Desdmond Doss

Huhtikuun 1. päivänä vuonna 1942 Desmond Doss liittyi Yhdysvaltain armeijaan. Vähän hän arvasi, että kolme ja puoli vuotta myöhemmin hän seisoo Valkoisen talon nurmikolla vastaanottamassa kansakunnan korkeinta kunnianosoitusta rohkeudestaan ja urhoollisuudestaan tulen alla.

Toisen maailmansodan aikana univormu pukeneista 16 miljoonasta miehestä vain 431 sai Kongressin kunniamitalin. Toinen näistä ripustettiin nuoren "Seitsemännen päivän adventistiin" jäsenen kaulaan, joka taistelussa ei ollut surmannut ainoatakaan vihollissotilasta. Itse asiassa hän kieltäytyi kantamasta asetta. Hänen ainoa aseensa olivat Raamattu ja usko Jumalaan.

Presidentti Harry S. Truman puristi lämpimästi kättä Korpraali Desmond Thomas Dossin kanssa ja piti kättä koko ajan kunniakirjaa luettiin ääneen niille, jotka olivat kokoontuneet Valkoisen talon ulkopuolelle 12. lokakuuta 1945. "Olen ylpeä sinusta", Truman sanoi. "Ansaitset tämän todella. Pidän tätä suurempana kunniana kuin presidentin virkaa."

Desmond oli kasvatettu intohimoiseen uskoon Raamattuun. Kun kyse oli Kymmenestä Käskystä, hän sovelsi niitä henkilökohtaisesti. Lapsuudessa hänen isänsä oli ostanut suuresta kehystetystä kuvasta huutokaupasta. Siinä oli kuvitettu Kymmenen Käskyä värikkäillä kuvilla. Sanan "Älä tapa" vieressä oli piirros Kainista, joka piti keppiä ja seisoi kuolleen veljensä Abelin ruumiin yllä. Pieni Desmond katsoi sitä kuvaa ja kysyi: "Miksi Kain tappoi Abelin? Miten ihmeessä veli voi tehdä niin?" Desmondin mielessä Jumala sanoi: "Jos rakastat minua, et tapa." Tuon kuvan vahvasti juurtuneena mieleensä hän päätti, ettei koskaan ottaisi elämää.

Kuitenkin oli toinen käsky, jota Desmond otti yhtä vakavasti kuin kuudennen käskyn. Se oli neljäs käsky. Hänen uskonnollinen kasvatuksensa sisälsi viikoittaisen kirkossa käynnin seitsemäntenä päivänä. Armeija oli ärsyyntynyt huomatessaan, että hänellä oli vielä yksi henkilökohtainen vaatimus. Hän pyysi viikoittaista lupaa voidakseen osallistua kirkkoon joka lauantai. Tämä tarkoitti kahta merkintää hänen vastaan. Hänen aseveljensä sanoivat tämän Raamattua lukevan puritanin olevan täysin epäsuhdassa muun armeijan kanssa.

Joten he eristivät hänet, kiusasivat häntä, kutsuivat häntä kauheilla nimillä ja kiroilivat häntä. Hänen komentavat upseerinsa tekivät myös hänen elämästään vaikeaa. Asiat alkoivat kääntyä parempaan suuntaan, kun miehet huomasivat, että tällä hiljaisella ja vaatimattomalla lääkintämiehellä oli keino parantaa marsseista väsyneiden jalkojen rakoja. Ja jos joku pyörtyi kuumuudesta, tämä lääkintämies oli hänen vierellään ja tarjosi omaa juomapulloaan. Desmond ei koskaan kantanut kaunaa. Ystävällisesti ja lempeällä kohteliaisuudella hän hoiti niitä, jotka olivat kohdelleet häntä huonosti.

Hän eli kultaisen säännön mukaan: "...tee toisille niin kuin toivoisit heidän tekevän sinulle..." (Matteus 7:12 KR92).
Desmond palveli taisteluissa Guamin, Leyten ja Okinawan saarilla. Jokaisessa sotilasoperaatiossa hän osoitti poikkeuksellista omistautumista tovereilleen. Kun muut ottivat henkiä, hän oli kiireinen pelastamassa henkiä. Kun huuto "lääkintämies" kaikui taistelutantereella, hän ei koskaan ajatellut omaa turvallisuuttaan. Hän juoksi kerta toisensa jälkeen taistelun kuumuuteen hoitaakseen kaatuneen toverin ja kantaakseen hänet turvaan. Kaiken tämän aikana vihollisen luodit vinkuivat ohitse ja kranaatit räjähtelivät hänen ympärillään. Useita kertoja hoidellessaan haavoittunutta sotilasta Desmond oli niin lähellä vihollislinjoja, että hän kuuli japanilaisten äänten kuiskauksen. Hänestä on tehty elokuva nimeltä ” Hacksaw Ridge – aseeton sotilas ”. Kuinka moni teistä on nähnyt sen ?