Olen tekemässä veneeseen, solimate styrox levyistä kylmäkaappia , jossa, tilasta johtuen, kaapin sivut ovat vinksallaan vähän joka suuntaan. Tietääkö kukaan mitään hyvää lämpöä eristävää täyteainetta laatikon kulmiin, jottei levyjen reunoja tarvitsisi "hieroa" toisiinsa täysin sopiviksi ? Uretaani vaahtoa kokeilin, mutta tuntui hieman vaikeasti "hallittavalta" aineelta.
Kylmäkaapin eristäminen
tm-a
82947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Styrox on vähän huono eriste, vettyy ja menettää n. puolet eristyskyvystään muutamassa vuodessa (ilman vettymistäkin).
Umpisoluinen suulakepaisutettu PS vaahtomateriaali ( esim. kotimainen Finnfoam) on paljon parempi.
Samoin kuin styroksia voidaan näitäkin kätevästi leikata kuumalankaleikkurilla ( helppo tehdä ... pannaan ohutta pianolankaa 0.6 mm vahvuista , ja kytketään auton akkulaturille , semmonen halpa varaosakaupan verkkovirtalaturi sopivan vastuksen kanssa - riippuu langan paksuudesta ja pituudesta , säädettävä niin voi säätää lämpöä) .
Kuumalankaleikkurilla noita vaahtoja saa leikattua siististi ja saumoista tulee tiiviit.
Vanerisapluunoilla vaahtolevyn kummallakin puolella saa leikattua tarkkojakin muotoja ( käytetty iät ajat esim. lennokkien siipien tekoon).
PUR vaahdolla voi tosiaan tiivistää - kun antaa ensin paisua voi sitten siistiä perään joko "märkänä" tai sitten vaikka hiomalla kun kovettunut.
Sisäpintaan kannattaa laminoida ohut lasikudos epoksilla. Huom. Styrox samoin kuin XPS ( polystyreeni yleensäkin) ei kestä liuottimia!
Epoksipintainen kylmäkaappi helppo pitää puhtaana kunhan pinta on sileä. Myös hyllyjen tukirivat voidaan laminoinnin yhteydessä liimata suoraan "märkään" laminaattiin.
Liimattaessa alumiinia on se pinta joko karhennettava hiomalla tai käsiteltävä siihen tarkoitetulla aineella , tai hapotettava akkuhapolla . Hapotuksen jälkeen pinta pestävä RUNSAALLA vedellä ja kuivattava hyvin.
Alu:n pintakäsittelyn tarkoituksena kasvattaa paksu huokoinen oksidikerros jonka huokosiin pienimolekyylinen epoksi tunkeutuu hyvin ja muodostaa pitävän liitoksen.
Pienimolekyylinen tarkoittaa että ei onnistu millään pikaepoksilla vaan vaatii joko matalamoolimassaista puuepoksia (esim. West System, SP system) tai laminointiepoksia.
Alumiinia liimatessa erinomainen keino on hioa oksidikerros pois "vesihiontana" epoksihartsin kanssa. Silloin epoksikerros suojaa pinnan hapettumiselta, joka muutoin tapahtuu sekunneissa. Liimaus siis hartsin edelleen ollessa märkänä pinnassa. Jos sattuu olemaan lujuutta vaativista rakenteista kyse, on tämä ainoa kotioloissa onnistuva menetelmä. Vaativassa paikassa päästään sauman lujuudessa lähelle metallin lujuutta. Kylmäboksin sisustaan riittäisi kunnon tarttuminen jo sieltä täältä.
Kiitti vinkeistä.
Tarkotus oli tosiaan laittaa lasikuitua sisäpintaan. Tunnen vähän huonosti noita laminointimateriaaleja. Voiko tavallisen lasikuitumaton kanssa käyttää laminointiepoksia tai puuepoksia ? Ovatko ne parempia kaapin sisustaksi kuin normaali polyesteritäyte ? Kokeilin laminoida pienen palan lasikuitumattoa polyesteritäytteellä solimate-levyn päälle. Hieman levy alla suli, mutta ei paljon. Olisiko epoksi tämän suhteen parempi täyteaine ?
Tota levyjen tarkkaa leikkaamista haluaisin edelleen välttää. Tässä vaiheessa kesää tuntuu jo liian työläältä.
Hiukan varomatonta mennä julistamaan styroxin menettävän n. puolet eristyskyvystään muutamassa vuodessa. Täysin asiaton kommentti joka osoittaa kirjoittajan elävän täysin mutu mailmassa, ja uskovan siihen.
En väitä etteikö ko. kohteeseen löytyisi parempaa materiaalia kuin styrox, ja nimenomaan käyttötarkoitus on se tärkein kriteeri eristysmateriaalia valittaessa.
olet oikeassa että hionta poistaa oksidikerroksen alumiinin päältä . .. mutta epoksi ei suinkaan silloin tartu varsinaisesti alumiinin pintaan vaan hiekkapaperin raapimiin uriin.
alumiinin luonnollinen oksidikalvo on kuitenkin usein sen verran sileä ja ohut ettei epoksille synny tartuntaa siihen, siksi tartunta onnistuu kun pinta hiotaan rikki ( se kyllä oksidoituu sekunneissa uudelleen) . peileissäkin käytetään alumiinipintaa kiillotettuna, nekin oksidoituvat, mutta hyvin kiillotetussa pinnassa kerros jää muutaman atomin paksuiseksi.
Happokäsittelun tarkoituksena on kasvattaa juuri oksidikerrosta , johon muodostuu syviä kuilumaisia huokosia joihin epoksi tunkeutuu ja ankkuroituu.
hapotus onnistuu varsin hyvin kotioloissa akkuhapolla jota saa tarvikekaupoista , mutta paremman tuloksen toki saa kun käyttää kaupallisia tähän tarkoitukseen tehtyjä tuotteita ja käyttää niitä ohjeen mukaan.
hyvä tartunta on tässä jääkaapinkin tapauksessa ihan kiva, eivät hillopurkit sitten leviä makkaroiden sekaan kovassakaan merenkäynnissä mahdollisesti nopealla aluksella, jossa voi pystysuuntaiset g-voimat kasvaa suuriksikin. toisaalta materiaalien erilaisesta lämpölaajenemisesta johtuenkin liimauksen tulisi olla hyvä jotta kestäisi jatkua lämmönvaihteluita ( kaappi välillä kylmä välillä lämmin välillä tosi kylmä ( talvella))
voihan ne listat tehdä puustakin, liimaus ainakin onnistuu vaikka peukaloita olis ollenkaan
ihme jos polystyreenivaahto vain vähän suli .. yleensä suorastaan humahtaa kasaan!
Epoksi ( pitää olla ihan aitoa liuotteetonta epoksia eikä mitään liuotteellista epoksipohjaista maalia!)
sopii parhaiten noiden styreenivaahtomuovien päälle ( styrox , finnfoam jne), muodostaa hyvän kosteussulun samalla kertaa, ei tarvitse mitään pohjusteita alleen.
mutta samalla kun tilaa tai hakee epoksia , kannattaa ostaa oikeaa lasikudosta eikä mitään räsymattoja! Kudoksella syntyy helposti sileää pintaa , esim. 60-120g/m kankaat ovat tähän hyviä. Kankaita löytyy erilaisilla kudoksilla , palttina ristisidoksella kudottu kangas on helpointa käsitellä, ei vene eikä vanu , mutta ei myöskään taivu nurkkiin vaan menee niissä ryppyyn ellei leikkaa laskoksia auki . Nurkkiin menee parhaiten satiini- ja toimikassidoksiset kankaat, jotka ainakin isoina paloina ovat aika vaikeita käsitellä ( venyvät ja vanuvat).
EI kannata käyttää liian paksua kangasta vaan tarpeen mukaan useampia kerroksia riittävän paksuuden aikaansaamiseksi , tulee lujempi ja samalla sileä pinta helpommalla kuin paksulla tavaralla.
kyllä tuo tieto oli peräisin ihan asiallista lähteistä. Höyrypaisutettu styrox ( perinteinen pallostyrox) päästää ajan kuluessa paisutukseen käytetyt ponneaineet ulos sisältään jolloin eristyskyky heikkenee.
Materiaali imee myös runsaasti vettä sisäänsä ( pallojen väliin) jolloin eristyskyky romahtaa.
Kehitystä varmaan on tapahtunut, mutta itse en styroksia panisi muualle kuin autotallin lattiavalun alle routaeristeeksi.
Umpisoluisilla vaahdoilla kuten Finnfoamilla ei ole mitään pallojen välisiä "tuuletusrakoja", joten ponneaineen poistuminen on paljon hitaanpaa.
Näistä varmaan löytynee VTT:n tekemiä mittaustuloksiakin.
Tosin eihän Styroksinkaan eristysky nollaan putoa laskee vain ( laadusta riippuen) jonnekin puolen paikkeille muutamien vuosien kuluessa.
Tästähän ei älähdä kuin styroksin kauppamies - että antaa tulla vastakkaisia luotettavia pitkäaikaismittaustuloksia riippumattoman lähteen tekemänä, niin perun sanomani vanhentuneena tietona.
Tuo märkähiontakeino on opittu lentokoneenrakentajilta ja aika hyvin testattukin. Eli kelpaa todella kantaviin rakenteisiin.