Täällä yleensä perustellaan asioita tyyliin:
"En usko yliluonnolliseen , luulen, että asioille löytyy todellinen aistein havaittava jne. selitys"
Korostaisin sanaa "luulen". Mitä muuta tämä luuleminen on kuin uskomista?
Uskot tietäväsi mutta tiedätkö uskovasi?
Voiko kukaan perustaa mitään ajatusmallia ilman, että se sisältää jonkun apriorin, ennakko-oletuksen, uskomuksen asiasta? Jumalan olemassa oloon uskominen on yhtä perusteltua kuin Jumalan olemassaolemattomuuteen uskominen. Loppujen lopuksi iso kysymys kuuluu:
Voiko mikään ajatusmalli, oppi, uskonto tai filosofia olla toistaan perustellumpi? Kaikki nämä sisältävät alkuoletuksen, pohjan. Eli joudutaan ensin uskomaan johonkin ennenkuin voidaan muodostaa varsinaista filosofiaa.
Esim.
"Jumalaa ei ole, koska uskon,että ainoastaan fyysinen maailma on tosi."
"En usko yliluonnolliseen , luulen, että asioille löytyy todellinen aistein havaittava jne. selitys"
Korostaisin sanaa "luulen". Mitä muuta tämä luuleminen on kuin uskomista?
Uskot tietäväsi mutta tiedätkö uskovasi?
Voiko kukaan perustaa mitään ajatusmallia ilman, että se sisältää jonkun apriorin, ennakko-oletuksen, uskomuksen asiasta? Jumalan olemassa oloon uskominen on yhtä perusteltua kuin Jumalan olemassaolemattomuuteen uskominen. Loppujen lopuksi iso kysymys kuuluu:
Voiko mikään ajatusmalli, oppi, uskonto tai filosofia olla toistaan perustellumpi? Kaikki nämä sisältävät alkuoletuksen, pohjan. Eli joudutaan ensin uskomaan johonkin ennenkuin voidaan muodostaa varsinaista filosofiaa.
Esim.
"Jumalaa ei ole, koska uskon,että ainoastaan fyysinen maailma on tosi."
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tehdäänpä nettivastauksen aloitus -94 tyyliin, haluammehan elää samassa ajassa?
Kyselet mitä eroa on erilaisella "uskomisella".
Yliluonnollisen olemassaoloon uskominen vaatisi jotain uskottavaa näytettä asiasta.
Viittaat ennakko-oletuksiin. Ainakin valtaosalla ateisteista on ennakko-odotus ja valata usko siihen ettei parvekkeelta hyppääminen ole välttämättä fiksua.
Eli kyllä ateistillakin ons usko: ei kannata hypätä parvekkeelta, uskovaisella on usko että palvomalla näkymätöntä ei joudu helvettiin.
"Yliluonnollisen olemassaoloon uskominen vaatisi jotain uskottavaa näytettä asiasta."
Mikä tekisi siitä todennäköisesti nopeasti luonnonlisen asian. Kuten on tähänkin mennessä tehnyt. Lue tämä linkki:
http://www.edwardtbabinski.us/skepticism/franklin.html
Siinä esitellään aika hyvin miten yliluonnollinen sai tehdä tilaa luonnolliselle.
Miten niin "luulen"? Toisekseen ei kukaan väitä että kaikki pitäisi aistein pystyä havaitsemaan, esim. röntgensäteet ovat varsin todellisia, mutta täysin havaitsemattomia ihmiselle (toisin, kuin esim. valokuvauspaperille).
"Voiko kukaan perustaa mitään ajatusmallia ilman, että se sisältää jonkun apriorin, ennakko-oletuksen, uskomuksen asiasta?"
Ei voi. Viimekädessä kyse on siitä, että minkä tahansa väitteen esittäjän on pakko olettaa että ihmisen on legitiimiä oman subjektiivisen järkensä ja logiikkansa perusteella ylipäätään tehdä aistiensa kautta havaintoja ympäröivästä maailmasta ja esittää niitä muille.
Naturalistis-ateistinen väite kaiken tarkoituksettomuudesta kaatuu omaan mahdottomuuteensa jo kättelyssä. On näet niin, että mikäli ateisti kannattaa kehitysopillista luonnon suunnittelemattomuutta, on hänen hyväksyttävä se ajatus että hän elää subjektiivisessa harhassa, ja että millään hänenkään tekemisillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Niin kuin ei millään muullakaan. Moni kyllä on valmis allekirjoittamaan tämän. Harha kestää toistaiseksi.
Kun sitten astutaan ulos luentosalista tai kabinetin sikarinkatkuisesta ajattelijakerhosta, kukaan ateisti ei todellisuudessa elä hetkeäkään oman filosofiansa pohjalta. Ateismi kestää vain ideologisella tasolla. Se on outo utopia, jossa kaunein arvo on universaalien arvojen puuttuminen. Pelastuksen tarjoaa se ettei ole tarvetta pelastukselle. Jokaisella kulttuurisella kontekstilla on oikeus määrittää oma etiikkansa. Maassa maan tavalla.
Todellisuudessa kukaan ihminen ei rehellisesti voi suorittaa mitään inhimillistä toimintoaan, ei aamupuuron lusikoimista, ei lehden lukemista, ei käden nostoa margariinitehtaan pakkauskoneen napille, ei sylin avaamista puolisolle, ajatellen, että kaikki on vain todellisuudessa harhaa ja merkityksetöntä. Kukaan ateisti ei pysty elämään, ei osaa elää, eikä elä ideologiansa mukaisesti. Se unohtuu samassa sekunnin murto-osassa kun seuraava hermoimpulssi saapaa aivoihin ja saa aikaan jonkin ruumiin toiminnon tai uuden ajatuksen. Ajatus naturalistisesta tarkoituksettomuudesta jää vain ontoksi, tosin yllättävän usealle ihmismielelle riittäväksi, yritykseksi selittää Elämän Tarkoitus väittämällä ettei sellaista ole.
On tunnettu kikka yrittää selittää jokin selittömättömän oloinen kieltämällä koko asia. Uusnatsit lukevat itselleen synninpäästön väittämällä ettei juutalaisvainoja koskaan tapahtunutkaan. Itsensä herrana olemista tahtovan on helpompi väittää ettei mitään Jumalaa olekaan. En tahdo mitenkään rinnastaa uusnatseja ja ateisteja.
Jokaisen ajanjakson korkeimmat ihmisen saavutukset kulttuurin ja tieteen saralla tuntuvat aina riittävän syyksi, sille piskuiselle parin prosentin osuudelle väestöstä, jonka edustajat kutsuvat itseään ateisteiksi, laittaa Jumala viraltaan. Mutta herätys tähän päivään, ateistit. Katsokaa historiaan. Eikö se kerta toisensa jälkeen todista siitä, ettei uskonto ole mihinkään katoamassa? Kehitysoppi ei ole 150 vuodessa ehtinyt vastaamaan juuri mihinkään, päinvastoin, kysymyksiä tulee sitä enemmän vastaan, mitä pidemmällä empiiriset tieteentekemisen metodit ja välineet kehittyvät.
Lakatkaa taistelemasta tuulimyllyjä vastaan ja herätkää näkemään se tosiasia että laskennallisesti nopeasti arvioituna 5,5 miljardia maapallon asukkia uskoo yliluonnolliseen ja joista ainakin 3,3 miljardia monoteismiin. (3,3 miljardia siksi että islam on käytännössä yksi kristinuskon vääristyneistä muodoista. Muhammed oli ennen islamin perustamistaan paljon tekemisissä kristittyjen kanssa, mutta ilmeisesti tärkeä harhaopettamista koskeva Raamatun kohta:
Gal. 1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
jäi Muhammedilta muistamatta silloin kun arkienkeli Gabrieliksi esittäytynyt taho antoi ilmoitustaan hänelle. )
Pitkästä aikaa kirjoittelen ja tulipa hieman tulikivenkatkuista tekstiä. Vastalausetta varmasti odotettavissa useilta tahoilta.
>> Naturalistis-ateistinen väite kaiken tarkoituksettomuudesta kaatuu omaan mahdottomuuteensa jo kättelyssä. On näet niin, että mikäli ateisti kannattaa kehitysopillista luonnon suunnittelemattomuutta, on hänen hyväksyttävä se ajatus että hän elää subjektiivisessa harhassa, ja että millään hänenkään tekemisillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. >>
Kautta aikojen ovat ihmiset yrittäneet kehitellä itselleen keskeistä roolia maailmankaikkeudessa. Mitä enemmän tiedetään, sitä vaikeammaksi se käy.
Pieni esimerkki:
Tulee kesä...ja itikoita. Niitä läpsitään hengiltä ilman suurempia omantunnontuskia. Kuitenkin ihmisellä ja itikalla on suurinpiirtein saman verran merkitystä universumin kokonaisuuden kannalta.
Yhdellä yksilöllä on hyvin vähän vaikutusta edes maapallon mittapuulla. Jos joku keksii keinon ottaa hengiltä kaikki itikat, joutuu muu ekologia sopeutumaan uuteen tilanteeseen, elämä kuitenkin jatkuu. Sama juttu ihmisten suhteen, jos nyt loppu ei tule niin järeiden pommien muodossa, että muu elämä tuhoutuu siinä samalla.
Miten totaalinen tuho vaikuttaisi lähinaapuriimme, Andromeda galaksiin ? Mututuntumalla sanoisin että ei mitenkään.
Elämän tarkoituksen etsiminen ja kuolemanpelko ovat saaneet ihmisen kehittelemään uskomuksia ja filosofioita, joilla todellisuus pyritään kääntämään päälaelleen.
Koko maailmankaikkeus on luotu meitä varten. Jos jotain häiritsevää on sattunut saman luomistyön tuloksena syntymään, niin onneksi ihmisellä on myös kaksi kättä (ja nettiyhteys) joilla häiriköitä voi läpsiä hengiltä, jos korvan juureen tuppautuvat inisemään.
Elämä on tärkeää, meille itsellemme, eikä sitä voi käyttää mihinkään muuhun kuin elämiseen. Useimmiten se on mukavaakin, niin ihmisistä kuin itikoistakin. Tuulentuvat ja fantasiat tuovat vaihtelua arjen harmaudesta meille kaikille. Ja jos oma mielikuvitus ei riitä, ainahan voi turvautua uskontojen tarjoamiin valmiisiin malleihin.
ja ihan pelkkää ymmärtämättömyyttä.
Sepittelet niitä ja näitä ateistien toiminnasta edes ymmärtämättä mitä ateisimilla tarkoitetaan.
On se aina yhtä hämmästyttävää mikä estää uskovaista ihmistä käsittämästä että kaikki eivät _todellakaan_ usko jumalaan/jumaliin.
Ana-mzk onnistui jälleen osoittamaan, että hänellä ei ole mitään oikeaa tietoa ateismista, vain omia olkiukkoja, joita hän sitten julkisella paikalla lyö pesismailalla huutaen "Katsokaa, kuinka ateismi-olkiukko ei kykene puolustautumaan!"
Ana-mzk, ota ensin selvää mitä ateismi on. Älä rupea heti värjäämään ja vääristelemään saamaasi tietoa omilla ennakkoluuloillasi ja haluillasi.
Viet pohdiskelusi ateismista yksinkertaisesti liian pitkälle, etenkin kun lisää ateismiin tekijöitä, jotka eivät siihen edes kuulu.
(Ajattelin laittaa tähän pienen tunne-vasteeni luoman solvauksen, mutta en aio antaa sinulle mahdollisuutta itkeä ja valittaa kuinka ateisti oli (oikeutetusti) ilkeä sinua kohtaan)
ateismi on keinotekoinen mielentila jonka olemassaolon määritteleminen ryhmään lukeutuvalle
vastaa uskonnollisen identiteetin tarpeeseen.Tämä tulee ymmäärrettäväksi vertaamalla sitä vastakohtaansa teismiin jonka edustajien uskonnollinen identiteetti kiinnittyy teismin sijaan ryhmäidentiteetteihin(helluntailaisuus,lutherlaisuus, jopa adventismi tai lestadiolaisuus)Ateisti osoittaa myös hengellisen ominaisuutensa kielenkäyttöönsä omaksumillaan kirosanoilla jotka ateistille tyypillisesti edustavat uskonnon "hämärän puolen" henkiolentojen nimiä.
peilaa omaa ajatusmaailmaansa eikä kykene käsittämään ettei
"vastaa uskonnollisen identiteetin tarpeeseen"
tuollaista tarvetta esiinny kuin uskistuneilla. Siksihän he ovat uskistuneet.
Elämän tarkoitus: elämän tarkoitus on elää ja jatkaa elämää.
Kulttuurirelativismi: kulttuurirelativismi ei ainakaan minulle ateistina tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi niin, että universaali moraali olisi hyvä asia. Toisaalta kulttuurirelativismi on antropologiassa yleisesti hyväksytty lähestymistapa tutkimukseen vastavetona etnosentriselle ajattelulle ja kolonialismille. Olen siis ateistina kulttuurirelativisti, mutta en arvorelativisti.
"Lakatkaa taistelemasta tuulimyllyjä vastaan ja herätkää näkemään se tosiasia että laskennallisesti nopeasti arvioituna 5,5 miljardia maapallon asukkia uskoo yliluonnolliseen ja joista ainakin 3,3 miljardia monoteismiin."
Oli miten oli, määrä ja (ajattelun)laatu eivät tunnetusti kulje aina käsikädessä.
tarpeen.miksi ateismi uskistuu? sitä lähden nyt miettimään ulkoiluttaessani partaani.sysmässä.
"Ateisti osoittaa myös hengellisen ominaisuutensa kielenkäyttöönsä omaksumillaan kirosanoilla jotka ateistille tyypillisesti edustavat uskonnon "hämärän puolen" henkiolentojen nimiä."
Jumalauta! Mitä Herran nimessä hyvä ihminen tarkoitat?
"ateismi on keinotekoinen mielentila jonka olemassaolon määritteleminen ryhmään lukeutuvalle
vastaa uskonnollisen identiteetin tarpeeseen."
Kuinka niin?
"Tämä tulee ymmäärrettäväksi vertaamalla sitä vastakohtaansa teismiin jonka edustajien uskonnollinen identiteetti kiinnittyy teismin sijaan ryhmäidentiteetteihin(helluntailaisuus,lutherlaisuus, jopa adventismi tai lestadiolaisuus)"
Kai tajuat, että teismi ei ole uskontoa saati uskonnollista?
"Ateisti osoittaa myös hengellisen ominaisuutensa kielenkäyttöönsä omaksumillaan kirosanoilla jotka ateistille tyypillisesti edustavat uskonnon "hämärän puolen" henkiolentojen nimiä."
Eli, jos minä sanon "Saatanan saatanan jumalauta!", niin se EI johdu siitä, että olen vain oppinut käyttämään noita kirosanoja, vaan koska se on minulla hengellisten ominaisuuksien näyttöä? Entäs jos nainen sanoo "Voi vittu!", osoittaako hän silloin lesbo-puoltansa?
verbaaliin ilmaisuun,ateismin erityispiirteitä.
ateisti etsii itselleen teistille tunnusomaiset vastaavat ilmenemismuodot.siksi tapaamme myös "hiihhuli ateistin" ateistipaletistamme.tällaiselle tyypille on ominaista epäloogisuus tiedollisen asian omaksumisessa."hiihhuli ateistin" tavoittaa, kuinkas muuten,"perimmäisten kysymysten" ääreltä. epäluuloisuus estää häntä solmimasta lämpimiä suhteita keskustelukumppaneihinsa,johtuen pelosta sen osoittavan taipumusta manipulointiherkkyyteen.
"hiihhuliateistilla" on aina kommunikoidessaan "näytön paikka".
Sysmässä niin ei voi kuin sääliä sinua!
pyörähtämässä Sysmässä.Mitäs vikaa siinä voisi olla?
oletko tutkinut kaiken fyysisen maailman,kaikki maan syöverit ja avaruuden syvyydet, ja todennut että ei ole olemassa jumalaa?
sama asia on ollut aikojen alusta asti, että ihmiset ei usko ennenkuin näkevät, jonka takia jumala sulki juutalaisten silmät ja korvat jotta, vaikka he ihmisen pojan näkivät eivät he uskoneet, vaan väittivät valheprofeetaksi. kaikki tämä tapahtui jotta jumalan sana toteutuisi ja juutalaiset itse luovuttaisivat kuolemaan oman messiaan. tutkikaa raamattua jos epäilette jotain asiaa, koska ei kenenkään ihmisen sanaan kannata turvata, vaan elävään jumalaan ja kaiken maan ja taivaan herraan Jeesukseen Kristukseen.
siunausta ja armoa kaikille
Oletkos itse "tutkinut kaiken fyysisen maailman,kaikki maan syövert ja avaruuden syvyydet, ja todennut, että on olemassa jumala"?
Toditeita ei ole kumpaankaan suuntaan eikä varmasti tulekaan. Pitää vain itse miettiä, mihin uskoo/on uskomatta.
sanot "tutkikaa raamattua, jos epäilette jotain asiaa, koska ei kenenkään ihmisen sanaan kannata turvata... jne"
Eikös se ole aika ristiriitaista? Raamattuhan on ihmisten kirjoittama. Noudattaaksesi omaa neuvoasi sinun ei tulisi luottaa siihen;, Minä en ainakaan luottaisi, enkä luota sen puoleen mihinkään jumalaankaan, vaan ainoastaan omaan arvostelukykyyni.
Mietipäs vähän...
hmmm 1.6.2005 klo 18.04
>> Oletkos itse "tutkinut kaiken fyysisen maailman,kaikki maan syövert ja avaruuden syvyydet, ja todennut, että on olemassa jumala"?
Toditeita ei ole kumpaankaan suuntaan eikä varmasti tulekaan. Pitää vain itse miettiä, mihin uskoo/on uskomatta.
sanot "tutkikaa raamattua, jos epäilette jotain asiaa, koska ei kenenkään ihmisen sanaan kannata turvata... jne"
Eikös se ole aika ristiriitaista? Raamattuhan on ihmisten kirjoittama. Noudattaaksesi omaa neuvoasi sinun ei tulisi luottaa siihen;, Minä en ainakaan luottaisi, enkä luota sen puoleen mihinkään jumalaankaan, vaan ainoastaan omaan arvostelukykyyni.
> Voiko kukaan perustaa mitään ajatusmallia ilman, että se sisältää
> jonkun apriorin, ennakko-oletuksen, uskomuksen asiasta?
Tietysti voi. Ajatusmalli menee suurin piirtein näin: En välitä mistään. Tarkoittaa ettei henkilö sen enempää usko minkään olemassaoloon kuin olemattomuuteenkaan... Tosin sellainen henkilö tuskin täällä meuhkaisi.
Varmuushan meillä voi olla vain yhdestä asiasta: ajattelen, on siis olemassa jotain mikä ajattelee (=minä). Loppu on uskon asia, mutta yleensä jos uskoo todennäköisimpään vaihtoehtoon ei käytetä termiä uskovainen - varsinkin jos on valmis muuttamaan mieltään "tosiasioiden" valossa.
Olet oikeassa, että luuleminen on uskomista. Tosin tässä vaiheessa suomen kieli pettää pahemman kerran, koska on uskoa ja uskoa (faith ja belief). Faith-usko on perusteetonta, kun taas belief-uskolla on sentään jonkin sortin pohja. Tämä pohja saattaa olla aikaisempi, jopa yksittäinen havainto, kuten: "Yliluonnolliseen ollaan ennenkin saatu täysin luonnollinen selitys."
Tietäminen on sinänsä hauska asia, että kukaan ei voi 100% tietää jotakin. Poikkeuksen muodostaa mm. matematiikka. Yleensä todisteet luovat kiinteän pohjan tietämiselle.
Esimerkiksi, minä tiedän, että minulla on tölkki rasvatonta hyla-maitoa jääkaapissa. Tosin jääkaapin ovi on kiinni. Perustan tietoni siihen, että muistan ostaneeni eilen kyseisen tölkin ja laittaneeni sen jääkaappiin. Mutta kyseinen muistikuva saattaa olla harhaa. Avaan jääkaapin oven ja huomaan maitotölkin olevan siellä. Nyt saatiin ensimmäinen todiste. Otan hörpyn tölkistä (vaikka mummini opetti, että juominen suoraan tölkistä on rumaa ja huonoa käytöstä) ja tunnistan sen hyla-maidoksi. Toinen todiste. Ellei joku munapää-filosofi (mihin filosofeja edes tarvitaan nykypäivänä?) halua kiistää koko todellisuuden ja aistien tarjoaman tiedon luonnetta, niin case is pretty much closed.
Ihmisellä on todellinen ongelma tiedon kanssa. Mikä on tietoa ja mikä ei? Itse olen ottanut seuraavan politiikan tiedon suhteen:
1. Väitteellä tiedosta on oltava perusteet.
2. Uskon siihen, mihin minulla on syytä uskoa.
Minä uskon, että fyysinen maailma on tosi, koska saan kokoajan lisää todisteita sekä varmuutta sen todellisuudesta. Oikeastaan, kyse on tietämisestä, koska tarvitaan aika paljon työtä ja aikaa perusteluun, että kaikki tämä onkin vain harhaa.
Minä en usko jumalaan, koska en ole havainnut kyseistä olentoa suoraan enkä epäsuoraan. Olen jatkuvasti kysynyt "Miksi minun tulisi uskoa jumalaan?" saamatta hyvää vastausta. Ja kunnes minä saan hyvän syyn uskoa jumalaan, en tule uskomaan jumalaan.
Eikö matematiikan 100% tietäminenkin ole sidonnaista siihen, että pitävätkö matematiikan lait paikkansa. Joka ainoa lukemamme matikan kaava ja laskutoimitus organisoituu meidän aivoissamme ulkoapäin luetusta kohteesta. Tässä on aina monta häiriötekijää. Isoin ongelma tulee siinä, että kaikki havaitsemamme on ainostaan meidän versio todellisuudesta eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä todeliisuuden kanssa. Eli jos luemme että 2+2=4. Uskomme sen pitävän paikkansa. Esim. lukumäärä on ihmisen aivoissa kehittynyt käsite. Emme voi varmasti tietää onko todellisuudessa tällaista käsitettä olemassakaan, koko käsitys voi olla täysin vääristynyt. Mielestäni tämä vie pohjan matematiikan 100% uskottavuudelta.
Jos olisi 100%, silloin voisimme puhua tiedosta. Nyt joudumme jälleen puhumaan uskosta. Tässä tapauksessa nimenomaan belief-uskosta. Pelkästään belief-uskokin Jumalaan tuntuu olevan joillekin sellainen paikka, että pidetään hölmönä. Jumalan olemassaoloon(belief) uskovia on huomattavasti enemmän kuin Jumalaan turvaavia(faith-usko).
Sinä sanot uskovasi fyysiseen maailmaan, koska saat mielestäsi lisää todisteita. Tämähän on kuin lukisi raamattua ja sanoisi: "Luin jälleen uden sivun ja sain todisteita, että raamattu on tosi". Todistat fyysisen maailman todellisuuden aistimuksillasi fyysisestä maailmasta. Tämä on huteraa. Tämä on sama kuin hokisi valhetta niin kauan, että alkaisi uskomaan siihen ja julistaisi omaa hokemaansa todisteeksi valheen todellisuudesta.
Esim. "Olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä. Olen saanut runsaasti todisteita siitä, että olen näätä. Uskon olevani näätä."
Kaikki ns. todisteet, mitä saamme ulkomaailmasta ovat täysin epäkelpoja, koska minkään todellisuudesta ei voida olla varmoja. Tämä tekee käsityksen tiedosta tyhjäksi. Mitään tietoa ei ole eikä koskaan voi olla. Mitkään todisteet eivät koskaan voi olla päteviä niinkaun kun me katselemme maailmaa aistihavaintojen ansasta. Tästä ansasta ei näyttäisi heti olevankaan vapautusta. Toisaalta emme voi tietää emmekä olettaa(eikä ole ehkä järkevääkään) että tällaista vapautusta ei olisi tulossa.
Minkä varaan elämän voi siis perustaa? Ainoastaan uskon ja oletuksen varaan. Onko huono jos ihminen sokeasti uskoo johonkin? Tästä näkökulmasta katsottuna asia on yhdentekevä. Elämisen mielekkyyden kannalta on tärkeää uskoa johonkin. Jos epäilee jatkuvasti kaiken olemassaoloa, mikä olisi tosin järkevää, niin hulluksi tulisi. Usko tai uskomus antaa elämälle jonkin pohjan. Tällainen pohja voi olla ihmiselle vapautus. Vapautus ajattelun vankilasta. Jos uskot mielestäsi totuuteen, sinun ei tarvitse miettiä, että mikä on totta. Koska varmaa tietoa siitä mikä on totta ei voida saada, antaa perusteetonkin usko ihmiselle balanssin, levollisuuden maailman suhteen.
Kysyit vielä syytä uskoa Jumalaan. Syy uskoa Jumalaan tulee tässä: Jumala on tosi. Tämä on ainoa asia mikä on varma tietoa. Siitä mikä Jumala on ei voi olla varmaa tietoa. Jatketaan perinteistä loogista päätelmää:
-Ajattelen
-On siis olemassa jokin(1), joka havaitsee nämä ajatukset
-Täytyy olla jokin, josta tämä jokin 1 on peräisin. Jokin 1:n olemassaolo ilman sitä hallitsevaa toista jotakin on mieletön. Jokin leijailemassa jossakin ilmn syytä ei ole mahdollinen. Se ei ole mahdollinen koska jonkun olemassaolo vaatii aineksen ja valmistumisen ja valmistajan. Tämä valmistaja on Jumala. Hänestä emme voi järjellisesti saada enempää havaintoa. Hän on olemassa. Mikä hän(käytän sanaa hän vaikken tarkoita välttämättä persoonaa) on, sitä ei voi tietää. Millainen hän on, siihen ei myöskään ole järjellistä vastausta.
Tiedät uskovasi mutta uskotko tietäväsi? Siinä sinulle kysymys. Kun olet saanut tähän vastauksen niin voit alkaa miettiä seuraavaa olellista pulmaa:
Onko viisaus pelkkää viisastelua?
>huteraa. Tämä on sama kuin hokisi valhetta niin kauan, että alkaisi uskomaan siihen ja julistaisi omaa hokemaansa todisteeksi valheen todellisuudesta.
Esim. "Olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä, olen näätä. Olen saanut runsaasti todisteita siitä, että olen näätä. Uskon olevani näätä."
Kysyit vielä syytä uskoa Jumalaan. Syy uskoa Jumalaan tulee tässä: Jumala on tosi. Tämä on ainoa asia mikä on varma tietoa<
Jumala on tosi, jumala on tosi, ..... olen saanut runsaasti siitä että olen näätä.. eikus jumala piti sanomani :D
Meillä on vain havainnot. Ne antavat kyllin oikeata tietoa maailmasta, jotta niiden varassa pystyy hankkimaan ravintoa ja muuta hengissä pysymiseen tarvittavaa.
Kuvitelmien ottaminen mukaan alkuoletuksiin vie johtopäätökset helposti pöpelikköön.
Yliluonnollinen saattaa olla todistetusti tapahtunut, mutta sen mekanismia ei kukaan tiedä. Siksi se ei ole tieteellistä. Tässä luulevat myös tiedemiehet ja jotkut fuulat sitten uskovat. Mitään tieteellistä näyttöä ei voi saada, tai jos voi, niin vielä ei ole saatu.