Perussuomalaisten mediavaikuttamisen strategia - Huomio, kaikki sortavat provokaattoria!

2. Sosiaalinen media ja siihen kytkeytyvä huomiotalous ovat mahdollistaneet uuden oikeistoliikkeen kansainvälisen nousun.

Koska sosiaalinen media toimii ilman perinteisen median portinvartijoita, tarjoaa se kanavan mielipiteille, jotka eivät olisi saaneet aiemmassa mediakentässä palstatilaa.

Radikaali oikeistoliike on myös onnistunut hyödyntämään edukseen huomiotalouden, jossa informaatiota ja sisältöjä on saatavilla käytännössä loputtomasti, ja kilpailua käydään käyttäjien huomiosta. Se on erikoistunut erityisesti arvoliberalismia kyseenalaistaviin provokaatioihin sekä voimakkaita negatiivisia tunteita ja moraalista närkästystä herättäviin sisältöihin, jotka saavat sosiaalisen median jakologiikassa suhteettoman paljon huomiota.

Klikkauksista elävä uutismedia kaiuttaa usein tahattomasti oikeiston viestiä laajemmalle yleisölle.

Anonyymi kirjoitti:

2. Sosiaalinen media ja siihen kytkeytyvä huomiotalous ovat mahdollistaneet uuden oikeistoliikkeen kansainvälisen nousun.

Koska sosiaalinen media toimii ilman perinteisen median portinvartijoita, tarjoaa se kanavan mielipiteille, jotka eivät olisi saaneet aiemmassa mediakentässä palstatilaa.

Radikaali oikeistoliike on myös onnistunut hyödyntämään edukseen huomiotalouden, jossa informaatiota ja sisältöjä on saatavilla käytännössä loputtomasti, ja kilpailua käydään käyttäjien huomiosta. Se on erikoistunut erityisesti arvoliberalismia kyseenalaistaviin provokaatioihin sekä voimakkaita negatiivisia tunteita ja moraalista närkästystä herättäviin sisältöihin, jotka saavat sosiaalisen median jakologiikassa suhteettoman paljon huomiota.

Klikkauksista elävä uutismedia kaiuttaa usein tahattomasti oikeiston viestiä laajemmalle yleisölle.

Lue lisää

3. Perussuomalaisten menestyksen elinehto ovat erilaiset puolueeseen virallisesti sitoutumattomat sosiaalisen median alustat ja niiden käyttäjät.

Nykymuotoinen perussuomalainen puolue on verkossa alkaneen kulttuurisen ja poliittisen vaikuttamisprojektin tuotos. Esimerkiksi Jussi Halla-ahon blogi ja sen vieraskirja, Hommaforum, Ylilauta ja yksityiset keskusteluryhmät eri pikaviestinalustoilla ovat tarjonneet mahdollisuuden ensin suostutella käyttäjiä tietyn poliittisen viestin taakse ja lopulta mobilisoida joukkoja eri tarkoituksiin.

Vaikuttamisella on ollut kaksi tavoitetta: arvoliberaalia valtakulttuuria haastavan vastakulttuurin luominen ja vakiinnuttaminen sekä vastakulttuuria edustavien poliitikkojen nostaminen merkittäviin päätöksentekoasemiin.

Verkon kautta organisoituneen oikeistoliikkeen pääasialliseksi puoluepoliittiseksi vaikutuskanavaksi valittiin perussuomalainen puolue, joka täytettiin ensin ”nuivilla” monikulttuurisuuden vastustajilla, ja joka lopulta vuonna 2017 kampanjoitiin vennamolaisesta populistipuolueesta moderniksi radikaalioikeistolaiseksi puolueeksi.

Poliittisena keihäänkärkenä on toiminut alkuvaiheessa ennen kaikkea maahanmuutto, mutta nykyisellään puolue edustaa yleisemmin vastakulttuurista vaihtoehtoliikettä, joka vastustaa yhteiskunnan kehitystä kohti arvoliberalismia.

Puolue hyödyntää edelleen digitaalista mediaa merkittävänä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja kannattajien mobilisoinnin kanavana.

Anonyymi kirjoitti:

3. Perussuomalaisten menestyksen elinehto ovat erilaiset puolueeseen virallisesti sitoutumattomat sosiaalisen median alustat ja niiden käyttäjät.

Nykymuotoinen perussuomalainen puolue on verkossa alkaneen kulttuurisen ja poliittisen vaikuttamisprojektin tuotos. Esimerkiksi Jussi Halla-ahon blogi ja sen vieraskirja, Hommaforum, Ylilauta ja yksityiset keskusteluryhmät eri pikaviestinalustoilla ovat tarjonneet mahdollisuuden ensin suostutella käyttäjiä tietyn poliittisen viestin taakse ja lopulta mobilisoida joukkoja eri tarkoituksiin.

Vaikuttamisella on ollut kaksi tavoitetta: arvoliberaalia valtakulttuuria haastavan vastakulttuurin luominen ja vakiinnuttaminen sekä vastakulttuuria edustavien poliitikkojen nostaminen merkittäviin päätöksentekoasemiin.

Verkon kautta organisoituneen oikeistoliikkeen pääasialliseksi puoluepoliittiseksi vaikutuskanavaksi valittiin perussuomalainen puolue, joka täytettiin ensin ”nuivilla” monikulttuurisuuden vastustajilla, ja joka lopulta vuonna 2017 kampanjoitiin vennamolaisesta populistipuolueesta moderniksi radikaalioikeistolaiseksi puolueeksi.

Poliittisena keihäänkärkenä on toiminut alkuvaiheessa ennen kaikkea maahanmuutto, mutta nykyisellään puolue edustaa yleisemmin vastakulttuurista vaihtoehtoliikettä, joka vastustaa yhteiskunnan kehitystä kohti arvoliberalismia.

Puolue hyödyntää edelleen digitaalista mediaa merkittävänä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja kannattajien mobilisoinnin kanavana.

Lue lisää

4. Verkossa käydyt kulttuuri- ja kertomussodat ovat osa perussuomalaisten vallankäyttöä. Tavoitteena on kyseenalaistaa, häiritä ja rikkoa hallitsevaa yhteiskuntakoneistoa ja demokraattista prosessia.

Kulttuurisodan keskeisiä työkaluja ovat (1) suuri yhteiskunnallinen kertomus ja uhriutumiseen perustuvat vastakertomukset sekä (2) mediatilan manipulointi. Pyrkimyksenä on heikentää yhteiskunnallisia instituutioita sekä kyseenalaistaa radikaaliin oikeistoon kohdistuvan kritiikin arvovaltaa ja uskottavuutta.

Anonyymi kirjoitti:

4. Verkossa käydyt kulttuuri- ja kertomussodat ovat osa perussuomalaisten vallankäyttöä. Tavoitteena on kyseenalaistaa, häiritä ja rikkoa hallitsevaa yhteiskuntakoneistoa ja demokraattista prosessia.

Kulttuurisodan keskeisiä työkaluja ovat (1) suuri yhteiskunnallinen kertomus ja uhriutumiseen perustuvat vastakertomukset sekä (2) mediatilan manipulointi. Pyrkimyksenä on heikentää yhteiskunnallisia instituutioita sekä kyseenalaistaa radikaaliin oikeistoon kohdistuvan kritiikin arvovaltaa ja uskottavuutta.

Lue lisää

5. Perussuomalaisten poliittinen viesti rakentuu suurelle kertomukselle suomalaisen ja yleisemmin länsimaisen elämäntavan rappiosta. Sitä tukee kapinakertomus, jossa nykyjärjestelmään kyllästynyt kansa nousee vastarintaan ja palauttaa kulttuuriin sen perinteiset arvot.

Perussuomalaiset hyödyntää sekä mainonnassaan että poliittisessa viestinnässään tarinallista kehystä, joka ohjaa tulkitsemaan nyky-yhteiskunnan painajaismaisena dystopiana: elämme epäreilussa ja perinteisen elämäntavan hylänneessä yhteiskuntamallissa, joka on kehittymässä kohti vielä kauhistuttavampaa tulevaisuutta. Politiikkaa ajaa siis eteenpäin jaettu suuri kertomus eli laaja historiallinen selitys, jota hyödynnetään kognitiivisena ja viestinnällisenä työkaluna, ja joka auttaa yksilöitä samastumaan tiettyyn yhteisöön ja selittämään ajallista muutosta yhteisön näkökulmasta.

Perussuomalaisten suuressa kertomuksessa maailma on monikulttuurisen ja liberaalin ideologian mädättämä. Yhteiskuntaa hallitsee globalistista aatetta ja EU:n liittovaltiokehitystä ajava liberaali eliitti, joka tuhoaa suvaitsevaisuuden nimissä suomalaisen elämäntavan peruspilareita. Tummaihoisten katujengit hallitsevat kaupunkitilaa pelolla, feminismi ja gender-ideologia rikkovat perhe-elämää, vihervasemmistolainen ajattelu ja ”wokismi” ovat sumentaneet median ja tutkijoiden puolueettomuuden, ihmisten sananvapautta rajoitetaan, ja tavallinen kansalainen joutuu kärsimään kukkarossaan vihreän siirtymän seuraukset.

Vapautuksen voi tuoda ainoastaan kapinaliike, joka kyseenalaistaa vallitsevan väärämielisen ja vaarallisen kulttuurin ja sen arvot. Altavastaajana aloittavat vastarinnan edustajat lupaavat asettaa rajat paitsi maahanmuutolle, myös yleisemmin yhteiskunnallisille muutoksille. Yhteiskunnallinen järjestys sekä aito suomalainen elämäntapa on vielä mahdollista palauttaa, kunhan väärää ideologiaa edustavat ihmiset ja instituutiot kammetaan ensin vallasta.

Perussuomalaisten ja yleisemmin uuden kansainvälisen oikeistoliikkeen hyödyntämä suuri kertomus on houkutteleva tulkintamalli, sillä siihen sisältyy aitoja yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia, jotka muut kulttuuriset tai poliittiset voimat vaikuttavat jättävän huomiotta. Radikaali oikeistopuolue näyttäytyy tällöin ainoana vaihtoehtona nykytilanteelle.

Kertomuksessa on myös selkeä moraali sekä sankarit ja konnansa. Se tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuden asettua hyveellisen kapinallisen sankarin rooliin – riittää, että on valmis taistelemaan hyvän puolella pahaa vastaan.

Kertomus päättyy moraaliseen sulkeumaan, järjestyksen palauttamiseen, eikä se koskaan etene vaiheeseen, jossa valta olisi uudella oikeistolla, ja nähtäisiin, mitä seurauksia sen toteuttamalla politiikalla tosiasiallisesti on. Kun oikeistoliike on noussut valtaan, kertomus siirtyy kuvaamaan, kuinka erilaiset ulkopuolisen ja vieraan ideologian edustajat yrittävät pahantahtoisesti horjuttaa oikeellisia vallankäyttäjiä.

Anonyymi kirjoitti:

5. Perussuomalaisten poliittinen viesti rakentuu suurelle kertomukselle suomalaisen ja yleisemmin länsimaisen elämäntavan rappiosta. Sitä tukee kapinakertomus, jossa nykyjärjestelmään kyllästynyt kansa nousee vastarintaan ja palauttaa kulttuuriin sen perinteiset arvot.

Perussuomalaiset hyödyntää sekä mainonnassaan että poliittisessa viestinnässään tarinallista kehystä, joka ohjaa tulkitsemaan nyky-yhteiskunnan painajaismaisena dystopiana: elämme epäreilussa ja perinteisen elämäntavan hylänneessä yhteiskuntamallissa, joka on kehittymässä kohti vielä kauhistuttavampaa tulevaisuutta. Politiikkaa ajaa siis eteenpäin jaettu suuri kertomus eli laaja historiallinen selitys, jota hyödynnetään kognitiivisena ja viestinnällisenä työkaluna, ja joka auttaa yksilöitä samastumaan tiettyyn yhteisöön ja selittämään ajallista muutosta yhteisön näkökulmasta.

Perussuomalaisten suuressa kertomuksessa maailma on monikulttuurisen ja liberaalin ideologian mädättämä. Yhteiskuntaa hallitsee globalistista aatetta ja EU:n liittovaltiokehitystä ajava liberaali eliitti, joka tuhoaa suvaitsevaisuuden nimissä suomalaisen elämäntavan peruspilareita. Tummaihoisten katujengit hallitsevat kaupunkitilaa pelolla, feminismi ja gender-ideologia rikkovat perhe-elämää, vihervasemmistolainen ajattelu ja ”wokismi” ovat sumentaneet median ja tutkijoiden puolueettomuuden, ihmisten sananvapautta rajoitetaan, ja tavallinen kansalainen joutuu kärsimään kukkarossaan vihreän siirtymän seuraukset.

Vapautuksen voi tuoda ainoastaan kapinaliike, joka kyseenalaistaa vallitsevan väärämielisen ja vaarallisen kulttuurin ja sen arvot. Altavastaajana aloittavat vastarinnan edustajat lupaavat asettaa rajat paitsi maahanmuutolle, myös yleisemmin yhteiskunnallisille muutoksille. Yhteiskunnallinen järjestys sekä aito suomalainen elämäntapa on vielä mahdollista palauttaa, kunhan väärää ideologiaa edustavat ihmiset ja instituutiot kammetaan ensin vallasta.

Perussuomalaisten ja yleisemmin uuden kansainvälisen oikeistoliikkeen hyödyntämä suuri kertomus on houkutteleva tulkintamalli, sillä siihen sisältyy aitoja yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia, jotka muut kulttuuriset tai poliittiset voimat vaikuttavat jättävän huomiotta. Radikaali oikeistopuolue näyttäytyy tällöin ainoana vaihtoehtona nykytilanteelle.

Kertomuksessa on myös selkeä moraali sekä sankarit ja konnansa. Se tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuden asettua hyveellisen kapinallisen sankarin rooliin – riittää, että on valmis taistelemaan hyvän puolella pahaa vastaan.

Kertomus päättyy moraaliseen sulkeumaan, järjestyksen palauttamiseen, eikä se koskaan etene vaiheeseen, jossa valta olisi uudella oikeistolla, ja nähtäisiin, mitä seurauksia sen toteuttamalla politiikalla tosiasiallisesti on. Kun oikeistoliike on noussut valtaan, kertomus siirtyy kuvaamaan, kuinka erilaiset ulkopuolisen ja vieraan ideologian edustajat yrittävät pahantahtoisesti horjuttaa oikeellisia vallankäyttäjiä.

Lue lisää

6. Kulttuuri- ja kertomussodankäynti luo selkeän erottelun sisäryhmän ja ulkoryhmän välille. Ulkoryhmään kuuluvat ovat osa ongelmaa eli tarinan konnia.

Kuka tahansa, joka asettuu perussuomalaisten ajamia tavoitteita vastaan, voidaan asemoida tarinan konnaksi. Kaikki vakiintuneet puolueet nähdään tällöin globalistista ideologiaa pönkittävinä yhteiskunnan vihollisina. Vapaa media ja vapaa tutkimus ovat konnia, jos ne asettuvat vastustamaan oikeistoliikkeen tavoitteita. Sananvapauden puolustajat ovat konnia, jos tavoitteena on yhteiskunnallisen äänen turvaaminen mahdollisimman monille, tai sankareita, jos tavoitteena on oikeistoliikkeen oman äänenkäytön turvaaminen.

Näkemys yhteiskunnasta on mustavalkoisen kahtiajakautunut. Yhteiskunnallista todellisuutta eivät hallitse erilaisin painotuksin päätöksentekoaan harkitsevat ihmiset, vaan vallassa ovat aina joko mädännäiset globalistit tai heidän vastustajansa. Tapa tulkita todellisuutta sulkee ulos mahdollisuuden yhteiskunnalliselle keskustelulle: oikeiston poliittista linjaa kyseenalaistavat henkilöt tai liikkeet tulkitaan vahingollisiksi voimiksi, jotka on tukahdutettava.

Anonyymi kirjoitti:

6. Kulttuuri- ja kertomussodankäynti luo selkeän erottelun sisäryhmän ja ulkoryhmän välille. Ulkoryhmään kuuluvat ovat osa ongelmaa eli tarinan konnia.

Kuka tahansa, joka asettuu perussuomalaisten ajamia tavoitteita vastaan, voidaan asemoida tarinan konnaksi. Kaikki vakiintuneet puolueet nähdään tällöin globalistista ideologiaa pönkittävinä yhteiskunnan vihollisina. Vapaa media ja vapaa tutkimus ovat konnia, jos ne asettuvat vastustamaan oikeistoliikkeen tavoitteita. Sananvapauden puolustajat ovat konnia, jos tavoitteena on yhteiskunnallisen äänen turvaaminen mahdollisimman monille, tai sankareita, jos tavoitteena on oikeistoliikkeen oman äänenkäytön turvaaminen.

Näkemys yhteiskunnasta on mustavalkoisen kahtiajakautunut. Yhteiskunnallista todellisuutta eivät hallitse erilaisin painotuksin päätöksentekoaan harkitsevat ihmiset, vaan vallassa ovat aina joko mädännäiset globalistit tai heidän vastustajansa. Tapa tulkita todellisuutta sulkee ulos mahdollisuuden yhteiskunnalliselle keskustelulle: oikeiston poliittista linjaa kyseenalaistavat henkilöt tai liikkeet tulkitaan vahingollisiksi voimiksi, jotka on tukahdutettava.

Lue lisää

Kristilliset herätysliikkeet toimivat juuri tällä tavalla pitääkseen oman porukan kasassa pahuutta vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

6. Kulttuuri- ja kertomussodankäynti luo selkeän erottelun sisäryhmän ja ulkoryhmän välille. Ulkoryhmään kuuluvat ovat osa ongelmaa eli tarinan konnia.

Kuka tahansa, joka asettuu perussuomalaisten ajamia tavoitteita vastaan, voidaan asemoida tarinan konnaksi. Kaikki vakiintuneet puolueet nähdään tällöin globalistista ideologiaa pönkittävinä yhteiskunnan vihollisina. Vapaa media ja vapaa tutkimus ovat konnia, jos ne asettuvat vastustamaan oikeistoliikkeen tavoitteita. Sananvapauden puolustajat ovat konnia, jos tavoitteena on yhteiskunnallisen äänen turvaaminen mahdollisimman monille, tai sankareita, jos tavoitteena on oikeistoliikkeen oman äänenkäytön turvaaminen.

Näkemys yhteiskunnasta on mustavalkoisen kahtiajakautunut. Yhteiskunnallista todellisuutta eivät hallitse erilaisin painotuksin päätöksentekoaan harkitsevat ihmiset, vaan vallassa ovat aina joko mädännäiset globalistit tai heidän vastustajansa. Tapa tulkita todellisuutta sulkee ulos mahdollisuuden yhteiskunnalliselle keskustelulle: oikeiston poliittista linjaa kyseenalaistavat henkilöt tai liikkeet tulkitaan vahingollisiksi voimiksi, jotka on tukahdutettava.

Lue lisää

7. Suurta kertomusta tukevat yksilöiden kokemuskertomukset, jotka kuvaavat, kuinka yhteiskunnallinen koneisto sortaa perinteisiä arvoja kannattavan kapinaliikkeen edustajia ja rajoittaa heidän oikeuksiaan.

Tunteisiin vetoavat kertomukset perustuvat samastuttaville kokemuksille oman viiteryhmän kaltoinkohtelusta. Niissä pääosaan nousee pieni ihminen, yksilö, joka joutuu suuren valtajärjestelmän uhriksi. Esimerkiksi Suomen Uutiset (joka ei kuulu Julkisen sanan neuvostoon toisin kuin muut puoluejulkaisut ja näyttäytyy siten pikemminkin verkon vastamediana kuin perinteisenä puoluelehtenä) uutisoi kesän 2023 hallituskohuista lähinnä valtamedian Vilhelm Junnilaan, Wille Rydmaniin ja Riikka Purraan kohdistamana ajojahtina. Puoluejulkaisun kokemuskertomuksissa tärkeintä ei ole se, mitä ministerit edustavat, vaan se, miten kaltoin Yle ja Helsingin Sanomat heitä kohtelevat.

Anonyymi kirjoitti:

7. Suurta kertomusta tukevat yksilöiden kokemuskertomukset, jotka kuvaavat, kuinka yhteiskunnallinen koneisto sortaa perinteisiä arvoja kannattavan kapinaliikkeen edustajia ja rajoittaa heidän oikeuksiaan.

Tunteisiin vetoavat kertomukset perustuvat samastuttaville kokemuksille oman viiteryhmän kaltoinkohtelusta. Niissä pääosaan nousee pieni ihminen, yksilö, joka joutuu suuren valtajärjestelmän uhriksi. Esimerkiksi Suomen Uutiset (joka ei kuulu Julkisen sanan neuvostoon toisin kuin muut puoluejulkaisut ja näyttäytyy siten pikemminkin verkon vastamediana kuin perinteisenä puoluelehtenä) uutisoi kesän 2023 hallituskohuista lähinnä valtamedian Vilhelm Junnilaan, Wille Rydmaniin ja Riikka Purraan kohdistamana ajojahtina. Puoluejulkaisun kokemuskertomuksissa tärkeintä ei ole se, mitä ministerit edustavat, vaan se, miten kaltoin Yle ja Helsingin Sanomat heitä kohtelevat.

Lue lisää

8. Kulttuurisodan lietsojat pyrkivät manipuloimaan mediatilaa vaikuttamalla sen tärkeimpiin puheenaiheisiin sekä hämärtämällä julkista keskustelua ja tuottamalla siihen tulkinnallisia epävarmuuksia. Jaettujen faktojen puute vaikeuttaa perussuomalaisen politiikan kritiikkiä.

Digitaalisen median huomiotaloudessa provokaatiot, spektaakkelit, moraalista raivoa herättävät kannanotot, oudot väitteet ja poliitikkojen yksityiselämä kiinnostavat usein enemmän kuin varsinaiset poliittiset päätökset tai syväluotaavat päivänpoliittisten aiheiden analyysit. Kun mediakenttä on täynnä identiteettipolitiikkaa, kohuja ja puolitotuuksien oikomista, peittyy esimerkiksi talouspoliittinen vallankäyttö helposti mediaseksikkäämpien aiheiden alle. Vaikka perussuomalainen puolue on hivuttautunut Timo Soinin valtakauden jälkeen yhä selvemmin osaksi talouspoliittista oikeistoa, käytännössä puolueen ajama leikkauspolitiikka jää usein toissijaiseksi puheenaiheeksi suhteessa puolueen arvopoliittisiin näkemyksiin.

Radikaalioikeistolaisen kulttuurisodan tavoitteena on usein yksinkertaisesti täyttää media niin suurella määrällä erilaista oikeiston agendaa edistävää ja totuusarvoltaan epäselvää uutismateriaalia, että faktat hukkuvat jonnekin jatkuvan uutisvirran ja sen tuottamien ristiriitaisten tulkintamahdollisuuksien alle. Yhdysvaltalainen oikeistostrategi Steve Bannon kutsuu strategiaa ”pelialueen hukuttamiseksi paskaan”.

Perussuomalaisten Matti Putkonen puhuu puolestaan medialle heitetyistä ”rapalan vieheistä”, koukun sisältävistä viestinnällisistä täkyistä, joilla pyritään kääntämään julkisen keskustelun suuntaa. Klassisena esimerkkinä toimii Putkosen tapa puhua ”räjähtävistä lepakoista” tuulivoiman mahdollisia terveyshaittoja kuvaavana ilmiönä. Kohu totuusarvoltaan epäselvästä väitteestä avitti vuonna 2016 alulle perussuomalaisten tuulivoiman vastaisen kampanjan ja peitti alleen keskustelua hallituksen muihin päätöksiin liittyvistä kysymyksistä. Rapala on Putkosen mukaan käyttökelpoinen työkalu erityisesti aiheissa, joihin liittyy paljon poliittisia ja taloudellisia intressejä sekä suuria tunteita.

Hukuttamisstrategia moninaisine täkyineen tukkii julkisen tilan erilaisilla käsitteellisillä ja tulkinnallisilla debateilla ja faktantarkistuksilla. Mitä on sananvapaus ja mitkä ovat sen rajat? Edustaako perussuomalaisten politiikka rasismia vai vain ”maahanmuuttokriittistä” väestötieteellisten tosiasioiden poliittista huomioimista? Onko rasismin käsite vesitetty Afrikan tähti -peliin ulottuvalla kolonialismin kulttuurisen perinnön kritiikillä? Onko väestönvaihtoteoria salaliitto vai ei? Uskovatko perussuomalaiset salaliittoihin? Onko kriittisesti perussuomalaisista kirjoittavan toimittajan nimen mainitseminen yhdessä negatiivisen kommentin kanssa tämän maalittamista? Syyllistyvätkö muutkin kuin perussuomalaiset median manipulointiin? Voiko uutta oikeistoa kutsua fasistiseksi liikkeeksi vai ovatko termin käyttäjät hassahtaneita vasemmistolaisia? Aiheuttavatko transsukupuoliset ihmiset uhkan WC-tiloihin? Voiko Suomen kokoinen maa vaikuttaa ilmastonmuutokseen? Mitä on woke-ideologia ja onko se mennyt jo liian pitkälle? Onko yliopistot täytetty kulttuurimarxisteilla? Käykö valtamedia ajojahtia perussuomalaisia vastaan vai toteuttaako se vain journalistista tehtäväänsä?

Uusi oikeisto hyötyy keskustelun jumittumisesta tämän kaltaisiin ylätason kysymyksiin, sillä ne aiheuttavat epäluottamusta yhteiskuntajärjestelmään ja kyynisyyttä suhteessa totuuteen ja sitä kannatteleviin instituutioihin. Faktat muuttuvat kilpaileviksi ”narratiiveiksi”, ja väitteiden totuusarvoa tärkeämpää vaikuttaa olevan niiden saavuttama huomio ja suosio.

Ympäristössä, jossa ihmisiltä puuttuvat jaetut faktat, jopa oikeistopolitiikkaa kritisoivien äänten on vaikea löytää konsensusta mistään asiasta. Esimerkiksi puhe perussuomalaisista rasistisena puolueena on helppo kuitata sillä, että puolue on luvannut irtisanoutuvansa rasismista, eivätkä kriitikot vain ymmärrä tarpeeksi hyvin nykyisiä maahanmuuttoon liittyviä realiteetteja tai puolueen edustajien argumentteja. Ja oikeastaanhan vika vaikuttaakin olevan niissä tahoissa, jotka perusteetta nimittelevät perussuomalaisia rasisteiksi ja natseiksi – mikä antaa meille oikeuden tällaiseen käytökseen, jos faktat kerran ovat epäselviä? Yhteistä poliittista rintamaa on mahdotonta muodostaa ilman jaettua todellisuuskäsitystä, ja tällainen tuntuu löytyvän nykytilanteessa lähinnä oikeistotoimijoilta heidän suuren kertomuksensa ansiosta.

Anonyymi kirjoitti:

8. Kulttuurisodan lietsojat pyrkivät manipuloimaan mediatilaa vaikuttamalla sen tärkeimpiin puheenaiheisiin sekä hämärtämällä julkista keskustelua ja tuottamalla siihen tulkinnallisia epävarmuuksia. Jaettujen faktojen puute vaikeuttaa perussuomalaisen politiikan kritiikkiä.

Digitaalisen median huomiotaloudessa provokaatiot, spektaakkelit, moraalista raivoa herättävät kannanotot, oudot väitteet ja poliitikkojen yksityiselämä kiinnostavat usein enemmän kuin varsinaiset poliittiset päätökset tai syväluotaavat päivänpoliittisten aiheiden analyysit. Kun mediakenttä on täynnä identiteettipolitiikkaa, kohuja ja puolitotuuksien oikomista, peittyy esimerkiksi talouspoliittinen vallankäyttö helposti mediaseksikkäämpien aiheiden alle. Vaikka perussuomalainen puolue on hivuttautunut Timo Soinin valtakauden jälkeen yhä selvemmin osaksi talouspoliittista oikeistoa, käytännössä puolueen ajama leikkauspolitiikka jää usein toissijaiseksi puheenaiheeksi suhteessa puolueen arvopoliittisiin näkemyksiin.

Radikaalioikeistolaisen kulttuurisodan tavoitteena on usein yksinkertaisesti täyttää media niin suurella määrällä erilaista oikeiston agendaa edistävää ja totuusarvoltaan epäselvää uutismateriaalia, että faktat hukkuvat jonnekin jatkuvan uutisvirran ja sen tuottamien ristiriitaisten tulkintamahdollisuuksien alle. Yhdysvaltalainen oikeistostrategi Steve Bannon kutsuu strategiaa ”pelialueen hukuttamiseksi paskaan”.

Perussuomalaisten Matti Putkonen puhuu puolestaan medialle heitetyistä ”rapalan vieheistä”, koukun sisältävistä viestinnällisistä täkyistä, joilla pyritään kääntämään julkisen keskustelun suuntaa. Klassisena esimerkkinä toimii Putkosen tapa puhua ”räjähtävistä lepakoista” tuulivoiman mahdollisia terveyshaittoja kuvaavana ilmiönä. Kohu totuusarvoltaan epäselvästä väitteestä avitti vuonna 2016 alulle perussuomalaisten tuulivoiman vastaisen kampanjan ja peitti alleen keskustelua hallituksen muihin päätöksiin liittyvistä kysymyksistä. Rapala on Putkosen mukaan käyttökelpoinen työkalu erityisesti aiheissa, joihin liittyy paljon poliittisia ja taloudellisia intressejä sekä suuria tunteita.

Hukuttamisstrategia moninaisine täkyineen tukkii julkisen tilan erilaisilla käsitteellisillä ja tulkinnallisilla debateilla ja faktantarkistuksilla. Mitä on sananvapaus ja mitkä ovat sen rajat? Edustaako perussuomalaisten politiikka rasismia vai vain ”maahanmuuttokriittistä” väestötieteellisten tosiasioiden poliittista huomioimista? Onko rasismin käsite vesitetty Afrikan tähti -peliin ulottuvalla kolonialismin kulttuurisen perinnön kritiikillä? Onko väestönvaihtoteoria salaliitto vai ei? Uskovatko perussuomalaiset salaliittoihin? Onko kriittisesti perussuomalaisista kirjoittavan toimittajan nimen mainitseminen yhdessä negatiivisen kommentin kanssa tämän maalittamista? Syyllistyvätkö muutkin kuin perussuomalaiset median manipulointiin? Voiko uutta oikeistoa kutsua fasistiseksi liikkeeksi vai ovatko termin käyttäjät hassahtaneita vasemmistolaisia? Aiheuttavatko transsukupuoliset ihmiset uhkan WC-tiloihin? Voiko Suomen kokoinen maa vaikuttaa ilmastonmuutokseen? Mitä on woke-ideologia ja onko se mennyt jo liian pitkälle? Onko yliopistot täytetty kulttuurimarxisteilla? Käykö valtamedia ajojahtia perussuomalaisia vastaan vai toteuttaako se vain journalistista tehtäväänsä?

Uusi oikeisto hyötyy keskustelun jumittumisesta tämän kaltaisiin ylätason kysymyksiin, sillä ne aiheuttavat epäluottamusta yhteiskuntajärjestelmään ja kyynisyyttä suhteessa totuuteen ja sitä kannatteleviin instituutioihin. Faktat muuttuvat kilpaileviksi ”narratiiveiksi”, ja väitteiden totuusarvoa tärkeämpää vaikuttaa olevan niiden saavuttama huomio ja suosio.

Ympäristössä, jossa ihmisiltä puuttuvat jaetut faktat, jopa oikeistopolitiikkaa kritisoivien äänten on vaikea löytää konsensusta mistään asiasta. Esimerkiksi puhe perussuomalaisista rasistisena puolueena on helppo kuitata sillä, että puolue on luvannut irtisanoutuvansa rasismista, eivätkä kriitikot vain ymmärrä tarpeeksi hyvin nykyisiä maahanmuuttoon liittyviä realiteetteja tai puolueen edustajien argumentteja. Ja oikeastaanhan vika vaikuttaakin olevan niissä tahoissa, jotka perusteetta nimittelevät perussuomalaisia rasisteiksi ja natseiksi – mikä antaa meille oikeuden tällaiseen käytökseen, jos faktat kerran ovat epäselviä? Yhteistä poliittista rintamaa on mahdotonta muodostaa ilman jaettua todellisuuskäsitystä, ja tällainen tuntuu löytyvän nykytilanteessa lähinnä oikeistotoimijoilta heidän suuren kertomuksensa ansiosta.

Lue lisää

9. Oikeistoliike tulkitsee itsensä järjen ääneksi, joka on valmis nostamaan esiin epämiellyttäviä yhteiskunnallisia totuuksia. Vastustajansa se leimaa tunteiden vallassa toimiviksi ja ideologian sumentamiksi valtakoneiston pönkittäjiksi.

Mikään liikkeeseen kohdistettu kritiikki ei tosiasiassa vaikuta kohteeseensa, sillä vastarintaliikkeen edustajilla on oma totuutensa, jota kritiikki ei pysty vaientamaan. Valtakulttuurin edustajat, jotka nimittelevät liikkeen kannattajia milloin rasisteiksi, milloin fasisteiksi tai natseiksi, ovat joko selkeitä poliittisia vihollisia tai hallitsevan kulttuurin hyödyllisiä idiootteja, jotka eivät ymmärrä oikeiston yhteiskunnallisen analyysin nyansseja. Siksi Jussi Halla-ahoa voidaan omien keskuudessa nimittää ironisesti Mestariksi, omaan viiteryhmään voidaan viitata Rydmanin tapaan termillä ”me natsit”, Junnilan Hitleriin viittaavat 88-vitsit naurattavat, ja valtamedian rasismianalyyseille voidaan viitata kintaalla.

Anonyymi kirjoitti:

9. Oikeistoliike tulkitsee itsensä järjen ääneksi, joka on valmis nostamaan esiin epämiellyttäviä yhteiskunnallisia totuuksia. Vastustajansa se leimaa tunteiden vallassa toimiviksi ja ideologian sumentamiksi valtakoneiston pönkittäjiksi.

Mikään liikkeeseen kohdistettu kritiikki ei tosiasiassa vaikuta kohteeseensa, sillä vastarintaliikkeen edustajilla on oma totuutensa, jota kritiikki ei pysty vaientamaan. Valtakulttuurin edustajat, jotka nimittelevät liikkeen kannattajia milloin rasisteiksi, milloin fasisteiksi tai natseiksi, ovat joko selkeitä poliittisia vihollisia tai hallitsevan kulttuurin hyödyllisiä idiootteja, jotka eivät ymmärrä oikeiston yhteiskunnallisen analyysin nyansseja. Siksi Jussi Halla-ahoa voidaan omien keskuudessa nimittää ironisesti Mestariksi, omaan viiteryhmään voidaan viitata Rydmanin tapaan termillä ”me natsit”, Junnilan Hitleriin viittaavat 88-vitsit naurattavat, ja valtamedian rasismianalyyseille voidaan viitata kintaalla.

Lue lisää

10. Perussuomalaisten tapa tehdä politiikkaa heikentää demokratian toteutumisen kannalta välttämättömiä instituutioita kuten vapaata tiedonvälitystä ja tutkimusta.

Valta-asemaan noustessaan radikaalioikeistolaiset puolueet pyrkivät heikentämään riippumattomia tietoa tuottavia ja välittäviä instituutioita kulttuurisodan ohella myös poliittisella ja taloudellisella päätöksenteolla.

Kuten esimerkiksi perussuomalaisten Ylen rahoitukseen kohdistuvista leikkausvaatimuksista käy ilmi, päätöksiä voidaan perusteella yhtäältä talouspoliittisella järjenkäytöllä, toisaalta kulttuurisotaa lietsovalla suurella kertomuksella median liiallisesta liberalisoitumisesta. Tältäkin osin puolue pyrkii vaikeuttamaan yhtenäisen tilannekuvan syntyä: koska talouspolitiikka on epäsuora keino vaikuttaa Ylen sisältöihin, voi puolue yhtäältä väittää journalistiselle medialle, ettei sisältöihin kosketa, mutta toisaalta perustella leikkausvaatimuksia sosiaalisessa mediassa kannattajilleen nimenomaan ”ei-välttämättömiin” sisältöihin puuttumisena.

Radikaalin oikeiston kulttuurisodankäynti kylvää yhteiskunnalliseen ilmapiiriin epäluottamusta, epävarmuutta ja pelkoa vapaan mielipiteenilmaisun seurauksista. Puoluetoiminta hyötyy myös siihen virallisesti kytkeymättömistä kulttuurisodan radikalisoimista kannattajista, jotka kohdistavat vapaaseen tiedonvälitykseen väkivallan uhan.

Putin kiittää

Marinin jäljiltä Suomen talouskasvu on Euroopan parasta. Mitä Orpo Petteri ja Purra Riikka tekevät asialle?

takoittatko natsisikaa?

Aika on pyhä juhlaruoka viikinkiajoista lähtien.

Mitäkö yhteistä? Molemmat erottuvat edukseen persuista!

Kyllä jokainen persu tietää, että omakeksimä totuus on paras.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä jokainen persu tietää, että omakeksimä totuus on paras.

Koska perinteinen suomalainen on utelias ja kekseliäs, mutta joskus kielimuurin takaa ei näe metsää puilta, ei näe yhteyttä:

Suomen vasurinatsit (Sinimusta liike yms.) <>antilänsimainen propaganda<>Venäjän vasurinatsit/Kansallisbolševistinen puolue<>Dugin<>Putin