, notta kuka vanhat moponi ja haulipyssyni perii mun jälkehein.

En koe itteäin pahana ihmisenä, vaikka monet tyypit sylkevätkin mun perääni.