Vartiotorniseuran 1914 junttapulla

Että tähänkin tulee "uutta valoa" ja käy kuten 1995 vartiotornin 2. sivun tekstille, asiaahan on tutkittu Jehovan todistajien piirissä aiemminkin, mutta ollaanko siellä tietoisia seuraavasta:

Seuraavaksi otteita Unto Vapalahden kronologisesta tutkielmasta:

"Vuonna 1972 jouduin kosketuksiin erään Jehovan todistajan kanssa. Jo ensi tapaamisen yhteydessä sukeutui keskustelu Raamatun kronologiasta eli ajanlaskusta. Kun keskustelimme Artakserkses I:n (= Artahsasta, Esra 7:7; Neh 2:1) 20. hallitusvuodesta ja Jerusalemin hävityksen ajankohdasta (2 Kun 25:8-12), kävi ilmi, että hän tarjosi aivan eri vuosilukuja kuin hyllyssäni olevat lähdekirjat. Oman ilmoituksensa mukaan hän ei voinut hyväksyä maallisen historian vuosilukuja, mikäli ne ovat ristiriidassa Raamatun omien ajoitusten kanssa.

Keskusteluissa keskityimmekin jatkossa kronologisiin kysymyksiin. Koska en ollut erityisen perehtynyt Raamatun kronologiaan, jouduin lähtemään liikkeelle aivan alkeista. Ensimmäisen minulle lähettämänsä pitkähkön kirjeen hän otsikoi: Miten eräät ajanlaskua koskevat ongelmat voidaan ratkaista? Keskustelumme jatkuivat useita vuosia. Tutkielmani aiheet ja otsikot olen koonnut ja ryhmitellyt kirjeenvaihtomme perusteella. Lisäksi olen täydentänyt sitä myöhemmin ilmestyneellä materiaalilla. Raamatun aikaisia tapahtumia pystymme ajoittamaan Raamatun, maallisen historian ja tähtitieteellisten havaintojen avulla. Toivon tutkielmastani olevan hyötyä niille, jotka joutuvat pohtimaan tutkielmani aiheita ja joita Raamatun kronologia kiinnostaa.

Jo tutkimusteni alkuvaiheessa totesin, ettei suomenkielisellä kirjallisuudella voida edetä kovin pitkälle yritettäessä selvittää miten Raamatussa mainitut vuodet ovat muunnettavissa nykyisen ajanlaskun mukaisiksi. Raamattuhan käyttää vain ns. suhteellisia vuosilukuja verratessaan esim. kuninkaiden hallitusaikoja toisiinsa. Sain vasta myöhemmin tietää, että samantapaisia kysymyksiä pohdittiin muuallakin. Eräs tapaus löytyi naapurimaastamme Ruotsista, toinen USA:sta, liikkeen päämajasta."

Ruotsalainen Carl Olof Jonsson, erään Jehovan todistajien paikallisseurakunnan vanhin ja kokoaikainen evankelista, tutki Uus-Babylonian historiaa ja Jerusalemin hävityksen ajankohtaa, joka Jehovan todistajien mukaan tapahtui 607 eKr. Hämmästyksekseni olemme päätyneet hyvin samanlaisiin johtopäätöksiin ja lopputuloksiin toisistamme tietämättä. Koska monessa kohdin tukeudun tässä tutkielmassa hänen kirjaansa, lienee syytä esitellä hänet.

Carl Olof Jonsson kuului yli 26 vuotta Jehovan todistajiin. Eräs henkilö, jonka kanssa hän tutki Raamattua, asetti kyseenalaiseksi väitteen, että Nebukadnessar hävitti Jerusalemin jo 607 eKr sekä esitti, että kaikki historioitsijat ajoittavat tapahtuman joko vuodeksi 587 tai 586 eKr. Jonsson paneutui asiaan huolellisesti ja tutki sitä vuodesta 1968 aina vuoteen 1975. Jonsson kertoo myöhemmin, että todistusaineisto vuotta 607 eKr vastaan oli niin vahva, että hän joutui hyväksymään tosiasiat - vastoin tahtoaan ja toivomuksiaan.

Muutamat asiasta innostuneet läheiset ystävät tutkivat Jonssonin kanssa tätä aineistoa. Koska kukaan heistä ei pystynyt sitä kumoamaan, päätettiin laatia systemaattinen tutkielma, joka lähetettiin vuonna 1977 seuran päämajaan Brooklyniin, New Yorkiin. Alussa näytti siltä, että seura oli valmis tutkimaan lähdeaineistoa ja keskustelemaan siitä.



Jonssonin ja Vartiotorniseuran kansainvälisen hallintoelimen välinen kirjeenvaihto osoitti varsin pian, ettei hallintoelin pystynyt kumoamaan todistusaineistoa. Hallintoelimen jäsen Albert D. Schroeder esitelmöi elokuussa 1978 Euroopassa ja kertoi, että seuran esittämä kronologia (607 eKr - 1914 jKr) pyritään kumoamaan sekä seuran sisä- että ulkopuolella, mutta seuralla ei ole minkäänlaista aikomusta hylätä sitä.(1)

Myöhemmin Jonsson julkaisi englanninkielisen tutkielman The Gentile times reconsidered (Pakanain ajat uudelleen tarkasteltuna).(2) Siitä ilmestyi lyhennetty ruotsinkielinen käännös Slutade hedningarnas tider 1914? (Päättyivätkö pakanain ajat 1914?). Teoksessa esitetään hyvin seikkaperäisesti ja selvästi kuinka Uus-Babylonian aikaiset tapahtumat voidaan muuntaa nykyisen ajanlaskumme mukaisiksi vuosiksi.(3) Kirjallisuusviitteissä käytän tätä lyhennettyä ruotsalaista laitosta.

Raymond Franz työskenteli noin 15 vuotta Vartiotorniseuran päämajassa Brooklynissä, New Yorkissa. Hän toimi kokoaikaisena todistajana ja kuului yli 40 vuotta Jehovan todistajien seurakuntaan. Viimeksi lähes 9 vuotta hän kuului hallintoelimeen, josta liikkeen maailmanlaajuista toimintaa johdetaan. Hallintoelimeen kuuluessaan hän joutui kasvokkain eräiden sellaisten tosiasioiden kanssa, joita hän ei ollut odottanut milloinkaan kohtaavansa. Hän sai tehtäväkseen laatia Raamatun hakusanateoksen Aid to Bible understanding (lyh. Aid). Projekti osoittautui kuitenkin liian työlääksi yhdelle miehelle, joten kirjoittajien määrää jouduttiin lisäämään.

Franzin osaksi tuli laatia mm. kronologiaa käsittelevä hakusana, josta tuli kirjan laajin käsittäen 27 sivua. Erityisen ongelmalliseksi osoittautui Jerusalemin hävityksen ajankohta, jonka Jehovan todistajat ovat sijoittaneet vuoteen 607 eKr, mutta jonka kaikki historioitsijat sijoittavat 20 vuotta myöhemmäksi eli 587/ 586 eKr. Franz antoi sihteerilleen tehtäväksi tutkia kaikki New Yorkin kirjastot löytääkseen tukea seuran esittämälle vuosiluvulle 607 eKr. Kun tukea ei löytynyt, Franz matkusti yhdessä sihteerinsä Ploegerin kanssa Rhode Islandiin tapaamaan professori Sachsia (Brown University, Providence), joka on tähtitieteellisten tekstien ja Uus-Babylonian ajan ekspertti.

Vuodelle 607 eKr ei kuitenkaan löytynyt minkäänlaista historiallista tukea. Kronologian hakusanaa laatiessaan Franz pyrki tämän jälkeen heikentämään arkeologisen todistusaineiston historiallista luotettavuutta. Myöhemmin Franz itse hylkäsi kokonaan Vartiotorniseuran tulkinnan koskien mm. vuosia 607 eKr ja 1914 jKr. Hän sanoo, että jos historiallinen todistusaineisto olisi ollut ristiriidassa Raamatun kanssa, hän ei olisi epäillyt pitää kiinni Raamatun esityksestä kaikkein luotettavimpana. Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut vastakohta selvälle Raamatun lausunnolle vaan ristiriita tulkinnalle, jota on sovellettu tiettyihin raamatunkohtiin ja joille on annettu sellainen merkitys, jota Raamattu ei itse tue.

Tämänkaltaisiin inhimillisiin tulkintoihin liittyvät epävarmuudet ovat varmasti yhtä suuria kuin muinaisten aikojen kronologiset selonteot. Franz sanoo edelleen, että ennakolta omaksutut käsitykset vaikuttivat liikaa toimitustyöhön.(4) Kirjassaan Crisis of conscience (Omantunnon kriisi) hän kertoo kokemuksistaan ja toiminnastaan Jehovan todistajien järjestössä. Franzin kirjassa on runsaasti lähdeaineistoa sekä seuran varhaisemmilta että myöhemmiltä ajoilta. Useat valokopiot harvinaisista dokumenteista valaisevat seuran alkuvuosien historiaa. Toukokuussa 1980 hän pyysi vapautusta hallintoelimen jäsenyydestä.

VARTIOTORNI JA SEITSEMÄN AIKAA


Vartiotorni-seura sanoo pakanain aikojen (Luuk 21:24) kestäneen 2520 vuotta, vuodesta 607 eKr vuoteen 1914 jKr. Dan 4:13,29:ssä mainittu 7 aikaa eli vuotta ovat yhteensä 2520 päivää eli 84 kuukautta. 4 Moos 14:34:ssä ja Hes 4:6:ssa esitettyä vuosipäiväperiaatetta soveltamalla saadaan: 7 * 360 = 2520; 84 * 30 = 2520.

Daniel - toisin kuin monet muut profeetat - selittää varsin usein näkyjensä merkityksen. Niinpä kuvapatsaan (Dan 2) eri osien merkitys selitetään, esim. kultainen pää on Nebukadnessar, "sinä olet se kultainen pää" (Dan 2:38); niin ikään suuri puu, joka hakattiin poikki (Dan 4), kuvaa Nebukadnessaria, "se puu olet sinä, kuningas" (Dan 4:19). Daniel toteaa edelleen: "Tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria... Sillä hetkellä se sana toteutui Nebukadnessarissa" (Dan 4:25, 30). Luvussa mainitut 7 vuotta ovat kirjaimellisia vuosia ja täyttyivät Nebukadnessarin elämänkohtaloissa eikä Danielin tulkinta muuta edellytä. 4:nnessä luvussa ei sanota, että näky tarkoittaisi lopun aikaa, kuten esim. 8:nnessa luvussa.

***

Ajanjakson lähtökohdassakin on ollut sikäli epävarmuutta, että vuoteen 1943 saakka ajanjakson uskottiin alkaneen vuonna 606 eKr, jolloin päätekohdankin olisi pitänyt olla 1915 jKr. Historiassa ei käytetä 0-vuotta, mikä oli jäänyt huomioimatta. Vasta puheenjohtaja Rutherfordin 1942 sattuneen kuoleman jälkeen ilmestyneessä kirjassa The truth shall make you free, 1943 (suom. Totuus on tekevä teidät vapaiksi, 1947) käytetään vuosilukua 607 eKr. Franzin mukaan muutos tapahtui hiljaisuudessa, koska mitään uutta historiallista todistusaineistoa ei ollut löytynyt, mikä olisi oikeuttanut siirtämään Jerusalemin hävityksen ajankohtaa vuotta aikaisemmaksi. Niin ikään 1940-luvulla siirretiin myös maailman luomisen aikaa noin 100 vuotta myöhemmäksi.(59)

William Miller kannattajineen uskoi, että Jeesus saapuu toisen kerran maan päälle 1843-1844. Suuren pettymyksen jälkeen milleriläinen liike hajosi useiksi pieniksi ryhmiksi. Niistä huomattavin ja tunnetuin on Seitsemännen päivän adventistit, jotka virallisena seurakuntana eivät ole laskeneet ja määränneet aikoja Jeesuksen tulemukselle (parousialle). Kuitenkin joukko pienempiä ryhmiä määräsi yhä uusia aikoja Jeesuksen tulemukselle. Näistä ryhmistä käytetään nimitystä Second adventists (toiset adventistit). Heidän kauttaan myös Russell sai herätteen aikalaskelmien tekemiseen ja niiden julkaisemiseen.

Menemättä yksityiskohtiin voidaan todeta, että 2520 vuoden ajanjakso oli hyvin tunnettu Raamattua tutkivien piireissä. Niinpä Jonsson luetteleekin parilla sivulla lukuisia nimiä.(60) John Aquila Brown 1823 ajoitti 2520 vuoden ajanjakson vuosiksi 604 eKr - 1917 jKr. Myös Miller käytti 2520 vuotta aikalaskelmissaan. Nelson H. Barbour 1875 ajoitti tämän ajanjakson vuosiksi 606 eKr - 1914 jKr. C.T.Russell tapasi Barbourin Philadelphiassa seuraavana vuonna ja hyväksyi Barbourin tulkinnan ja alkoi käyttää sitä omissa julkaisuissaan. Niin ikään hän hyväksyi vuoden 1874, jolloin Jeesuksen väitettiin saapuneen näkymättömällä tavalla henkiolentona.(61)

Jonsson sanoo, ettei mikään niistä tapahtumista, joiden ennustettiin tapahtuvan 1914, toteutunut. Aikaisemmin vuosi 1914 käsitettiin kaiken ennallistamisen päätekohdaksi: Jumalan valtakunnan perustaminen oli käsitetty prosessiksi, joka alkoi 1878 ja joka huipentuisi 1914 pakanakansojen kukistumiseen. Mutta vuonna 1922 lähtökohta siirrettiinkin vuodelta 1878 vuodeksi 1914, jolloin myös pakanakansojen kukistumista odotettiin lähitulevaisuudessa.(62)

Myös Franz toteaa, että aikaisemmin päätekohdaksi esitetty 1914, on nyt järjestön aikaprofetioiden lähtökohta, johon sovelletaan Jeesuksen sanoja: "Tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat." "Jeesus puhui ilmeisesti niistä, jotka olivat kyllin vanhoja voidakseen ymmärtää, mitä tapahtui 'viimeisten päivien' alkaessa"..."nuorimmatkin [15-vuotiaat] 'tästä sukupolvesta' olisivat... lähes 70-vuotiaita tällä hetkellä."(63)

Jonsson sanoo: "Kun ensimmäinen maailmansota päättyi 1918, pakanakansat hallitsivat edelleen maailmaa odotetun Jumalan valtakunnan asemesta ja pakanakansat tallasivat edelleen Jerusalemia Palestiinassa.. Oli selvää ettei ajankohta näille odotetuille tapahtumille voinut olla oikea. Mutta näin yksinkertaisen johtopäätöksen tekeminen ei ollut helppoa hämmentyneille ja pettyneille raamatuntutkijoille. Sitä paitsi olihan jotakin tapahtunut: Maailmansota! Kai ajankohdan täytyi olla jollakin tavoin oikea, vaikka odotukset olivat epäonnistuneet? ... oli odotettu "väärää asiaa oikealla ajalla".(64)

Jonsson toteaa edelleen, että VT-seuran profeetallisissa tulkinnoissa vuotta 1914 esitetään suurena käännekohtana ihmiskunnan historiassa. Mutta tarkoittavatko historioitsijat todella, että historia on edennyt tiettyyn suuntaan vuotta 1914 kohti, jolloin tuli käännekohta. Ei kukaan heistä ole esittänyt asiaaa tällä tavalla. Kun eri historioitsijoiden lausuntoja analysoidaan, voidaan todeta, ettei kukaan heistä ole valmis antamaan sitä merkitystä vuodelle 1914, jonka VT-seura on sille antanut. Vuosi 1914 on vain yksi maailmanhistorian käännekohdista. Mutta niitä on muitakin, esim. eräs tärkeimmistä on Ranskan vallankumous 1789-1799.(65)

Jonssonin mukaan VT-seuran julkaisuissa jatkuvasti korostetaan, että Jeesus asetettiin valtaistuimelle 1914 ja että hänen valtakuntansa pystytettiin taivaassa maainittuna vuonna pakanain aikojen päättyessä. Raamatussa on kuitenkin lukuisia tekstejä, jotka osoittavat selvästi että Jeesus heti ylösnousemisensa jälkeen asetettiin Jehovan valtaistuimelle (Mark 16:19; Ef 1:20-21; Hebr 1:3; 8:1; Ilm 3:21 jne). Jeesus sanoi ylösnousemuksensa jälkeen: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä" (Matt 28:18). "Jos hän omisti kaiken vallan sekä taivaassa että maan päällä jo ylösnoustuaan, mitä lisävaltaa hänen voidaan ajatella saaneen 1914?"(66)

Jonsson pohtii myös sanaa parousia, joka kirjaimellisesti merkitsee 'läsnäoloa' ja teknisessä merkityksessä 'tulemusta', 'saapumista' tai 'käyntiä'. Kaikki johtavat kielitieteilijät ovat yksimielisiä siitä, että sanaa parousia Jeesuksen tulemuksen yhteydessä käytetään teknisessä merkityksessä. Sitä käytettiin itämailla yleisesti Uuden testamentin syntymisen aikoina merkitsemään kuninkaan tai hallitsijan saapumista tai vierailua. (Ks Liite s. 43). Jeesuksen tulemus on kaikkien nähtävissä oleva tapahtuma: "He näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella" (Matt 24:30; vrt 25:31). "Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus" (Matt 24:27). Tulemustaan edeltävistä merkeistä Jeesus sanoo: "Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä" (Matt 24:32,33). Huomaa: Jeesus ei sano, että "kesä on näkymättömästi läsnä". "Ei, kesä ei ollut tullut, mutta se oli lähellä." Toteamme siis, että 'merkki' Ihmisen Pojan parousiasta ei ilmenisi hänen tulemuksensä jälkeen ja olisi tunnusomainen hänen näkymättömälle läsnäololleen. Merkki sen sijaan osoittaa, että "se on lähellä, oven edessä."(67)

Muutama ajatus vielä sanonnasta pakanain ajat. Raamatun tulkinnassa on tärkeää huomata asiayhteys. Jeesus ennusti tulevaa Jerusalemin hävitystä ja kehoitti seuraajiaan pakenemaan kaupungista (Luuk 21:20-24). Samoin Juudeassa asuvien oli paettava vuorille. Tekstissä ei ole pienintäkään viittausta yli 600 vuotta aikaisemmin tapahtuneeseen Jerusalemin hävitykseen. Luukas 21:24 ennustaa, että "Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät". Tähän tekstiin viitaten Jonsson kysyy: osoittaako asiayhteys todella, että Jeesus sanalla "Jerusalem" ei ajatellut kirjaimellista Jerusalemin kaupunkia vaan "Jumalan valtakuntaa" tai "valtakuntaa Daavidin hallitsijasuvussa".(68) Asiayhteys ei tue vertauskuvallista tulkintaa. Sanat Jerusalem ja pakanat (kansat) on ymmärrettävä kirjaimellisesti. Futuurimuoto "Jerusalem on oleva pakanain tallattavana", viittaa tulevaisuuteen (estai patouménê = on oleva tallattavana). "Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä", viittaa 66 jKr alkaneeseen Jerusalemin piiritykseen. Jerusalemin hävityksen (70 jKr) jälkeen ennustus toteutui myös juutalaisten suhteen, sillä heidät vietiin "vangeiksi kaikkien kansojen sekaan". Vaikka pakanoiden valta on asteittain vähentynyt Jerusalemissa ja Israel sai vuoden 1967 sodan jälkeen vanhan kaupungin hallintaansa, siitä huolimatta temppelin paikka on edelleen arabien hallinnassa.(69) Edellä sanotun perusteella voidaan todeta, että 2520 vuoden ajanjaksolta (607 eKr - 1914 jKr) puuttuvat sekä historialliset että raamatulliset perusteet.

Muutamia Vartiotorni-seuran vuosilukuja

Muutamia Vartiotorni-seuran vuosilukuja [Alkuun]
Lainauksia C.T.Russellin teossarjasta Raamatun tutkielmia, osista II, III ja VII sekä eräistä J.F.Rutherfordin teoksista.

4129, 4127, 4028 ja 4026 eKr Ihmisen luominen

1874 "...Herran toisen tulemisen tapahtuneen syksyllä 1874." VII (1923), 92. "Ja tämän ajan elonkorjuu alkoi Herramme läsnäololla maan suuren riemuvuoden alkaessa vuonna 1874 ... ja päättyy 1914, vähää ennen pakanavaltojen kukistumista..." II (1921), 247.

"Tuhatvuotiskausi (Ilm 20:3,4,7) alkoi 1874, Kristuksen palaamisella." VII, 540.

2875 "Ennalleen asettaminen suoritettu" [1000 vuotta vuodesta 1874]. VII, 71

1878 [Ylösnousemus] "...Seurakunnan ylösnousemiselle näimme ajan tulleen vuonna 1878, kolme ja puoli vuotta hänen toisen tulemisensa jälkeen lokakuussa 1874." III (1920), 322.

1914 "... 'pakanain ajat' eli heidän valtuutensa, päättyivät täydellisesti v. 1914,... sillä 'niiden kuninkaiden päivinä' - ennen heidän kukistumistansa - s.o. ennen vuotta 1914 - 'on taivaan Jumala pystyttävä valtakuntansa. Ja SE on musertava ja hävittävä kaikki muut.' (Dan 2: 44)." II, 178.

"Samalla tavalla päättyy evankeliumikauden neljäkymmentä vuotta lokakuussa 1914, ja samoin, välittömästi sen jälkeen, on n.k. 'kristikansojen' kukistuminen odotettavissa." II, 259.

2914 "Valta annettu ihmiskunnalle takaisin" [1000 vuotta vuodesta 1914]. VII, 71.

1918 [Maailmanlaajuisen anarkian puhkeaminen, Babylonin (kristikunnan) kukistuminen]. "Ahdistus kuuluu Kristuksen päivän, tuhatvuotiskauden, sarastukseen. Se on koston päivä, joka alkoi maailman sodalla 1914 ja puhkeaa aamumyrskyn kaltaiseen raivoon v. 1918." VII, 564

"Kaikki valtiokirkot hävitetään, kirjaimellisesti miekan kautta ja vertauskuvallisesti totuuden kautta..." VII, 561,562.

1920 "Me odotamme, että 'maanjäristys' tapahtuu vuodesta 1918 alkaen, ja että 'tuli' tulee syksyllä 1920." VII, 250

1925 "... että 1925 tulee olemaan Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja muinaisten uskollisten profeettojen palaamisvuosi ... voimme odottaa, että 1925 tulee näkemään näiden Israelin uskollisten palaavan kuolemasta, nousevan täydelleen ennalleenasetettuina täydelliseen inhimilliseen luontoon ja asetettavan uuden asiainjärjestyksen laillisiksi edustajiksi maan päälle." J.F.Rutherford, Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan. Helsinki. 1924, 2 p. s. 69,68.

San Diegoon rakennettiin 1929 talo, nimeltään Beth Sarim (Ruhtinasten talo) "... Seuran presidentin ja hänen apulaistensa käytettäväksi tänä aikana, ollakseen sen jälkeen iankaikkisesti edellämainittujen maan päällä olevien ruhtinaiden käyttövallassa." - J.F.Rutherford, Pelastus. 1939. s. 299,300. Beth Sarim myytiin 1948.

"... on olemassa todistuksia siitä, että valtakunnan perustaminen Palestiinassa tulee todennäköisesti tapahtumaan v. 1925, kymmenen vuotta myöhemmin kuin me kerran laskimme." VII, 177.

Vielä 1921 - siis 7 vuotta 1914 jälkeen - ilmestyneessä teoksessa esitetään useita kertoja Herran toisen läsnäolon alkaneen 1874 jKr. - Rutherford, Jumalan harppu. 1921. s. 230-236.



Kirjallisuutta [Alkuun]
Aid to Bible understanding containing historical, geographical, religious and social facts... Brooklyn, N.Y.: Watchtower Bible and Tract Society. 1971.

Insight on the Scriptures. Vol 1-2. Brooklyn, N.Y.: Watchtower Bible and Tract Society. 1988

Finegan, Jack, 1964, Handbook of Biblical chronology: Principles of time reckoning in the ancient world and problems of chronology in the Bible. Princeton, N.J.: Princeton University Press.

Franz, Raymond, 1983, Crisis of conscience: The struggle between loyalty to God and loyalty to one's religion. Atlanta: Commentary Press.

Gruss, Edmond C., 1983, The Jehovah's Witnesses and prophetic speculation. An examination and refutation of the Witnesses' position on the Second Coming of Christ, Armageddon, and the "End of the World". Phillipsburg, N.J.: Presbyterian and Reformed Publishing Co. 7th printing.

Jonsson, Carl Olof, 1983, Slutade hedningarnas tider 1914? En granskning av grundvalen för Jehovas Vittnens budskap. Göteborg: CKI-Förlaget.

Parker, Richard A. & Dubberstein, W.H., 1971 Babylonian chronology 626 B.C. - A.D. 75. Brown University Studies XIX. Providence, Rhode Island: Brown University Press. 4th printing.

Penton, James M., 1985, Apocalypse delayed: The story of Jehovah's Witnesses. Toronto: University of Toronto Press.

Liite [Alkuun]
2 Kun 22-23 ja 2 Aik 34-35 lukujen perusteella voidaan päätellä, että Joosian aikana käytettiin tisri-ajoitusta (ks. 2 Kun 22: 3,8; 23:23; 2 Aik 34:8; 35:1,19). Jos vuosi olisi aloitettu niisan-kuusta, niin kahden viikon aika olisi ollut liian lyhyt kaikkeen siihen mistä näissä luvuissa kerrotaan.

Jeremian mukaan Karkemiin taistelu tapahtui Joojakimin 4. hallitusvuotena (Jer 46:2). Finegan alkaa Joojakimin (Eljakimin) hallituksen tisri-kuusta 609 eKr, joten Karkemiin taistelu osuu myöhäiseen kevääseen tai varhaiseen kesään 605 eKr. (Finegan, s. 200, 201).

Jotkut historioitsijat ajoittavat Joojakimin hallituskauden vuosiksi 608-598 eKr. Tämän mukaan Karkemiin taistelu tapahtui Joojakimin 3. hallitusvuotena (Dan 1:1-6). Karkemiin taistelu on eräs varma ja kiinteä historiallinen ajankohta, josta tutkijat ovat yksimielisiä. Ilmeisesti sekä Jeremia että Daniel puhuvat saman kesän tapahtumista, mutta käyttävät erilaista kalenteria, josta aiheutuu vuoden heitto. (Ks. Babylonian Chronicle, tablet BM 21946, trans. in D. J. Wiseman, Chronicles of Chaldean Kings. London 1956. s. 67, 69)

Babylon kukistui tashritu-kuun (tisri-kuun) 16. päivänä eli lokakuun 12. päivänä 539 eKr (Finegan, s. 168-170; Parker & Dubberstein, s. 13, 26). Tämä tapahtui tisri-kuun 1. päivän jälkeen, joten valtaannousuvuosi kesti tisri-ajoituksen mukaan em. ajasta syksyyn 538 eKr ja Kyyroksen 1. hallitusvuosi on 538-537 eKr syksystä syksyyn.

Yleisenä periaatteena voidaan sanoa, että juutalaiset käyttivät omaa kansallista kalenteria, vieläpä silloinkin kun he asuivat vieraissa maissa. Tämä ilmenee selvästi esim. Elefantineen siirtokunnasta löydetyistä asiakirjoista, joissa on kaksoispäiväykset sekä egyptiläisen aurinko- että juutalaisen kuukalenterin mukaan. Brooklynin museon papyrus 'Kraeling 6' käyttää Dareios II:n 3. vuodesta (420 eKr) tisri-ajoitusta. (Siegfried H. Horn & Lynn H. Wood, The Chronology of Ezra 7. Washington D.C., rev. ed. 1970, s. 84-89). Myöskin Esran-Nehemian kirja käyttää tisri-vuotta; babylonialaiset ja persialaiset sen sijaan käyttivät niisan-ajoitusta.

Persiassa käytetyn niisan-ajoituksen mukaan Artaksekses I:n 1. hallitusvuosi on 464-463 ja 7. hallitusvuosi 458-457 eKr keväästä kevääseen, joten Esran paluu ajoittuisi vuodelle 458 eKr. (Parker & Dubberstein, s. 32; Finegan, s. 213).

Esran-Nehemian kirjan käyttämän tisri-ajoituksen mukaan valtaannousuvuosi jatkui puoli vuotta pitempään syys-lokakuuhun, joten Artaksekses I:n 1. hallitusvuosi on 464-463 ja 7. hallitusvuosi 458-457 eKr syksystä syksyyn. Näin ollen Esran paluu alkoi keväällä ja päättyi syksyllä vuonna 457 eKr (Esra 7:6-9). Nehemia saapui Jerusalemiin Artakserkses I:n 20. hallitusvuotena (Neh 1:1; 2:1) 444 eKr ja toimi käskynhaltijana 12 vuotta (Neh 5:14; 13:6-7). Jerusalemin muurien valmistumisen jälkeen hän järjesteli yhteiskunnallisia ja uskonnollisia oloja.

Liite s. 23. Babylonin ja Jerusalemin välimatka on noin 850 km, joten Goldstinen laskemista Babylonin konjunktioajoista on vähennetty 37 min. (Ks. Babylonian Chronology, s. 25). Aikaisemmassa painoksessa Jerusalemin konjunktioajat laskettiin PcAllakan (Weilin Göös) mukaan. Ne ovat: 22.3.30 n. klo 19.39; 10.4.31. n. klo 13.28 ja 19.3.33 n. klo 12.33. Em. konjunktiot ovat noin 40 min varhaisempia kuin Goldstinen laskemat. Poikkeamat ovat kuitenkin niin vähäisiä, etteivät ne vaikuta lopputulokseen. (Herman H. Goldstine, New and Full Moons, 1001 B.C. to A.D. 1651. Philadelphia. 1973. s. 86, 87.)

Liite s. 24. Jeesus oppilaineen nautti pääsiäisaterian ja asetti ehtoollisen torstain ja perjantain välisenä yönä, mutta juutalaiset viettivät pääsiäistä vuorokautta myöhemmin Jeesuksen kuoleman jälkeen (Joh 18:28). En kuitenkaan tässä yhteydessä käsittele yksityiskohtaisemmin Johanneksen ja synoptikkojen välistä ongelmaa.

Liite s. 37. Ks. Adolf Deissmann, Light from the Ancient East. s. 368, 369. Sana 'tekninen' on johdettu kielitieteessä käytetystä latinalaisesta sanaparista 'terminus technicus', joka merkitsee 'oppi-, tai ammattisanaa, termiä'. Jeesuksen takaisintuloa ei kuvata ainoastaan 'parousia'-sanalla. Asian selventämiseksi mainitsen muutamia vertailutekstejä: Luuk 12:36 (analýô, palata); Luuk 19:12 (hypostréfô, palata); Luuk 19:13 (erkhomai, tulla); Luuk 21:34; 1 Tess 5:3 (efístêmi, yllättää); 2 Tess 1:7 (apokalýptô, ilmestyä); 1 Tim 6:14 (epifáneia, ilmestyminen); 1 Piet 5:4 (faneróô, ilmestyä); Ilm 2:25 (hêkô, josta fut. muoto hêksô, tulen) ja Jaak 5:8; 2 Piet 3:4, 12 (parousíâ, tulemus).


--------------------------------------------------------------------------------

Viitteet [Alkuun]
1. Carl Olof Jonsson, Slutade hedningarnas tider 1914? En granskning av grundvalen för Jehovas Vittnens budskap. Göteborg: CKI-Förlaget. 1983. s. 7-23. (Box 208, S-401 23, Göteborg).

2. Carl Olof Jonsson, The Gentile times reconsidered historically, chronologically, and exegetically. Lethbridge, Canada: Hart Publishers, 1983.

3. Jonsson, Slutade. s. 63-119.

4. Raymond Franz, Crisis of conscience. Atlanta: Commentary Press 1983. s. 20-28. Jonsson, Slutade. s. 22.

5. Jack Finegan, Handbook of Biblical Chronology. Princeton, N.J.: Princeton University Press. 1964. s. 90.

6. Finegan, Handbook. s. 108.

7. Jonsson, Slutade. s. 63-119.

8. Der Babylonische Talmud. Dritter Band. Haag: Martinus Nijhoff. 1933. s. 294. Vrt. R.Hisda perustelee myöhemmin käytössä ollutta ja Talmudissa mainittua ajoitustapaa Nehemian aikaisella tisri-ajoituksella (Neh 1:1; 2:1).

9. Jonsson, Slutade, s. 224.

10. Merill C. Tenney, New Testament times. London 1965. s. 81.

11. Jonsson, Slutade. s. 136-137.

12. Aid to Bible understanding. Brooklyn, N.Y.: Watchtower Bible and Tract Society. 1971. s. 339.

13. L.E.Froom, The Prophetic faith of our fathers. Vol 1. Washington D.C., 1950. s 280. The Ante-Nicene Fathers. vol 6, s. 134, 135.

14. Froom, The prophetic faith of our fathers. Vol 2. Washington D.C., 1948. s. 311.

15. Froom, Prophetic. 2, s. 662-663.

16. Froom, Prophetic. 2, s. 428.

17. Froom, Prophetic. 2, s. 428.

18. Aapeli Saarisalo, Raamatun sanakirja. 1965. Hakusana Daniel

19. Aid. s. 43,137, 329, 330.

20. Richard A.Parker & Waldo H. Dubberstein, Babylonian Chronology 626 B.C. - A.D. 75. 1971. s. 17, 18.

21. Aid s. 348.

22. Josefus, Antiq., XIV, 14, 5; Finegan, Handbook s. 96, 113.

23. Josefus, Antiq., XIV, 16, 4. Finegan, Handbook. s. 230,231.

24. Josefus, Antiq., XV, 5, 2.

25. Josefus, Antiq., XVII, 8, 1; War I, 33, 8; Finegan, s. 232.

26. Josefus, Antiq., XVII, 6, 4.

27. Josefus, War II, 1, 3; Antiq., XVII, 9, 3.

28. The New Encyclopaedia Britannica. vol 5. 1991. s. 879.

29. H. Danby, The Mishnah. Oxford University Press. 1933. s. 188; P. Blackman, Oder Moed. New York: The Judaica Press, Inc. 1963. s. 381-382.

30. Aid, s. 348. Aid noudattaa tässä gregoriaanista kalenteria.

31. Antiq. XV, 11, 1.

32. Saarisalo, Raamatun sanakirja, palsta 38.

33. The Seventh-day Adventist Bible Commentary. Washington D.C. 1956. Vol V, 261-265. Vrt vuoden 1974 painokseen.

34. Parker & Dubberstein, Op. cit. p. 3, 25, 26.

35. The Journal of Theological Studies. Vol 35. Oxford 1934. p. 158-160.

36. Bradley E. Schaefer, Dating the Crucifixion. Sky & Telescope. April 1989, p. 374. Vrt. Fotheringham

37. Journal of Biblical Literature. Vol 63 (1944), p. 176.

38. Olkoon Jumala totinen. Helsinki. 1954. s. 168, 177-179.

39. Iankaikkinen elämä Jumalan lasten vapaudessa. Tikkurila. 1967. s. 29, 35.

40. Vartiotorni 1968. s. 494.

41. Awake! 8.10.1968. (Suom. Herätkää-lehdessä). Lainattu teoksesta M.J.Penton, Apocalypse delayed. Toronto. 1985. s. 327.

42. Edmond C.Gruss, The Jehovah's Witnesses and prophetic speculation. Phillipsburg. 1983. s. 128-130.

43. John Vikström, Etsimme vastausta uskon kysymyksiin. Pieksämäki. 1983. s. 108, 109.

44. Jonsson, Slutade. s. 73, 208.

45. Jonsson, Slutade. s. 208, 209.

46. The Bible and the ancient Near East (=BANE). Ed. G.E. Wright. 1965. s 281; Tulkoon sinun valtakuntasi. 1982. s. 187; Jonsson, Slutade. s. 210-211.

47. Jonsson, Slutade. s. 211.

48. Jonsson, Slutade. s. 212.

49. Jonsson, Slutade. s. 213, 214.

50. Scientific American, October 1977, p. 80; Watchtower, Dec 15, 1977; Vartiotorni, 1.4.1978. s. 6.

51. Robert R. Newton, The crime of Claudius Ptolemy. Baltimore. 1977. s. 372,373.

52. Newton, Crime. s. 375.

53. Newton, Crime, s. 375. Newtonin käyttämät tähtitieteelliset vuosiluvut on muutettu historiallisiksi vuosiluvuiksi.

54. Newton, Crime, s. 376.

55. Jonsson, Slutade. s. 69

56. Josefus, Antiq., X, 6, 1; Against Apion, I, 19.

57. Josefus, Antiq. X, 9, 7; Against Apion I, 19.

58. Josefus, Against Apion, I, 21.

59. Franz, Crisis. s 199; Jonsson, Slutade. s. 51.

60. Jonsson, Slutade. s. 60,61.

61. Franz, Crisis. s. 142-144; Jonsson, Slutade. s. 36-61.

62. Jonsson, Slutade. s. 194,174.

63. Franz, Crisis. s. 213; Herätkää! 8.12.1968. s.12.

64. Jonsson, Slutade. s. 173.

65. Jonsson, Slutade. s. 192-193.

66. Jonsson, Slutade. s. 177-179.

67. Jonsson, Slutade. s. 177-192.

68. Aid. s. 95.

69. Jonsson, Slutade. s. 199-204.

...Jeesuksen sanat:"ei ole teidän asianne tietää aikoja ja hetkiä",vaan keskittyä kaikella energiallaan pitämään lamppunsa palamamssa.

Tietenkin olisi ensin tarkistettava onko uskossa?

Jos ei tunnusta että Jeesus on Herra ja Hänen uhriverensä on tae syntien anteeksiantamiseksi on turha mietiskellä vuosia.
On "puhdistettava vaatteensa karitsan veressä" jos aikoo olla Jumalan valtaistuimen edessä.
Hän joka niin tekee "ei ikinä kuole".

Hyvän tiedon voi laittaa käytäntöön jos uskoo,ei VT seuraan vaan,rakastaa Jeesusta Kristusta.

Tämä JHVH joka kulki Israelilaisten edellä on meille ilmestynyt Jeesuksena Kristuksena.